Watch Full Length Clemency Without Registering Full Length mkv

↡↡↡↡↡↡↡↡↡

DOWNLOAD -WATCH

⟰⟰⟰⟰⟰⟰⟰⟰⟰

 

 

Creator - Frederik Obermaier

Resume: investigative journalist | pulitzer prize | received w @b_obermayer the @PanamaPapers #StracheVideo #ParadisePapers | @sz @icijorg @FbdnStories I #ChinaCables

Scores: 556 Vote. USA. . Writers: Chinonye Chukwu. genre: Drama. Clemency is a movie starring Aldis Hodge, Alfre Woodard, and Wendell Pierce. Years of carrying out death row executions have taken a toll on prison warden Bernadine Williams. As she prepares to execute another inmate, Bernadine must.

Watch full length clemency episodes. Watch full length clemency length. Watch full length clemency online.

Its about time! She was a damn victim

Virsi 925c; Maa järkkyy, murtuu (vain äänite) Tähän teemalaatikkoon on valittu vain muutamia aiheeseen liittyviä virsiä. Voit etsiä itse lisää joko selaamalla virsikirjaa luokituksen mukaan tai käyttämällä sopivia hakusanoja. Teemalaatikossa on vain muutamia esimerkkejä hautajaisiin sopivista virsistä. Löydät lisää hautajaisvirsiä esimerkiksi luokasta Hautaus  tai hakusanalla  Hautaan siunaaminen  tai teemalaatikosta Toivo. Seurakuntasi kanttori auttaa mielellään sopivien virsien valinnassa. Ota rohkeasti yhteyttä! Seurakuntien yhteystiedot Teemalaatikossa on vain muutamia esimerkkejä häihin sopivista virsistä. Löydät lisää häävirsiä esimerkiksi luokista Avioliitto tai Koti ja perhe tai hakusanalla Avioliitto. Teemalaatikossa on vain muutamia esimerkkejä ristiäisiin sopivista virsistä. Löydät lisää kastevirsiä esimerkiksi luokista Pyhä kaste tai Lapset tai hakusanalla Kaste. 1. Maa hohtaa lumivaipassansa, on Luoja itse luonut hangen, jään. Maa Herran on myös roudassansa ja lepää talven hänen kädessään. On ankara ja pitkä talviyö, vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ. 2. Taas kaamos saartaa, painaa mieltä, vaan Herra meidän lähellämme on. Yön valta väistyy päivän tieltä, ja kevät nousee, juhla auringon. Näin tunturit ja järvet, erämaa valoa toivon saavat heijastaa. 3. Nyt vaikka nukkuu siemen, multa, työn äänet kaikkialta kuuluvat. Me saamme hoitaa hengen tulta, ja kätten töihin päivät kutsuvat. Ja hohtavilla talvihangilla suot, Herra, mielen, ruumiin iloita. 4. Teit, Herra, talven jäätäväksi, vaan kohdussaan maa kantaa elämää. Loit silmuun toivon kestäväksi, maa kevään helmaan versot synnyttää. Jos raskas onkin talven ahdistus, niin väkevä on kevään vapaus. 5. Oi Herra, armon meille annat ja Kristuksessa meidät vapahdat. Niin kukkivat kuin jäiset rannat luomisen uuteen päivään katsovat. Ja luomakunta yhtyy kiitokseen, Jumalan lasten riemuun, kirkkauteen. Maan muokkasimme, veimme sen multaan siemenen. Työn toivossa me teimme ja Luojaa rukoillen. Soi hiljaisesti tuuli ja laiho kohosi. Näin Herra pyynnöt kuuli ja viljan kasvatti. Hän maahan sateen heitti, soi loistaa auringon, maan siunaukseen peitti. Hän Isä, luoja on. Se siunaus näin siirtyi peltoomme, leipäämme, ja Herran hyvyys piirtyi jokaiseen päiväämme. Nyt hehkuu kauneutta myös lakastuva maa. Puut ruskan kirkkautta kantavat loistavaa. Maa täyteydessänsä tuo sadon ajallaan, se antaa hedelmänsä ja kutsuu korjaamaan. On täynnä lahjojasi kätesi, Jumala. Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta. Nyt kiittää sydämemme, kun meitä rakastat, suot toivon elääksemme ja hoivaat, johdatat. On kaunis synnyinmaamme, maat, metsät, järvet sen. Me Luojan töitä saamme katsella kiittäen. Taas lauhat tuulet soittaa urkuja hongiston ja Herraa kunnioittaa, hän kaiken luoja on. Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan! Luot, Herra, työhön, vaivaan katseesi laupiaan. Näin siunaat kylvötyömme ja korjuun kypsän suot, jaat leivän, jonka syömme, ja mieliin toivon luot. Maan lapset tunnustamme: me emme ansainneet lahjoja vaivallamme, armosta kaiken teet. Nyt armon kerjääjinä me saamme iloita, helteessä nääntyvinä huokaamme toivossa. Annathan taivaassasi sen suven autuaan, kun, Herra, lapsiasi käyt maasta noutamaan. Nyt kansasi on tuhkaa päiväsi polttamaa. Ei siellä syksy uhkaa, ei sinne talvi saa. On aurinkona kerran Karitsa Jumalan, ja seurakunta Herran on kirkas morsian. Ei usvan pilvi peitä Kristuksen kasvoja, ei tuskan kyyneleitä yhdenkään katseessa. 6. Soi siellä virret toisin kuin täällä milloinkaan, kun kasvoin aurinkoisin me käymme laulamaan. Ja siksi armon alla tahdomme vaeltaa, kun tiellä vaikealla maan helle uuvuttaa. Maa vaikka synnin tähden nyt vielä huokailee, niin luomiskauneutta se silti säteilee. Vuodesta vuoteen kantaa se meille aarteitaan ja kaikille se antaa runsaita lahjojaan. Se kukkii, kasvaa, tuottaa niin hyvää hedelmää. Syys, kevät, kesä, talvi Luojaansa ylistää. Jumala, Herra taivaan, kasteesi vuodata, sen anna maailmaasi runsaasti siunata. Suo viljan vainioilla kypsäksi ehtiä, etteivät rakeet, halla satoa hävitä. Vain sinun hyvyyttäsi se meille todistaa, kun maamies pelloltansa viljansa talteen saa. 7. Maailma kaikkinensa on Luojan asunto. Tee meille eläväksi myös ristinsovinto. Taas kukkasilla kukkulat, oi Herra, kaikki vyötät ja laumat lukemattomat taas laitumilla syötät. Näin kaikki maa nyt iloissaan sinulle laulaa kiitostaan, julistaa kunniaasi. On täynnä vettä virtasi, janoiset siitä juotat ja runsaan siunauksesi maan kasvulle nyt tuotat. Lehteen ja kukkaan, Luoja, saat auringon nousun, laskun maat iloksi ihmisille. Taas, Herra, askeleistasi maa uhkuu muhevuutta. Ajallaan annat sateesi, saa pellot voimaa uutta. Näin, Herra, vuoden kaunistat ja työmme siunaat, vahvistat, suot nousta kultaviljan. Jumala, hiljaisuudessa sinua Siion kiittää. Kansaasi siunaat rauhalla, kaikille armo riittää. Anteeksi annat velkamme, pois nostat raskaan kuormamme, me siitä riemuitsemme. On autuas, ken olla saa Jumalan kartanoissa, ylistää Luojan kunniaa pyhien asunnoissa, kun hyvyydellä huoneesi, rauhalla läsnäolosi ravitset, Herra, meitä. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta. Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on. Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme. Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin. Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin. Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon. Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas. Luomisen juhlaa täynnä jälleen on kaikki maa. Kuoleman vallan alta elämä pulppuaa. Pimeys liikahtaa, aurinko astuu esiin, kimmellys syttyy vesiin, jääkuori hajoaa. Jumala hyvyydellään herättää syvyydet. Roudasta havahtuvat silmut ja siemenet. Luodut nyt lähelleen etsivät toinen toistaan, astuvat kammioistaan vapaina kevääseen. Sydänten uumenista kumpuaa ylistys, keskeltä turmelusta riemu ja hämmästys. Kristus on voimallaan uudeksi kaiken luonut, meillekin rauhan tuonut kuolleista noustessaan. Herää, sydän, nukkumasta, talviunen horteesta, nouse valoon kuolemasta kevätaamun loisteessa. Herran Henki lähteillensä kutsuu meitä lähellensä. Sydän siellä elämää Jeesuksessa hengittää. Harmaat huolet ovat poissa, valon koittoon haihtuneet, kaikki vanha on nyt mennyt, uudet soivat kanteleet. Armonlaakson laitumilla sydän liikkuu suvisilla. Iloon, toivoon, vapauteen henki nousee kirkkaaseen. Kevät joutuu, elämämme Kristukselta toivon saa. Pyhän Hengen auringossa lämpenee jo kylvömaa. Armon raikkaat tuulet meitä virvoittavat nääntyneitä. Herää, sydän, aukaise portit riemun Hengelle! Oi, kuinka kevät säteilee elämän riemuaan! Maa onnellinen iloitsee ja loistaa puvussaan, ja loistaa puvussaan. Sinua, Luoja, ylistän taas kevään voimasta. Teet työsi ihmeteltävän ja siunaat luotuja, ja siunaat luotuja. Tuot ilmi jumalalliset ja jalot ihmeesi. Myös kylmät, kuolleet sydämet luot, Herra, uudeksi, luot, Herra, uudeksi. Oi uskon pyhää hehkua ja kukkaa rakkauden ja rukouksen tuoksua! Soi riemu laulujen, soi riemu laulujen. Tee, Luoja, Henki, ihmeesi näin myöskin minussa. Voimalla armonlähteesi nyt minut uudista, nyt minut uudista. Ah, kuinka kevät hohtaa ja kukkii, tuoksuu maa! Näin Luoja meidät kohtaa ja hyvyys valloittaa. Niityllä riemuissansa eläimet hyppivät, ja linnut lauluillansa Luojaansa kiittävät. Nyt, Herra, ylistämme keväästä sinua. Suo laihon kylvämämme varttua runsaana. Et vallastasi horju, vaan hoidat elämää. Pois halla, tuho torju ja turvaksemme jää. Suo Hengen valon loistaa pimeään sydämeen ja esteet tieltä poistaa uskoon ja vapauteen. Oi Herra, sielu täytä sanasi riemulla ja armon suuruus näytä Kristuksen voitossa. Myös työni, Herra, anna sinua ylistää. Suo voimaa, että kannan Henkesi hedelmää. Näin, Herra, Hengelläsi minua johdata ja aina edessäsi tahtoosi taivuta. Yö joutuu etehemme, taas päättyi päivä tää. Oi rakas Jeesuksemme, nyt luoksemme sä jää. Uskomme vahvista ja aina suojaa meitä. Vaaroissa kätke, peitä, suo lepo rauhaisa. Nyt melu tyyntyy, työn paine laantuu. Enkeli kuormaamme koskettaa. Yön lepo siunaa, oi Herra, meille. Sinulta kansasi toivon saa. Siis murra kahleet ja väärä valta! Suo kukkaan puhjeta oikeuden! Suo, että kirkko myös yössä valvoo sovinnon liekkinä kaikkien. Ja valvo itse, oi Kristus, meissä. Sanasi ainoa lamppu on. Maailman halki sen loiste kantaa varmuutta aamun ja auringon. Aurinko vaipuu mailleen, pois päivä katoaa, se ikuisuuden helmaan iäksi vajoaa. Kun yli maitten ehtoo jo varjojansa luo, jää luoksemme, oi Herra, valosi meille suo. On turvallista, Herra, rauhaasi nukahtaa ja uusin voimin nousta, kun päivä sarastaa. Taas nukkuessa suojaa kotimme vaaroilta. Yö rauhallinen anna, pois paha karkota. Ah, milloin koittaa päivä, se aika autuas, kun aurinkona aina on Kristus armias, kun Jumalamme itse pois pyyhkii kyynelet ja ylistystä tuovat tuhanten tuhannet? Päivääsi odotamme, sen, Herra, koittaa suo ja synnin yöstä meidät valkeuteesi tuo. Kätesi vahva kerran kahleemme kirvoittaa. Uudeksi silloin luodaan kuoleman, synnin maa. Ilta on tullut, Luojani, armias ole suojani. Anteeksi synnit antaen rauhalla siunaa Jeesuksen. Jos vielä uuden päivän saan, lapsenas auta kasvamaan, niin että taivaan kirkas sää täällä jo saisi lämmittää. Lapsena hoida taivahan keskellä vieraan maailman. Täällä jo taivas rintaan luo, nukkua helmaas nyt mun suo. Kun päivä mailleen vaipuu, suo, Herra, että taipuu henkeni puoleesi. Maan hälyn hiljetessä myös yksinäisyydessä jää, Herra Jeesus, luokseni. Taas päivän liekki sammuu, maa yöhön peittyy, tummuu, vaan katson sinua. Aurinko toinen paistaa, kun armo, totuus loistaa Jumalan valtakunnassa. Se valo nukkuissani on valkeutenani, taas nousta siihen saan. Sinulle elän täällä, niin kauan kuin maan päällä minulle aikaa annetaan. Johdata valon tiellä, niin kerran herään siellä päivääsi, laupias. Taivaassa ihastella ilolla ikuisella kirkkaita anna kasvojas. Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää, Herrani, nöyrästi tunnustaen: Huonosti suoritin tehtävät sen. Vieläkö armosi minulle riittää? Syntisin olen ja kelvottomin. Annathan anteeksi, uskollisin. Kärsimyskruunusi mieleeni paina, kiinnitä uskossa sydämeni itseesi lähemmin, Jeesukseni. Jalkani johdata jälkiisi aina. Herrani, levolle käydessäni hautaa nyt syntini haavoihisi. Rukoile, Jeesus, ja varjele silloin, kun uneen illalla vaipua saan enkä voi valvoa, rukoillakaan. Uupunut ruumiini tyynnytä illoin. Rukoile minulle, armollisin, uusia voimia, uskoakin. Jos vielä lahjoitat huomenen uuden, Henkesi minua johdattakoon, syntini, vilppini paljastakoon. 8. Varjele pauloista uskottomuuden. Uudista minutkin ihmiseksi, joka on sinulle kunniaksi. Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten. Vaikene, puhe huulten, vain sydän puhua nyt saa. Sinua, Jumalani, nyt kiitän iloissani, kun tunnen voimasi. On kaikki hallussasi, soi taivas kiitostasi ja koko luomakuntasi. Nyt ihmettelen tässä, näin, Herra, elämässä lastasi talutat: suot armolahjojasi ja hoidat sanallasi ja joka päivä armahdat. Aamusta aamuun herään ja ilta illan perään käyn rauhaas nukkumaan. Voin päivän päivään liittää, ja hyvyyttäsi riittää, et, Herra, väsy auttamaan. Vaan tunnen murheissani: taas, Herra, matkallani pois kuljin tieltäsi. On turva lapsellasi vain laupeudessasi. Näin sulje minut helmaasi. Nyt kaikki päättää työnsä, he käyvät rauhaan yönsä raueten nukkumaan. Vaan ensin, sydämeni, tuo kiitos Luojallesi ja muista hänen armoaan. Pois päivä meiltä kulki, yö tummaan helmaan sulki taas vuoret, laaksot maan. Vaan valo kirkas, toinen, tuo armon aurinkoinen, valaisee yönkin loistollaan. Yön halki tähdet taivaan maan synkkyyteen ja vaivaan loistavat kirkkaasti. Kun täältä lähden kerran, saan nähdä kasvot Herran ja kanssaan olla iäti. Oi Jeesus, rauhan tuoja, suo enkeleiden suoja ja valvo minua. Kun hyökkää kiusaajani, niin seiso rinnallani ja anna voimaa taivaasta. Suojele kotiani ja muista rakkaitani, taas auta huomiseen. Kun päivä suuri koittaa, suo kruunu meidän voittaa ja päästä juhlaan kirkkaaseen. Pois aurinko jo painui vuorten taaksi, pois tämä päivä kulki ainiaaksi. Kaikkine riemuineen ja murheineen se mennyt on, ei saavu uudelleen. Sinua, Herra, kiitän elämästä, päivistä menneistä ja myöskin tästä. On kädessäsi kulku kohtalon. Tahtosi, Isä, tapahtukohon. Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo, yön varjot kun päivän jo voittaa. Taas yön lepo rauhaisa meille tuo, vain luonasi valkeus koittaa. Suo loppu kerran kuolossa autuas. Olen käskysi rikkonut, tiedän sen, ja murhetta sinulle tuotan. Nyt tuomion, Herrani, ansaitsen, vaan toivossa ristiisi luotan. Anna päiväni kulkea kanssasi ja yön yli rauhassa maata. Suo, että ei henkeni nukkuisi, ettei saisi kilvoitus laata. Taas päivä ajan virtahan nyt iäks uppoaa. Armosta hyvän Jumalan yö levon lahjoittaa. Vaiheemme tunnet, Jumala, yöt, päivät vaihtuvat. Vain sinä säilyt samana, armoa tarjoat. Huomaasi jälleen, Herra, jään, kun päivä pakenee. Sinua nousen kiittämään, kun aamu valkenee. Ja vaikka yöllä kuolema pois minut kutsuisi, on eläissä ja kuollessa sinussa turvani. Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on, ja kadonnut on valo auringon. Ken muu mua murheissani lohduttais, kelt’ turvan hädässänsä sielu sais. Päiväni rientää kohti loppuaan, on ilo maallinen kuin varjo vaan. Ei ole täällä mitään pysyvää, vain sinä, Herra, sinä luoksein jää. Sä pahan väijytykset turhiks teet, sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet. Miss’ on nyt, kuolema, sun voittosi, kun Herra Jeesus, olet kilpeni. Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon. Sen valon tieltä varjot häviää. Eläissä, kuollessa sä luoksein jää. Jo päivä ehtii ehtoolle, yö saapuu hiljaisesti. Jää, armon Herra, luoksemme turvaksi ainaisesti. Suo ilo meille taivaassa. Lämmitä kylmät sydämet, Jumalan loiste jalo. Puhdista, Jeesus, syntiset, luo meihin armon valo. Et hylkää meitä milloinkaan, voimakas vartijamme. Taas riennä meitä suojaamaan, turviisi uskallamme. Työn uurastukseen päivän loit ja varten toimiamme, yön meille levoksemme soit, virvoita voimiamme. Niin armoasi huomenna kiitämme riemuisasti. Suo sydämemme rauhassa valvoa loppuun asti. Päivä jälleen yöhön vaipuu, saamme käydä lepäämään. Auta, Herra, että taipuu kieli, mieli kiittämään. Pitkin päivää varjelit, kiusaajamme karkotit. Saarsit meidät rauhallasi, kannoit käsivarsillasi. Vaan kun muistan mielessäni vaiheet päivän päättyneen, suru painaa sydäntäni, paljon, Herra, väärin teen. Määränpääni himmentyy, itsekkyys on siihen syy. Synti estää elämästä, tahtoasi täyttämästä. Jeesus, kaiken pahuuteni jätän jälleen käsiisi, levottoman sydämeni turviin laupeutesi. Sinä minut lunastit, Isän kanssa sovitit. Kasvoistasi hyvyys loistaa, armo tuomioni poistaa. Tämän perustuksen päällä, tämän turvan suojassa päivän työni päätän täällä, lepään yöni rauhassa. Ruumiini ja sieluni annan, Herra, haltuusi. Kiitos huolista ja työstä, levon lahjasta ja yöstä. Jeesus, läsnäolollasi loistat halki yönikin, vailla sinun valoasi pimeä on päiväkin. Yön ja päivän valkeus, maan ja taivaan kirkkaus, valvoessa, maatessani olet ainut auttajani. Herra, siunaa kansa Suomen, johda kaikki vaiheet sen, anna uuden toivon huomen aikaan ahdistuksien. Meille viisautta suo, rauha maailmaamme luo. Siunaa työmme, tehtävämme, omaisemme, ystävämme. Anna, Isä, armiaasti, mitä pyytää lapsesi. Jeesus, meille laupiaasti tule aina turvaksi. Lohduttaja laupias, Pyhä Henki armias, nöyrän rukouksen kuulkoon, aamen, niin nyt tapahtukoon. Voidaan laulaa myös sävelmällä 209. Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus, Herrani, suojassas suo mun olla, jos kuinka kävisi. Sä kaikeks tule mulle valollas, neuvoillas, suo joka päivä elää mun yksin armostas. Suo anteeks kaikki synnit, puhdista verelläs, luo minuun uusi mieli, pyhitä Hengelläs. Ja meidät suuret, pienet sun sulje suojahas, yö rauhainen suo meille, oi Jeesus, laupias. Sinua, Kristus, kiitämme, oi Herra, armahtajamme, kun tänään jälleen varjelit, soit suojaksemme enkelit. Taas saamme käydä levolle. Huojenna, Herra, mielemme, kirkasta meille armosi ja synnit anna anteeksi. Jokaisen meidän turvaksi lähetä taivaan enkeli. Hän öin ja päivin varjelkoon ja kiusaajalta suojelkoon. Varjele meidät pahasta, tulen ja veden vaarasta. Nimeesi, Jeesus, turvaamme, haltuusi kaiken annamme. Kun meidät, Jeesus, lunastit ja lapsiksesi omistit, sinulle yksin kuulumme, jos elämme tai kuolemme. Me aamen, aamen sanomme. On Jeesus aina suojamme. Rauhassa saamme levätä, nukkua hänen nimeensä. Oi Kristus, kirkas aamunkoi, valosi yöhön päivän toi. Isämme olet kirkkaus, maailman ilo, valkeus. Pyydämme vielä illalla: Varjele, hyvä Jumala. Kun yö taas alkaa, suoja suo, jos vaara uhkaa, turva tuo. Ruumiini lepoon vaipukoon, sinussa sydän valvokoon. Varjele, ettei henkeni milloinkaan uneen vaipuisi. Suojele meitä, Luojamme, jos nukumme tai valvomme. Palvelijaasi puolusta, kun uhkaa synti, kuolema. Herramme, meidät lunastit ja verelläsi puhdistit, vahvista meitä uskomaan ja sinua vain seuraamaan. Isämme kaikkivaltias ja pyhä Poika laupias ja Henki, lohduttajamme, nyt kuule rukouksemme. Isämme, kiitos päivästä, kun varjo illan leviää, ja kiitos, että kuormamme anteeksianto nostaa pois. Kuin päivä painuu syliin yön ja virrat mereen juoksevat, niin virtaa kohti sinua sydänten kiitos, kaipaus. Keskellä yön ja pimeän Kristuksen armo vartioi. Yön lepo ruumiin virkistää. Vain usko valvoo, valaisee. Siis riisu jälleen, Herramme, pelon ja valheen verkot pois. Pois kaikki kiista tyynnytä, sulata kylmyys, ylpeys. Isän ja Pojan Hengessä Kristuksen nimeen pyydämme: Isämme, sulje meidät taas armosi syliin avoimeen. Aamen. Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa. Kiitos Herran, hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on, täällä suo Isän suosion, rauhan luonansa siellä. huolet voimme siis heittää. Rangaistuksenkaan ankaruus ei voi armoa peittää. Herran hoidosta kiittäkäämme, kun hän taivasta varten kasvattaa, murheen allakin armahtaa, hänen turviinsa jäämme. Kaikki entinen katoaa, itkun, riemunkin aiheet, moni arvoitus ratkeaa, uudet alkavat vaiheet. Kohta koittaa jo päivä Herran, se on hänellä yksin tiedossaan. Siksi kiitosta veisaamaan, hänen voitto on kerran! Jeesus, ilo sydämeni, armon kirkas aurinko, onneni ja autuuteni, voimakseni tule jo. Jeesus, asu minussa, pysyä suo sinussa. Jeesus, minun alkaa anna päivän toimet sinussa. Työni kuorman alla kanna, iltaan asti vahvista. Ohjaa, Jeesus, sanojani tahtos mukaan oikeaan. Johda ajatuksiani, auta aina valvomaan. Jeesus, ole suojanani käydessäni nukkumaan. Uuteen aamuun noustessani armoasi kiittää saan. Päivieni päättyessä, Jeesus Kristus, armahda. Ole läsnä lähtiessä, turvallinen kantaja. Kaikessa, Herra armias, ilmoitat valtasuuruuttas. Maa, meri, taivas julistaa Luojansa suurta kunniaa. Auringon loit ja päivän työn, soit tähdet vartijoiksi yön. Levolla öisin virkistät ja aamuin valoon herätät. Ajasta aikaan, päivin, öin, maailmaa kaitset armotöin. Uudistat luomakuntaasi, suot turvan alla kätesi. Vaan ennen muita kaikkia ihmistä pidät rakkaana. Oi jospa siitä jokainen sinulle toisi kiitoksen. Niin usein kiittämättömät olemme, aivan penseät. Se anna, Herra, anteeksi ja uudeksi luo mieleni. On Herran nimi satama siunattu, suojaa antava. Näin saamme yöllä, päivällä me Jeesuksessa levätä. Herra Jeesus, anna minun tämä päivä valvoa, etten tuota synneilläni Hengellesi murhetta. Valvo, Jeesus, puolestani, seiso aina rinnallani. Jos käyn uneen uupumaan, nosta tielle uudestaan. tämä päivä taistella, murra laiskuus, itsevarmuus, pelko voita minussa. Sodi itse puolestani, varoittele vaaroissani. Auta aina, Herrani, nöyräksi ja valppaaksi. tämä päivä palvella. Anna avoin, altis mieli, minne tahdot, kuljeta. Moni kärsii huomaamatta, vaieten ja auttajatta. Tahdon tänään köyhänä olla jonkun lähellä. tämä päivä levätä, Golgatalla ihmetellä Isän armon syvyyttä. Täytit kaiken puolestani, voittosi on turvanani. Siitä löytää rauhaton lohdutuksen kallion. Ole itse, Herra Jeesus, minullekin kaikkena. Täytä koko elämäni Pyhän Hengen voimalla. Valvo, Jeesus, puolestani loppuun saakka rinnallani. Niin kuin kerran tielle toit, perille myös viedä voit. Valkeus iankaikkinen, valaise sydämeni. Pois pyyhi velka syntien ja laiminlyöntieni. Suo ilo, voima, ymmärrys, sinulle olkoon ylistys armosi suuren tähden. Suo, ettei aamurukous sammuisi huulilleni. Lahjoita mielen puhtaus ohjaamaan askeleni. Tee minut tunnolliseksi hoitamaan päivän toimeni, siunaus niihin anna. Maailman olet valkeus vain sinä, valtiaani. Kun kohtaa mielen masennus ja haittaa toimintaani, kirkasta, Jeesus, kasvosi, katsahda minun puoleeni ja huolten alta auta. Kun ystävien seurassa viihdymme vapaahetkin, niin valollasi kirkasta puuhamme hupaisetkin. Käy vierellämme, näytä tie, maailma ettei harhaan vie ja tahraa sieluamme. Sinua, Jeesus, palvella saan valtakunnassasi ja työtä tehdä, iloita sun armahtamanasi. Suo minun olla ystävä ja hyvyyttäsi säteillä kaikille, joita kohtaan. Yö synkkä on jo hälvennyt, taas valo varjot voittaa. Suo, Herra, että meille nyt myös uusi armo koittaa, myös uusi armo koittaa. Oi Kristus, valo ainoa, näin sydämeemme loista! Kun päivä koittaa ulkona, yö sisältäkin poista, yö sisältäkin poista. Pois synnin sumu hälvennä ja murhe rinnastamme. Taas uuden ilon säteillä valaise sieluamme, valaise sieluamme. Maailman olet valkeus, pois torju turmiomme. Tuo kuolemaankin lohdutus, oi Jeesus, aurinkomme, oi Jeesus, aurinkomme. Jos kuinka käykin, tiedämme: tien päässä taivas hohtaa. Öin päivin, Kristus, tietämme suo Pyhän Hengen johtaa, suo Pyhän Hengen johtaa. Aurinko armas valollansa sai uuden päivän heräämään, ja kaiken maan se loistollansa taas nosti uuteen elämään. Luojamme suuri, laupias, yön poistit, kaikkivaltias. Suo, Jeesus, Hengen valon koittaa nyt minullekin armosta, suo mielen pimeys taas voittaa kirkkaalla armon sanalla. Rohkaise, Jeesus, minua, tahtosi tielle taivuta. Armosi, Jeesus, sielulleni kuin aamukaste vuotakoon, ja virvoituksen tunnolleni veresi pyhä tuottakoon, niin että uuden voiman saan taas valossasi kulkemaan. Ah herää, sydämeni, uskomaan, toivomaan, kun uusi päivä jälleen valaisee valollaan. Herraasi armollista, ystävää taivaallista, ylistä laulaen. Terveenä jälleen nousta sain hänen armostaan, avuksi että häntä oppisin huutamaan. Siis hänen edessänsä saan suurta hyvyyttänsä nyt käydä kiittämään. Suo, Herra, armos loistaa sun istuimeltasi ja vedä valollasi mua valkeuteesi. Sä poista epäusko ja ole aamurusko mun sydämelleni. Veresi tähden anna anteeksi syntini ja sanallasi ruoki, huojenna kuormani. Kaikessa hädässäni vahvista sydäntäni leivällä elämän. Näin auta sanassasi minua pysymään, vain siitä lohdutusta ammennan yhtenään. Kun tuska sielun täyttää, Henkesi anna näyttää tie rauhaan, Herrani. Lyö maahan vihollinen, vaaroissa varjele ja pahan paulat särje, etteivät kiedo ne. Rohkaise kilvoitukseen ja uskon rukoukseen, toivossa valvomaan. Oi Jeesus, työsi täytä, vahvista henkeni, tee minut luottavaksi ja kuuliaiseksi. Niin rakkaudestasi sinua, auttajani, saan aina ylistää. Oi Jeesus, lohdutukseni ja autuus, riemu sieluni, sinulle kiitokseni soi, kun uuden aamun koitti koi. Yön yli jälleen suojelit, vahingot, vaarat karkotit. Mä kaiken, Jeesus armias, taas suljen armohuomahas, niin ruumiini kuin sieluni ja kotini ja perheeni, myös lähimmäiset, ystävät ja päivän työt ja tehtävät. Taas anna enkeleittesi turvana olla tielläni. Suo minun olla valmiina, jos tänään kohtaa kuolema, niin etten syntiin nukkuisi, en kadotukseen hukkuisi. Mua, Jeesus, auta valvomaan ja tätä aina muistamaan: on lyhyt ihmiselämä ja iäisyys on edessä. Jo askel riittää siirtämään tulevaan, toiseen elämään. Kun voimat riutuu, vähenee, elämän ehtoo lähenee, suo, että silloin uskossa pois nukun tunnon rauhassa. Sen rauhan kuolemallasi valmistit itse, Herrani. Oi Isä, näitä rukoilen ja turvaan nimeen Jeesuksen. Korvasi kuulkoot huutoni ja heikot huokaukseni. Se sieluni on toivomus ja sydämeni uskallus. Kun koittaa huomenhetki, taas Herraa kiittää saan. Hän armollansa peitti, soi turvan laupiaan. Taas yö on väistynyt, saan nousta levostani, uusilla voimillani käyn uuteen päivään nyt. Siis kiitos valostasi, laupias Jumala. Kun katson kasvojasi, riemuitsen armosta. Sanalla ravitset ja puet sieluani. Myös hoidat ruumistani, ruokit ja varjelet. Tahtoisin sydämestä tielläsi kulkea, kaikesta hyvyydestä ylistää sinua. Vaan olen syntinen, en osaa oikein kiittää, kuitenkin yhä riittää laupeus taivainen. Minua, Herra, muista taas tehtävissäni. Turvana seiso, suista pois vaarat teiltäni. Johdata jalkani tiellesi oikealle. Tahtosi pyhän alle taivuta tahtoni. Kun päivän toimiin lähden, synnistä varjele. Laupeutesi tähden Hengellä hallitse. Tee sydän vapaaksi, niin että uusin voimin kunniaksesi toimin. Suo sana oppaaksi. Hengellä hoida, kanna myös seurakuntaasi. Elämän virran anna virvoittaa laumaasi. Sielumme kiinnitä ainoaan tarpeelliseen, armoosi ihmeelliseen. Suo usko kestävä. Varjele isänmaata, siunaus sille suo. Kansaamme kutsu, saata elämän lähteen luo. Siunaa myös rauhantyö ja murra kaikkialta kovuus ja vihan valta, hälvennä pelon yö. Nöyränä kiittää anna, kun kaikki myöten käy, toivoni sinuun panna, kun apua ei näy. Tahtoosi tyytyen saan ottaa ilon, vaivan näin kädestäsi aivan. Tien tiedät parhaiten. 9. Kun viimein täältä lähden, jää, Isä, turvaksi. Poikasi ristin tähden vie minut iloosi. Joukossa pyhien saan laulaa kiitostasi. Luonasi taivaassasi on päivä ikuinen. Taas alkaa kiitoksella nyt tahdon päiväni, veisuulla iloisella käyn, Herra, eteesi. Rukoilen sinua, ah, siunaa minua, synneistä minut päästä, tuskista kirvoita. Tahdothan, Herra, kuulla, kun pyydän armoa, en voimalla voi muulla sinua palvella. Taas suojaa kotini ja esivaltani. Haltuusi luottavasti myös annan itseni. Nimesi suuren tähden armosi löytää suo. Taas avukseni lähde, sauvaksi sana tuo. Varjele henkeni, ruumiini, sieluni, hallitse ajatukset, hillitse kieleni. Töilleni, toimilleni siunaus lahjoita. Puhdista sydämeni, mieleni uudista. Niin lähtemiseni kuin tulemiseni, oi armon Herra, siunaa, johdata tielläsi. Minua suojaa, päästä kiusaajan pauloista, kärsimyksistä säästä ja äkkisurmasta. Tieni ja matkani, myös eronhetkeni turvallisesti annan käsiisi, Isäni. Yö synkkä aivan hämmästyi, kun päivä kirkas lähestyi. Sinua, Herra, kiitämme ja armoasi anomme. Omasi olla tahdomme. Oi Herra kaikkivaltias, Isämme hyvä, laupias, taas yöllä meitä varjelit, soit suojaksemme enkelit ja kaiken pahan karkotit. Me siitä sydämestämme nyt tuomme kiitosuhrimme. Tahdomme Isän lapsina taas uuden armon voimalla sinua yksin palvella. Jeesuksen kautta tänäänkin katsomme Isän kasvoihin. Me heikkoina ja tyhjinä pyydämme Pyhää Henkeä: Varjele meitä synnistä. Suojaasi sulje päivät, yöt, myös ajatukset, puheet, työt. Ravitse sielu sanalla ja kaikki kauna sovita, pois pelko meistä karkota. Kunnia, kiitos Isälle ja ainoalle Pojalle, ylistys armon Hengelle, vaivoissa virvoittajalle ja lohdutuksen tuojalle. Sua kiitän, Jumalani, kun yöllä suojelit, kaikista vaaroistani armollas varjelit. Nöyrästi pyydän vielä: Minulta köyhältä apua ethän kiellä tänäkään päivänä. Suo minun oikein käyttää myös tämä päiväni, tahtosi, Herra, täyttää kaidalla tielläsi. Kiusaajan särje ansa ja estä aikeet sen, ettei se juonillansa vie verkkoon valheiden. Oikeaan uskoon auta, suo synnit anteeksi. Poikasi rakkaan kautta nyt anna armosi. Syntistä ethän heitä, sen tiedän sanasta. Mua alastonta peitä vanhurskaudella. Minulle anna voimaa sinua tunnustaa, maailma vaikka soimaa ja pilkkaa, ahdistaa. Suo, että kestää voisin totuuden sanassa ja että aina toisin sen julki pelotta. Elävä toivo anna, suo, että voimani alttiiksi tahdon panna myös toisten parhaaksi. Haltuusi, Isä, annan perheeni, kotini. Käsiisi kaiken kannan, jää meille turvaksi. Oi kiitos, Jeesukseni, lunastustyöstäsi. Ravinto sielulleni on ruumiis, veresi. Suo voimaa, lohdutusta myös hetkeen viimeiseen. Keskeltä ahdistusta vie iloon taivaaseen. Taas siunattu päivä nyt luo valoaan maan peittäen kirkkauteensa. Taas loistaa se kaikille luoduille maan ja sulkee ne siunaukseensa. Niin, Luojamme, meidätkin armollasi taas murheista, synneistä päästä. Vaan kirkkaimman armosi auringon toit yön keskelle lahjana taivaan, kun ainoan Poikasi syntyä soit maan lapseksi ristiin ja vaivaan. Toi paimenet viestiä enkelien: On koittanut autuuden päivä. Se seimestä koitti ja kunniassaan nyt Golgatan ristillä loistaa. Hän, Herramme, kuoleman voitettuaan nyt syntimme tuomion poistaa. Se päivä ei ylpeille valjeta voi, sen köyhät ja syntiset saavat. Ah, jos joka puulla ja pensaallakin ja ruoholla äänensä oisi, jos järvet ja metsät ja vainiotkin kuin enkelit veisata voisi, ei Jeesusta Kristusta, Herraamme, ne taitaisi kylliksi kiittää. Kas, lintunen lentävi korkeuteen, niin kauas kuin silmämme kantaa, ja lauluunsa yltyen riemulliseen se Herralle kiitoksen antaa. Myös, ihminen, astu jo valkeuteen ja Luojalle kiitosta laula! Oi Herramme, myös sanan valkeuden nyt sattua suo sydämeemme, niin että vain armosi täyttäisi sen ja tahtosi kaikessa teemme. Suo enkelit taas meitä varjelemaan, niin ettemme lankea syntiin. Nyt pyydämme, valtias taivaan ja maan, kun aika näin vaihtuu ja muuttuu: Suo voimaasi käskyjäs tottelemaan, kun tahtoa, taitoa puuttuu. Taas uudista alttius, uskollisuus ja virkistä toivolla taivaan. Kun ilta on läsnä ja päättynyt työ, yön halki jo katseemme kantaa, ja viimeisen lyöntinsä kun sydän lyö, saan henkeni huomaasi antaa. Näin turvissa Kristuksen laupeuden suo matkalle autuas loppu. Lähtöhetken lähetessä katson aikaan menneeseen. Katson iän kypsyydessä nuoruuteen ja lapsuuteen. Työni turhat, tärkeät, riemut, murheet päättyvät. Kiitos, Herra, ilon teistä, matkan kauneudesta. Kiitos surun kyyneleistä, ystävien seurasta. Kiitos, Herra, toivosta, katkerasta tuskasta. Herra, salatuimpaan saakka katsoo sinun silmäsi. Poista vaiva, tunnon taakka, anna synnit anteeksi. Hengelläsi elvytä heikko uskonkipinä. Jeesus, viivyt vierelläni, tiedät, mitä tarvitsen. Tunnet kaiken ikäväni, anna rauha iäinen. Ristin pyhän valossa kuolema ei kauhista. Herra, sinä kutsuit työhön, nyt myös levon tarjosit. Ilon päiviin, murheen yöhön armon leivän lahjoitit. Valkoisissa vaatteissa saanhan juhlaan astua. Herrani, minut tänne loit, ihmisen osan annoit, kristityn kutsumuksen soit, korkeaan ikään kannoit. Tuntea matkallani sain juhlaa ja tuskaa rinnakkain. Armosi aina riitti. Voin muistaa vielä toisia ja rukouksiin liittää, voin toisten vaivaa kuunnella ja heidän kanssaan kiittää. Kun toisen kuormaa kevennän, saan rohkeutta enemmän myös omat vaivat kantaa. On suurta lahjaa ystävyys ja seura rakkaitteni. Ja Herran hyvyys, läheisyys uudistaa nuoruuteni. Suo, Herra, minun oppia myös uutta sukupolvea viisaasti ymmärtämään. Opeta päivä kerrallaan ottamaan kädestäsi. Aurinko laskee aikanaan, vaan pysyn lähelläsi. Ei silloin yö, ei kuolema minua seuraa matkalla, tie kulkee uuteen aamuun. Vieläkin Herra tuhlaa päiviini lämpöään. Hän antaa uutta voimaa myös yksin elämään. Puolesta rakkaitten tein kerran paljon työtä. Nyt kaipaus on myötä, kun Isää rukoilen. Hän rikkaat päivät riisuu ja ohjaa luopumaan. Hän uuden kasvun alkuun taas kutsuu armossaan. Muistoihin valoisiin nyt rakkaimpani suljen, vaan Herran kanssa kuljen jo uusiin askeliin. On ilon aika tuolla ja tuolla itketään. Niin monta ihmislasta on nytkin yksinään. Vaan meihin jokaiseen Herralta rauhaa riittää. Näin Jeesus meidät liittää voi yhteen perheeseen. Jumalan perheen juhla on kerran taivaassa. Yhteinen armo meillä on nyt jo ruokana. Näin saamme tervehtää toivossa toisiamme ja kiittää Jeesustamme. Hän turvaksemme jää. Luoksemme päivät menneet kuin virta saapuvat. Ne Herran eteen meitä kiitokseen kutsuvat. Elämän muistot jaamme, toisille jättää saamme työt rakkaat, vaikeat. Ja vielä vanhuuteemme Jumala lahjoittaa iloa päivän puuhiin, lepoa rauhaisaa. On rakkautta Luojan, kun turvan, hoivan, suojan myös vanhuutemme saa. Nyt lapset, lastenlapset kulkevat kaukana. Myös heitä, Herra, siunaa ja muista armossa. Ja heitä toimissansa elämän matkallansa tiellesi johdata. Sydämiin lohdutuksen tuot lupauksessa: ”On vanhuuteenne saakka voimanne minussa. Armolla nostan, kannan ja pelastuksen annan. ” Ei muutu Jumala. On vanhurskaitten polku kuin aamuruskon tie. Se vihdoin täyteen päivään Jumalan lapsen vie. Näin seurakunnassasi myös meitä hoivassasi rauhaasi, Herra, vie. Kun askeleeni hidastuu ja muista jälkeen jään, on Herra vielä vierellä, ei ohi riennäkään. Kun voimat hiljaa ehtyvät ja tarmo poissa on, hän uudet lähteet puhkaisee armonsa kallion. Ei Jeesus pidä kiirettä, hän huomaa jokaisen. Hän kumartuu ja kuuntelee huolia kaikkien. Nyt nuori, vanha vaivoineen seuraamme ennättää. Yhdessä ollaan, kuunnellaan. Nyt se on tärkeää. Ei muuta lahjaa tarvita, vain armon läheisyys. Näin meille juhlan valmistaa Kristuksen ystävyys. Oi Isä, vanhuudessa muistathan minua, voimien vaipuessa vahvista heikkoa. Kun olit turvani jo lapsuudessani, niin jalkain horjuessa nyt ole sauvani. Mä heikko olen aivan ja kaikkeen voimaton, nyt huokaan alla vaivan ja usko heikko on. Jo vaipuu voimani, käy, Jeesus, voimaksi, valaise kasvoillasi, kun sammuu silmäni. Kun kohta huulillani rukous raukenee, silloinkin puolestani Henkesi rukoilee. Minua riisutaan ja majaa puretaan, oi Jeesus, minut kanna luoksesi kunniaan. Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus. Suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni – uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi. Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus, suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus. Hän on itse kutsuessaan meihin istuttanut sen. Hän ei kadu kutsumistaan, hän on vahvuus heikkojen. Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain: Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu? Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan. Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala. Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun, lähellesi, Vapahtaja, kutsut kesken taistelun. Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö. Siinä itse, armon Henki, uupunutta uudistat. Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat. Kun päivän työ on päättynyt, puoleesi, Jeesus, käännyn. Jos voimaa, armoa et suo, niin huolten alle näännyn. Hyväksy hyvät hankkeeni, sovita vääryyteni. Suo rauha omaantuntooni ja lepo ruumiilleni. Työn kuorma, Jeesus, huojenna myös ihmisiltä muilta, niin lepovuoroon päässeiltä kuin työhön kutsutuilta. Maaseudun siunaa asujat ja kaupunkien kansa. Kaikkia hoida, varjele töissänsä, toimissansa. Kun lapset kouluun rientävät, taluta, Jeesus, heitä. Ja viivy aivan lähellä äitejä väsyneitä. Tee kodit onnellisiksi, luo leikin armautta ja ystävyyttä, hymyä keskelle harmautta. Ja vielä, Jeesus, rukoilen: Suo sille, joka määrää, lempeä mieli, oikea ja tahto välttää väärää. Ja sille, jonka tehtävä on työssä kättä käyttää, suo taito, itseluottamus, kun käskyjä hän täyttää. Myös niille, joiden työnä on murhetta, hätää poistaa tai armon sanaa julistaa, suo totuutesi loistaa, niin että köyhät, hyljätyt saisivat arvon uuden, tuskassaan löytää voisivat armosi salaisuuden. On vaarallista monen työ ja yksitoikkoistakin. Voi mieli olla kiusattu ja joskus katkerakin. Ruumis ja sielu varjele kaikesta vahingosta. Oi Herra, auta heikkoja ja maahan lyödyt nosta. Et, Jeesus, tullut maailmaan herraksi mahtavaksi vaan palvelemaan toisia, heikkojen auttajaksi. Siunaus anna kaikille työn raskaan raatajille, yhteisen hyvän puolesta kuormia kantaville. Kuin leivällä ja kalalla siunasit tuhansia, niin ruoki taivaan leivällä huoliinsa uupuvia. Turvaksi meille, Herramme, jää päivällä ja yöllä. Sinua saamme ylistää niin levolla kuin työllä. Loit, Herra, minut maailmaasi, nyt työni tarkoitusta kyselen. Teen työtä sinun antamaasi, suo, että tahtoasi kuuntelen. Loit minut palvelemaan toisia. Vapaana anna minun palvella. Luo minuun uutta luottamusta, kun työssä näännyn tai en työtä saa. Suo tyyntä mieltä, huojennusta, kun töiden ruuhka mieltä ahdistaa. Kun työni turhuus katseen pimittää, taas näytä suunta, anna määränpää. Työn vaiva kuuluu kutsumukseen, sen kantajiksi yhteen meidät loit. Siis kytke minut tarkoitukseen, oi Luoja, jonka maailmalle soit. Et luonut kilpailua, raadantaa. Oi Luoja, anna minun rakastaa. Kun luomakuntaa, Herra, kannat, teet itse kaiken rakkaudesta. Näin ihmiselle arvon annat, työkumppaniksi pyydät jokaista. Suo meidän elää muita palvellen, niin kaikki työ saa suunnan yhteisen. Anna, Herra, kansallemme oikeudentuntoa, alttiutta voidaksemme toisiamme palvella. Kitke meistä kateus, kylvä totuus, rakkaus. Poista neuvotteluistamme epäilys ja itsekkyys. Silloin johtaa tahtoamme luottamus ja ystävyys. Silmät, sydän aukaise maailmamme hädälle. Vyötä lahjomattomuuteen tehtäviinsä valitut, ohjaa laajakatseisuuteen johtajiksi kutsutut, vastuutansa kantamaan, heikoimpia puoltamaan. Jeesus, rauhanruhtinaamme, poista mielten sokeus! Sinulta me kutsun saamme, meitä vaatii rakkaus laupeutta jakamaan, rauhaa kohti kasvamaan. Oi ihminen, mieleesi paina: ei onnea maailma suo. Ei kestä, ei säily se aina, se tuskia, huolia tuo. Siis maailman murhe nyt heitä ja pakene turhuuden teitä, käy uskossa Herrasi luo. Vai Luojaanko turvata voisit ja palvella mammonaa maan? Jos toiselle sydämen soisit, et toista voi seuratakaan. Oi ihminen, valitse parhain, tuo sielusi Herralle varhain, se hänelle tuo kokonaan. Ei huokaillen tarvitse surra: ”Voi, mistä nyt ruokani saan? ” Jos niukka on leipäsi, murra se luottaen vain Jumalaan. Saat kuormia tielläsi kantaa, vaan Herrasi voimia antaa, ei hylkää hän puutteessakaan. Kas lintu ei kylvä, ei niitä, vaan ruokansa silläkin on. Voi ihminen oppia siitä. Hän miksi on oppimaton? Saat suuretkin pelkosi suistaa, kun Herramme linnutkin muistaa. Hän kaikkien auttaja on. Ei kehrätä voi kedon kukka, vaan ei ole purppurakaan niin kaunis kuin nurmien nukka, kuin lilja on kukkiessaan. Ei Salomo kunniassansa niin loistanut istuimellansa kuin loistavat kukkaset maan. Kas niillekin Luojamme verhon niin kauniin ja säihkyvän loi. Ne nyt ovat riemuna perhon, vaan huominen surman jo toi. Siis yksinkö jäisit nyt huoleen? Jo katsahda Herrasi puoleen, hän kaikessa siunata voi. Tee uskossa, toivossa työtä ja leipäsi rauhassa syö. Kun Herrasi armo on myötä, niin murheetta nukkuos yö. Kun Herralle itsesi annat ja huolesi hänelle kannat, on siunattu päiväsi työ. Pois maalliset surusi suista, ne Herrasi hoitava on. Yks vain yli kaiken sä muista: sun sielusi kuolematon. Siis käy valtakuntahan Herran, niin muutkin hän lahjansa kerran myös sinulle antava on. Oi hyvä Jumala ja lähde siunauksen, huolehdit heikoista ja kuulet rukouksen. Suo usko oikea, puhtaaksi sydän luo, ja synnin vaaroja tielläni välttää suo. Suo, että uskossa näin aina vaeltaisin, eläisin sinussa ja siunauksen saisin. Suo uskollisesti työ kaikki suorittaa, niin että nimesi saa siitä kunniaa. Suo, etten horjuisi milloinkaan totuudesta, varjele kieleni valheesta, turhuudesta. Kun tulee puhua, niin anna mieleeni malttia, taitoa ja rakkauttasi. Jos kohtaan vaaroja, niin epätoivo estä, suo sinuun turvata täydestä sydämestä. Rohkaise kantamaan vaivaa ja ristiä ja auta voittamaan myös paha hyvällä. Suo minun rakentaa rauhaa ja oikeutta ja itse osoittaa toisille laupeutta. Kun kaikki, mitä saan, on sinun lahjaasi, niin auta antamaan myös toisten tarpeeksi. Jos elän vanhaksi, myös silloin hoida, kanna ja heikon sauvaksi kätesi vahva anna. Suo pääni harmeta kunniallisesti ja täytä valolla elämän ehtooni. Turvissa armosi rauhassa täältä lähden. Lahjoita leposi Jeesuksen haavain tähden. Kun ruumiin kätkee maa ja lepää sieluni, saan silloin odottaa kirkasta päivääsi. Oi Kristus, päälle maan kun saavut voimassasi, niin kuolleet haudoistaan herätät sanallasi. Suo, että riemuiten saan kuulla äänesi. vie ilojuhlaasi. On työni, Herra, lahjaasi, myös siitä tahdon kiittää. Suot kutsun tulla kylvämään ja toisten annat niittää. Ja kasvun siunaat, hedelmän, luot sadon ehtymättömän uuraiden kätten työstä. Työn tunnet, tehtaat, liikenteen ja melun uuvuttavan. Vain sinä ruumiin varjelet, suot toivon lohduttavan. Kun päivä alkaa kiireinen, niin auta, että kestän sen, kun voimaasi saan luottaa. Pois aja pelko työstäni ja seiso rinnallani. Oi Herra, ilon aurinko, valaise arkeani. Näin työni vastuun kantaa voin ja toimissani ahkeroin, kun siunaat sanallasi. Näin päivä päivään liittyköön, turvaa sen leipä aina. Myös turvaa tunnon vapaus, niin ettei synti paina. Suo, että tieltä Kristuksen tuon rakkauden, totuuden, kun työssä toiset kohtaan. Nyt anna, Herra, tultasi sieluni alttarille ja lähde saattajakseni poluille arkisille, kun pariin toisten ihmisten ja kysymysten vaikeiden työpaikalleni lähden. Suo minun myötätunnolla toisia ajatella, työtovereita kuunnella, rohkaista kiitoksella. Mieleni avaraksi tee, niin että kiista vaimenee, ystävänmieli kasvaa. Työn ääressä ja levossa näin hoida kädelläsi ja aina salli asua, oi Herra, lähelläsi. Jos annat taakan painavan, myös annat voiman kantavan, sen tahdon ottaa vastaan. Kun kuuntelen tai katselen tai luen kodissani, suo, että vahingollisen pois torjun sielustani. Vain hyvää, totta, puhdasta, sinulle, Herra, mieluista mua valitsemaan auta. Suo sanan kuuloon temppeliin mun rientää useasti. Näin minut johda pyhyyksiin sun alttarilles asti, niin että siellä nautitsen ravinnon iankaikkisen sieluni autuudeksi. Herra, kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan. Siellä kaikki saavat uuden sydämen, rauhan annat haavat sitoen. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. tahdon laulaa hänen teoistaan. iloita mä saan, se on rikas käsi antamaan. Siellä armahdusta meille tarjotaan eikä kadotusta milloinkaan. itkeä mä saan, kohonnut ei käsi kostamaan. Sitä naulat pisti, pahuus ihmisten, anteeksi soi risti kaiken sen. uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. Kuulkaa, keitä Mestari, halleluja, autuaiksi julisti, halleluja. Köyhä, tyhjä, neuvoton, Herrassansa rikas on, Suuren murheen keskellä, seisoo Herra vierellä, Hiljaiset ja sävyisät, valtakunnan perivät, Nälkäiset ja nääntyvät, Isän pöytään pääsevät, Joka muita armahtaa, itse laupeuden saa, Sydän vailla vilppiä, Jumalan on näkevä, Rakentaja sovinnon, rauhan Herran lapsi on, Herran pilkan kantaja, kerran kantaa kruunua, 10. Kaikki köyhät katselkaa, autuutenne Jumalaa, Nouskaamme vuorelle korkeimmalle, kun päivä Herran lähestyy. Hän meidät johtaa kulkemaan tiellänsä suuntaan oikeaan. Pelko ja ahdistus kauas poistuu, Herra kun lausuu tuomion. Uutena toivon viinipuu kaikkien ylle kaareutuu. Istumme yhdessä lehväin alla, kansat ei pelkää toisiaan. Auroiksi miekat taotaan, rauha ei pääty milloinkaan. Anna meille rauhasi, Herra, tänäänkin. Älä hylkää kansaasi koskaan vaaroihin. Sillä vain sinä voit, sillä vain sinä voit elämämme varjella, Anna meille vapaus, Anna meille luottamus sinun voimaasi. rohkeuden lahjoittaa, Anna meille iloa, Herra, tänäänkin elämämme lahjoista pienimmistäkin. elämämme uudistaa, Jeesus, sinä huomaat meistä jokaisen. Epäilevät tuomaat tunnet parhaiten. Ei aina usko kestä. Herra, rukoilen: Uupumasta estä, yksin jaksa en. Jeesus, sinä tiedät kaikki harhatiet. Silti meitä siedät, varjelet ja viet. Ei oma voima riitä oikein elämään. Usko alkaa siitä, käsiisi kun jään. Kulje vierelläni, suuri Jumala. Tyhjä sisimpäni kaipaa sinua. Vain Vapahtajan suojaan annan itseni. Katson uskon luojaan uupuessani. Etsijänä pysyn, kuuntelemaan jään. Aina suuntaa kysyn, tiedän matkan pään. Saan armoon luottaa yhä, keskeneräinen. Kiitos, Herra pyhä, iankaikkinen. Jo varhain, Herra, annoit armosi meillekin, kasteesi liittoon kannoit, soit suojan vaaroihin. Nyt siunaa nuoruutemme, oi Isä Jumala, niin että koskaan emme luopuisi sinusta! Armolla, Kristus, poistat syntimme tuomion ja aurinkona loistat, kun meillä kevät on. Sinua ylistämme, hyvyyttä Kuninkaan. Nyt ota elämämme käyttöösi kokonaan. Johdata, Henki, meitä, vapaiksi meidät tee, valheen ja pelon teitä kun sydän harhailee. Käy itse voimaksemme keskelle maailman. Pyhitä nuoruutemme sanalla Jumalan. Tie kirkkoon anna löytää ja luokse alttarin. Kaipaamme armopöytää ja lepopaikkaakin. Näin, Jeesus, meitä kanna kansasi keskellä. Jo täällä meille anna iäinen elämä. Tie valmis on, voin löytää sen keskellä kysymyksien. On koottu sirpaleenikin kämmeneen Herran, pieninkin. Tie valmis on, voin löytää sen, sen teki Luoja ihmisten, kun veljeksemme maailmaan Jeesuksen antoi armossaan. En pimeään jää yksin, en, on Herra käynyt läpi sen. Hän läsnä on, ja ristiltä esteettä näkyy elämä. Ei torju pois hän kysyvää, ei hylkää yhtään etsijää, kun itse hyljättynä hän sai osan sijaiskärsijän. ja luona Isän sydämen on paikka juuri minulla Isäni lasten joukossa. Tie valmis on, nyt tunnen sen ja lähden matkaan palvellen. Voin jakaa, minkä itse saan, rohkaista muita kulkemaan. Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen ylistää tietä Kristuksen. Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten, kun katsot sydämeen, miten pelkään, valoa väistelen ja kaipaan pyhyyteen. Anna anteeksi, pese puhtaaksi, tee uudeksi kokonaan. Minä tahdon kuunnella ääntäsi, se kutsuu seuraamaan. Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen, et vaatimuksiin vie. Tulet vastaan seuraasi pyytäen ja itse olet tie. Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan saa turvaksi matkalle. Otan yhden askelen kerrallaan ja pääsen perille. Sinä, Jeesus, vallasta riisuuduit ja suostuit nöyryyteen. Isän tahdon täyttäen antauduit maan kaikkeen köyhyyteen. Sido, Jeesus, nyt minut itseesi, suo usko ja rakkaus! Ota kaikki voimani käyttöösi, luo matkaan tarkoitus. Herra, elämääni valvo, etten harhaan vaeltaisi täällä ohi ihmisten. Herra, auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee. Vierelläni kulje, askeleeni ohjaa, etten väisty, milloin kutsut auttamaan. Sydäntäni ohjaa, anna minun, Herra, armossasi kasvaa, olla ihminen. Valkeus kirkas päällä synkän maan, nyt johdata! Tietä en itse tunne ollenkaan. Nyt johdata! Matkaani ohjaa! Kauas näe en, vain askelen, vaan ottaa tahdon sen. Ennen en, Herra, koskaan rukoillut: Polkuni itse olin valinnut. Ylpeät aikeet, väärät pelkoni, oi Herrani, ne anna anteeksi. Herra, et kesken heitä, tiedän sen, viet taivaaseen. Yön yli, vuorten, soiden, virtojen Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan, ja valkeus ei sammu milloinkaan. Herra, lahjanasi sain nuoren elämäni. Pidä joka askel vain kiinni kädestäni. Toivo loistaa kirkkaana elämäni tiellä, kun vain sinä, Jumala, itse ohjaat siellä. Niin kuin tuuli lakaisee lehdet pitkin maata, moni meistä pakenee, iloita ei saata, kun on mieli toivoton eikä ole määrää. Valheen henki armoton johtaa tietä väärää. Kiitos, Isä, että saan kasvaa hoidossasi. Suljet suojaan rakkaimpaan seurakunnassasi. Turvan, jota tarvitsen, minullekin annat, päästät alta syntien, sanallasi kannat. Tarkoituksen elämään sinä, Jeesus, näytät, annat selvän määränpään, tehtäviisi käytät. Siunaa, Jeesus, toiveeni, opintoni, työni. Sulje sinä rauhaasi päiväni ja yöni. Siunaa voimat nuoruuden, lahjat antamasi, rakkaus myös sydämen hoida valollasi. Auta aina luottamaan, että parhaakseni ohjaat päivän kerrallaan, hoidat nuoruuteni. Jeesus, tänne tulit meitä etsimään ja auttamaan, langenneita, eksyneitä valon tielle saattamaan. Rakas Jeesus, ystäväni, suostun sinun kutsuusi. Tahdon antaa elämäni luottavasti haltuusi. Majaksesi sydämeni puhdista ja valmista. Sinä itse, paimeneni, iloon auta, vapahda. Paina, Jeesus, sisimpääni sana, suuri lahjasi. Siinä kuuluu armon ääni, sieluun virtaa rauhasi. Miksi pelkään mielessäni, miksi usein ahdistun? Ympärillä, itsessäni kovan tunnen taistelun. Auta, etten syntiin juokse, ettei valhe harhaan vie. Armoistuimesi luokse näytä turvallinen tie. Lisää, Jeesus, uskoani, anna toivo kestävä. Auta, etten matkallani pelkää kantaa ristiä. Pidä, Jeesus, minut tiellä ystäväisi joukossa. Nyt ja taivaassasi siellä riemuita saan voitosta. Valtiaamme, kunniaasi soivat ääret taivaiden. Nuori kansa virteen yhtyy kiitostasi veisaten. Anna meille puhdas mieli, voitontahto, rohkeus. Auta, että alkaa voisi myöskin uskon kilvoitus. Herra Jeesus, siunaa meitä, anteeksi suo syntimme. Vilpistä ja kovuudesta meidät kaikki varjele. Suojaa, Herra, Suomen maata, raittiiksi tee kansa sen. Maailmalle anna rauha, anna armo yhteinen. Ah vuodata, Herra, jo Henkesi ja herätä nuoriso Suomen. Se johdata armossa tiellesi, suo maahamme kaivattu huomen. Me pyydämme Henkesi kastetta ja parannusarmoa uutta. Me varromme kevättä tuoretta, me pelkäämme suruttomuutta. Et, Herramme, kuoleman valtojen nyt salline kansaamme voittaa, kun ennenkin virvoitusaikojen soit tulla ja armosi koittaa. Siis sytytä taas pyhä liekkisi nyt sydämeen nukkuvan nuoren, niin että hän synnistä nousisi ja näkisi Siionin vuoren. Me uskomme Henkesi nostavan näin kansamme kuoleman yöstä, sen nuorison kiitosta laulavan taas Poikasi lunastustyöstä. Oi Kristus, nyt kanssamme rukoile, ja Isäsi sinua kuulee. Niin saapuvat herätysaikamme ja taivaasta maan yli tuulee. Taivaan Isä suojan antaa. Hän on Isä jokaisen. Lapsen huolet hän voi kantaa paremmin kuin ihminen. Hän ei riitele, ei suutu, hän on kärsivällinen. Häneltä ei aikaa puutu. Taivaan Isän lähellä nauraa saa ja itkeä. Taivaan Isä siunaa meitä. Poluillemme enkeleitä lähettää hän varjellen. Hän on läsnä päivän työssä rohkaisten ja auttaen, valvoo pimeimmässä yössä. jokainen on tärkeä. Taivaan Isä hoitaa lastaan. Aamulla hän tulee vastaan, kuulee iltarukouksen. Hän ei muista virheitämme, meille antoi Jeesuksen. Hän on aina ystävämme. Taivaan Isän sylissä jokainen saa levätä. Jeesus, meitä kosketa nyt, ota luoksesi erehtynyt. Kaikki maailman lapset yhdistä sinun kansaasi riemuitsevaan. Sinä kuolit puolestamme, kodin lahjoitit eksyneille. Jokaiselle rauhasi suo, tule köyhien, rikkaiden luo. Maailmamme on koditon, sinun luonasi kotimme on. Käyn, Jeesus, kasvois etehen, sä kuule pyyntö pienoisen, sun kätes laske päälleni ja anna siunauksesi. Sä siunaa isää, äitiä, myös siskoja ja veljiä, mun kotiani kallista ja rakkaitani kaikkia. Mua saata sanaas oppimaan ja totuuttasi tuntemaan, niin että sinun omanas mä seuraisin sun tahtoas. Ja viimein meidät autuuteen vie täältä eloon iäiseen. Suo meidän taivaan kodissa sun kiitostasi veisata. Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen, ei pelkää ihminen. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. ei kukaan ole turvaton. Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan. ja kantaa voimallaan. Milloinkaan ei hän hylkää, lastensa kanssa hän on. Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie, vaan päivän matkan kerrallaan se kotiin täältä vie. Kuin paimen kantaa olallaan pienintä karitsaa, niin Jeesus seurakunnassaan myös hoitaa horjuvaa. Oppaaksi pyhän enkelin hän rinnalleni suo. Jos joudun tiellä tahroihin, hän ohjaa lähteen luo. Jeesuksen veri puhdistaa, niin tunnonrauhan saan ja lapsen tietä taivaltaa taas jaksan uudestaan. Lämmössä armon auringon jo linnut visertää, vaan sitten suvi aina on, kun matka taakse jää. Kun äidit lapsiansa toi luokse Jeesuksen, hän heidät syliin otti jokaista siunaten. On Jeesus sylissänsä myös minut siunannut, minutkin kasteen liittoon nimeltä kutsunut. Hän joka päivä auttaa kaikkia lapsia. Myös minuun katso, Jeesus, ja siunaa minua. Myös minun puolestani nyt Jeesus rukoilee, jokaista meitä ohjaa, auttaa ja varjelee. Oi Jeesus, ota syliisi nyt meidät pienet turviisi. Päällemme laske kätesi Enkelit, Jeesus, lähetä kulkemaan aina vierellä. Suo meille täällä suojasi ja kirkas kruunu luonasi. Nyt kiitos, lasten ystävä, kun kannat meitä sylissä. Me emme ilman sinua voi taivaan riemuun saapua. Taivaan Isä, nostit minut varhain hellään helmaasi. Niin sain ystäväksi sinut, annoit kalliin lahjasi, kasteen armon autuaan elämääni siunaamaan. Hyvä Paimen, laumassasi hoidat pientä karitsaa. Jeesus, uhrikuolemasi meidät kaikki pelastaa. Tahdon olla omasi, rakas Vapahtajani. Isä, annoit matkalleni Pyhän Hengen oppaaksi, auttajaksi, turvakseni, kunnes pääsen luoksesi. Siellä laulan riemuiten kanssa taivaan enkelten. Jeesus, lasten auttaja, varjele mua vaaroissa. Sinä tunnet elämäni, kuljet aina vierelläni, parhain ystäväni. Rukoilen nyt sinua, auta, Jeesus, minua, lasta pientä, avutonta, jolla vaaraa on niin monta. Turvaa turvatonta. Kätesi on väkevä, silmäs kaikkinäkevä. Kätes, Jeesus, mulle anna, toivoni suo sinuun panna, Isän kotiin kanna. Siellä kanssa enkelten lakkaamatta riemuitsen. Katson, Jeesus, kasvojasi, laulan siellä kiitostasi rakkaudestasi. Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee. Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin. Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää. pientäs auta holhoten. Pidä meitä turvissas, Jeesus, armohelmassas. Suojaas sulje isänmaamme, sulta kaiken lahjaks saamme. Johda, Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin. Oi Jumala, et hylkää pientä lasta, et lakkaa rakkaitasi hoitamasta. Jo lapsena saan tulla luoksesi, tuon sinulle nyt rukoukseni. Myös minut maailmaasi olet luonut, ruumiin ja sielun, kaiken olet suonut. Mä tulin lapseksesi kasteessa, sinulle kuulun, Isä Jumala. Suo, että tahtoasi noudattaisin, sanaasi pyhää aina rakastaisin. En tietäni voi itse ohjata, siis minua, oi Isä, johdata. Sinua, Herra, kiitän kodistani, turvaksi annoit rakkaat vanhempani. Annathan voimaa heitä rakastaa, kunnioitusta heille osoittaa. Ystävilleni hyvyyttäsi näytä, kaikkia meitä johdata ja käytä. Suojele aina armokädellä, niin että kartan synnin myrkkyä. Suo, että lapsenasi elää voisin ja iloasi toisillekin toisin. Mun täällä anna kasvaa armossas ja kasvos nähdä kerran taivaassas. Mä silmät luon ylös taivaaseen ja yhteen käteni liitän. Sua Herra, ystävä lapsien, nyt hartain mielin mä kiitän. Sua riemullista on ylistää, ja mielelläni sen teenkin. Ei sulta pieninkään unhoon jää, vaan katsot myös vähäiseenkin. Oi kiitos lahjoista, joita suot, niin paljon hyvyyttä riittää. Ja aina iloa uutta luot, en osaa kaikesta kiittää. Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu. Mua suojaa sä, Isä armoinen, sun Henkes voimalla vielä ja tieni johdata taivaaseen, iäiseen elohon siellä. Sinua, suuri Jumala, yhdessä ylistämme. Työhömme anna iloa, valaise elämämme. Suo, että tässä koulussa voi toinen toista kuunnella. Luo meihin yhteishenki. Suo erilaisten lahjojen Luojaansa meissä kiittää ja anna työmme yhteisen toisiimme meitä liittää. Suo meidän muita tukea ja sinuun luottaa, Jumala. Ei kukaan yksin kestä. On sinun kaikki maailma, teit paikan jokaiselle. Luo sydämiimme toivoa ja tilaa hyvyydelle. Oi Herra, luomakunnasta suo meidän kantaa vastuuta! Luo maailmaasi rauha. Jeesus, sinä itsekin olet ollut pieni. Tule mukaan leikkeihin, suojaa koulutieni. Tule meidän luokkaamme, ilo sisään kanna. Yhdessä me kasvamme. Ystävyyttä anna. Tahdon auttaa toisia. Jeesus, riidat poista. Auta, ettei koulussa kukaan kiusaa toista. Pienikin on tärkeä. Pienikin voi tuoda ympärilleen lämpöä, hyvää mieltä luoda. Jeesus, sinuun turvaten kanssa toisten lapsien astun aamuun heräävään, ryhdyn työtä tekemään. Heikot ovat voimani, ole, Jeesus, apuni. Anna kunniaksesi käyttää tämä päiväni. Puoleesi, Herra, luomme me katsehemme nyt ja kiitoksemme tuomme, kun työ on päättynyt. On sinun siunaamaas työ ollut koulussamme. Siunaa myös kotejamme, kun niihin käymme taas. Kiitos, kun hyvyyttäsi taas olet jakanut ja hyvän Isän käsi on meitä ohjannut. Suo tähden Jeesuksen anteeksi pahuutemme ja vilppi sydämemme, oi Isä armoinen. Kotona, koulussamme sä ole kanssamme ja siunaa, Jumalamme, myös vapaa-aikamme. Suo, että iloiten sinua palvelemme, avuksi rukoilemme ääntäsi kuunnellen. Kun koulutyöni alkaa taas, saan kiittää Jumalaa. Hän kulkee aina kanssani, hän lastaan rakastaa. Soit vanhempani minulle ja kodin turvaisan. Jo kasteessani kodin sain myös luona Jumalan. Taas kuljen koulutietäni, käyn uutta oppimaan. Suo kasvaa minun totuuteen ja ohjaa oikeaan. Oi siunaa, Isä Jumala, nyt koulunkäyntini. Jos minne tieni kulkeekin, saan jäädä suojaasi. Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa. Kaikessa näytä käsiala Luojan, mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan. Kristuksen luokse, rakkauden tuojan, johdata meidät. Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Armosi, Jeesus, anna voimaksemme, uudista meidät. Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa, anna sen meitä Isän kotiin johtaa. Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa, voittamaan auta. Kuka meistä sinua, Herra, muistaa kiittää? Lahjojasi kalliita kädestäsi riittää. Olet terveen ruumiimme armossasi luonut, olet kaikki tarpeemme laupiaasti suonut. Annoit meille, Jumala, ajan, tehtävämme. Anna meidän sinussa löytää elämämme, ettei kiireet, murheemme meitä näännyttäisi eikä parannuksemme liian myöhään jäisi. Elämäämme suojele, Herra, voimallasi. Terveinä myös varjele meidät armossasi. Vaan jos tahdot, Jumala, antaa sairautta, silloinkin suo tuntea turvaa, rakkautta. Pyhä Henki oppaaksi anna, Herra, meille, että emme joutuisi pahan harhateille. Usko meille lahjoita, voima, rauha anna. Viimein vajavuudesta meidät kotiin kanna. Elämä on meri, meri kauhistaa, kun se vaahtopäinä kiehuu, raivoaa. Mistä turvan löytää mieli levoton? Kuka auttaa voisi, yö kun synkkä on? Isä, sinuun katson tuskan tulessa. Sinä tahdot aina kantaa minua. Sinulle saa huutaa henki rauhaton. Löydän lohdutuksen, yö kun läsnä on. Murheen musta laakso silloin valkenee. Askeleita ottaa arka rohkenee. Kanssasi en pelkää, Isä, yötäkään. Kanssasi voin käydä tuskan pimeään. Siunaa elämääni, siunaa työtäni. Auta, että tunnen läsnäolosi. Anna lampun loistaa, mieli tyynnytä. Isä, öin ja päivin pidät kädestä. Jumala, käsissäsi sairaana olla saa, kun voimani on poissa ja mieltä ahdistaa. En paljon jaksa, Herra, vain hiljaa rukoilla. Nyt toisten hoiva kantaa, saan maata levossa. Kun huoli, pelko jäytää, sen tiedät, Herrani. Yön tuskanhetkiin anna vierelle enkeli. Myös rakkaitani muista ja auta kestämään. Oi Herra, heitä kutsu turviisi lepäämään. Isäni, niin kuin tahdot, nyt lapsellesi tee. Suo, että uusi aamu toivoa säteilee. Ja vaikka tarkoitusta en kaikkeen löydäkään, niin anna tässä kasvaa sinua kiittämään. Muista, Jeesus, minua voimieni uupuessa. Öin ja päivin sairaana saanhan nytkin rukoilla. Auta tuskan vaivatessa. Sinä itse nöyrästi kannoit oman ristisi. Muista, Jeesus, minua. Jeesus, kulje kanssani, kun saan ahdistusta kantaa enkä aina ymmärrä, miksi täytyy kärsiä. Neuvo, mikä voimaa antaa. Tahdon kuulla ääntäsi, ole lohdutukseni. Jeesus, kulje kanssani. Jääthän, Jeesus, luokseni, muu ei riitä turvakseni. Lempeällä kädellä tuskan polte lievitä. Anna valo matkalleni. Huomispäivää tunne en, sinä hoidat myöskin sen. Jääthän, Jeesus, luokseni. Sinussa, Kristus, luotiin kerran taivas ja kaikki maailma, ja tänne kärsimyksen maahan luoksemme saavuit taivaasta. Myös minä heikot käteni ojennan, Jeesus, puoleesi. Käsiisi, jotka ristinpuussa kantoivat tuskat sairaiden, myös minä turvaa vailla riennän, armahda, Herra ihmisten! Oi ethän, Kristus kärsivä, pois väisty heikon viereltä. Aurinko, kuu ja taivaan tähdet sinussa luotiin kirkkaina, vaan valo kirkkaampana loistaa pääsiäisaamun taivaalta. Niin loista, pyhä rakkaus, valaise pelko, ahdistus. Luot, Jeesus, katseen vaivoihini, on läsnä valtakuntasi. Saan armon hyvän sanan kuulla, syntini annat anteeksi. Haavaisi kautta parannat, elävän toivon lahjoitat. Luo voimallansa Luoja kerran myös uudet taivaat, uuden maan. Se voima yltää tähän hetkeen, kun sinuun, Kristus, luottaa saan. Sinussa päivään selkeään ja toivoon, hiljaisuuteen jään. Jos, Jeesus, Herrani, et pysy luonani, niin minne silloin käännyn, kun ahdistukseen näännyn, kun synnin taakka painaa ja lähdön pelko vaivaa. On ilman sinua sieluni hukkuva, ja tuskat, tunnonhaavat riutumaan minut saavat. Ne uuvuttavat aivan, ken poistaa voisi vaivan? Vaan sinä, Herrani, tuot täyden turvasi. Ei mitään silloin puutu, et sinä, Herra, muutu. Saan tuskiin huojennusta ja pelkoon lohdutusta. Näin lausuit, Herrani: Saat synnit anteeksi, saat olla turvattuna, uskossa autettuna. Näin ennen autoit muita, sairaita, kiusatuita. Siis käännä puoleeni nyt rakkaat kasvosi. Minua älä heitä, vaan armollasi peitä. Oi Jeesus, rauhan annat ja taivaan iloon kannat. On Jumalassa turvani ja tukeni, hän kuormani voi kantaa. Kun häntä nimeen Jeesuksen näin rukoilen, hän jälleen voimaa antaa. Jos viipyykin, niin kuitenkin hän itkuni ja huutoni huomaa ja niihin vastaa. Hän tuntee kaikki murheeni ja huoleni, ei epäilystä siitä. Hän tietää, mitä tarvitsen, hän antaa sen. Sieluni, häntä kiitä! Hän armossaan suo apuaan, kun uskossa ja toivossa tyhjänä häneen luotan. Ja vaikka vaara piirittää ja myrskysää, ahdistus tyyntymättä, on siinä läsnä Jumala, saan tuskassa koskettaa Isän kättä. Hän kasvonsa voi salata, vaan armoonsa ja rauhaansa myös silloin minut peittää. Siis sinuun, Herra, uskallan ja odotan, pyyntöni milloin täytät. Jo vaivan alla luottaa saan: taas aikanaan kasvosi kirkkaat näytät. Saan taistella, vaan sinussa on turvani ja toivoni, rauhani, Jumalani. Kun päivä laskee Emmauksessa, niin silloin oppilailleen ilmestyy hän, kuoleman ja synnin voittaja ja nisunjyvä, leipä elämän. Hän leivän siunaa, murtaa heille sen, sen lävistetyin käsin tarjoaa. Nyt tuntevat he hänet Herraksi ja sydän heissä palaa riemusta. Herramme, anna meille itsesi nyt sanomassa valtakuntasi. Ja käsin rikkain, käsin siunaavin jaa leipä myöskin ruokapöytäämme. Armahtajamme, leipä ikuinen, nyt avaa meille rakkauden tie, niin että pöytiin tyhjiin, nälkäisiin me jaamme leipää, sinun lahjaasi. Kaikkien silmät tarkkaavat sinua, Jumalamme. Kätesi leivän antavat ja hoivan puutteissamme. Näin kaikki, joissa henki on, sinulta saavat ravinnon. Sinulle kiitos olkoon! Ja niin kuin ruokit ruumiimme runsailla lahjoillasi, myös ruoki, Herra, sielumme pyhällä sanallasi. Toivomme jälleen virvoita, iloon ja rauhaan johdata armosi laitumilla. Suo keskinäisen suosion asua majoissamme ja ystävyyden, sovinnon viihtyä seurassamme. Opeta leipää murtamaan kaikille köyhään maailmaan. Oi Kristus, rauha anna! Ylistys olkoon Isälle, kun armonpäivä loistaa, ja olkoon kiitos Pojalle, hän meistä synnit poistaa. Pyhälle riemun Hengelle, uskomme uudistajalle, ylistys, kiitos olkoon! Nyt Herrallemme kiitoksen me nöyrin mielin tuomme, kun lahjojansa nauttien yhdessä syömme, juomme. On Herra meidät ravinnut ja ystävillä siunannut. Siis häntä ylistämme. Kun, Isä taivaan, ruumiimme näin ruokit armossasi, myös ruoki köyhät sielumme Niin saamme kasvaa uskossa, rakkaudessa, toivossa ja päästä taivaan pöytään. Kaikki katsovat sinua, Herra, sillä sinä annat meille ruokamme ajallaan. Sinä kätesi avaat meille, ja lahjasi täyttää meidän kaikkien elämämme. Kaikki kiittävät sinua, Herra. Sinun kasvoistasi meille rakkaus säteilee. Avaa silmämme, sydämemme ja johdata meitä täällä hoivaamaan luotujasi. Nyt silmäin alla Jeesuksen olemme tulleet yhtehen. Sä, Herra, kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet. Nyt atrialta noustessa kiitämme, Herra, sinua. Sä voimaks sielun nääntyvän myös anna leipää elämän. Hyvä Jumala, kiitän kodista, omaisista, perheestämme. Sinulta on elämämme. Kaikki rakkaani ovat lahjaasi. Herra, opeta, että kotona kuuntelemme toisiamme, iloitsemme onnestamme, emme riitele, turhaan kiistele. Anna voimia oikein toimia. Silloin meillä jokaisella kotona on hyvä olla eikä minua mikään pelota. Suojaa kotia, meitä kaikkia. Pyydän, Herra, viisautta, ystävyyttä, rakkautta. Anna yhdessä meidän pysyä. Kun nimipäiväni on tänään, niin kiitos täyttää sydämen. On minut kerran nimeltäni kastettu nimeen Jeesuksen. Näin nimipäivä muistuttaa: saan yhä Herraan uskaltaa. Jeesuksen rakkauden tähden sain kasteen armon minäkin. Jo siinä puhui hyvä Paimen: ”Myös sinut minä lunastin. ” Hän yhä seurakunnassaan nimeltä kutsuu seuraamaan. Nimeni moneen kirjaan piirtyy ja monesta pois pyyhitään. Suo, Jeesus, turva nimessäsi, niin että taivaan kirjaan jään, ja auta, että onneni löytäisin aina luonasi. Syliisi hellään sulje nyt, Jeesus, lapsemme ja heidän kanssaan kulje ja heitä suojele. Se syli, jossa kannat, on valtakuntasi. Kun siinä kodin annat, he saavat suojasi. On armon sana siellä ja totuus, rakkaus, ja neuvojana tiellä on Hengen viisaus. Varjele lapsiamme Paimenen kädellä ja pidä rakkaitamme sinua lähellä. Suo, ettei heitä voita pettävä maailma, vaan itse heitä hoida kasteensa liitossa. Ja anna heille voimaa pois synti panemaan, kun omatunto soimaa ja kärsii haavoistaan. Suo, että kodissamme rakkaus asuisi, niin että toisiamme hoivaamme alttiisti. Ja kiitos, että kerran on taivas kotimme. On koti luona Herran Jumalan lapsille. Oi Jeesus, siunaa äitiä, suo rauhan, onnen päiviä. Pois pyyhi murheen kyyneleet. Hyväksi kaiken, Jeesus, teet. Kun äiti meitä palvelee ja puolestamme rukoilee, niin kuule äidin huokaus ja anna huoliin lohdutus. Näin ole hyvä äidille ja turva meille kaikille. Suo, ettei meitä mikään saa sinusta, Jeesus, erottaa. Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita, Jeesus laupias, äidille ilo autuas. Oi Herra, kaiken luoja ja siunauksen tuoja, kaikkea hallitset. Suot rakkaudessasi myös lapset lahjoinasi ja heitä autat, suojelet. Kun seurakunnassasi suot kuulla totuuttasi ja sanaa kirkastat, niin itsekkyyden alta ja tieltä helpoimmalta tahtoosi meitä kasvatat. Tiedäthän syntymämme ja tunnet elämämme, voit johtaa parhaiten. Kun meille lapset annat, niin voimallasi kannat myös alla murheen aikojen. Jumala, lapsissamme enennät iloamme, kirkastat kotimme. Elämän askeleille suo turva, toivo heille, uskossa heitä varjele. Luo äidin onneen, vaivaan nyt, Herra, valo taivaan, luo uskon uskallus. Ja ota huolet vastaan, kun äiti hoitaa lastaan, tuo äidin työhön lohdutus. Hellästi äidit paina, oi taivaan Isä, aina Poikasi sydämeen. Suo, että kuormat jaamme ja uutta voimaa saamme taas palvelevaan rakkauteen. Lahjoita, Herra, perheisiimme nyt pelkojemme keskelle armo ja rauha sydämiimme, pois pyyhi kaikki syntimme. Hiljennä äänet maailman ja murra valta mammonan. Koteja, huoliin uupuneita elvytä armon Hengellä ja mieliämme painuneita herätä, nosta, lämmitä. Lahjoita uusi rohkeus ja voima tehdä parannus. Rakkaalla läsnäolollasi kirkasta päivä jokainen. Pyhästä ehtoollisestasi suo ilo ylimaallinen. Leivässä saavu siinäkin, jota me syömme arkisin. Näin perhepiiriin kotiemme ja ystäväimme keskuuteen, kun heidän luonaan vierailemme, herätä toivo taivaaseen. Meidänkin salli kuljettaa suloista armon sanomaa. Kuin oksat vihannoivat vain puussa pysyen, niin toisten kanssa yhteen on luotu ihminen. Kiitämme perheestämme. Yhteinen elämämme on lahjaa Jumalan. Toistamme tarvitsemme, syliä avointa, vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta. Kohtaamme pettymykset, ilot ja yllätykset toistemme rinnalla. Voi itsekkyys ja kiire niin meidät sokaista, ettemme lainkaan huomaa läheisten tarpeita. Rukoilla silloin saamme, työn paineet, kuormat jaamme Kristuksen hoivassa. Jää lähellemme, Jeesus, jää kaikkiin vaiheisiin, myös luopumiseen, lähtöön, suruihin suurimpiin. Vain sinä, Herra, kannat ja meidän kasvaa annat armosi turvissa. Kanssa luomakuntansa liiton solmi Jumala. Liikkumaan ja kasvamaan kaiken loi hän päälle maan. Itse Herra taivasten, lunastaja ihmisten, syntyi seimeen eläinten. Ihmiselle uskottiin valta luontoon, eläimiin. Hän sai niistä ystävän uskollisen, väkevän. Hengitykseen härkien, tyyneen lämpöön aasien syntyi Herra taivasten. Luonnon varjelijaksi Luoja meidät tarkoitti, liittoon pienten, suurien, heikkojen ja vahvojen. Ihmissuku yksinään pystyy ylpeydessään Luojan liiton särkemään. Mykkä huuto sorretun, maailmamme turmellun nousee kohti Kristusta, kaiken uutta luomista. Luomakunta kutsutaan kirkastettuun kunniaan uuden taivaan, uuden maan. Soi kunniaksi Luojan nyt, virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! Hän, Isä, rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan? Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit. Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme ja sydämin ja kielin sua lakkaamatta kiitämme. Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin! Aurinko ja kuu, myös kiitä, hän on tehnyt teidätkin. Taivaan tähdet, hiljaisella matkallanne kiittäkää. Lähde, virta, meren laine, ylistykseen yhtykää. Maailman te vuoret, laaksot, Herraa kunnioittakaa! Aamun kirkkaat kastehelmet, Luojaa saatte heijastaa. Kiitä Herraa, pienin kukka laakson laajan liepeellä. Metsän puut, te huminoikaa Herran suurta nimeä. Kiitä Herraa, sadepilvi, salama ja ukkonen! Kiittäkää, te kidetähdet tuiman talvipakkasen. Kiitä, lumi, raekuuro, kiitä, myrsky mahtava, kiitä, leuto lännen tuuli, illan rusko hehkuva. Kiittäkää, te Luojan linnut, erämaiden eläimet, retkillänne, loukoissanne, kesyt, villit, nälkäiset! Merten, virtain kalaparvet, valasparvet, laulakaa, kaikki luodut laadullanne Herraa kunnioittakaa. Kiittäkää jo Korkeintanne, kansat, kansain ruhtinaat, lapsukaiset, vanhat, nuoret, pienet, heikot, voimakkaat! Halleluja, kiitoksenne nouskoon maasta taivaaseen, yhtyköön se enkeleitten taivaalliseen kiitokseen. Sieluni, nyt kiitä Herraa, lunastajaa, luojaasi! Lapsekseen hän sinut osti, orjuudesta vapaaksi. Hän on aina auttajasi, armossaan vie autuuteen. Kiitä riemuiten siis Herraa nyt ja aikaan iäiseen! maailman olet luonut ja meille, Isä laupias, niin paljon hyvää suonut. Tahtosi auta täyttämään, lahjasi kalliit käyttämään vastuullisesti aina. Tomusta esiin kutsuen loit meistä sanallasi elävän sielun, ihmisen, toimimaan kuvanasi. Soit tehtäväksi kartuttaa nimesi suurta kunniaa tiedossa, totuudessa. Sinua, rakas Isämme, ruumiimme raittiin luoja, kiitämme elämästämme, suo sille voima, suoja. Ja toivoon meitä rohkaise, yhdessä että kasvamme rauhassa, rakkaudessa. Aikaamme auta muistamaan, se kulkee joutuisasti, ja tehtävämme hoitamaan viisaasti, ahkerasti. Karkota meistä velttous, luo meihin uusi innostus kaikissa toimissamme. Taivaat kaikki valtiaansa, kuninkaansa kuuluttavat kunniaa. Luomakunta ihmeinensä, tähtinensä Luojan töitä ilmoittaa. Herran kasvoin kirkkautta, valkeutta kertoo päivä, tähtivyö. Valtaa Herran määrätöntä, ääretöntä ylistelee yölle yö. Luomisihmeet ihanimmat, valtavimmat heijastavat luojaansa. Tähtitarhat riemuitsevat, tottelevat Herran luomistahtoa. Jos siis Luojan viisautta, rakkautta tahdot tarkoin tutkia, nosta katse avaralle, korkealle, tutki luomistekoja. Herran laki horjumaton, muuttumaton sieluamme virvoittaa. Herran sana voimallinen, turvallinen viisauden lahjoittaa. Herran käskyt silmiämme, sydäntämme valaisevat kirkkaina. Herran pelko puhtaampana, kalliimpana pysyy kultaa puhtainta. Käymään käskyjesi teitä auta meitä lapsiasi, Jumala. Älä muista syntejämme, erheitämme. Herra, meitä armahda! Kiitos olkoon Jumalalle, antajalle rauhan, riemun, autuuden. Hän on meidän päästäjämme synneistämme, alta kaiken orjuuden. Ylistän, Luoja, voimaasi, loit vuoret valtavat, loit syvyydet ja taivaasi teit mittaamattomat. Ylistän viisauttasi, kun aurinkosi loit ja kuun ja tähdet valoksi, oi Herra, yöhön toit. Myös hyvyyttäsi ylistän, loit maan niin rikkaaksi. Loit tänne kaiken elämän, sen suljit huomaasi. Maan kasvi, kukka jokainen sinusta todistaa, ja myrsky huutaa jylisten: On Luojan taivas, maa! Kun luotujasi ravitset ja kaitset, rakastat, myös tuskaa niiden kuuntelet ja niitä armahdat. On Herra aina suojani, hän kantaa käsissään. Kun Luoja ohjaa matkani, niin hyvään turvaan jään. Kiitetty nyt olkoon isäin Jumala, kiitoslaulu soikoon luomakunnassa. Kiitos Jumalalle huolenpidostaan, Kaikkivaltiaalle armolahjoistaan. Kiitos olkoon Luojan, oikeuden tuojan, kansaansa hän muistaa. Soikoot taivaan ääret Luojan kunniaa, enkeleitten äänet rauhan sanomaa. Herra armossansa kuninkaamme on, kirkkaudessansa voittaa auringon. Kiitos Herrallenne, kuu ja aurinko! Tähdet, kiitoksenne älköön sammuko. Kiitos Luojallesi anna, kaikki maa. Järvet, virran vesi, meret, laulakaa. Myrsky, sade, kaste, lauluun viritkää, tuuli, liekin loiste, Herraa kiittäkää. Pakkastalvi, suoja, rakeet, lumi, jää, ylistäkää Luojaa suurta, väkevää. Puiden lehdet, juuret, sienirihmat maan, laaksot, vuoret suuret tuokoot kiitostaan. Niityt, pellot, soikaa metsät huminoikaa, harjut riemuitkaa. Linnut, äänillänne Herraa kiittäkää, riemuvirsiänne, ilmat, heliskää. Ihmislasten teiltä nouskoon taivaisiin kiitossäveleitä loppumattomiin. Nouse, Herran kansa, Luojaa kiittämään. Herra lapsiansa johtaa Hengellään. Katso, valtiaamme, meitä taivaasta, elämän me saamme, armon sinulta. Jos tahdot hartain mielin palvella Jumalaa, niin kiitä helein kielin Herrasi kunniaa. Auringon noususta sen laskuun maailma armosta avarasta ylistää Luojaansa. Hyvyyttä, voimaa Herran jos tutkit hartaasti, niin huomaat joka kerran valtansa suureksi. Maanpiiri kansoineen ja taivas joukkoineen ei riitä kunniassa verraksi Luojalleen. Ja vaikkei ole toista, ei ketään vertaistaan, ei varjelustaan poista hän päältä heikonkaan. Niin viisaudessaan hän johtaa taivaastaan valtaisat tähtitarhat ja matosetkin maan. Vaan moni puutteessansa syö leipää kyynelten ja huokaa murheitansa yksinään kärsien. Kuitenkin Jumala voi nostaa tomusta, voi kurjimmankin auttaa pilkasta, sorrosta. Vain tyhjät Herra täyttää kalliilla lahjoillaan, hän alhaisinta käyttää voi työhön korkeimpaan. Sen tekee kätensä, voimansa väkevä, ja aikanansa täyttyy sanansa elävä. Näin tekee ihmeitänsä voimassaan Jumala, ihminen järjellänsä ei niitä tajua. Herrassa iloitsen ja kiitän riemuiten. On Herran armo vahva ja iankaikkinen. Luodut, te Herraa kiittäkää, äänenne lauluun liittäkää: Halleluja, halleluja! Aurinko, päivän valkeus, kuu, tähtitarhain kirkkaus, kiitä Herraa, kiitä Herraa! Halleluja, halleluja, halleluja. Pakkanen, myrsky, tuulispää, kuulakas pouta, pilvisää, kiitä Herraa! Halleluja. Riemuitse, aamun sarastus, ylistä, illan ruskotus, Lähteiden vesi, kirkkaana palvellen virtaat, alhaalla, kiitä Herraa! Halleluja! Voimakas tulen loimotus, liekkien lämpö, valkeus, Päivästä päivään, äiti maa, ruokkia jaksat, kukoistaa, Vihreys ruohon heräävän, kypsynyt voima hedelmän, Ihminen, ristin kantaja, anteeksi kaiken antava, On täällä tuska, ahdistus, taivaassa rauha, kirkkaus. Kiitos Herran! Kiitos Herran! Viimeinen vieras, hiljaisin, kuolema, milloin saavutkin, Elämän Luoja, kaikessa suo tahtoasi palvella. Oi, nöyryydessä palvelkaa, Luojaamme kunnioittakaa, halleluja, halleluja! Te nöyryydessä palvelkaa ja kiittäkää ja rukoilkaa suurta Herraa! Halleluja. Liekkejä on monta, valo on yksi, hän on Jeesus Kristus. valo on yksi. Hän yhdistää meidät. Oksia on paljon, runko on yksi, runko on yksi. Lahjat ovat monet, Henki on yksi, hän on Henki Herran. Henki on yksi. Palvelijaa monta, yksi on Herra, Herra Jeesus Kristus. yksi on Herra. Uskovia paljon, ruumis on yksi, yksi seurakunta. ruumis on yksi. Kivi onko kourassani, joku langennut jos on? Jäädyttääkö katsettani kylmä viima tuomion? Kuka meistä syyllisistä pystyy muita mittaamaan? Tilille myös asenteista meidät kaikki kutsutaan. Hoida meitä, Herran Henki, anna mieltä Kristuksen, että nyrkki aukeaisi toisen käteen tarttuen. Tutki meitä langenneita armon silmin, Jumala, viha päästä pimennoistaan, päästä meidät pahasta! Jo Herran armopöytä valmiina odottaa, hän viiniä ja leipää meillekin tarjoaa. Hän kutsuu syömään kaikki, ei torju yhtäkään. Hän rajamuurit murtaa, luo valon pimeään. Maan ääristä hän kutsuu rikkaita, köyhiä, hän ruokkii kaikki kansat samassa pöydässä. Ja nälkäisimmän kutsuu hän aivan vierelleen. Kylläinen armon hylkää, jää ulos yksikseen. Jos käymme samaan pöytään, ei mikään erota, me toinen toisellemme kuulumme Herrassa. Niin Herran yksi ruumis saa saman ravinnon. Kaikissa jäsenissään hän itse läsnä on. Ja Jeesus meitä ohjaa yhdessä matkalle, hän rauhan teitä raivaa kauttamme kaikille. On portti aina auki myös tulevaisuuteen. Huomenna Herra siunaa taas meidät uudelleen. Sinulle kiitos, Isä, lahjastasi, kun tulit Kristuksessa, Pojassasi, syntisten ystäväksi vierellemme, auttajaksemme. Maan hedelmillä ruokit luotujasi, ihmistä hoidat myöskin sanallasi. Taivaasta Kristus tuli leiväksemme, elämäksemme. Kaikki me, jotka tätä leipää saamme, me, jotka Herran pyhän maljan jaamme, uskossa jäämme Herraan liitetyksi: Yhdeksi kootaan vilja monen lyhteen, niin liitä, Herra, meidät kaikki yhteen, ja yksi kirkko meistä, perheestäsi, tee nimessäsi. Kun yksi usko meidät sinuun liittää, yhdessä saamme rakastaa ja kiittää oksina viinipuussa kansan nähden maailman tähden. Maa kaikki vaikka Herran on, myös ääret avaruuden, on ihmiskunta turvaton porteilla vastaisuuden. Se kohtalonsa aavistaa, se pelkää itseänsä. Päin päivää kauhistuttavaa se tuntee rientävänsä. Rukoilen: Armas Isäni, tee ihmislapsillesi tutuksi suuri armosi ja valtasuuruutesi. Suo, että kansain asumat maan ääret kaikkialla turmalta varjeltuisivat sun hallintasi alla. Voit, armon Herra, hajottaa pois itsekkyyden muurin, niin että lapses oivaltaa: se joukossa on suurin, ken enin auttaa, palvelee ja toisten kuormaa kantaa. Alttiiksi sydämemme tee, on autuainta antaa. Näin veljesmieltä edistää suo meidän johdossasi. Suo, että yksi määränpää yhdistää kansojasi: ei orjia, ei vapaita, vaan yhtä Kristuksessa jo maailmassa alhaalla ja kerran autuudessa. Monin kielin keskeltämme nousee kiitos Kristuksen. Yhteen Herraan uskallamme, määränpää on yhteinen. Luokoon keskellemme hän ykseyden näkyvän. Herra, kaikki mitä teemme, kirkastakoon sinua, että Isän rakkautta saisi maistaa maailma. Anna loistaa meissäkin Isän kuvan kirkkaammin. Uudeksi luo kaikki, Herra, kylvä toivo pelkääviin. Saimme näyn ja kutsumuksen Ylösnousseen askeliin. Todistamme palvellen seuraajina Kristuksen. Ei itää eikä länttäkään, pohjoista, etelää, kun Kristus meidät Hengellään yhdeksi yhdistää. Olemme yhtä perhettä kaikista kansoista ja taivaan Isää tahdomme kuin Kristus palvella. Toistemme kuormaa kannamme. Todistus yhteinen kuuluttaa kaikkeen maailmaan kiitosta Kristuksen. Näin kaikki ääret maailman hänessä kohtaavat, ja risti yhteen kokoaa Kristuksen seuraajat. Kristus, valo maailman, hän, ei kukaan toinen. Pimeyteen syntyi hän, syntyi veljeksemme. Jos me hänet tunnemme, tunnemme myös Isämme. Kiitos Jumalalle! Kristus, rauha maailman, Jos hän meille rakas on, niin on veljemmekin. Kristus meidät yhdistää Jumalassa, Isässä. Kristus, leipä maailman, hän, ei kukaan toinen, kavallettiin rahasta, kuoli puolestamme. Hän, ken meidät pelastaa, elää luona Isänsä. Jumalalle kunnia, Jumalalle yksin. Isää, Poikaa, Henkeä täällä ylistämme. Pyhä Kolmiyhteys luonamme on salattu. Kiitos Jumalalle. Oi Pyhä Henki, pyydämme: Meidät liitä toinen toiseemme. Seurakuntaa ohjaa nyt armoisasti myrskysäiden halki kotiin asti. Auta, Herra! Oi armon Henki, kirkasta meille Herraa ylösnoussutta. Yhteen meidät kaikki hän tahtoo viedä, ilman häntä emme tietä tiedä. Oi Henki, rakkaudella sydämemme kylmät liikuta, että ilomielin me matkallamme aina palvelemme toisiamme. Oi Puolustaja, lohduta meitä niin kuin äiti lastansa. Armohelmaan Herran jo murhe haihtuu, Isän luona itku nauruun vaihtuu. Oi Henki voiman, totuuden, kanna meidät juhlaan pyhien. Murra meissä synnin ja kuolon valta, päästä taivaan riemuun vaivan alta. Oi Pyhä Henki, riennä, Kristusta kirkasta. Pois perkaa synti meistä, auta ja pelasta. Puhdista mieleni, tee minut palavaksi Herrani seuraajaksi, lahjoita voimasi. Vähäinen olin verso, metsässä kohosin, vaan hyvään viinipuuhun yhdistit minutkin. Suo, että oksana hedelmät hyvät toisin, Herrassa kasvaa voisin. Tee työsi minussa. Virkistä, ilon Henki, sydäntä suruista, niin mieli murheinenkin taas täyttyy riemulla. Useinhan tuskissa näin taivaan vilahduksen, kun annoit lohdutuksen minulle armosta. Oi viisauden Henki, minua opeta. Hengessä, totuudessa tahtoisin rukoilla. Kun rukoustani näin ohjaat neuvollasi ja siunaat armollasi, se tulee kuulluksi. Oi rakkauden Henki, et vihaa suvaitse. Tie sopuun, ystävyyteen aukaise kaikille. Vain yhteyttä luot, et eroon johda meitä, lämmität kylmenneitä, eksyneet laumaan tuot. Kiiruhda, armon Henki, maailmaan avaraan. Hoitoosi hyvään sulje ihmiset kaiken maan. Armosi lahjoita, luo meihin rauhan mieltä, pois johda sodan tieltä maailman kansoja. On yksi Isä meillä, vain yksi Paimen laumalla ja yksi usko, kaste, yhteinen armonsanoma. Kun rakkauden Henki tuo rauhan sydämiin, hän yhden, pyhän toivon luo kaikkiin uskoviin. Niin yhteen kaipaukseen on yksi vastaus: Vain Jeesuksessa meillä on ainut autuus, pelastus. Me käymme yhtä matkaa rukoillen kohti taivasta. On määränpäämme yksi ja yksi tie on kaikilla. Se tie on Jeesus Kristus. Yön, myrskyn vaaroissa me saamme aamuun luottaa ja laulaa voitosta. Näin yksi Herran kansa nyt kantaa ristiään, se kunnes kerran kootaan iäksi kotiin kiittämään. Annoit, Herra, tehtävän sinun seurakunnassasi. Tahdot meidän käyttävän oikein lahjat antamasi. Toimia suo avoimesti, luottamuksen arvoisesti. Auta aikaa löytämään, Jeesus, näihin tehtäviimme, vastuun mieltä näyttämään. Lepoa luo kiireisiimme. Anna tasapuolisuutta, rakkautta, viisautta. Yhteyttä meille suo, yhteinen on asiamme, yhteisymmärrystä luo koko seurakunnassamme. Yhdessä suo suunnitella, kuunnella ja neuvotella. Asioiden paljous usein näköalat peittää, anna silloin rohkeus syrjään kaikki turha heittää. Anna nähdä olennainen, siitä olla riippuvainen. Väsymyksen tullessa meille uusi voima anna, rauhallasi kaikkia huolten alla, Herra, kanna. Kiitos, että kirkossasi johdat meitä sanallasi. Herran ristin kantajiksi meidät kaikki kastettiin, lähimmäisten auttajiksi arkipäivän askeliin. Herran kansan matkasaattoon kaste liitti meidätkin armahtamaan toisiamme, luomaan rauhaa riitoihin. Armon valo lävitsemme aurinkona loistakoon, Herran lämmin katse yltää kylmimpäänkin pimentoon. Kaste kutsuu taisteluihin rakkauden rintamaan, Herran kanssa kärsimäänkin, kunnes viha voitetaan. Auta meitä, Kristuksemme, rakastamaan kaikkia. Anna rististäsi voimaa kutsuasi seurata. Tänään tässä maailmassa kuohuvassa ahdistuksen viima käy. Epätoivon lippu liehuu, viha kiehuu, eikä rauhan päivää näy. Turhaan täällä taivaan alla kaikkialla pakoon pyrkii ihminen. Hän jää ansaan itsekkyyden, syyllisyyden, nääntyy tuskaan syntien. Ken on tässä lähimmäinen ensimmäinen, ehtii toisen vierelle? Ken nyt tarttuu arkaan käteen, hymyn säteen antaa nousta kasvoille? Nälkäisiä auttaisinko, taittaisinko leivästäni puolikkaan? Jaksaisinko muserretun, lannistetun auttaa maasta nousemaan? Omin luvin ottamani, tuhlaamani köyhän veljen osuus on. Ahnehtien ylen määrin toimin väärin. Siitä kannan tuomion. Suojapaikka saarretulle, tuomitulle, Jeesus, minullekin suo. Ristin juureen Golgatalle armon alle uudistumaan minut tuo. Sinne saavun synnin tieltä, salli sieltä palvelemaan lähteä saaden, suoden rakkautta, laupeutta toisten kanssa yhdessä. Orjantappuroita kasvaa syntiinlankeemuksen maa. Moni harhaa turvatonna tuntematta Jumalaa. Jaksammeko, Herran kansa, nähdä kylmin sydämin vihamiehen saalistusta, julmaa valtaa helvetin? Moni kantaa kärsimystään epätoivo sielussaan. Moni vaipuu vierellämme paatuneena kuolemaan. Käytämmekö itsekkäästi Herran suomaa armoa? Eikö Jeesus Kristus kuollut kaiken kansan puolesta? Jeesus käski riemuvuotta maailmalle kuuluttaa, vangituille, sorretuille viedä voiton sanomaa. Jeesus käski riivaajaiset lannistaa ja syöstä pois. Sairaita hän neuvoi tuomaan kärsimyksen yöstä pois. Jeesus, pyhän nimes tähden, vuoksi kalliin veresi valtakuntas työhön lähden, apuun lähimmäisteni. Kerron heille armostasi, rakkautes työtä teen. Kärsivien taakkaa kannan, kuivaan tuskan kyyneleen. Armopalkan saanhan sulta: ilon auttaa, palvella. Aarteeni sä itse olet, Jeesus, kaikki kaikessa. Saavu, Jeesus, ikävöity, seurakuntas odottaa. Kerran luodaan, lupasithan, uusi taivas, uusi maa. Näytä, Herra Jeesukseni, piikit pilkkakruunusi. Vuoksi suurten syntieni pyhän pään se haavoitti. Kuivin huulin ristiltäsi huusit kerran: Janoan! Kärsit ristiinnaulittuna puolestani kuoleman. Auta, että muistan aina, miksi kaiken uhrasit: että pitkäperjantaina minut, Jeesus, lunastit. Tahdot palveluksen työhön voittamasi johdattaa, kirkastamaan maailmassa Isän suurta kunniaa. Herkäksi tee sydämeni, että toiset huomaisin, ahdistukset veljieni omikseni tuntisin, että huoltaan itkevältä pyyhkisin pois kyynelen, että janon uuvuttaman toisin maahan lähteiden. Anna aitovierten kansan suureen juhlaan saapua, sokeiden ja ontuvaisten seurassasi riemuita. Saata kaikki, joiden taival työläs on ja helteinen, ristinkuolemasi tähden valtakuntaan autuuden. Oi armahda, Kristus, niin kaita on tie, vaan kiusatun kulkijan kotiin se vie. Kun tuntoa polttivat tuomiot lain, niin armosta tiellesi astua sain. Vaan vielä on tahtoni talttumaton, se helpoille teillensä lähdössä on. Pois karkota uhma ja huolettomuus, suo palvelumieli ja uskollisuus. Suo voimaa jo luopua synneistäni ja armolla hallitse elämäni. Tee rakkaaksi sinulta saamani työ ja itsekäs tahtoni ristille lyö. Kun uskoni suitseva kynttilä on ja rakkaus penseä, toimimaton, mun uhrisi lämmöstä syttyä suo ja viedä sun tultasi toistenkin luo. Niin seurata tahdon nyt sinua vain, kun armosta syntini anteeksi sain. En velttona tietäsi kulkea saa, kun vastaani hohtaa jo rauhasi maa. Ihmiskunnan tuskaa kantaa Jeesus aivan omanaan. Esikuvan meille antaa rakkauteen toimivaan. Hän, ken antoi ilon meille, kutsuu alle kuormien. Väistymmekö muille teille pettäjinä Jeesuksen? Ristin armoon turvatkaamme, jokainen on kelvoton. Uuden voiman siitä saamme työhön, joka Herran on. Sytyttäen Hengen liekin Jeesus meitä johdattaa. Mihin tehtäviin hän viekin, ne hän meille valmistaa. Koko maailmamme yllä loistaa risti Kristuksen. Yhteistä on tuska kyllä, avuntarve yhteinen. Kun me täällä huojennamme veljiemme kuormia, näkymättä rinnallamme kulkee Kristus, auttaja. Rakkaus olet ääretön, oi Jeesus, toit sen julki, kun kärsimykseen, kuolemaan maan päällä tiesi kulki. Kun meitä tuska ahdistaa ja kaikki toivo katoaa, on apusi jo läsnä. Tuot kotiin orvot, eksyneet ja uupuneita kannat ja vanhusten ja sairasten luonasi olla annat. Sen joka maailmassa on vain hyljeksitty, arvoton, tuot Isän valtakuntaan. On läsnä valtakuntasi keskellä orjuuttamme, on riemuvuosi alkanut, jo murrat kahleitamme. Ja itse orjanhahmossa hallitset palvelijana. On valtikkasi armo. Siis valtakunnan lapsena palvelukseesi lähden, en vuoksi palkan, kiitoksen, vaan, Jeesus, armon tähden. Käyn pienimpiä hoivaamaan ja sydämeeni riemun saan, kun sinut heissä kohtaan. Lahjoita, Jeesus, Henkesi. Hän meidät sulattakoon rakkautesi väyläksi, työhösi taivuttakoon. Lahjaksi annoit itsesi. Suo, että askeleissasi lahjaasi suurta jaamme. Sä käskit, Herra, valona mun maailmassa olla. Nyt kelvotonta armahda, en kestä tuomiolla, kun kristitty vain nimeltä mä olen, aivan penseä, en kuuma enkä kylmä. Oi anna, Herra, öljyä, mun lamppuni ei loista. Jo henkeäni virkistä ja epäusko poista. Verelläs minut puhdista, niin että voisin kulkea tahtosi tietä aina. Tee suolaksi sä minut maan, niin että raikkautta tuon turmeluksen maailmaan, sen saastaan puhtautta. Myös minut, Herra, pelastit ja toisten luokse lähetit ja lausuit: Auta heitä! Siis anna minun palvella nyt valtakunnan työssä. Kun uuvun, auta, vahvista ja kanna murheen yössä. Vain voimastasi voiman saan sun lamppunasi loistamaan ja säilyn suolanasi. Voidaan laulaa myös sävelmällä 40. Kunnian Herraa palvelkaa kaikille siunaukseksi armoa vieden avaraa ihmisten vapaudeksi. Riemu on suuri taivaassa, tuhlaajalasten kotona, aina kun syntinen kääntyy. Eloa kypsyy korjuuseen, lyhyt on toiminnan hetki. Turmion suureen synkkyyteen rientävi ihmisten retki. Kristusta jos ei tunneta, kuljetaan ilman toivoa kolkkoa kuolemaa kohti. Sydämin, suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme. Rukous nouskoon päivin, öin, Herralta Hengen me saamme. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa? Hopeat, kullat Herran on, päiväni myös ovat Herran. Aika kun saapuu tuomion, lainaansa kysyy hän kerran. Auta siis käymään tietäsi, niin kuin sen kuljit, Herrani, palvellen matkalla muita. Voidaan laulaa myös sävelmällä 197. Oi etkö, ihminen, muistakaan: on lahjaa aikasi päällä maan ja joka askele matkalla vie kohti päivies loppua? Sä kätes voima ja sydämes maas hyväks käytä ja veljies. Jokainen hyödytön hetkistäs on hukkaan tuhlattu leiviskäs. Sait kutsumuksesi Herralta, ja siitä täytyy myös vastata. On vielä päivä, sua kutsuu työ, et tiedä, milloinka saapuu yö. Oletko Herraasi seurannut ja hänen tiellänsä palvellut, ja rauhan saitko sä Kristuksen, sä turva olitko veljien? Niin vähän vasta, se muistahan, sä kylvit siementä taivahan. On kylvöaikasi juuri nyt, ja korjuupäivää jo lähestyt. Siis kuule kutsua Luojasi ja oikein käytä sun aikasi. Kun vielä päivä on autuuden, se käytä Herraasi palvellen. Jo kohta Kristus on saapuva ja tuomiollensa kutsuva. Kun päättyy aika, hän voimallaan luo uudet taivaat ja uuden maan. Oi Herra, lyhyt on aikani, tee armos minulle kalliiksi, niin että päivänä tuomion sun luokses pääsisin ilohon. Herra Jeesus, kunniasta astuit uhrikuolemaan tuoden meille langenneille pääsyn taivaan kunniaan. Tuhlaten ja uupumatta Luojan kädet jakavat ansiotta elämäämme lahjat lukemattomat. Auta, että lahjojasi aina jaamme iloiten. Voita itsekkyyden luonto, murra sydän kivinen. Näytä, Jeesus, paistaessa hyvyytesi auringon: jos on autuasta saada, autuaampi antaa on. Lähimmäisten kärsimykset, puute, tuskat vaikeat lahjojamme, voimiamme palvelukseen kutsuvat. Auta, että heitä emme huomaamatta jättäisi, jotta armokasvojasi pois et meistä kääntäisi. tuodaksesi langenneille Anna uskon uskallusta, anna toivo, luottamus. Yli kaiken, Herra, anna lahja suurin, rakkaus. Ken on mun lähimmäiseni ja ketä eläissäni myös minun tulee rakastaa kuin omaa itseäni? Vain isäni tai äitini tai veljeni, sisareni tai parhain ystäväni? Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme. Kun kuolit kaikkein puolesta, oi Jeesus, ristin päällä, suo meidän nähdä rakkaina myös vihamiehet täällä. Ja alttiina suo palvella niin omia kuin vieraita mielellä lämpimällä. On suurin voima rakkaus, se toimii, kestää, voittaa, ja niin kuin päivän kirkkaus se sydämiimme koittaa. Vaan tuomion se alla on, ken vastuutaan ei tunnekaan, vaan itseään vain hoitaa. Suo kovuuteni anteeksi, oi rakas Jeesukseni, ja armollasi uudeksi luo kylmä sydämeni. Se lämmitä ja pehmitä, niin avoin se taas kaikille on lähimmäisilleni. Rakkaus, kun kuvaksesi meidät kerran tänne loit, Rakkaus, myös autuutesi meille langenneille soit. Rakkaus, nyt itseni annan sinun haltuusi. Rakkaus, kun ihmiseksi keskellemme asetuit, Rakkaus, näin vertaiseksi, veljeksemme alennuit. Rakkaus, kun suostuit vaivaan, kuolit tähden syntisten, Rakkaus, oi autuus taivaan, meillekin toit autuuden. Rakkaus, et koskaan soimaa, totuudessa vapahdat. Rakkaus, näin annat voimaa, virvoitat ja uudistat. Rakkaus, käyt elämääni, kutsut tielle tahtosi. Rakkaus, siis nostan pääni, suostun alle ikeesi. Rakkaus on suuttumaton, vahva puolustajani. Rakkaus on muuttumaton turvani ja rauhani. Ylitse kaikkien rajojen tuska ja murhe on yhteinen. Ihmisten ainoa lohdutus on kaikki voittava rakkaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan. Sinä kannat, sinä viet, sinä kannat, sinä viet. riemu ja kiitos on yhteinen. Kristuksen anteeksiantamus on iankaikkinen vapaus. sana on vietävä yhteinen. Kristuksen armo ja siunaus on meille elämä, pelastus. Kiitos suuren Kuninkaan, joka siunaa kirkkoaan lahjoin lukemattomin, erilaisin antimin. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän. Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa. Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme. Tässä valtakunnassa ovat heikot vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa. Täällä tieto, viisaus, kaikki taito, rakkaus kätketty on Kristukseen, aarteeseemme yhteiseen. Elämän saan lahjaksi, jos sen annan alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan. Taas uudet kielet vievät sanomaa, sydämet uudet liekkiin syttyvät. Uusissa maissa uudet ihmiset Kristuksen ensi kertaa kohtaavat. Taas uudet sukupolvet lapsineen oppivat ”Isä meidän” sanomaan. He sovituksen lahjan löytävät ja käyvät Vapahtajan askeliin. Oi Kristus, halki vuosituhanten on ehtymätön lähde Golgatan! Totuuden täysi aarre siinä on, on meille auki lähde elämän. Niin uusi olet, Herra iäinen. Ei yhteen ääneen kiitos vielä soi, vaan nyt jo uusi virsi ylistää sinua, Kristus, yksi, yhteinen. Menkää maitten ääriin asti! näin on käsky Kuninkaan. Joukkoaan hän itse johtaa taisteluunsa voittoisaan. Kerran vapahdettu maa kunnioittaa Karitsaa. Menkää julki julistamaan ristin riemusanomaa. Voitonsankarimme suusta Golgatalla kajahtaa: ”Täytetty jo kaikki on! ” Siihen tyytyy rauhaton. Menkää, seuraavathan teitä siunaukset ystäväin. Rukouksin mukananne hekin työssä ovat näin. Ystäviä Kristuksen johtaa Henki yhteinen. Menkää työhön, vainiolla vilja on jo kypsynyt. Odottaa vain leikkaajaansa sato tähkään ehtinyt. Herra käskee kiiruhtaa. Lyhteet talteen korjatkaa. Menkää, Jeesus pitää teitä joka päivä lähellään, vaikka veisi syviin vesiin taikka laaksoon pimeään. Kun vain Herra teitä vie, kirkastuu myös synkin tie. Teidätkin hän tahtoo viedä Kohta vapahdettu maa kiittää, palvoo Karitsaa. Soi kiitosvirsi kerran kedolla paimenten. Me kunniaksi Herran myös saamme laulaa sen. Jo loistaa kirkkaus. Siis Betlehemin lasta, kansasi kuningasta, nyt muista, Israel. Seimestä Golgatalle hän kulki, laupias. Hän uupui ristin alle, siunattu Messias. Lain kaiken täytti hän. Siis hänen armoansa ja ristinuhriansa Hän, Juudan jalopeura, on saanut kunnian, ja ystäväinsä seura sai voitonsanoman. Se kaikuu maailmaan. Siis neuvonantajaasi, Herraasi, Jumalaasi, nyt kuule, Israel. Hän käsivarrellansa ihmeitä aikaan saa. Hän nostaa valtikkansa ja portit aukeaa. Ja juhlaan Siionin nyt itkumuuriltasi luo vapauttajasi käy iloon, Israel! Maan ääriin asti, Herra, vie valtakuntasi, sytytä Hengen liekki kansoille valoksi. Työvoimaa uutta kutsu viljaasi korjaamaan ja kaikki kansat voita sinua seuraamaan. Kun kaikkiin maihin kannat näin ristinlippusi, paineitten alla siunaa todistajiasi. Oi Jeesus, auta heitä veresi voimalla, suo heidän rohkeasti sinua tunnustaa. Tee suureksi myös meille sun rakkautesi, niin että itsellemme me emme eläisi. Luo pyhää uhrimieltä myös meihin, Jumala, suo kestävinä aina valvoa, rukoilla. Sen lupauksen annoit, myös että erämaa saa kerran kevään kauniin ja kukkiin puhkeaa. Riemuiten odotamme me täyttymystä sen. Jo kohta koittaa anna sen suven suloisen. Katseesi nosta yli maan, sen niityt käyvät kukkimaan, sen laaksot hymyilevät. Sen ihmeen Herran käsi loi, hän kylvön nousta, kasvaa soi, kun saapui uusi kevät. Kiitos Herran! Sielut yöstä, orjantyöstä Kristus voittaa, kevät saapuu, päivä koittaa. Kuin kaste, sade lankeaa, maan kostuttaa ja uudistaa, se kunnes oraan kantaa, niin Herran sana turhana ei palaa lähtöpaikkaansa, vaan aina sadon antaa. Kiitos Herran! Voittoisana kulkee sana uutta luoden, kuolemaankin toivon tuoden. Me kaukana ja lähellä olemme yhtä perhettä, on taivas kotimaamme. Vahvoiksi, Kristus, meidät tee. Kun päivä Herran valkenee, me silloin voiton saamme. Kiitos Herran! Myrsky riehuu, lippu liehuu! Pelko haihtuu. Kyynelkylvö riemuun vaihtuu. Jeesus Kristus, nimeäsi, hyvyyttäsi kaikki kielet kiittäkööt. Kaikki kansat laulullansa, lahjoillansa ylistykseen yhtykööt. Täällä taivaan kannen alla armos suuri ilmaantuu. Totuutesi lavealle, avaralle yli pilvein ulottuu. Yli taivasten, oi jalo kansain valo, Kristus, loista kirkkaana. Nouskoon oikeuden valta, sorron alta kaikki kansat pelasta. Anna kunniasi koittaa, rauhan voittaa! Meitä painaa synnin yö. Pelon alta kansat päästä, meidät säästä, täytä alkamasi työ. Sinä suuret kuninkaatkin, valtiaatkin tahtos tielle taivutat. Johda kansain johtajia, mahtajia, siunaa vastuunkantajat. Apu ahdistajaa vastaan ainoastaan sinä olet, Herramme. Yksin turhaan taistelemme, Kristuksemme, auta meidät voitolle. Murra kaikki valheen valta, synnin alta auta armoon avaraan! Yhteen, pyhään seurakuntaan, valtakuntaan kutsu kaikki kansat maan. Siion, kutsu kansat maan Herrallesi veisaamaan. Hän on hyvä kuningas, hallitsija laupias. Suuri hän on voimassaan, suuri viisaudessaan. Suuri Herran armo on, muuttumaton, pohjaton. Hän on uhrin antanut, lunnaat kaikki maksanut. Yksin hänen voitostaan kasvaa toivo päällä maan. Rauhaa täynnä saapuu hän lailla virran väkevän. Oikeutta vaatien hän on turva köyhien. Monille on maailma kylmä, kova, kavala. Heitä Herra holhoaa, sorrettuja puolustaa. Omansa hän kokoaa, alttiutta odottaa, heitä kutsuu, herättää, palvelukseen lähettää. Kerran kaikki kansat maan notkistavat polviaan, valtiaatkin mahtavat Herran eteen vaipuvat. Kautta maiden äärien, yön ja päivän piirien kerran hänen edessään polvistumme kiittämään. Saavu, Kristus, joudu jo, riennä, armon aurinko! Vie jo voittoon valtasi maailmalle valoksi. Nyt soikoon taivas kiitostaan, maa karkeloikoon iloissaan, kun ääni apostolien on meille tuonut autuuden. Näin käski Kristus omiaan: ”Te menkää kaikkeen maailmaan ja kaikkialla saarnatkaa ristin ja armon sanomaa. Ken uskoo sen ja kastetaan, saa pelastuksen autuaan. Ei kuollessansa kuole hän, vaan lahjaksi saa elämän. Ken usko ei, vaan pettäviin vain luottaa epäjumaliin, se torjuu Herran Kristuksen ja tuomion saa ikuisen. ” On Herran käsky kiitänyt, näin halki aikain rientänyt, se aamunkoiton tienoilta käy kohti päivänlaskua. Ja missä saarna kajahtaa ja Hengen tuuli puhaltaa, hän kylmät mielet pehmittää, ne iloisiksi lämmittää. Ei maailmalta milloinkaan saa sanan saarna kiitostaan, se voimansa saa taivaasta, se päästää synnin vallasta. Oi Kristus, Hengen lahjalla myös meitä siunaa, kasvata. Suo totuuteesi juurtua ja elää yksin armosta. Nyt kiitos maan ja taivasten Isälle soikoon ikuinen ja ainoalle Pojalle ja lohdutuksen Hengelle. Soi, riemuviesti Jumalan, sanoma sovituksen! Hän murtaa salvat vankilan, tuo täyden armahduksen. Nyt liehu, lippu Karitsan! Haudalle kuolleen maailman tuot ylösnousemuksen, tuot ylösnousemuksen. Yö sydämestä kaikkoaa, kun sana siihen loistaa ja Armahtajan kirkastaa, hän synnin usvat poistaa. Käy halki maiden uusi tie, se voiton viestin kauas vie, sen oudot kielet toistaa, sen oudot kielet toistaa. Kirkasta, Herra Jumala, sanasi maailmalle. Rauhan ja riemun virtoja puhkaise kaikkialle. Herätä kaikki kansat maan, ne saata Hengen hallintaan Kristuksen armon alle, Kristuksen armon alle. Apostolinsa maailmaan lähetti Kristus saarnaamaan, nimeensä kansat kastamaan ja seuraajikseen saattamaan. Henkensä Herra lupasi vuodattaa heihin voimaksi, totuuteen heitä ohjaamaan ja uskallusta antamaan. Kristuksen Henki voimallaan, lahjoillaan, virvoituksellaan vahvisti heitä vaivoissa, varjellen auttoi vaaroissa. Kun joutuivat he uskostaan maan valtiaille vastaamaan, niin Pyhän Hengen avulla he oikein voivat puhua. Hän antoi voimaa kärsimään ja vainot, pilkat kestämään. Hän kärsimyksiin vahvisti ja kuolemassa rohkaisi. Myös meille anna voimaksi, oi Herra, Pyhä Henkesi. Hän saakoon meitä johdattaa ja tehtäviisi valmistaa. Lähetä sanan saarnaajat ja paimenet suo oikeat hoitamaan seurakuntaasi, ohjaamaan kansat luoksesi. Jumalan kolmiyhteisen nyt kiitos olkoon ainainen. Herralle, kansat, laulakaa ja häntä kunnioittakaa! Jeesus, askeleesi painoit pintaan maan. Työn ja uupumuksen tulit tuntemaan. Iloitsit ja itkit, ystäviä hait. Viinin, ohraleivän syötäväksi sait. Nälän, puutteen mailla murruit leivän lailla meille elämäksi. Kuljit keskellämme, suostuit ihmisiin. Silloin meidät kaikki toivoon kutsuttiin. Kaikki luomakunta, ilma, meri, maa, läsnäolostasi uuden toivon saa. Maksoit toivon hinnan: kärsit vastarinnan, elämäsi murtui. Jeesus, askeliisi meidät kastetaan, sinun maailmaasi aina suostumaan. Ihmiskunnan tähden, niin myös luonnon muun, kutsut kärsimykseen, liität taisteluun. Niin me ylistämme, niin voi elämämme tarkoitustaan täyttää. Nyt on aika kiitoksen, nouse, kansa Kristuksen! Herra toimii päällä maan armossaan ja voimassaan. Kaikki kielet valloilleen Herran armon kiitokseen! Hän on tullut maailmaan luotujansa auttamaan. Missä leipää murretaan, köyhää lasta ruokitaan, Ohjatkoon siis oikeus, Herran Henki, rakkaus! Missä vieras, suojaton, heikko hoivan saanut on, Herran Henki hallitkoon, tiemme suunnan muuttakoon! Hän on tullut päälle maan Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella. Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella. Miekalla et työhösi taivuta, painostamalla. Katseesi alla taivumme, lempeän katseesi alla. Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät. 4 Uhkaile et, varjele hengestä orjallisesta! Kaipauksesta lähdemme liikkeelle, kaipauksesta. Oi, kuinka onkaan autuas lakia noudattava, on onnellinen, vanhurskas Herrassa vaeltava. Hän yli kaiken Jumalaa sydämestänsä rakastaa, pyhyyteen pyrkii aina. Vaan kuinka voin jo nuorena Jumalan tielle päästä, Kristuksen tähden luopua mielestä itsekkäästä? Vain siten, että oppaaksi saan, Herra, pyhän sanasi ja seuraan tahtoasi. Voi, jospa joka askele laistasi suunnan saisi, niin että teille vieraille ei synti houkuttaisi! Suo tahtoasi tutkia ja käskyistäsi iloita, sanaasi ihmetellä. Tietäsi, Jeesus, kulkisin, jos osaisin ja voisin, ja askeliisi pyrkisin, kanssasi olla soisin. Sain kyllä kuulla kutsusi, on suuri kaipaukseni, sinua ikävöitsen. Seuraasi lähdin varmana mielellä rohkealla ja luulin, että polulla pysyisin oikealla. Vaan omin voimin hairahduin, yhtenään kaaduin, kompastuin ja häpeämään jouduin. Tunnustan, Herra, nöyrästi: Nyt outo olen aivan, ja ellet neuvo, Herrani, en osaa tietä taivaan. Jos minua et paimenna, niin eksyn kohta laumasta, kuin lammas eksyy korpeen. Siis, Herra, pidä sanasi jalkaini kynttilänä, sen loistaa anna tielleni tähtenä heleänä. Sokeat avaa silmäni, vahvista heikot jalkani, taluta tielläs aina. Ah, miksi taivaan valtakunnan niin moni hylkää tahallaan ja jatkaa turhuutensa unta ja tyytyy tähän maailmaan? On tärkeämpää kaikki muu, Jumala aina unohtuu. On juhla meille valmistettu hääsaliin Isän ylhäisen, on taivaan herkut varustettu, ne ovat lahja Jeesuksen. Jo kulkee kutsun tuojia ja kutsu koskee kaikkia. Vaan moni meistä torjuu kutsun, se hukkuu huoliin, tehtäviin, sai yksi ostaa uuden pellon, on toinen mennyt naimisiin. On meillä kiire yhtenään, me emme jouda lähtemään. Voi varokaatte, varokaatte, ettette saisi katua! Nyt lahjaksi te kaiken saatte, on myöhä kenties huomenna. On ovet kohta lukitut, on kiire, kiire, kutsutut! Jos liian myöhään kolkutatte, ei ovi enää aukea. Te itkette ja vaikerratte, vaan itkua ei kuunnella. On monet häihin kutsutut, vaan harvat ovat valitut. Suo kutsuasi, Herra, muistaa, ymmärtää varoitustasi. Ei kukaan kutsun torjuneista saa maistaa illallistasi! Tee itse minut valmiiksi, ennen kuin suljet ovesi. Miksi itkit, Vapahtaja, kyynelin niin katkerin, kun näit Jerusalemin? Israelin armahtaja, näit sen uskottomuuden, siksi itkit säälien. Vielä nytkin surkutellen, Jeesus, säälit maailmaa synneissänsä hukkuvaa, kun se aina viisastellen pitää armon halpana, torjuu armahtajansa. Hengelläsi, Herra, meitä varjele ja puhdista, parannukseen johdata, että enää kyyneleitä silmäsi ei milloinkaan vuoksemme käy vuotamaan. Anna meidän oikein käyttää kallis aika etsikon, ennen kuin se ohi on. Henkesi suo meille näyttää, mitä vaatii rauhamme, missä pelastuksemme. Kyllä tunnen sydämeni, viettelykset maailman, tiedän juonet saatanan. Auta, Herra Jeesukseni! Puhdistithan temppelin, puhtaaksi tee minutkin. Aja ulos sielustani väärän rauhan markkinat, synnin juonet julkeat. Siunaa minut, Jumalani, rukouksen majaksi, Hengen asuinsijaksi. Rohkenethan, minkä maksoi, ristin tielle lähteä, rohkenethan, vaikka saisit pilkkaa siitä kärsiä! Jos on Jeesus Kristus tullut sydämesi Herraksi, kasva hänen armossansa, tunnusta myös uskosi. Kuinka piiloon jäädä voisi kalliolla kaupunki? Kuinka jäisi maailmalta huomaamatta uskosi? Muista muiden pilkatessa: aarteesi on verraton. Ehkä pilkkaaja on itse paljon vailla, rauhaton. Eihän löydy maailmasta riemun syytä suurempaa kuin on Jeesuksemme armo, jonka usko omistaa. Rohkeasti kaikkialla uskon lampun loistaa suo, muillekin näin tietä näytä suuren armahtajan luo. Etsivä ja arka aina Herran luokse tulla saa. Heikon uskon, häilyväisen Jeesus itse vahvistaa. Puoleesi hän ristin tiellä kääntää armokasvonsa. Täällä kannat ristiäsi, seppeleen saat taivaassa. Maailman tungoksessa käy niin monet joutilaina. Ei tarkoitusta missään näy, on kaikki turhaa aina. Vaan työhön viinitarhaansa tarhuri kutsuu heitä. Hän, Jeesus, valtakuntaansa näin etsii eksyneitä. Ei kuorma Herran antama, ei ies liikaa paina. Ei ole Herra ankara, vaan itse auttaa aina. Uskollisuutta katsoo hän, ei vajavaista työtä. Hän antaa armon, elämän ja voimaa armon myötä. Vaan älä luule milloinkaan: ”On aikaa kyllin vielä. Nyt maailmasta nauttimaan jään turhuuksien tiellä. ” Et tiedä koskaan hetkeä, et tiedä päivää, milloin on armon aika mennyttä. Voi, minne käännyt silloin! On kohta liian myöhäistä, jos nyt et riennä työhön. Siis ota vaarin hetkestä, jo päivä vaihtuu yöhön. Nyt joutuu ilta, joutuu yö, on portti auki vielä. Jo yhdestoista hetki lyö, oi, älä viivy tiellä. Niin myöhään saavuin minäkin luo rakkaan Jeesukseni. Voi, harhateillä vaelsin vankina turhuuteni! Kun kutsun sain, niin maailma silloinkin minut voitti. Epäillen kuljin kaukana, kun iltatähti koitti. Vaan viimein löysit minutkin, sain vielä työhön tulla. Et maksa niin kuin ansaitsin, on armopalkka mulla. Nyt, Jeesus, tahto vahvista, tee minut ahkeraksi, niin että voisin palvella nimesi kunniaksi. Suo, Jeesus, että muistaisin: on paljon kutsuttuja, vaan valtakuntaas kuitenkin vain harvat valittuja. Parhainkin palvelukseni vain tyhjiin raukeaisi, jos lahjaksi, oi Herrani, en armopalkkaa saisi. Suo, Jeesus, paras opettaja, itseni oikein tuntea, sinulle, rakas Vapahtaja, nyt sydämeni avata, tilani että tuntisin, sinulta avun löytäisin. Sanasi kätke sydämeeni ja tule sinne asumaan. Oi Jeesus, paras paimeneni, sinua auta seuraamaan sanasi valkeudessa ja elämässä uudessa. Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella, suo sanan tekijäksi tulla, myös nuhteitasi totella, seurassa ystäviesi sinulle elää, Herrani. Johdata tielle parannuksen jo täällä armon aikana. Suo, että Hengen uudistuksen löytäisin, Jeesus, sinussa. Taluta täältä taivaaseen, elämään, iloon iäiseen. Nimesi kunniaksi luonut myös minut olet maailmaan, elämän kaikki lahjat suonut armosta aina ajallaan. Voimasi anna minulle elää ja kuolla sinulle. Joutukaa, sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivät pois. Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois. Oi valitkaa tie, joka elämään vie! Kohta jo päättynyt päivämme lie. Ei elon tiellä nyt nukkua auta, vaarat ne vaanivat vaeltajaa. Kunnian kruunua veltto ei voita, turhaan ei aikaansa tuhlata saa. Kun joutuvi yö, on jo myöhäistä työ, kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö. Maailman rakkaus mielestä heitä, riemuiten riennä jo kotia päin. Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä, vieläkin ihmeitä hän tekee näin. Tie turvallinen maasta kiusausten taivaaseen vie, kotiin kirkkauden. Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä johtaen, nostaen, varoittaen. Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä, varjele viekkailta aikeilta sen. Näin armosi suo, hyvä turvasi tuo, vie meidät autuuteen Jumalan luo. Nyt nukutko vaan ja sielusi Herralta suljet? Käy taistelemaan, päin kuolemaa, ihminen, kuljet! Se on mieletön, ken tuhlaten ajan ja taivaan niin kuin järjetön vain kiiruhtaa helvetin vaivaan. Et syntejäsi siis uskalla Herralle myöntää, kun Jeesuksesi noin torjut ja pois tahdot työntää? Vain viivyttelet ja välttelet kutsua Herran. Jos seisahdu et, voit kuulla sen viimeisen kerran! Et synneistäsi saa kestävää riemua koskaan. Ne sydämesi vain suistavat tuomioon, tuskaan. Vaan rangaistuksen vain Kristuksen ansio voittaa, saat turvaksi sen, kun viimeinen hetkesi koittaa. Siis nouse ja käy, on kurjankin oikeus tulla. Ei esteitä näy, tie auki on armahdetulla. Oi Jeesukseni, et armoa, vaivoja säästä. Siis ostamasi pois perkeleen kahleista päästä. Vain laupeuteen suo turvata piinasi tähden, ja kirkkauteen vie, Herra, kun pois täältä lähden. Jo herää, sielu, synnin unestasi, käy vapauteen vankeudestasi. Nyt Jeesus kaiken armon tarjoaa, hän täytti lain, hän auttaa, pelastaa. Ah kuule hänen armokutsuansa ja muista hänen ristinvaivojansa. Ne kärsi hän, kun kuoli tähtesi ja teki rauhan, synnit sovitti. Hän huutaa täynnä rakkautta aivan: Synneillä vaikka saatoit minut vaivaan, sinulle näytän laupeuteni ja otan sinut ystävyyteeni. Henkeni sinut herättää jo anna, sen nuhteitaan suo tunnollesi panna, niin ettet synteihisi paatuisi, et kadotuksen yöhön vaipuisi. Tieltäsi käänny, synneistä en soimaa, vaan niistä päästäksesi annan voimaa. Ristini yksin ota turvaksi, haavani pyhät pakopaikaksi. Tutkainta vastaan lakkaa potkimasta, parhainta ystävääsi vihaamasta. Tee parannus, jo muuta mielesi, lankea eteen Lunastajasi. Kirkkautta kohti kulje kilvoitellen uskossa. Viettelysten portit sulje, hylkää synti, maailma. Tie vie kaita riemuun taivaan, portti ahdas kunniaan. Voi, niin moni vaipuu vaivaan synnin tietä kulkeissaan. Kilvoittele säikkymättä pilkkaa, tuskaa, kuolemaa. Uskon tieltä väistymättä Herran kansa voiton saa. Taistelussa katse nosta Herraan, uskon alkajaan. Kiusausten ahdingosta Jeesus nostaa armollaan. Pysy hänen armossansa, valvo aina rukoillen. Kruunun voittaa Herran kansa jälkeen ahdistuksien. Hän on auttajana tiellä, siihen luota, voimaton. Julman nuolet sammuu siellä, missä Herra kilpi on. Herran voimin rohkeasti nouse yhä uudestaan. Luota Herraan loppuun asti, kerran sinut kruunataan. Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana. Sun armos täällä meille soi, mi kallehinta olla voi, ja meille alla auringon tää synnyinseutu rakkain on. On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on. Ja meidän polkuamme saa taas lapsemmekin taivaltaa. He kyntää kerran peltomme ja uskoo kuin me uskomme. Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen. Sä siunaa mielet vakaiset ja hurskaat työt ja aikehet. Lyö maahan maansa pettäjät, tuo julki juonet ilkeät. Sä turvaa maamme vapaus, sen kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten. Sä autoit valoon tämän maan kuin kedon kukan ummustaan. Sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas. Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen. Ylistä Herraa Jumalaa nyt, Suomen maa ja kansa. Yhdessä kaikki veisatkaa suuresta armostansa. On kallis, suuri asia Herralle laulaa kiitosta ajasta aikaan aina, ajasta aikaan aina. On Herra maamme siunannut ja leivän meille suonut. Hän sanallaan on valaissut ja Hengen voimaa tuonut. Hän halki aikain johtaen ja vaaroissamme varjellen vapaaksi maan on tehnyt, vapaaksi maan on tehnyt. On ilman Herraa turvamme hiekalle rakennettu, vaan Jumala on linnamme vankasti perustettu. Kun Herra kansan vahvistaa, se siunausta jakaa saa maailman ääriin asti, maailman ääriin asti. Oi Herra, korkein valtiaamme, kansaamme kaitse, armahda. Hengelläs siunaa päämies maamme ja esivaltaa johdata. Suo vallankäyttöön viisautta ja vastuun mieltä, rakkautta. Oi Herra, siunaa Suomen kansa, tee siitä palvelijasi, se että täällä toimissansa sinua aina kuulisi. Suo mieli uskollinen meille, varjelus Suomen heimon teille. Oi Herra, siunaa synnyinmaamme runsailla taivaan lahjoilla, niin että ahkeroiden saamme rakentaa maata rauhassa. Myös lapsenlapset saavat kiittää, kun halki aikain armo riittää. Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias, myös tähän maahan silmäs luo ja armos runsaat lahjat suo. On meidän kansa vähäinen ja vähäinen on voima sen, vaan mitä mahtavinkaan vois, jos et sä, Herra, voimaa sois. On edessäsi tuhkaa vain maailman mahti voimakkain. Kun viittaat, korkein alenee ja alhaisinkin ylenee. Vaan tehtäviisi valitset useinkin pienet, alhaiset, niin että heissä näkyisi vain sinun suuri voimasi. Näin muinoin kansa pienoinen sai hoitaa tulta totuuden, ja köyhä seutu Juudean on synnyinpaikka Korkeimman. Suo, Herra, meille Henkesi, tee meissä armotyötäsi. Pois väärät pyyteet karkota ja rakkauteen kasvata. Tee kansastamme kansasi ja sinun palvelijasi. Sen töitäsi suo toimittaa ja kunniaasi julistaa. Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan, annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan. Kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen. Sovinnossa meidän suo maata rakentaa, että jokaiselle se kodin tarjoaa. Kädestäsi maamme siunauksen saa, ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa. Herra, Pyhän Hengen suo kodit rakentaa, saavu perheisiimme ja rauhan mieltä jaa. Auta, Herra, että meistä jokainen oman paikan löytää, käy työhön iloiten. Rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan, että kaikki kansat pian saavat isänmaan. Sinä, Herra, saatat mielet avartaa, että ymmärrämme: on yhtä koko maa. Jos maatamme ei rakenna Jumala, auttajamme, niin työmme tyhjiin raukeaa, me turhaan harrastamme. Se minkä ihmisvoima loi, ei koskaan täällä kestää voi, jos tuki Herran puuttuu. Jos kaupunkia varjella ei tahdo itse Luoja, niin turhaan valvoo vartija, on sillä heikko suoja. Ei kestä vahvin hallitus, jos puuttuu Herran siunaus, kuin kuiva puu se kaatuu. On ilman Herraa huoneemme se olkoon vaikka vuorelle lujasti perustettu. Kun ajan myrskyt riehuvat, päällemme virrat kuohuvat, ei jälkeä jää siitä. Ja vaikka varhain nousemme ja uurastamme yöhön, ei pelkkä ahkeruutemme tuo menestystä työhön. Vaan työ jos tehdään uskossa rukoillen voimaa Herralta, ei puutu siunausta. Kun katsot lapsijoukkohon, murheko siitä oisi? Herranhan lahja lapset on, hän leipää eikö soisi? Kun linnut, ruoho, kukat maan saa ruoan, vaatteet Luojaltaan, hän myöskin meitä auttaa. Kun lapset tuovat elämää, riemua keskellemme, niin raikkaammin myös helkähtää ylistys Luojallemme. Ja missä Herran kiitos soi, ei hävitä se koti voi, yhteinen onni kasvaa. Ja onnellinen lapsista saa olla isänmaamme. Kuin huomispäivää kirkasta katsella heissä saamme. He isänmaamme vaiheisiin, sen palvelukseen, tehtäviin kasvavat keskellämme. Lähesty, Herra laupias, kansaamme armossasi. Suo meidän, Kaikkivaltias, säilyä turvissasi. Jos sinulta on siunaus, ei estä meitä heikkous, vaan työmme tehdä voimme. Veisaten Herralle kunniaa kannamme, riemuiten hänelle kiitoksen annamme. Hän laupeudessaan soi meille isänmaan, sen pellot viljavat, sen rannat ihanat ja vapauden lahjan. Jumalan johdatus isämme tänne toi, hän heidän omakseen Suomemme kauniin soi. Hän heitä suojeli, vaaroissa varjeli, ja aina valoon päin myös meitä vie hän näin ja kansanansa siunaa. Kunnia Herralle kaikukoon luojalle, turvalle taatulle, autuuden tuojalle. Armonsa antakoon, käsillään kantakoon hän lapset tämän maan taivaaseen ihanaan, oikeaan isänmaahan. Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs. Kaitse ain kansamme teitä vyöttäen voimalla meitä heikkoja edessäs. Sulta on kaikki suuruus, henki sun hengestäs. Herramme, kirkasta meille kasvos laupiaat, niin että armosi alla toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat. Vaivoissa näytä meille kasvosi laupiaat. Tutkien sydämemme silmäs meihin luo. Ettemme harhaan kääntyis, ettei kansamme nääntyis, silmäsi meihin luo. Alati synnyinmaalle siipies suoja suo. Siunatkoon Herramme synnyinmaata, kansaa täällä. Maa vaatii voimamme, taivas loistaa päämme päällä. Synnyinmaa meille leivän antaa. Tahdomme myös sen kuormat kantaa, rakkaudella tehdä työtä. Luoja ei lapsiaan kulkureiksi tuuleen luonut, meillekin isänmaan, äidinkielen hän on suonut. Täällä on juuret, vaikka minne vieraisiin maihin joutuisimme. Synnyinmaan suola säilyy meissä. Palvellen toisia viemme kodin kaikkialle. Jeesus on turvana, hän toi rauhan maailmalle. Kuollessaan Kristus kaiken täytti, meillekin risti suunnan näytti kiitoksen, uhrin valtakuntaan. Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme. Ei kukaan toinen turvata voi rauhaa maailmamme. Sen teet vain sinä, Herra. Varjele valtakuntamme sodasta verisestä, rakkaasta isänmaastamme vahingot, vaarat estä. Armosi anna kestää. Johdata, Kaikkivaltias, myös esivaltaa maamme ja auta, että suojassas rauhassa elää saamme, pysyä sanassasi. Terve, rauha suloinen! Sota poistu suruinen! Rauha riemun kasvattaa, sota surun aikaan saa. Rauha eineen enentää, sota viljan vähentää. Rauha leivän kasvaa suo, sota nälänhädän tuo. Rauha riemuvirsin soi, sota itkee, vaikeroi. Rauhassa on ihastus, sodassa on valitus. Sota kirousta tuo, rauha siunausta suo. Rauha antaa onnea, sota onnettomuutta. Minkä rauha rakentaa, sota polttaa, hajottaa. Rauha kansaa kartuttaa, sota surmaa, hukuttaa. Missä sodan ahdistus, siellä verenvuodatus, siellä pelko, kauhu on, vaiva, murhe loputon. Rakkaan rauhan aikana maataan yöllä murheetta, ilomielin nautitaan lahjat Herran laupiaan. Kiitos olkoon Jumalan! Hän suo rauhan suotuisan, sodat, riidat sovittaa, rauhan maahan rakentaa. Rauhan Herra, maailmaasi anna rauha suloinen. Ihmiskunnan hallintaasi suostua suo rukoillen. Silloin kansat sovussa auttaa toinen toistansa. Sinä poistat sodan vaivat, olet heikon puolustus. Isät kokea jo saivat, kuinka kuullaan rukous. Kuule meitä, Herramme, anna rauha kaikille. Rauhan anna meille koittaa, rauha anna koteihin, että rakkaus saa voittaa katkeruuden, kaunankin. Sydämistä siirtyköön rauha ihmisyhteisöön. ”Rauha maassa! ” enkeleiden kuultiin kerran laulavan. Anna, Herra, nääntyneiden nähdä rauhan saapuvan! Auta meitä raivaamaan rauhan teitä maailmaan. kirkkoasi rohkaise. Sinulta me voimaa saamme tuomaan rauhaa kansoille. Anna meidän julistaa sovituksen sanomaa. Rauhan Herra, siunaa meitä, terveiksi tee kansat maan. Vastuun tielle meidät ohjaa antimesi jakamaan, köyhimmille, pienimmille kasvuvoimaa antamaan. Vapahtaja, johda meitä, meidätkin tee vapaiksi. Silloin murtuu vihan valta, pelko muuttuu rauhaksi. Luottamukseen, sovitukseen anna toivo voimaksi. Torju synti, tuhon voima, joka tappaa elämää, toiset nostaa korkealle, toiset syrjään eristää. Oikeuden, laupeuden synti meiltä pimittää. Luoja, kaikkeen ihmiskuntaan painoit kirkkaan kuvasi. Kristuksen suo kasvaa meissä, täytä suunnitelmasi. Ota maasi hallintaasi. Tulkoon valtakuntasi! Rauha ei saavu, jos emme me taivu Luojamme tahtoa noudattamaan. Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse ainoan turvamme melskeissä maan. Kiista ja ahneus maailman täyttää, valta ja kilpailu vahvimpien. Sorretut pelkäävät kadottavansa elämän mielen ja tarkoituksen. Suola on mautonta, valheiden liejuun totuuden puhtaus hukutetaan. Pilkattu Herramme, kuitenkin kutsut seuraasi heikkoja palvelemaan. Siksi on korkea aika nyt huutaa kaikille meillekin: Seisahtukaa! Katsokaa Kristusta, Ihmisen Poikaa, rauhamme luojaa ja sovittajaa. Tuhoon vie tie, jolla määräämme itse, rauha on käskyissä Jumalan lain. Totuus on syntynyt jouluna seimeen: rauha ja autuus on Lapsessa vain. Uudet taivaat, uuden maan sanassaan Herra luvannut on kerran luoda. Pelastuksen päivä on, loppuu sota armoton, rauhan aika astuu maassa voimaan. Miekat, keihäät murskataan, poltetaan kilvet, sotavaunut ainiaaksi. Luotujensa kodiksi Luoja maansa tarkoitti eikä epätoivon erämaaksi. Rakkauden henki saa koskettaa kylmän kouristamaa ihmismieltä. Käsi käteen ojentuu. Ruoho versoo. Laulaa puu. Vääryys väistyy oikeuden tieltä. Nosta katse huomiseen: luomiseen kuulet Herran kutsuvan jo meitä. Hän voi poistaa orjuuden, hän luo meistä ihmisen luomaan auki toivon, ilon teitä. Mua läsnäolostasi, oi Jeesus, vakuuta, niin tietä kulkeissani kuin kodin rauhassa. Työssä ja levossa sä tule turvakseni. se rauhaas johdata. Sun päiväs saapumista sinulta rukoilen ja aikaa onnellista, sä toivo kansojen. Lähemmäs toisiaan pois veljesvihan alta tuo kansat kaikkialta. Suo rauha maailmaan. Maan päällä aina, ihminen, vieraana kuljet matkaten kaukaista maata kohti. Vain hetken viivyit kotona, kun elämä taas sinua jo taipaleelle johti. Et hetkeksikään luopua saa täällä matkasauvasta, nyt vielä kuljet tiellä. Vie tiesi kohti kuolemaa, ja iäisyys kun aukeaa, on lepo vasta siellä. Jos lieden luona istunet tai maailmalla matkannet levotta retkilläsi, on hauta aina matkan pää, jos kuinka kierrät, ei se jää, on aina edessäsi. Vaan muista, minne kuljetkin, myös Jumalasi armoisin käy aina rinnallasi. Ja vaikka vaara uhkaisi, niin Isä tuntee polkusi ja auttaa matkallasi. Myös meren hautaan hyytävään hän yltää, sieltä kädellään pelastaa syvyydestä. Ja hiekkaan kuuman erämaan puhkeaa lähde laulamaan Herramme hyvyydestä. Kun takaa maiden, merien hän pienen muuttolintusen tuo kotiin turvaisasti, niin miksi pelkään, vapisen? Myös minut niin kuin lintusen hän johtaa kotiin asti. Jos kuljen kuinka kauaksi, hän seuraa, huomaa hätäni ja estää eksymästä. Hän neuvoo neuvon puutteessa ja auttaa avun tarpeessa. En lakkaa kiittämästä. Rukoilen, Herra: Johdata syntistä, köyhää, heikkoa ja näytä suuntaa tiellä. Jos minne matkan ohjaatkin, niin päättyä sen kuitenkin suo taivaan riemuun siellä. Käy aavaa merta purtemme ja myrsky meidät kohtaa. Soi Herra tähden yöhömme, se kulkuamme johtaa, valaisee meitä valollaan, tien näyttää rauhan satamaan. On tähti sana Herran. Kun meren aallot kuohuvat ja syvyys tahtoo niellä, kun omat voimat loppuvat vaarallisella tiellä, niin muistakaamme Jeesusta, hän käden meren kuohuissa ojensi Pietarille. Jos vaivumme kuin Pietari me epäuskossamme, niin anna, Herra, kätesi ja ole auttajamme. Ah, uskoamme enennä, niin meille aalto pettävä on vuorenvahva pohja. Oi kiitos, Herra väkevä, kun lohdutat nyt meitä ja äänes kuuluu keskellä myrskynkin säveleitä. Sen sanassasi kuulemme, ja itse olet luonamme matkalla riemunamme. Suo, Isä, että suotuisan ja hyvän matkan saamme. Tuo takaa meren kuohuvan taas rantaan synnyinmaamme. Niin ohjaa meidät satamaan ja kerran taivaan valkamaan luo rakkaan Jeesuksemme. Lähdimme liikkeelle isien maasta, etsimme työtä ja löysimmekin. Vielä on tallella kansamme kieli, mielessä maisema turvallisin. Kuljethan täälläkin kanssamme, Herra, rauhamme, voimamme sinussa on. Varjele kotimme perintö meissä, luontomme sitkeä, vaatimaton. Työtä jos teemmekin toisessa maassa, kuulumme kuitenkin suomalaisiin. Kansojen keskelle teemme me siltaa. Luo, Isä, yhteys vieraantuviin! Varjele perheemme yhdessä, Herra, meidät ja lapsemme tänne kun toit. Yksin ja juuritta niin moni kulkee, kuitenkin toisilleen ihmiset loit. Jeesus on saapunut taivaasta tänne, syntynyt keskelle ihmisien, suostunut veljeksi veljettömille kaikkia outoja rakastaen. Rohkaise Poikasi Hengellä meitä juurtumaan lapsiksi uudenkin maan. Kaikissa vaiheissa katseemme nosta ikuista kotia tavoittamaan. Herra, varjelija teiden, ohjaa sinä armossa yli merten, mantereiden rakkaitamme matkoilla. Omaisista, kotimaasta nyt he ovat kaukana. Ole heidän kanssansa. Siunaa heitä tehtävissään kunniaksi kotimaan. Auta, etteivät he missään joudu vaaraan vaikeaan. Anna heidän aina muistaa isiensä Jumalaa, joka auttaa, pelastaa. Ulapoilla, satamissa moni kaipaa sanaasi. Myöskin maissa kaukaisissa siunaa työtä kirkkosi. Kaikkia sen auttaa anna yhteyttä hoitamaan kotimaahan, Jumalaan. Sinä tuulet vihaisetkin hiljaisiksi taivutat. Sinä suuret syvyydetkin tasaisiksi asetat. Meidät kaikki johda kerran myrskyteiltä synnin maan taivaan rauhansatamaan. Sinua, Luoja taivaitten, tottelee liike tähtien, aurinko, kuu ja kaikki maa sinua, Herra, kumartaa. Varjele matkalaisia ruumiin ja sielun vaaroilta. Ohjaamaan itse meitä käy, ei selvää suuntaa aina näy. Hoidathan meitä kaikkia niin kotona kuin matkalla. Toisiimme liitä lujemmin ja läheisemmin, rakkaammin. Kanssamme ole, Jumala, niin lähellä kuin kaukana. Ystävät jälleen yhteen tuo ja rakkaat rakkaittensa luo. Millainen on elämä? Kärsimysten täyttämä. Parhaimmillaankin se on työ ja kiire rauhaton. Millainen on aikamme? Riidan raastama on se. Itsekkäästi ihminen toimii toista syrjien. Mitä raha, tavara muuta on kuin tomua? Kaikki, minkä vaivoin saa, kohta arvon kadottaa. Entä valta, kunnia? Niin kuin korsi murtuva. Tyhmä valtaa ahnehtii, toinen tyhmä kadehtii. Mitä onkaan suosio? Haihtuva kuin tuokio. Ei voi luottaa ystävään, veli luopuu veljestään. Miksi onni pakenee? Aikamme sen turmelee. Synti täällä myrkyttää kauneintakin elämää. Millaista on hurskaus? Heikko ihmissuoritus. Se on turva kelvoton alkaessa tuomion. Mitä onkaan kuolema? Vaivain loppu vaikea. Mutta kautta kuoleman pääsen luokse Jumalan. Sieluani virvoittaa, tuskan alta kirvoittaa, kun saan kerran, tiedän sen, täydellisen autuuden. Vanhurskasten kunniaa täällä voin vain aavistaa. Herra, auta valvomaan, uskomaan ja toivomaan. Maailma täällä iloitsee, se synneissänsä leikitsee, kunnes se kerran hukkuu. On saanut valtaa laittomuus ja julkijumalattomuus, kun omattunnot nukkuu. Nyt vääryys, riita, hävitys ja väkivalta, itsekkyys kalvavat kansan teitä. Armahda, Herra, meitä. On ahneutta täynnä maa ja uskottomuus rehottaa, myös tavat turmeltuvat. Näin himo järjen sokaisten vie tielle tuhon voimien, luo väärät esikuvat. Rakkaus, rauha raukenee, ja sydän paatuu, kovenee, ja uskon voima nääntyy. Näin kaikki loppuun kääntyy. On Herra meitä nuhdellut, on varoittanut, neuvonut, myös suonut kuritusta. Hän puhuu yhä sanassaan, hän kutsuu meitä palaamaan ja vaatii parannusta. Maa, meri, tähdet loistavat Luojansa lakiin taipuvat. Näin neuvovat ne meitä kulkemaan Herran teitä. Ah, kerran kaikki lopun saa, maan piiri hukkuu, raukeaa, sen perustukset kaatuu. Kun taivaan torvi kajahtaa, niin ihmiskunta vavahtaa ja Herra Kristus saapuu. Myös kuolleet silloin haudoistaan eteesi, Jeesus, kutsutaan. Ken luopui tiestä taivaan, se joutuu itkuun, vaivaan. Vanhurskaat iloon kannetaan, armosta autuus annetaan, ei ansioitten tähden. He riemuissansa laulavat ja ylistystä veisaavat Kolminaisuuden nähden. On siellä heillä majansa Jumalan kirkkaudessa, kun loistaa itse Luoja, pyhäinsä turva, suoja. Oi Jeesus, anna viisaus, suo voittaa synnin viekkaus, tietäsi tahdon käydä. Päivääsi auta muistamaan, kiusaajan teitä karttamaan, armolla minut täytä. Kun lähtökutsu saavuttaa, kuolema rintaa kolkuttaa, oi Jeesus, sulje huomaas ruumis ja sielu suojaas. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa. Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo! Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan. Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin. Maailmaa, Herra, armahda, sen huuto kuule katkera. Kaipaamme yöstä orjuuden koittoa vapaan huomenen. Maailmaa, Herra, armahda kerskan ja pelon kahleista. Itsekkyys murra sydänten, tee hädästämme yhteinen. Maailmaa, Herra, armahda! Se hukkuu omaan voimaansa. Kun karttuu taito, vauraus, voi kaiken kaataa kateus. Me tarvitsemme Jeesusta. Hän ristillään on taistellut, myös meidät vapauttanut. Armahda meitä, Jumala. Suo meidän kiittää, palvella ja luotujasi rakastaa, päivääsi suurta odottaa. Hämmennys valtaa usein tajuntamme, niin nopeaa on muutos maailmamme, kun luonnon aarteet, voimavarat sen valtaansa ottanut on ihminen. Hän ihmetellen tutkii avaruutta, hän kysyy elämämme salaisuutta. Vaan itselleen hän etsii kunniaa, ei muista kaiken luojaa, Jumalaa. Maa yhä kantaa synnin kirousta, kuolemaa, valhetta ja turmelusta. Sen tähden tieto, valta ihmisen on usein lähde tuhon voimien. Hedelmät itsekkyyden karvaat jaamme, kun tuho uhkaa koko maailmaamme. Ja vaatimusten kierre suunnaton maan, veden, ilman saastuttanut on. Kuulemme luomakunnan huokauksen, kun odottaa se päivää vapahduksen. Silloin se pääsee turmeluksestaan, ja Luojamme luo uuden taivaan, maan. Kristuksen risti, rakkauden voitto, on ihmiskunnan toivo, aamunkoitto. On Luoja siinä yömme valaissut, on uutta luovan työnsä alkanut. Armahda, Herra, kirkkoasi, meitä, ettemme uuvu, toivoamme heitä. Suo voimaa kaikki synti paljastaa ja sovituksen sana kirkastaa. Isä Jumala, nyt katso maamme puoleen silmin sääliväisin. Herra, armahda meitä. Isä, täällä on niin paljon väkivaltaa, paljon taisteluita. Isä, tiedät sen: maan kansain katseen alla emme paljon paina. Isä, pyyhi pois maan piirin syntivelka. Poista tuomiomme. Isä, tyynnytä jo riidat kaikkialta. Anna rauha meille. Oi Herrani, kun matkani käy kuolemaan, niin murtuu ruohon lailla hauras maja. Vaan kauttasi myös voiton saan, kun elämäni olet, Vapahtaja. Nyt turvana myös minulla on rakkaus, kun, Jeesus, ristinpuuhun synnit kannoit. Ja voimana on kirkkaus, kun pääsiäisen valon nähdä annoit. Siis kiittää saan, kun päällä maan jo kuolema on nielty, Jeesus, sinun voitossasi. Tien autuaan käyn uskossa, kun armo kantaa valtakunnassasi. On kallio ja aurinko nyt nimesi, myös kuoleman se Golgatalla kesti. On siinä jo autuuteni, ja osani on siinä ikuisesti. Kun täältä, Jeesus, erkanen, sen katson voitokseni. Suot ilon, rauhan ikuisen luonasi sielulleni. Kuin siemen peltoon peitetään, niin ruumis maahan kätketään, vaan kirkkaana se nousee. Pois riisun majan maallisen, saan syntipuvun heittää. On Jeesus tuonut autuuden, hän alastoman peittää. Elämän kruunun kerran saan, hän on sen rakkaudessaan minulle valmistanut. Mä pääsen tyyneen satamaan myrskyistä, jotka pauhaa. Kiusauksista maailman iäksi pääsen rauhaan. Vaivoista lepoon tulla saan ja yöstä päivään ihanaan, itkusta taivaan riemuun. Majani vaihtuu riutuva iäiseen, uuteen kerran. Ruumiini kurja, kuoleva kirkastuu luona Herran. Ah, siellä silmä selkeää, ja vajavaisuus tänne jää, iloksi murhe muuttuu. Ei elämäksi elämää voi nähdä joka hetki. On tuskaa, suurta ikävää niin täynnä monen retki. Kuitenkin matka etenee, hetkestä hetkeen lyhenee myös ahdinkomme täällä. Voi turhan turhaa hyörinää, tyhjiksi siinä jäämme! Voi onnen, maineen etsintää, kiireistä elämäämme! Kuolema meille voitto on ja pääsy alta ahdingon, surusta riemuun suureen. Ah, Jeesus, ole turvani, vie minut maalle sille, johonka tien sun voittosi aukaisi uskoville. Kun päättyy tämä elämä, uskossa suo mun lähteä, taivaassa koti anna. Jo joutuu lähtöhetki ja alkaa viime retki, jää turha maailma. Sieluni sulje huomaas, oi Jeesus, armosuojaas ja anna rauha taivaassa. Nyt turvissasi lähden, ja kuolemasi tähden suo nähdä kasvosi. Kalliisti minut ostit ja tuomiosta nostit Jumalan armolapseksi. Kun omatunto vaivaa ja synti painaa, kaivaa, suojaasi pakenen. Hyvätkään työt ei kelpaa, ne eivät poista velkaa, armosta annat autuuden. Toivossa tahdon kuolla, niin että kodin tuolla saan kerran luonasi. Saan majaan muuttaa uuteen, tien taivaan ihanuuteen valmistit kuolemallasi. Nyt siunausta anon ja jäähyväiset sanon: Jo tehkää parannus. Jeesukseen uskokaatte, niin nähdä hänet saatte, myös teille kuuluu armahdus. Pois lähden keskeltänne, te rakkaat, jääkää tänne nyt haltuun Jeesuksen. Ja valvovalla miellä te käykää taivaan tiellä. Kohtaamme kerran riemuiten. Kristitty, muista aina ja mieleesi se paina maisella matkalla: ennen kuin itse luulet, jo lähtökäskyn kuulet. Oi Herra, meitä armahda! Oi Herrani, nyt haltuusi asiat kaikki annan. Jos elää saan tai päältä maan jo korjataan, huoltako siitä kannan? On elämä ja kuolema kädessä Luojan, Herran. Hän vuoteni ja päiväni, hän hiukseni on lukenut jo kerran. Vaan raskasta on kulkea laaksossa murheen säällä. Ah, vaivassa ja tuskassa saa taistella ihminen hetken täällä. On syntimme syy kuoloomme, ken kuolemaa voi estää? Se kaikki syö ja maahan lyö. Ei voima, työ sen edessä voi kestää. Puu tuore on, vaan voimaton, kun kirves pois sen kaataa. Nyt kukkana kukoistava voi illalla lakastuneena maata. Näin vuorollaan tie kuolemaan jokaisen meistä kulkee. Ah, lapset maan unhotetaan niin nopeaan, kun hauta heidät sulkee. Oi Herrani, suo minunkin näin muistaa kuolemaani. Se tempaa pois, vie senkin pois, ken jäädä sois. Se nuorta, vanhaa vaanii. Vaan kuolemaa en surra saa, jos, Jeesus, kutsut milloin. On turvani haavoissasi. Näin voitoksi kuolema kääntyy silloin. Se toivona on matkalla, riemuna ristin alla, kun kerran saan povesta maan riemuitsemaan luoksesi, Jeesus, tulla. Niin katsella saan sinua majoissa taivaan vielä. Ei murhetta, ei kipuja, ei vaivoja tunneta enää siellä. Kun saapunut on hetkeni ja matkaan täältä lähden, niin, Lunastaja, apusi suo kuolemasi tähden. Näin lähetessä lähtöni käsiisi, rakas Herrani, henkeni tahdon antaa. Syntien taakkaa painavaa en jaksa, Jeesus, kantaa, kun niiden määrä ahdistaa, suurempi meren santaa. Vain kuolemasi turvissa ja haavojesi suojassa voin kestää kuollessani. Saan olla jäsen ruumiisi, minusta pidät huolen. Jos suuri onkin tuskani, niin omanasi kuolen. Saan elää, kuolla sinulle, on kuolemasi minulle elämän uuden tuonut. Kun nousit, Jeesus, haudasta, myös minut kutsut sieltä. Se lohdutus on ihana, ei pelko murra mieltä. Kun kunniaasi, Herrani, viet minut täältä luoksesi, riemuiten kotiin lähden. Kun lähdön hetki läsnä on, käy, Jeesus, turvakseni. Rohkaise uskoon voimaton ja arka sydämeni. Toivossa silloin kuolla saan, saan nähdä aamun autuaan, kasvosi kirkkaat, Herra. Levolle lasken ruumiini ja nukun suojassasi. Ja kerran minut, Herrani, herätät voimallasi. Oi Armahtaja, köyhälle autuuden ovi aukaise ja paratiisin portti! Jää hyvästi nyt, sinä maailma, jää! On lähtöni lähellä aivan. Jo ruumiini riutuu ja uupunut pää nyt vaipuu jo vuoteelle vaivan. Saan nukkua murheista kohta. Kun hetkittäin rukoilin Herralta vain turvaa ja pääsyä tuskista, hän vastannut on, hän lapsensa lepoonsa johtaa. En kantaja ristin mä ainoa lie, en viimeinen myöskään maan päällä, vaan Jeesuksen luo tämä ristini vie, hän kantoi sen synnittä täällä. Oi Jeesus, vain rakkaudesta tien vaikean minulle valmistit, näin luoksesi vedit ja nöyryytit. Soi kiitokseni niin suuresta viisaudesta. Sun ristisi rinnalla, Jeesukseni, mun ristini paljon ei paina. Kun suot minun katsella kasvojasi, niin virvoitat sieluni aina. Ei hätää nyt voi olla mulla. Ja viimein myös vapahdat tuskista, saan luonasi iäti riemuita, ja kuollessani sä sallit mun luoksesi tulla. Jos elän tai kuolen, niin turvani saan vain voimassa elävän Herran. Maan poveen ei siemen voi kadotakaan, vaan nouseva sieltä on kerran. Se lepää vain talvensa siellä. Taas nostaa sen aurinko keväinen. Oi Herrani, aurinko armoinen, näin kuolemasta myös ruumiini herätät vielä. Ah, kaikki kaataa kuolema, näin täyttyy tahto Herran. Ei ketään kuolo armahda, vie jokaisen se kerran. Me teemme tänne majoja, vaan niistä täytyy luopua ja haudan majaan muuttaa. Ei nuoruuteen voi turvata, ei terveyteen luottaa. Vanhemmat voivat lapsensa jo varhain hautaan saattaa. Ei kysy meiltä kuolema, ken on jo lähtöön valmiina tai kuka tahtoo jäädä. Siis opi oikein käyttämään niin lyhyt armon aika. Et lähtöäsi tiedäkään, et aikaa etkä paikkaa. Kun seisot toisen haudalla, ken tietää, vaikka huomenna jo itse häntä seuraat. Oi, ethän epäuskossa päin kuolemaasi kulje ja vailla turvaa, toivoa näin silmiäsi sulje? Ei kuolemassa auta muu kuin Kristus, jonka ristinpuu on turva uskovalle. Tee parannus ja vaella siis tietä armon Herran. Näin uskossa ja toivossa tie hyvin päättyy kerran. On armo nytkin tarjona, sen turvin lähtöön valmiina saat öin ja päivin olla. Ei kauhistu se kuolemaa, ken elää Kristuksessa, kun kirkkauteen nousta saa hän Herran kutsuessa. Niin, missä on nyt kuolema? Se on vain lepo valoisa, kun Herra rauhan antaa. Ruumiimme täällä rauenneen hän, Kristus, voimallansa luo uudeksi ja taivaaseen vie meidät pyhäin kanssa. Ei sinne murheet, muutokset, ei surut, vaivat, puutokset voi mukanamme tulla. Suo meidän, rakas Isämme, nyt elää omanasi ja kerran toinen toisemme taas nähdä taivaassasi. Opeta meitä kuolemaan, ennen kuin meidät temmataan pois tästä elämästä. Haltuusi, armon Jumala, nyt annan elämäni. Armahda, ole turvana jo nyt ja lähteissäni. Oi Jeesus, olet iloni, on kuolemasi toivoni, saan elää iäisesti. Käyn aina kohti kuolemaa, jos minne tieni kulkee. Se kerran minut saavuttaa ja hautaan minut sulkee. Yhdessä hetkessä voi matka päättyä. Maan riemu, murhe katoaa, käyn aina kohti kuolemaa. Käyn aina kohti taivasta, kun Jeesukseeni uskon. Kuoleman yönkin tullessa saan nähdä aamuruskon. Autuas osani, kun, Jeesus, kanssasi pois synnin, kuolon laaksosta saan käydä kohti taivasta. Etkö ole, ihmisparka, aivan arka, koska itket kaikki yöt, jaksat surra suuttumatta, uupumatta muistat tuonen surmatyöt. Luojan käsky kuolemalla kulkevalla, käsky käydä maailmaan, hyvät, huonot lapsinensa, kaikkinensa syöstä, painaa poveen maan. Syöksee, käskee, särkee, sortaa, multiin murtaa surma hirmukourillaan. Eivät auta toivotukset, voivotukset eikä pelko, parkukaan. Siis on parku poistettava, katsottava tietä kaiken maailman. Katso kaikki katseltavat, kuunneltavat: huomaat kaiken kuolevan. Lennä, lintu, minkä lennät, etpä lennä surman kovan kourista. Surma linnun lentämästä, rientämästä tempaa taivaan tuulista. Ruohot raukat raukeavat, vaikka ovat kauniit kukkaloistossaan. Puut ei kestä, paksujuuret, pienet, suuret kasvaessaan kaadetaan. Ei siis pientä, voimatonta, turvatonta surma säästä säälistä, eikä vahvin, väkevinkään, kestävinkään kestää voi sen käsissä. Näin on luonnon luovuttava, kaaduttava luomakunnan kaikkineen. Onko ihme, jos siis kaatuu, maaksi maatuu syntisparka synteineen? Näitä aina ajatella, muistutella saisit täällä, syntinen, näistä ottaa ojennusta, huojennusta alla ajan murheitten. Yksi säilyy: sana Herran, vaikka kerran maa ja taivas katoaa. Elämässä ikuisessa, autuudessa Herran kansa olla saa. 11. Etsi tietä elämässä häipyvässä taivaan taloon korkeaan. Etsi meno muuttumaton, puuttumaton, kulje taivaan kunniaan. 12. Siellä riemu rikkaimpana, runsaimpana, ilo ilman muutosta. Siellä laulat lapsinesi, kaikkinesi voiton virttä suloista. 13. Vaan et hautaan kaatumatta, kuolematta täältä sinne tulla saa. Siksi olet, syntisparka, kun niin pelkäät kuolemaa. Ken tuonen valtaa karttaa voi? Se kaikki kerran kohtaa. Sen synti turmaksemme toi, se meidät hautaan johtaa. Suo, rakas Vapahtajamme, sen että muistaisimme, aikeita pahan luontomme valppaammin valvoisimme. Ei valta eikä mahtavuus, ei nuoruus meitä auta, ei suojaa taito, viisaus, kun auki luodaan hauta. On lähdön hetki saapuva, se kaikki kohtaa kerran. Vaan milloin, millä tavalla, se tiedossa on Herran. Armosta anna anteeksi, oi Jeesus, kaikki syyni, ja valhe, saasta, syntini pois tunnoltani pyyhi. Et tahdo ketään hukuttaa, ken kääntyy synneistänsä. Hän turvan armostasi saa ja avun hädässänsä. Kaikessa heikkoudessa saan luottaa lupauksiin. Jäät vierelleni, auttaja, myös yöhön, ahdistuksiin. Oi Jeesus, kärsimyksiin maan kun astuit, pilkkaan, vaivaan, myös saattajaksi kuolemaan saan sinut, Herra taivaan. Siis vielä lähdön tullessa seisothan rinnallani, kuoleman ahdistuksessa suot turvan haavoissasi. Saan jälleen silmät avata luonasi rauhan maassa, sinua, Jeesus, katsella juhlassa autuaassa. Nyt edessäsi, Jumala, vieraana kuljen täällä. Ei kotimaani oikea voi ollakaan maan päällä. En löydä rauhaa, lepoa, ennen kuin olet kutsuva pois minut rauhan maahan. Ah, virran lailla vinhana käy elämäni juoksu, ja aikani on haihtuva kuin savu, sumu, tuoksu. Jo kohta joutuu loppuni, valmista minut, Herrani, lähtemään elämästä. Nyt, Herra, katso puoleeni, varjele kädelläsi. Suo minun löytää polkusi, pysyä lähelläsi. Turmeltu luonto syntinen ja murhe, huoli sydämen houkuttaa harhateille. Valveilla pidä minua, sanasi mieleen paina. Suo minun olla valmiina ja tätä muistaa aina: Kun joutuu lähtöhetkeni, minua vaatii äänesi vastaamaan elämästä. Oi Jeesus Kristus, armahda, kun kuolit kaikkein tähden. Jää turvakseni, auttaja, kun kuolemaani lähden. Ja milloin Herran päivä on ja pauhaa torvi tuomion, omakses minut tunne. Oi suruton, niin varma menossasi, milloinka nouset synninunestasi? Herää jo, aikasi on havaita: nyt vielä laupias on Jumala. Sinua Herra kutsuu lempeästi, kaidalle tielle vetää väkevästi. Jo liian kauan olet viipynyt, tee parannus ja tartu sanaan nyt. Kun armonaika sinulta pois kulkee ja Herra taivaan oven kiinni sulkee, myöhäistä silloin herääminen on, vaan tuska, vaiva alkaa loputon. Ah, värisevät kaikki jäseneni, kun ajatuskin tunkee lävitseni: voi pimeyttä ilman valoa, voi valitusta vailla toivoa! Vaan riemulaulu sydämeni täyttää, niin ihanalta autuus taivaan näyttää, on siellä kirkkaus ja kunnia, sen omillensa antaa Jumala. Iäinen taivaassa on riemu, rauha, ei satamassa siinä myrsky pauhaa, ei synti vaivaa omaatuntoa, ei särje sielun pyhää lepoa. Lamppusi tulta hoida, älä nuku, niin että synnin sumussa et huku. Jos lankeat, niin nouse rukoillen. Ehkä on Herra vielä armoinen. Anteeksi anna synnit, Isä taivaan, ansainnut kyllä olen suuren vaivan. Helvetti edessäni avoin on, jos tuomitset vain mukaan ansion. Ah, meren hiekan, taivaan tähtein lailla syntini suuret ovat määrää vailla. Vaan kaikki Jeesus maksoi verellään, vie kuolemallaan minut elämään. Puhtaana niityn kukka mullasta kohoaa, se täyteen väriloistoon aamulla aukeaa. Vaan hetkessä se sammuu ja vaipuu varsi sen. Näin kukoistaa ja kuihtuu täällä myös ihminen. Kuolema uutterana kohottaa viikatteen, se kaataa nuoren oraan ja sadon kypsyneen. Se leikkaa uljaan ruusun ja mesiangervon. Haurain ja vahvin sille on yhtä arvoton. Ei kunniaa, ei valtaa kavahda kuolema, ei hetken viivästykseen se suostu maksusta. Jokainen meistä sille on samanarvoinen. Ei rukous, ei viha taltuta voimaa sen. Vaan tiedän, että Jeesus nyt elää taivaassa, on hänen kaikki valta ja hän on voittaja. Hän kuolemankin voitti, kun kuoli ristillään. Hän minut, kurjan, auttaa ikuiseen elämään. Hän itse voitollansa surmasi kuoleman, hän riisti siltä voiman, löi vallan ankaran. Ja vaikka mullan alle ruumiini lasketaan, huomassa Vapahtajan vapaana olla saan. Nyt elän Jeesuksessa ja kuolen hänessä, en pelkää, vaikka minut hylkääkin elämä. Tervehdin kuolemaani uskossa, toivossa: Saat tulla, milloin minut pois kutsuu Jumala. Taivaassa, ratki taivaassa on autuus määrätön. Enkelten pyhäin seurassa on riemu ääretön, ja kasvoista niin kasvoihin myös nähdään Herra korkehin, Herramme Sebaot. iäinen päivä on. Se valossansa kirkkaassa myös voittaa auringon. Se päivä kirkas, loistava ja iäisesti paistava on Herra Sebaot. pyhien seura on, ja valittujen joukossa soi riemu loputon. Oi, jospa sinne pääsisin ja kunniasi näkisin, oi Herra Sebaot. ei kuulla itkua, ei siellä synnin surua, kuoleman pelkoa. Vaan uuden, kirkkaan elämän ja rauhan päättymättömän suo Herra Sebaot. iäinen autuus on, nyt ihmiskielin kertoa on siitä mahdoton. Se siintää tänne päälle maan kuin kuvastimeen valoaan, Jumala hallitsee ja kunnialla suurella pyhänsä palkitsee. He kiitostansa kantavat ja ”Pyhä, pyhä” laulavat, Ah, siihen iloon iäiseen vie minut, Herrani. Piinasi tähden taivaaseen johdata matkani. Nyt siihen sanon aamenen ja luotan sinuun, armoinen, Ratki taivaassa, ratki taivaassa on riemu iäinen. Siellä yhtyy pyhät kaikki lauluihin enkelten. Soi laulu valtava: Pyhä on Jumala, Herramme Sebaot! on tieto puutteeton. Siellä saamme täysin nähdä, millainen Herra on kasvoista kasvoihin, on kaikki kirkasta. Eipä auringonkaan paiste niin ole loistava kuin taivaan kirkkaus, Taivaan iloa, taivaan riemua ei voida kuvailla. Kaikki sanat ovat köyhät kertomaan taivaasta, sen juhlariemusta, oi Herra Sebaot! Siihen ilohon, siihen riemuhun vie meidät, Herramme. Ristinkuolemasi turva suo, Jeesus, matkalle. Aamen me veisaamme, aamen me veisaamme, Eijaa! Jo laulaa sielu kiitostansa, se juhlavirttä veisaa riemuissansa. Kuoleman paulat ja synnin vaulat on Jeesus särkenyt ja haudan salvat. Jo enkö saisi laulaa riemuissani ja muistaa määränpäätä matkallani, elämää toista, se murheet poistaa. Jo kirkas voitonkruunu sieltä loistaa. Kuin linnut riemastuvat aamunkoittoon, niin ihmeissäni katson armon loistoon. Saan auttajaksi, lohduttajaksi Jeesuksen, turvakseni ainoaksi. Vain armoon luotan, rakas Jeesukseni, sinua huudan täällä avukseni. Lahjaksi aivan on jälkeen vaivan minulle auki helmiportti taivaan. Ei saatanan ja synnin valta kaada, kun kilveksi voin sinut, Jeesus, saada. Maailma turha on sielun murha, veresi armossa on ainut turva. Majoista murheen minut kotiin kannat ja minullekin puvun kirkkaan annat. On kiusatulla, ahdistetulla nyt toivo kasvojesi eteen tulla. Iäinen rauha, lohdutus on siellä, ei Jeesus omiltansa mitään kiellä. Saan virteen uuteen, sen suloisuuteen yhtyä, Yljän häiden riemuun suureen. Kuin puhdas kulta auringossa loistaa, niin pyhäin parvi kunniaasi toistaa. Soi enkeleitten ja autuaitten iloinen soitto jälkeen kyyneleitten. Jo aamu autuas se koittaa saisi, voi, jos jo taivaan portti aukeaisi! Vaivasta tästä sieluni päästä, vie minut, Jeesus, rauhaan myrskysäästä. Sen suven suloisuutta toivossa katselen, kun kerran kaikki uutta on maassa autuuden. Jumala voimallansa luo uuden taivaan, maan ja kirkkaudellansa ne täyttää kokonaan. Auringon uuden antaa Jumala loistamaan, hän, Kristus, itse kantaa iäistä valoaan. Kauniilta taivas näyttää, maa hohtaa loistossaan, riemulla mielet täyttää ja suloisuudellaan. Myös kuolleet haudoistansa Jumala herättää, ne elävien kanssa eteensä käskettää. Se päivä koittaa kerran, se hetki riemukas, kun seurakunta Herran on koolla autuas. Ah, kuinka autuasta on Herraa katsella, elämän ruhtinasta iäti ihailla, kun päästään taivaan saliin luo apostolien ja marttyyrien pariin luo patriarkkojen. He meidät tunnustavat rakkaiksi veljikseen ja kanssaan johdattavat yhteiseen autuuteen. Me kaikki riemuissamme kiitämme Kristusta, me kaikki kumarramme taivaista paimenta. Omansa Kristus osti ja päästi paulasta, hän itse heidät nosti kuoleman kuopasta. Loppuivat kilvoitukset ja tuskat tukalat, päättyivät ahdistukset ja vaivat vaikeimmat. Enkelit laulullansa kiittävät Jumalaa, kirkkaana Herran kansa kiitokseen puhkeaa. Myös kaikki luomakunta on täynnä riemua, se näkee niin kuin unta, kun loppui vaivansa. Jumala Pojassansa näin meidät ylentää, hän kantaa voimallansa, vaivamme lyhentää. Kun välimiehenämme Jumalan Poika on, on meillä hädässämme lohdutus verraton. Hän siellä omillensa suo riemun runsaimman. Ken uskois autuutensa niin suuren olevan! Oi Herra, taivaan tiellä käy meitä johtamaan ja viimein päästä siellä ikuiseen kunniaan. Voidaan laulaa myös sävelmällä 351. Matkamiehen mieli palaa kauas kotiin rakkaaseen. Sielunikin päästä halaa määränpäähän taivaaseen. Kaipaan isänmaahan, minne Jeesus kulki edellä. Kerran pääsen rauhaan sinne näistä kuolon siteistä. Kuinka yössä rientää aika, milloin lähtökello lyö? Riemu valtaa mielen, vaikka vielä hetken jatkuu yö. Joudu, Ylkä taivaallinen, nouda häihin Karitsan seurakunta uskollinen, ikävöivä morsian. Itsessäni olen kyllä kurja, köyhä syntinen, mutta Yljän puku yllä olen lumivalkoinen. Olen puhdas, kaunis lilja Mestarini tarhassa, olen taivaan kypsä vilja armostansa suuresta. Taivaan riemu sydämeni täällä niin jo vallatkoon, etten uuvu matkalleni enkä joudu turmioon. Taivaassa ei myrsky pauhaa eikä synti turmele, täyttä autuutta ja rauhaa siellä aina nautimme. Sydämessä soi jo ääni taivaan kiitossävelten. Toivossa nyt nostan pääni, uutta maata tähyilen. Uutta virttä Karitsalle siellä sitten veisataan, ylistystä Jumalalle väsymättä milloinkaan. Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan, monet vaellan vaikeat retket. Isänmaatani outona etsiä saan, pian ehtivät ehtooni hetket. Surutonta, ah, matkalla en majaa saa, sinne kiirehdin, missä on toivoni maa, lepo iäinen missä mun kätkee. Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään, joka säilyä voisi maan päällä! Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään, kuten kuihtuvi kukkanen täällä. Elo täällä kuin unta ja varjoa on, kuten kuohuva koski se on levoton, veden lailla se hiekkahan haihtuu. Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on ja kun kuolema silmäni sulkee, ilo taivaassa lahjoita loppumaton, pyhät minne sun tielläsi kulkee. Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas joka paikka on täynnä ja kirkkauttas. Sinun kiitos ja kunnia. Aamen. Taivaaseen käy matkamme, maa ei viihdyttää saa meitä. Kaanaanmaahan kuljemme koleoita korpiteitä. Täällä täytyy taivaltaa, taivaassa on isänmaa. Taivaaseen on mieleni synnin maasta matalasta. Kuolemallaan Herrani nosti minut kuolemasta. Enkö täältä kaipaisi sinne kotimaahani? Taivaaseen jo kehottaa meitä Herra sanallansa, taivasta se heijastaa valollansa, rauhallansa. Sinne, sinne taivaaseen tahdon iloon iäiseen. Taivaan riemu läsnä on antimissa Herran pöydän. Niissä taivaan ravinnon täällä voimakseni löydän, kunnes häissä Karitsan sitä nautin ainian. Taivaaseen jo toivossa kaipaan yöstä kärsimysten. Niitä ei voi verrata riemuun taivaan täyttymyksen. Katson maasta turhuuden päivään uuteen Kristuksen. Taivaassa on valmiina nääntyneelle rauhan maja. Porttina on kuolema, siitä kuljit, Vapahtaja. Siitä myöskin minua kotiin kerran taluta. Taivaaseen, ah taivaaseen ikävöitsee sydämeni. Katseeni luon Jeesukseen, vain hän riittää turvakseni, kunnes pääsen katsomaan aina hänen kasvojaan. Haavoihin Herran Jeesuksen pois nukun armoon turvaten. Jeesuksen ristinkuolema on sielun ainut kunnia. Oi Jeesus, riemu, rauhani, kuoleman muutat voitoksi. Sen tähden ilman pelkoa voin tuomiolle astua. Niin kuljen kautta kuoleman autuuteen luokse Jumalan. Pois pesi Kristus syntini. Vie minut, Herra, luoksesi. Jeesus elää, turvani, hän on minut lunastanut. Siihen tyytyy sieluni, hän on armon lahjoittanut. Jeesukseni kanssa saan elää, käydä kuolemaan. Jeesus elää, auttaja, häneen sydämeni luottaa. Hän vie minut luoksensa, miksi hätäilisin suotta! Hän on seurakunnan pää, minutkin hän herättää. Jeesus, uskon siteellä sinuun olen yhdistetty. Toivo kirkas, elävä taivaaseen on kiinnitetty. Kuolema ei minua kädestäsi erota. Maasta tulleet olemme, maaksi muuttuu ruumis kerran, mutta multaan ei jää se, herättää sen ääni Herran. Hänen kirkkaudessaan iäisesti elää saan. Kuolon uneen nukkuneen Herra pukee muotoon uuteen, kirkastettuun ruumiiseen, se on luotu ikuisuuteen. katsella saan Jeesusta. Uuden taivaan valossa kiitän, Jeesus, laupeuttas. Autuaitten riemussa ylistelen rakkauttas. Minut tulit päästämään kuolemasta elämään. Kohden maata parempaa, sieluni, nyt silmät nosta. Jeesus sinut pelastaa, päästää kerran turmiosta. Silloin jäävät taaksesi kaikki tuskat iäksi. Tuolla taivaan asunnoissa autuaissa Jumalan itku on ja murhe poissa, siellä ilo ainian. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! Siellä eivät turmiota kuolema ja synti tee, loppunut on synnin sota, rauha siellä vallitsee. Siellä helkkyy mykkäin kieli, kuulee korvat kuurojen, selkeääpi synkkä mieli, rammat hyppää riemuiten. Siellä ruumiit aivan uudet, puhtaat, kirkkaat kokonaan, tänne jäävät vajavuudet, synnin arvet päälle maan. Elämä murheen laaksossa on vain kuin pelkkä varjo, vaan elon uuden taivaassa Jumala meille tarjoo. Siis turhuudesta maailman luo Herran, riemuun taivahan uskossa pyrkikäämme. Suurinkin onni maallinen niin usein päättyy vaivaan. On köyhää korkein riemu sen rinnalla riemun taivaan. Ei yllä sinne aavistus, ei kaukaisinkaan kangastus. Oi suurta autuuttamme! Katsella kirkkaudessa me saamme Jumalaamme ja autuaitten seurassa palvella Karitsaamme. On taivaan riemu rikkaampi, tuhansin kerroin kirkkaampi kuin aavistaakaan voimme. Missä on mahti kuoleman, kun Jeesus auttaa meitä! Seurassa kuolon voittajan kuljemme voiton teitä. Ja miksi sydän vaikertaa, kun kohta murhe katoaa ja vaihtuu taivaan rauhaan? Niin paljon turhaa etsimme ja tyhjää pyytelemme. Voi, varhain, myöhään hyörimme me yli voimiemme! Jos emme etsi Jumalaa, niin taivas meiltä katoaa ja sielu joutuu vaivaan. Jos tahdot päästä taivaaseen, käy kaitaa tietä aina ja usko Herraan Jeesukseen, sanansa mielees paina. Ah, taivaan tie on ristin tie, vaan Jeesus kerran sinut vie iäiseen kunniaansa. Jos juhlaan kaikkein pyhimpään maan päältä tahdot tulla, et jouda viivyttelemään, on kiire Herraa kuulla. Siis seuraa hänen kutsuaan, on turva hänen armossaan. Saat käydä riemuun taivaan. En ymmärrä, millaista rauhaa, onnea maailma voisi tarjota. En ymmärrä. Taivaassa ainoastaan on riemu iankaikkinen. On siellä autuudestaan ihmeissään syntinen. Ei itkua, ei siellä tuskaa, kipua, ei ahdistusta, haavoja. Ei itkua. Vain rauhaa luona Herran, kun murhe vaihtuu kiitokseen. Saan seppeleeni kerran, kun uskon Kristukseen. Oi asunto, sen portit ovat helmistä, perustus hohtokivistä. Oi asunto! Kun murhe painaa tiellä, saan hengessäni muistella, millainen ilo siellä on Herran omilla. Oi kaupunki, sen valona on Karitsa, ei aurinkoa tarvita. Oi kaupunki! Jumala juoda antaa elämän veden virrasta. Puu hedelmiään kantaa sen rauhanrannoilla. Ah, elä niin, sen rauhan että perisit, pyhien riemuun pääsisit. Ah, elä niin. Ei milloinkaan maan päällä sellaista ole iloa. Parhainkin onni täällä on täynnä surua. Suo, Jumala, syntini, suuret syntini Poikasi tähden anteeksi nyt armosta. Uskossa taivaan tiellä kärsiä tahdon, taistella, kun kasvojasi siellä saan aina katsella. Oi riemun rikkautta ylhäällä taivaassa, oi ihmekirkkautta, iloa ikuista! Ei sitä ihmismieli voi koskaan käsittää. Ei kertoa voi kieli, ei sanat selittää. Kuin synkän syksyn säällä on vähän valoa, niin hämärästi täällä tiedämme taivaasta. On juhlariemu taivaan salattu ajassa. Se siintää tänne vaivaan kuin kuvastimesta. Vaan joutuu muuttohetki, pois meidät korjataan, ja päättyy mainen retki, pääsemme kunniaan. Niin luona Herran hyvän vapaina vaivoista me saamme rauhan syvän, kiitämme voitosta. Kiitosta taivas raikuu, riemua uusi maa. Enkelten laulu kaikuu Jumalan kunniaa. Karitsa synnin voitti, löi vallat kuoleman. Ikuinen valo koitti ja rauha Jumalan. Katsella silmillämme me saamme Jeesusta, kuollutta edestämme ja ylösnoussutta. on häntä katsella! Kristuksen silloin vasta saa täysin tuntea. Me siellä ymmärrämme Herramme hyvyyden ja täysin käsitämme tahtonsa syvyyden. Hän kuivaa kyynelemme, kasvomme kirkastaa. Taivaassa itke emme, kiitämme Jumalaa. Tahtomme taivutettu on siellä hyvyyteen, mielemme puhdistettu iäiseen pyhyyteen. Jumala meille näyttää näin suloisuutensa ja sydämemme täyttää vain rakkaudella. Kohtaamme rakkaimpamme, Herrassa nukkuneet, ystävät, kalleimpamme, kanssamme kulkeneet. Me heidän seurassansa riemuiten laulamme pyhien kaikkein kanssa kiitosta Herralle. Ah autuus, riemu taivaan, niin yltäkylläinen! Se nyt jo tänne vaivaan tuo lämmön suloisen. Kotia kaivattua odotan matkalla ja maata luvattua uskossa, toivossa. Oi, joukko valkopukuinen kuin huiput lumitunturten! Se synneistä on pestynä veressä Jeesuksen. Tuo joukko kirkas, luvuton istuimen eteen tullut on. Se kunnian sai suurimman ja voittopalkinnon. Jäi taakse tuska, murhe maan, he juhlivat nyt autuuttaan ja kiitokseen he iäiseen yhtyvät laulullaan. Maailma heitä halveksi, vaan pilkka vaihtui voitoksi. Nyt kruunuaan he riemuissaan kantavat iäti. He ovat vaivat kohdanneet ja ristin alla itkeneet, vaan Jumala on taivaassa pyyhkinyt kyyneleet. He ovat kaikki yhdessä elämän vetten lähteellä, ja Karitsa on kirkkaana kansansa keskellä. Oi terve, joukko autuas ja Kristuksessa voitokas! Hän taisteluun vei siunattuun, hän, taivaan kuningas. Kun kylvit kerran kyynelin, saat niittää mielin riemuisin: saat iäisen nyt autuuden ja voitonpalmutkin. ja uskollista Karitsaa! Näin kiitosta ja riemua soi uusi taivas, maa. Oi Herra, jos mä matkamies maan lopulla matkaa nähdä sun saan! Oi, jos mä kerran näkisin Herran kunniassaan! Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni. On yksin tästä sen ikävästä kyyneleni. Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavat ja kyynelet. Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan. Oi Herra, suothan sä minulle sun armos voimaksi matkalle. Anteeksi anna, mua nosta, kanna, vie perille! Oi saanhan joukkoon autuaitten kanss’ ystäväini ja omaisten mä päästä kerran luo armon Herran. Oi saanhan sen! Nyt ylös, sieluni, mullasta nouse tästä, jo riennä eteen taivaan valtaistuimen! Ja vaikkei silmäni valoa Herran kestä, luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten. Iäiseen iloon ja juhlaan jaloon Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu. Armosta Jumalan saat taivaan kunnian, aarteesi kauniin, perintösi ikuisen. Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen. Saan kerran herätä Herrani kaltaisena, saan kirkastetuin silmin nähdä Jumalan. En enää ikänä vaikerra janoisena, kun häissä valmis morsian on Karitsan. Saan kruunun siellä ja puvun vielä, tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden. Saan syntisyyteni, syyn kyyneleihini, pois heittää, vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen ja kyyneleni kiitosvirteen iäiseen. Kun täällä puolittain silmillä hämärillä saan Herraa kaukaa katsella jo riemuiten, kun taivaan ihanain äänien sävelillä jo täällä voimaa on – oi päivää Kristuksen! Hetkeni täyttää, voimansa näyttää jo täällä taivaan ihmeellinen rakkaus. Vaan milloin aavistan sen juhlan korkean, kun uutta virttä laulan kanssa pyhien, niin aivan maahan painaa juhla autuuden. Siell’ kaunis kannel soi, veisaamme virttä uutta, ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene. Täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta, kuitenkin laulan ylistystä Herralle. Hän verellänsä ja hengellänsä myös minut Jumalalle lunastanut on. Kunnia, kirkkaus, voima ja ylistys sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon. Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon. Oi Herra, vakavasti suo meidän taistella, kun täällä kavalasti houkuttaa maailma. Kun kiehtoo kiusaajamme, rohkaise valvomaan ja auta, Jumalamme, sanaasi juurtumaan. On sydän vilpillinen ja syntiin taipuva, sen tietää vihollinen ja alkaa kiusata. Hän turmioksi kääntää voi lahjat parhaatkin. Hän tarkkaa, voiko vääntää vääräksi suorankin. Huudamme avuksemme sinua, Jumala, nyt tule voimaksemme, synnistä pelasta. Oi Kristus, armollasi puhdista sielumme, niin että tahtoasi alttiisti seuraamme. Ah, mitä turhuudessa me täällä kylvämme, on ajan rahtusessa myös häviävä se. Vain Herran rauha pysyy, kun kaikki katoaa. Ken sitä lahjaa kysyy, ikuisen aarteen saa. En tehdä hyvää voisi, oi Herra, milloinkaan, jos Henkeäs et soisi minua ohjaamaan. Lastasi harhaavaa johdata armollasi. Vitsalla, sauvallasi vie tietä oikeaa. Suo, että vaeltaisin turhuutta karttaen ja Hengen lahjat saisin, ilon ja rakkauden. Suo voimaa taistella ja hyvin kilvoitella, uskossa tavoitella elämän kruunua. Oi, jospa harrastaisin vain hyvää, oikeaa ja pahaa inhoaisin, valhetta kiehtovaa. Suo, että totuuttas mä puollan kaikin voimin ja nöyryydessä toimin sun valtakunnassas. Suo, ettei langettaisi menestys tieltäsi, maailma ettei saisi minua orjaksi. Myös vastoinkäymisen suo tehdä nöyremmäksi, sinua lähemmäksi lastasi painaen. Oppisi puhdas anna ohjaamaan elämää. Jos tieltä eksyn, kanna, niin etten harhaan jää. Suo lepopäiväni pyhittää sanallasi ja armohoidossasi levätä luonasi. Suo minun kunnioittaa isää ja äitiä. Suo, ettei viha voittaa saa koskaan sydäntä. Puhdista mieleni ja himot alas paina. Minua, Herra, aina hallitkoon Henkesi. Suo karttaa ahneutta ja välttää vilppiä, vääryyttä, viekkautta ja kielen syntejä. Suo, etten kadehdi toisilta lahjojasi, saan aina armostasi minäkin kylliksi. Suo Pyhän Hengen antaa kuolleelle elämää, uskossa minun kantaa Uudista, Herrani, minua armollasi. Vie täältä omanasi taivaaseen luoksesi. Oi Herra, Henkes valo suo ja minuun puhdas sydän luo, armolla kruunaa, kaunista ja totuudessa vahvista. Sinua kaipaan vieraaksi, ikävöin lohdutukseksi. Käy sydämeeni voimassa, rakkautesi lahjoita. Nimesi suurta kunniaa suo elämäni kirkastaa. Varjele kiusauksissa, siteistä synnin irrota. Taistele, Herra, kanssani, vahvista heikko uskoni. Suo luja toivo, kestävyys, pyhien kärsivällisyys. Pois auta teiltä turhilta, autuuden tielle ojenna ja saata viimein taivaaseen, iloosi iankaikkiseen. Voi niitä, jotka etsivät vain omaa parastansa ja petoksilla elävät, kun kärsii köyhä kansa. He eivät muista Jumalaa. Pois valta heiltä katoaa ja vaihtuu tuomioksi. On syytä muistaa varoitus: Salatut käyvät julki, myös hankkeeet, jotka viekkaus toisilta kätköön sulki. Se mikä piiloon painetaan, paljaana kerran kohdataan, kun koittaa päivä Herran. Siis rauhaa omantuntomme kaikessa varjelkaamme ja puhtautta mielemme, parhainta, kalleintamme. Jumalan Henki johdattaa, hän pyhittää ja uudistaa rehellisyyteen meitä. On ruumis Hengen temppeli ja luotu Herrallemme. Älkäämme pahennukseksi siis tulko toisillemme. Kristuksen ristintuskia jos katselemme uskossa, niin paha tahto talttuu. Nyt minuun puhdas sydän luo, Isäni, sanallasi. Tiellesi, Jeesus, tulla suo ja kuulla kutsuasi. Oi Pyhä Henki, näytä vain päämäärä suurin, arvokkain: Jumalan valtakunta. Taas armon kyllyydestä tuon, Herra, kiitoksen, sen jokahetkisestä voimasta riemuitsen. Se on niin avara, ei voi se loppua. Herralle ikuisesti soi kiitos, kunnia. Oi Jeesus, kunniani, kruununi verraton, kun olet aarteenani, muu tyhjää, turhaa on. Ja vaikka henkeni alttiiksi joutuisi, sinua tunnustaisin, ainoa Herrani. Anteeksi, Herra, anna nyt synnit, puutokset ja armollasi kanna, pois torju syytökset. Isäni, armahda lastasi heikkoa, pauloista synnin auta ja pahan vallasta. Tahtoisin Herran mieltä noudattaa kaikessa. Suo, etten eksy tieltä, en luovu armosta. Varjele lastasi, niin etten horjuisi. Sinulle kunniaksi suo elää, Herrani. Suojele isänmaata ja omaisiani. Pyhyyden tuntoon saata kirkkoni, kansani. Oi Herra, armahda, sairaita paranna, vahingot, vaarat torju ja auta, pelasta. Oi tulkaa, työtätekevät, te kuorman alla nääntyvät, näin Kristus kutsuu meitä. Kuormanne raskaan huojennan ja tunnon rauhan lahjoitan. Niin lepoon autan teitä. Siis ikeeni nyt ottakaa ja ristiänne kantakaa te nöyrin mielin aina. On sovelias ikeeni ja keveä on kuormani, ei näännyksiin se paina. Vaan ihmisluonto ristiä ei täällä tahdo kärsiä, sen ynsein mielin kantaa. Maailman turhaa kunniaa ja huvia ja hekumaa ei tahdo pois se antaa. Kuollessa monen mielestä on kyllin aikaa kääntyä, on vielä liian varhain! Kun kieli ei voi liikkua, ei ajatuskaan toimia, se onko hetki parhain? Kuitenkin vielä armossaan Jumala kutsuu lapsiaan kulkemaan tietä taivaan: Te Kristuksessa pysykää, sanasta kiinni pitäkää, niin ette joudu vaivaan. Ristiä kantoi Herramme ja kärsi meidän syntimme, se olkoon mielessämme. Kun risti täällä ahdistaa, niin Kristus meitä vahvistaa, on aina ystävämme. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla. Herra seurakunnassansa aina hoitaa lapsiansa. Armonsa hän heille antaa, käsillänsä heitä kantaa. Käsistä ei väkevistä mikään heitä irti riistä. Omakseen hän heidät osti, kuolemasta eloon nosti. Milloin murheet heitä kohtaa, niiden alla Herra johtaa, ilon, lohdun antaa heille, uuden voiman uupuneille. Iloitse siis auttajasta, Herran kansa, Jumalasta! Maahan lyö hän vainoojamme, sanansa on voimanamme. Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme. Käyn kohti sinua, oi Herrani, tietäni viitoittaa pyhä ristisi. Virteni matkalla soi täynnä toivoa. Käyn aina, Herrani, kohti sinua. Kun päivä pilvinen tien pimentää, kun synkkä, raskas yö usein yllättää, niin katseen kaipaavan taivaalle kohotan. Suo, että näkisin tien taivaaseen, vaikka se peittyisi vaivaan, murheeseen. Lohduta sanalla, uskoa vahvista. Kun taival päättynyt on päällä maan, käyn luokse Jeesuksen riemuun ihanaan. Ei tuska yltää voi, kirkkaana laulu soi. Jo ennen syntymääni, kun uinuin toivona, myös minut lapseksesi jo tunsit, Jumala. Näin laupeuden syli minua ympäröi, kun olit lähempänä kuin äidin sydän löi. Jo idussani sykki elämä ihmeineen. Loit täyden tarkoituksen sen hetkeen jokaiseen. Sinulta oikeuden sain tähän elämään ja kotiin, isänmaahan ja omaan tehtävään. Kuin kirkas aamutähti iloitsee taivaalla, vapaana iloita. Talleta, Isä taivaan, haltuusi päiväni. Laupeutesi syli on turva tielläni. Minua tutkit, Herrani, ja tiedät kaikki tekoni. Jokaisen tieni havaitset, myös ajatukset salaiset. Jos makaan, nousen, kävelen, jos missä lienen, näet sen. Ei sanaa yhtään suustani voi päästä tietämättäsi. Elämän päivät vastaiset jo tunnet niin kuin entiset. Ei mikään tietämättäsi voi täällä tulla vastaani. Oi tieto ihmeteltävä! Ei sitä järki käsitä. Ken sitä voisi luodata, sen valtavuutta tutkia! Jumalan töitä julistan ja ihmetellen kumarran. Kuhunka voisin kulkea, kasvoja Herran paeta? Taivaaseen vaikka nousisin, myös siellä Herran kohtaisin. Jos tuonelaan käyn pimeään, en vältä Herraa sielläkään. Jos merten taakse pakenen, sinusta, Herra, pääse en. On yönkin synkeydessä silmäsi kaiken näkevä ja pimeyskin sakea sinulle päivä valoisa. Jo ennen syntymistäni näkivät minut silmäsi. Vaiheeni kaikki tulevat tiedossas, Herra, olivat, ja joka ainut päiväni on kirjoitettu kirjaasi. Oi ääretöntä voimaasi! Ylistän armotöitäsi. Ihmeesi ovat lukuiset kuin meren hiekan muruset. Oi syvä Luojan viisaus, uskollisuus ja laupeus! Minua tutki, Jumala, ja sydämeni paljasta. Syvimmät aivoitukseni taivuta, Herra, tahtoosi. Jos lienen tiellä pahalla, niin oikealle taluta. Sinua, Herra, ylistän, minulle annoit elämän. Armosi runsaat lahjat soit, kun minut ihmiseksi loit. Oi Herra, turva ainoa, sinua tahdon seurata. Vakaana Herran teitä vaella ainiaan ja kaikki huolet heitä Jumalan hallintaan. Jos Herra siunausta ei anna töillesi, on turhaa ponnistusta parhaatkin rientosi. Siis pyydä täällä täyttää Jumalan tahtoa, uskollisesti käyttää armonsa lahjoja. Kun vanhurskautta Herran käyt tavoittelemaan, muu hyvä kaikki kerran sinulle siunataan. Uskossa Herran tiellä syntiä vastusta. Ei Vapahtaja kiellä apua, voittoa. Tee, mistä käskyn antaa Jumala sanassaan! Hän armossansa kantaa sinua voimallaan. Vaipukoot suuret vuoret, kukkulat horjukoot ja meret, taivaan ääret kuohukoot, leimutkoot, ei Herra jätä lastaan vaaroihin hukkumaan. Hän suoja vaaraa vastaan on rauhanliitossaan. Hän antaa aamun koittaa, yön synkän hälvetä, valonsa armaan voittaa, auringon yletä. Hän, Isä valkeuden, kointähden esiin tuo, osoittaa laupeuden, taas uuden päivän suo. Herraasi yksin luota keskellä pelkosi. Ei mikään turmaa tuota, kun hän on kanssasi. On Isä armollinen kaikille lapsilleen, sanassaan uskollinen on uskovaisilleen. Oi, miksi tiellä Herrani pelkäisin vaikeroiden? On hyvä Paimen turvani, hän kaitsee vartioiden. Hän meidät osti verellään, hän sanallaan ja Hengellään vie kautta kohtaloiden. Mä tunnen hänen äänensä ja seuraan kutsuansa. Hän tuntee kaikki nimeltä, jokaisen laumassansa. Hän palauttaa eksyneen ja syliin ottaa uupuneen, vie heikot helmassansa. Hän itse, leipä elämän ja armon lähde syvä, suo Hengen voiman väkevän, on riemu enentyvä. Jos tieni kulkee pimeään, en väisty hänen jäljistään, hän ohjaa, Paimen hyvä. Näin lausuit: ”Kuka riistää vois minulta omiani? ” Oi auta, maailma kun pois ryöstäisi seurastasi. Suo, että kuulun laumaasi, kun pelastat sen kotiisi suuressa armossasi. Armahda, oi Herra, meitä, kuule seurakuntaasi! Älä kasvojasi peitä, pakenemme turvaasi. Sinä päältämme voit poistaa synnin palkan synkeän, sallit poluillemme loistaa päivän uuden, pysyvän. Käskyjesi rikkojia säästä, Herra laupias. Pese synnin tahraamia verelläsi, armias. Käskyt maahan tallasimme, sinut murehdutimme. Himoihimme vajosimme, säästä meitä, Herramme. Syntiemme orjuudesta, nälän, taudin vaivoista, vihollisten julmuudesta, kapinoista, riidoista, tulipalon vahingosta, ruumiin, sielun vaaroista, kadotuksen turmiosta varjele, oi Jumala. Kautta pyhän syntymäsi, pyhän kärsimisesi, kautta kovan kuolemasi, ylösnousemisesi auta, Kristus, omiasi, kuolemasta pelasta, meidät myöskin armossasi autuuteen vie, Jumala. Sanallasi ohjaa aina, hoida seurakuntaasi, väärät opit alas paina, lisää valtakuntaasi. Laupiaasti armon käsi langenneille ojenna, eksyksistä äänelläsi kutsu heitä, Jumala. Auta, että vihdoin koittaa täällä rauha, oikeus, että vihan, sodan voittaa lähimmäisenrakkaus. Siunaa maamme esivalta, isänmaata johdata, murra kaikki väkivalta, auta meitä, Jumala. Vainottuja, sorrettuja toivollasi lohduta, syyttömästi vangittuja rohkaise ja puolusta. Sairaita ja kuolevia tuskissansa virvoita, muista kuorman kantajia, kuule meitä, Jumala. Hyljätyt ja yksinäiset, turvattomat lapsesi, kodittomat pakolaiset ota, Herra, hoitoosi. Kärsiviä lohduttamaan sydämemme sulata, toisiamme armahtamaan Käskit meidän maailmaasi viljellä ja varjella, työhön tähän antamaasi anna meidän taipua. Kiittäen suo antejasi meidän täällä nauttia, oikein käyttää lahjojasi. Kuule meitä, Jumala. Synnit maailman kun kannoit, sinä, Uhrikaritsa, synnit maailman kun kannoit, meitä auta, armahda! kansasi vie perille! Meille elämäsi annoit. Kuule rukouksemme. Oi Jeesus, armon ruhtinas, sinua tahdon kiittää. Kun viivyt läsnä, laupias, niin turva, rauha riittää. Ken tielläsi vain vaeltaa, hän aina lohdutuksen saa, kun hänen kanssaan kuljet. Mä yönkin synkän keskellä vaellan turvissasi. Käyt korven tiellä vierellä, en pelkää omanasi. Näin, Jeesus, suojaat vaaroissa, valolla täytät kirkkaalla myös ahdistuksen rotkot. Ja vaikka vuorten haudaksi maan syvyys aukeaisi, maailma vaikka hukkuisi tai tyhjiin raukeaisi, niin vahva, varma turvani ja kallioni, linnani, oi Jeesus, olet aina. Ja vaikka järkkyisikin maa ja tulva syöksähtäisi tai raunioita, kuolemaa vain kaupungeista jäisi, niin järkkymättä kuitenkin jää muuri Herran kaupungin. Se kestää paikallansa. Ah, Jeesus vahva linna on, suojamme turvallinen. Hänessä olen peloton ja aivan rauhallinen. Kun minua hän vahvistaa ja hengen voiman uudistaa, en muusta mistään huoli. Siis aina kiitän Herraani kaikesta sielustani ja häneen liitän toivoni kaikissa vaiheissani. Ylistys rauhanruhtinaan ja Herran kansan kuninkaan nyt, aina, ikuisesti! Jumalan haltuun anna nyt tiesi, tarpeesi ja Herran huomaan kanna surusi, murheesi. Hän, joka sinut loi, sinulle hengen soi, tarpeesi kaikki tietää. Hän auttaa tahtoo, voi. Niin heitä haltuun Herran ristisi, vaivasi, ne armossansa kerran hän kääntää parhaaksi. Ennen kuin luuletkaan hän ehtii auttamaan, ja ristit, tuskat, vaivat hän poistaa aikanaan. Lujasti mieleen paina ja älä unohda: on lapsillensa aina Hän uskovaisiaan ei hylkää milloinkaan, vaan huolen heistä kantaa, on heidän suojanaan. Siis Herran tietä kulje vakaana uskossa ja sydämesi sulje maailman himoilta. Ja armahtajaasi vain luota alati. Jos mikä täällä kohtaa, hän kulkee kanssasi. Jos joudut epäilyksiin, kun murheet saartavat, niin Herran kädet yksin sinua kantavat. Kaikissa vaiheissa on Herra turvana. Hänelle kiitos olkoon armonsa avusta! Jeesus, johdata tiemme kulkua. Auta, että kiiruhdamme, jälkiäsi noudatamme. Kätes meille suo, ohjaa Isän luo. Alla kyynelten, Jeesus, pyytelen, etten turhaan valittaisi enkä tieltäs poikkeaisi. Koetusten tie luokses, Herra, vie. Murheen alhossa ole turvana, että armos vahvistaisi, kestävyyteen totuttaisi. Nosta mieleni määränpäähäni. Johda matkani, rakas Herrani. Saata rauhaan ahdingoista, esteet viimeisetkin poista. Avaa ovesi, päästä lepoosi. Herraamme aina luottaa saa, sen tietää kristikansa. Hän rakastaa ja lohduttaa kaikkia lapsiansa. Taivaaseen päin hän johtaa näin, me vaikka hätäilemme ja usein epäilemme. jos ottaa hän tai antaa. Hän leivän meille lahjoittaa ja huolen meistä kantaa. Jos riemun suo tai ristin tuo, me häntä kiittäkäämme, tahtoonsa tyytykäämme. kun hän suo kuritusta, kun työmme tyhjiin raukeaa tai saamme siunausta. Hän vitsallaan ja sauvallaan näin kaitsee lampaitansa, johdattaa omiansa. käy kaikki parhaaksemme. Hän toivon meille kirkastaa, suo valon matkallemme. On puutteemme ja murheemme tiedossa Herrallamme. Hän kantaa kuormiamme. kun tunto meitä soimaa. Me saamme sanaan uskaltaa ja pyytää armon voimaa. Hän sanallaan ja armollaan tuo avun kiusauksiin ja synnin ahdistuksiin. siis häntä kiittäkäämme! Jo silmiin siintää Kaanaan maa, me sinne rientäkäämme! Oi Jumala, nyt johdata luvattuun maahan meitä, rauhaasi meidät peitä. Salattu Herra, valtakunnassasi ei kuolevainen kestä valoasi, niin syvä meidät peittää pimeys. Me kasvojasi, Herra, tunne emme, se valo, jolla kohtaat sydämemme, on salattu. Salattu armopäätös meitä ohjaa. Sen avaruutta, laupeuden pohjaa me emme koskaan pysty mittaamaan. Se, kuinka Isä antoi ainoansa, Poikansa meille armohelmastansa, on salaisuus. Salattu turvakätkö syntiselle ja pelon painamalle sydämelle, salattu, horjumaton kallio: myös minut Jeesus Isän syliin kantaa, anteeksi synnin juurinensa antaa. Oi salaisuus. Salattu ihme uuden syntymämme päivästä päivään, halki elämämme. Salattu sisällinen kristitty. Vaan maailma ei tunne armon lasta, kun sille uusi luonto Jumalasta Salattu voima uskonelämässä, rakkaudessa kaiken kärsivässä, rukouksessa, joka avun tuo. Rakkaus, joka katkeruuden voittaa ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa, Salattu tie, ei viisas siitä tiedä, se perille voi neuvottoman viedä ja ontuvaakin ohjaa eteenpäin. Se taito, joka taidotonta käyttää ja omat aikeet harhateiksi näyttää, Salattu suoja, johon Herra peittää, kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää ja vainon alle, vaaran pimentoon. Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy, se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy, Salattu suuri päivä, jolloin kerran kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran, käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään. On kiire uuteen toivoon nostetulla, jo tänä päivänä voi Ylkä tulla. Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri maata käy voimalla valloittamaan. Saatana väijyy nyt julmana juuri valmiina sieluja vangitsemaan. Maailman ruhtinas miettivi ansaa, kuinka se turmioon syöksisi kansaa, kuinka se turmioon syöksisi kansaa. Auta, kun saatana, maailma, liha syntien orjaksi taivuttavat, kun tämän maailman ystävyys, viha pois sinun luotasi houkuttavat. Anna siis kuolemantuskaasi muistaa, että voin ylpeän mieleni suistaa, että voin ylpeän mieleni suistaa. Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa tunnolle vaivoja syytöksineen. Anteeksiantoosi suo minun luottaa, että en sortuisi katkeruuteen. Hengessä köyhäksi tulla jos voisin, kuormani kaikki sun hoitoosi toisin, kuormani kaikki sun hoitoosi toisin. Auta, oi Jeesus, kun syntini aina henkesi lämmön saa laimenemaan. Ylpeä luontoni nöyräksi paina, hauduta armolle aukenemaan. Yhdistä henkeni Henkesi kanssa, terveeksi näin minut tee kokonansa, terveeksi näin minut tee kokonansa. Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa juonia kiusaajan paljastaen, kun sanan selvän se tahtoisi poistaa kulkien vaatteissa valkeuden. Suo, että henget mä ain erottaisin, voittaisin valheen ja voimasi saisin, voittaisin valheen ja voimasi saisin. Auta ja varjele, vartija parhain, kun olen lähdössä harhailemaan. Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain kanssasi valvoen rukoilemaan. Synnissä jos tahdon nukkuen maata, tiellesi taas minut, Herrani, saata, tiellesi taas minut, Herrani, saata. Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa, kun eronhetkeni koittava on, sielu kun uupuu jo taistelussansa, vastassa mahti on tuntematon. Ilmesty silloinkin auttajakseni, kuule myös heikoimmat huokaukseni, kuule myös heikoimmat huokaukseni. Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa, voitolle voimasi kunniaksi. Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa virttäsi uutta ja kiitostasi. Ristillä Sankari kuoli ja voitti, kuoleman keskelle elämä koitti, kuoleman keskelle elämä koitti. Autuas, ken elämänsä uskoo huomaan Jumalan, elää hänen lähellänsä, suostuu tahtoon Korkeimman. Ilo, onni, menestys, murhe, köyhyys, kärsimys, kaikki koituu parhaaksemme, myöskin kuolo voitoksemme. Häilyvä on elämämme, varjo vaelluksemme. Monet vaiheet päivinämme täällä aina koemme. Eivät kestä aarteet maan, tieto, arvo, valtakaan. Emme saata yhtään jatkaa elämämme juoksun matkaa. Herralla on tiedossansa salaisimmat toiveemme. Ilman hänen apuansa raukenevat aikeemme. Herralla on vallassaan kaikki maassa, taivaassaan. kaikki vaiheet vuosiemme. Tiedostamme, voimastamme täällä usein kerskaamme. Lahjaksi me Herraltamme kaiken saaneet olemme. Herralta on kuritus, Herralta myös armahdus. Hän suo puutteen, hän suo leivän, murheen niin kuin ilon päivän. Autuas, ken muistaa tätä, tyytyy Herran tahtohon. Häntä Jumala ei jätä, Herran hoidossa hän on. Kun hän täältä eroaa, levon Herrassa hän saa, voiton perii kuolemassa, ilon taivaan kunniassa. Sydän nöyrä, tyytyväinen, Herra, minuun aina luo, maailma kun pettäväinen murhetta ja tuskaa tuo. Minut viimein suojaasi kanna riemunmaahasi, jossa laulaa voitostansa uutta virttä Herran kansa. Nyt ylös vuoriin tiellä katseeni kohotan, saan avun parhaan sieltä ja valon ihanan. Hän on mun apunani, ken maan ja taivaan loi. Hän kuulee huutoani ja auttaa kyllä voi. Hän valpas on, ei salli horjahtaa jalkani. Herrani valvoo aina ja pysyy luonani, armossaan suojeleepi ja tukee kättäni, öin päivin varjeleepi ja siunaa työtäni. Hän pahan torjuu, poistaa ja sielun pelastaa, suo mulle armon loistaa, vaivoissa virvoittaa. Jos saavun taikka lähden, hän tarttuu käteeni, rakkautensa tähden hän johtaa matkani. Sinuhun turvaan, Jumala, jo vaivan alta päästä. Minua kuule heikkoa ja häpeästä säästä. Armollinen, nyt rukoilen, armahda Kristuksessa. Sä linnani, saan turviisi paeta taistellessa. Herrani, olet toivoni ja ainut auttajani, hamasta nuoruudestani väkevä vartijani. Kun varjelit ja suojelit jo synnyinhetkelläni, niin turvassa on parhaassa myös koko elämäni. Jos sallit, Isä, vanhaksi ja heikoksi mun tulla, myös silloin ole tukeni ja sauva vahva mulla. Vihollinen petollinen kasvosi tahtoo peittää ja kiusatun, ahdistetun niin epätoivoon heittää. Voimasi anna voimaksi tietäsi käydäkseni. Sanasi anna oppaaksi, valoksi vaiheitteni. Kun pelastit ja opetit jo varhain nuoruudessa, myös varjele ja suojele heikossa vanhuudessa. Ken hyvyyttäsi milloinkaan voi mitata maan päällä! Sen tahdon muistaa ainiaan ja kiittää siitä täällä. Hyvyytesi, totuutesi nyt sydämeeni paina, niin että myös väkevät työs voin julki tuoda aina. Voimaasi tahdon julistaa ja kiittää armostasi, niin että lastenlapset saa myös nähdä kunniasi. Ei ääriä, ei määriä sun viisaudellasi. Jos syvyyteen viet hirmuiseen, taas nostat voimallasi. Suot suuriakin suruja, oi Herra, minun maistaa. Et silti ole kaukana, suot päivän uuden paistaa. Näin toivoni ja voimani uudistat armollasi. Siis riemuitsen ja kiitoksen tuon pelastuksestasi. Herrassa on valo, autuus. Miksi pelkään, epäilen? Herra henkeni on vahvuus. Ketä minä vapisen? Synti kyllä ahdistaa, minut tahtoo hukuttaa, myrsky nousee syvyydestä. Armon voima aina kestää. Suuri sota nousta saattaa, julma joukko piirittää, surma sieluani saartaa, sydäntäni säikyttää. Yksin en jää silloinkaan, Herran turvakseni saan. Tuhannet hän vainoojansa yhdellä lyö sanallansa. Yhtä pyydän, Herra pyhä: Anna luonas asua, sinun huoneessasi yhä kasvojasi katsella. Salli, että sydän saa etees murheet vuodattaa. Milloin aika kova koittaa, rauhasi suo minun voittaa. Valtaan vihollisieni älä jätä minua. Anna huutaa avukseni, auttajani, sinua, turvapaikkaa etsiä, maistaa Herran hyvyyttä. Herran käsiin murheet kannan, koko elämäni annan. Älä kätke kasvojasi, Herra, autuus ainoa. Siunaa meidät rauhallasi, armon käsivarrella. Kätesi jos vedät pois, missä silloin turva ois? Auta, että sanastasi aina etsin kasvojasi. Herra, hoida lastasi, yksin en voi käydä. Auta, ettei mieltäni turhat huolet jäydä. Nostit laupeudessas minut kuolemasta, lahjojasi, armias, annat nyt ja vasta. olkoot hoidossasi, elämäni, voimani sainhan lahjoinasi. Kasteen armon autuaan soit ja armopöydän, sanaa kutsut kuulemaan, niistä turvan löydän. Suojaa, Herra, kotini, hoivaa rakkaitani. Siunaa arkitoimeni kutsumuksessani. Neuvo hallitusta maan. Opettajat saata oppilaitaan ohjaamaan kohti taivaan maata. Kaitse tiellä autuuden valoon kutsutuita, etsi mailta varjojen lapsiasi muita. Nosta nälkään nääntyneet, taita leipää heille. Kuivaa murheen kyyneleet, anna ilo meille. Kaiken armostasi sain, myöskin taakat täällä. Viimeiseksi sinä vain seisot multain päällä. Voiton seppeleeni saan kerran lahjanasi, luokses pääsen laulamaan, Herra, kiitostasi. Herralle tiesi anna, hän taivaat johdattaa, ja hänen viittaustaan maailmat noudattaa. Hän meren kuohut tyyntää ja myrskyt raivoisat. Kun hänen tietään kuljet, turvassa vaellat. Herraasi luota aina, hän johtaa parhaiten niin menestyksen päivät kuin päivät murheitten. Ei itku, huoli auta, odota Jumalaa. Myös ristin antaessaan hän siunaa, rakastaa. Herrasi tietää kaikki, neuvonsa parhain on, on viisas toimissansa, voimassaan rajaton. Uskollisesti täyttää hän lupauksensa. Hän merten kuilut kuivaa, jos niin on tahtonsa. Ja vaikka vastaan ryntäis myös vallat helvetin, hän armopäätöksensä vie voittoon kuitenkin. Kun Herra armollansa sinua hoitaa saa, hän pyhäin joukkoon viimein taivaaseen johdattaa. Kaitse, Jeesus, paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä olen ilman sinua. Luonasi saan turvan parhaan, auta, etten koskaan harhaan läheltäsi joutuisi, laumastasi luopuisi. Hyvä paimen lampaitansa sydämestään rakastaa. Paimen myöskin omiltansa rakkautta aina saa. Hoida, Herra, laumassasi minuakin omanasi. Minä tahdon sinua rakastaa ja kuunnella. Lammas seuraa paimentansa, paimen kaitsee lammastaan. Jeesus läsnäolollansa turvan antaa laumassaan. Milloin peto uhkaa niellä, apuasi älä kiellä. Paimensauva kohota, vaara kauas karkota. Paimen kääntää laupiaasti lampaan puoleen kasvonsa. Lammas kuulee halukkaasti paimenääntä tuttua. Näin, oi Jeesus rakkaimpani, äänesi on riemunani. Ole hädän hetkellä, auttajani, lähellä. Kaikki eksyneetkin lampaat saata, Jeesus, laumaasi, ettei niitä pedon hampaat raatelisi, surmaisi. Harhateiltään kotiin tuo ne, että yksi lammashuone, yksi paimen olisi, armotyösi täyttyisi. Jeesus, tule turvakseni, Jeesus, anna armosi. Anna rauha sielulleni, käännä minuun kasvosi. Johda, paimen, laumassasi sanallasi, sauvallasi. Kiitos olkoon Jeesuksen, uskollisen paimenen. Sun haltuus, rakas Isäni, mä aina annan itseni. Mun sieluni ja ruumiini sä Herra, ota suojaasi. sun omas ovat, Herrani. Siis omas ota huomahas, en pelkää sinun suojassas. Sun, Isä, tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen. Oot hädässä ja tuskassa mun auttajani ainoa. Sen uskon, rakas Isäni, vaan muista heikkouttani. Sun lastas auta vaivassa, suo ilo luonas taivaassa. Sinua, Jeesus, rakastan, sen sydämestä tunnustan, oi siunaa armollasi. Maailma ei tuo iloa, en tottele sen turhuutta, kun olen omanasi. Kun tuska saartaa sieluni, niin olet uskallukseni. Nyt voimallasi vahvista ja verelläsi puhdista. siis pelasta, siis pelasta synnistä, sielun surmasta. Kun annoit, Herra, lahjaksi ruumiin ja sielun, kaikkeni, suo voimaa tahtos täyttää. Niin kunniaksi nimesi, myös lähimmäisen parhaaksi lahjasi voisin käyttää. Kiinnitä minut totuuteen, kiusaaja kaada juonineen, suo voimaa kestää, kärsiä, kun kannan täällä ristiä. vain ristisi, vain ristisi nyt olkoon lohdutukseni. Kun päättyy kerran matkani, lähetä, Herra, enkeli luoksesi minut tuomaan. Ruumiini kerran kätköön maan nimeesi, Jeesus, siunataan, se ota armon huomaan. Kun herätät sen kuolleista, suo minun taivaan riemussa katsella kirkkauttasi ja nähdä rakkaat kasvosi. suot autuuden, suot autuuden, ylistys Herran ikuinen! Kun Herra hoitaa, paimentaa, ei silloin mitään puutu. Hän kaitsemasta minua ei väsy, ei hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä ja elävällä vedellä virvoittaa sieluani. Minua tiellä autuuden hän ohjaa Hengellänsä. Luo tuoreen, vehmaan laitumen hän kutsuu äänellänsä. Hän tuntee kaikki tarpeeni, hän täyttää köyhän sieluni armollaan avaralla. Ja pimeässä laaksossa jos yksin vaeltaisin ja tuhansissa vaaroissa jos tuskaa maistaa saisin, niin pelkäisi en kuitenkaan, kun vitsallaan ja sauvallaan minua Herra johtaa. Hän sielulleni valmistaa runsaimman armopöydän. Hän Hengellänsä vahvistaa, niin että riemun löydän. Minua seuraa laupeus ja Herran hyvyys, rakkaus päivien loppuun asti. Mitä silloin multa puuttuu, kun Herra huolen kantaa? Turhaan sielu häneen suuttuu. Hän taivaan leipää antaa, elävää vettä juottaa, se virvoituksen tuottaa. Hän antaa Pyhän Hengen. Paimenena Herra näyttää laumalleen niityn parhaan. Kaikki tarpeemme hän täyttää, ei meitä päästä harhaan. Hän aina suojaa lastaan saatanan vimmaa vastaan, kun kanssamme hän kulkee. Vitsallasi, sauvallasi paimenna, Herra, meitä, ettemme pois laumastasi outoja kulje teitä. Sä meille katoit pöydän, sanastas leivän löydän keskellä vihollisten. Sinä voitelit mun pääni Henkesi voitehella. Annat voimaa elämääni sanasi laitumella. Elätät armollasi mua seurakunnassasi. Ei siellä mitään puutu. Jeesus, kuule rukoukset köyhän, kurjan syntisen, heikoimmatkin huokaukset ahdistetun sydämen. Jalkojesi juureen vaivun pääni ristiin painaen. Siinä turvallisin mielin, Jeesus, sua rukoilen. Haavojasi lähemmäksi, lähemmäksi ristiä kaipaa köyhä sydämeni nytkin, tällä hetkellä. Anna Pyhän Hengen voimaa, tulta lamppuun sammuvaan. Yö on synkkä, Ylkä viipyy, milloin tulet noutamaan? Riennä siis jo ristin turviin, haavoitettu syntinen! Taakat, huolet kirpoavat luona rakkaan Jeesuksen. Kaipuu kasvaa sydämessä taivaan kotiin ihanaan. Jeesus, milloin pääsen sinne harppuani soittamaan? Isän käsi, sydämeeni anna rauha taivaasta, ettei liekki rukouksen koskaan sammu minusta. Olkoon armon taivas auki myöskin murheen aikana, että aina uskon silmin Isää saisin katsella. Salli olla lähelläsi, rakas taivaan kuningas, elämäni kuormat jättää ristin juureen, laupias. Siitä löydän lunastuksen, täyden rauhan sydämeen. Murheissakin autuaana jatkan matkaa taivaaseen. Jeesus, olet uhrillasi sovittanut minutkin, että armon kosketuksen tuskassani tuntisin. Täällä uuvun iltaa kohti, päivän helle näännyttää. Kuollessani täysin nautin ristinpuusi hedelmää. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä, kun käymme täällä kadotuksen teitä ja teemme turhaan työtä raskasta, vaan emme pääse synnin kuormasta. Lahjoitat hengellemme virvoituksen ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen, kun kiusattuina luokses tulemme ja tunnustamme oman tilamme. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen ja sydämessä tunnen kutsumuksen. Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin, kun tiesi vain nyt oikein tuntisin. Vaan miten sokeana nähdä voisi ja tiekö eksyneelle tuttu oisi, mitenkä rampa pääsee liikkumaan, mitenkä kuollut nousee haudastaan? Kun sanot johtavasi tiellä taivaan murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan, myös lupaat viedä kautta kuoleman kunniaan minut, kruunun voittajan. Vaan minä raukka pelkään kuolemaani, en suostu ristiin, sinun antamaasi, kipuja, vaivoja vain pakenen, en taivu koskaan alle murheitten. Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle, virvoittajaksi tule väsyneelle ja elämäksi mulle kuolleelle ja totuudeksi valheen orjalle. Voimallas ryöstä saalis saatanalta ja sydämestä särje synnin valta. Tee rakkaammaksi mulle ristin tie, se armon tuntemiseen minut vie. Ah, tiesi usko haltuun Herran ja turvaa Isään rakkaaseen. Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran myös sinut taivaan autuuteen. Ken tiensä uskoo Herralle, ei rakenna se hiekalle. Ei surustamme turvaa meillä, ei auta murhe, vaikerrus, jos aamu alkaa kyyneleillä ja päivän päättää huokaus. Vain raskaammaksi kuorma käy, jos murheelle ei määrää näy. Parempi vähän vaivaa kantaa ja luottaa Herran hyvyyteen tyytyen siihen, mitä antaa hän laupiaasti lapsilleen. Ei isältämme taivaassa tarpeemme ole salassa. Hän aina meille lohdutuksen tuo oikealla hetkellä. Hän kuulee hartaan kaipauksen ja pysyy meitä lähellä. Hän ehtii kyllä auttamaan, yllättää meidät armollaan. Nyt ehkä huokaat alla surun: ”Jo minut Herra hylkäsi. ” Vaan taas hän poistaa murheen sumun ja olet vielä rakkaampi. On aika täällä vaihtuva, myös murhepäivä loppuva. On mahdollista Jumalalle korottaa köyhä, alhainen ja painaa suuri matalalle ja rikas tielle köyhyyden. Jumala ihmeet aikaan saa, hän ylentää ja alentaa. Siis lue, veisaa Herran tiellä, uskossa työsi toimita. Ei siunaustaan Herra kiellä, vain häneen turvaa, uskalla. On autuas, ken ainiaan uskaltaa Herraan Jumalaan. Nyt päivä laskee, pilvi peittää jo taivaanrannan tummuvan. Myös huomispäivä varjon heittää, se kertoo myrskyn nousevan. Vaan nytkin kaikkeen pelkoon, vaivaan on Isä luonut armotaivaan. Hän Kristuksessa, Pojassansa on rakastanut minua, myös minulle hän armostansa on suonut paikan taivaassa. Kun myrsky saartaa sydäntäni, ei väisty Kristus viereltäni. Siis tahdon Herran käsiin antaa myös ahdistukset synkimmät. Hän syyllisyyden kauhut kantaa, kun kuiluistaan ne hyökkäävät. Hän ohjaa tielle tasaiselle, vie lähteillensä, laitumelle. Oi Paimen, valvo kulkuani, kun ristin taakka näännyttää, niin etten luovu uskostani, en masennuksen kouriin jää. Sen uskon: ahdistus kun kohtaa, se lähemmäksi Isää johtaa. Vain ylistää ja ihmetellä voin, Herra, armoteitäsi. Uskollisella hyvyydellä yön halki ohjaat lastasi. Kun Kristus kuoleman jo voitti, yön valta väistyi, aamu koitti. Jeesus matkakumppani on mulla ristin tiellä. Vaikka horjuu jalkani, ei apuaan hän kiellä. Lapsen heikon tuntee hän ja rientää avukseni. Korven tiellä synkeän hän on mun paimeneni. Kenen luokse pakenen ja kenen puoleen käännyn? Ole, Herra, armoinen, sinua vailla näännyn. Vaivaani mä valitan, oi rakkain Jeesukseni. Syntini mä tunnustan, suo rauha sielulleni. Sinuun turvaan heikkona, saan suojan helmassasi. Matkan jälkeen nauttia suo pyhää lepoasi. On autuasta Jeesukseen kaikessa aina luottaa. En ystävääni sellaiseen milloinkaan turvaa suotta. Hän surun, ilon hetkinä on uskollisin ystävä. Hän voi ja tahtoo auttaa. Ei sairaan sijaa karta hän, ei terveen juhlapöytää. Luo sielun köyhän, etsivän hän aina tiensä löytää. Hääjuhliin, surukoteihin hän saapuu lempein sydämin, jos kutsun saa hän sinne. On riemun aihe rajaton: kanssamme Herra kulkee. Ken kaipaava ja köyhä on, sen armoonsa hän sulkee. Käy Herra maan ja taivasten luo halvimmankin ihmisen ja saapuu veljeksemme. Myös minun köyhän luokseni käy, Jeesus, Vapahtaja, ja ota asunnoksesi sydämen halpa maja. En löydä muusta iloa, saan rikkauden sinussa, oikean juhlariemun. Jää sydämeeni vieraaksi, ainoa auttajani. Kyyneleet ilojuomaksi muuttuvat voimastasi. Kun hautaan kerran päättyy tie, niin vieraanasi minut vie hääjoukkoon, juhlaan taivaan. Oi Isä meidän, huolen meistä kannat, leipämme meille joka päivä annat. Siis lapsen lailla sinuun luotamme ja hyvyyteesi, Isä, turvaamme. Pois armiaasti käännät tuskan nuolet, huojennat kuorman, poistat liiat huolet. Johdattajaksi annat Henkesi, lohduttajaksi oman Poikasi. Velkamme suuri vaikka painaa meitä, Kristuksen tähden luotasi et heitä. Anteeksi annat kaikki syntimme, haltuusi murheet, Isä, kannamme. Vain sinä tiedät, mitä tarvitsemme, voit käyttää puutteitakin parhaaksemme. Tahtoosi, Herra, auta tyytymään, sinua vähästäkin kiittämään. Osani olkoon suuri taikka pieni, haltuusi uskon elämäni, tieni. Kaikkia meitä, Isä, johdata, sinun on valta, voima, kunnia. Käy kohti isänmaatansa tien kaidan matkalaiset, ja maailmassa vieraassa he ovat muukalaiset. Ei kaupunkia pysyvää, vaan vaivaa, koti-ikävää on heillä matkallansa. Vaan kotinsa he tietävät saavansa taivahasta, yöt, päivät sinne rientävät turhasta maailmasta. Ja isänmaata ihanaa se matka aina tarkoittaa, he sinne ikävöivät. Niin paljon vihollisia on heitä vaivaamassa, saa niitä vastaan taistella ajassa vaikeassa. Synkeä korpi maailman eksyttää monen kulkijan, ja myrsky maahan kaataa. Myös monet murheet maalliset vaivaavat painollansa, ja sairaudet, puutokset saa kantaa ruumiissansa. On hauras maja maallinen, astia heikko, savinen, se kaiken kivun tuntee. Oi rakas Jeesus, suloinen, sinua rukoilemme, nyt katso puoleen heikkojen ja riennä turvaksemme. Me emme pääse ollenkaan pyhyyden tietä kulkemaan omassa voimassamme. Vaateta heikot kulkijat sun matkavaatteellasi, voitele silmät sokeat nyt silmävoiteellasi. Sanasi lyhty käteemme, kärsimysmuotos eteemme aseta, Herra, aina. Anteeksi anna syntimme, ne tuskaa tuntoon saavat, pois pyyhi saastaisuutemme, lääkitse sielun haavat. Uudista meissä kuvasi, kirkasta kallis armosi, lyö maahan viholliset. Tee lujaks heikko uskomme laaksossa kiusausten, suo, ettei sammu toivomme helteessä koetusten. Rakkauttasi tuntemaan ja jälkiäsi seuraamaan ah auta, Herra Jeesus. On paha, raskas, vaikea vaelluksemme aika, ja rauhaton on matkalla niin usein lepopaikka. Vaan koska päättyy matkamme, niin loppuvat myös vaivamme ja levon aika alkaa. Ne kaikki, jotka kulkevat autuuden tietä kaitaa, esteitten läpi tunkevat, kun Herra heitä hoitaa. Vie, Herra, meidät ihaniin Karitsan häihin iäisiin Tie taivaan kaita, ahdas on ja ohdakkeinen aivan, vaan matkamiehen voittohon vie Herra kautta vaivan. Jos ristin tieltä eksytään, ei taivaan riemuun päästäkään, ei tulla kruunatuksi. Ah, älä suutu, vaikka on ristisi raskas kantaa. On siinä armo verraton, kun Herra kuormaa antaa. Jos tuntuukin se raskaalta, niin kärsi, kestä uskossa kuoleman hetkeen saakka. Nyt vaikka kuljet köyhänä, vieraana tällä tiellä, on isänmaasi ylhäällä, on ystäväsi siellä. Ja valkoisissa vaatteissa saat siellä kantaa kruunua ja nähdä kasvot Herran. Ja vaikket vastausta saa, kun huudat ensi kerran, et virvoituksen pisaraa, kun huokaat puoleen Herran, jos onkin teräskova maa ja taivaan viha kauhistaa, niin sinut siellä kuullaan. Jos Herra näyttää viipyvän näin koetellessansa, kuitenkin aina nääntyvän hän nostaa armollansa. Kun kestät myrskyt maailman, niin pääset suojaan sataman, iäinen rauha alkaa. Hoitoosi ota sieluni, laupias Isä taivaan, kasvosi käännä puoleeni nyt ahdistukseen, vaivaan. On isän sydän sinulla, minua tahdot varjella. Sinussa turvan löydän. Kuin mainen kulta puhdistuu liekissä polttavassa, niin uskommekin kirkastuu vaivojen valkeassa. Sen hehku kuonan hiillyttää, ja puhdas kulta jälkeen jää entistä kirkkaampana. Siis, sielu, kestä toivossa tuskien loppuun saakka, vaihtuuhan ikuisuudessa kruunuksi ristin taakka. Vain uskossansa kestävä on taivaan rauhaan pääsevä Herransa saapuessa. Kun ahdistus on polttavin ja uuvun kuorman alla, suo, Jeesus, että muistaisin vaivasi Golgatalla. Suo voimakseni sanasi, tee heikko usko vahvaksi ja toivo eläväksi. Ken täällä kilvoituksessaan näin kestää loppuun asti, saa käydä taivaan kunniaan kiittäen riemuisasti. Hän loistaa maassa uudessa vaivoissa kirkastettuna, saa nähdä sinut, Jeesus. Oi Herra, ilo suuri, kun kuulet huutoni, puoleeni käännyt juuri mun rukoillessani. Suo Henkes Pyhä mulle, oi Herra armoinen, kun uhrin tuoda sulle tahtoisin rukoillen. Jo kuolon paulat saivat sieluni vangikseen ja helvetinkin vaivat saarsivat kauhuineen. Vaan ahdistuksissani kun huusin Herraani, hän muisti sieluani ja riensi avuksi. Näin Herra vaivaiselle on aivan laupias, sielulle murheiselle on aina armias. Hän hetkessä voi päästää jo meidät tuskasta, hän haavoittaa ja säästää armossaan suuressa. Sen tiedän itsestäni: hän muisti minutkin, kun yksin hädässäni vaivaani valitin. Hän säästi kuolemasta pelkäävän sieluni, jalkani lankeemasta, itkulta silmäni. Oi, kuinka maksaa voisin armosi milloinkaan? Jo oppivani soisin Mä otan kädestäsi myös kalkin katkeran ja pyhää nimeäsi riemuiten julistan. Sinulle, Jumalani, nyt tahdon elää vain, kun pääsin kahleistani ja armon Hengen sain. Siis tahdon tiellä Herran vaeltaa matkani ja tieni päässä kerran saan nähdä kasvosi. Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää? Koska päättyy matka yöllinen? On yhä hämärää. Taivaalle nostan yhtenään katseeni kaipaavan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan. Koska vakuudeksi armosta jo valo koittanee? Koska päässee sydän vaivasta ja usko kasvanee? Ah, pääsisinpä näkemään jo Herran autuuden! Vaan vaikken vielä nähnytkään, saan kerran nähdä sen. Herra Jeesus, pyydän sinua kaikesta sielusta, hoida Hengelläsi minua, murheissa lohduta. Kirkasta, Herra, itsesi nyt sydämelleni ja verelläsi puhtaaksi tee omatuntoni. Kun mä kerran pääsen tuntemaan voimaa sun veresi, en mä enää jouda tuhlaamaan kallista lahjaasi. Tee minut kaipaavaiseksi, tyhjäksi kokonaan, armoa kerjääväiseksi, armosi että saan. Herra Jeesus, eteen katseesi käyn tässä toivossa. Kyynelin nyt käännyn puoleesi ja pyydän armoa. En mene pois, ennen kuin saan haavoissas kalliissa levon ja ilon autuaan, niin, aamen uskossa. Suo, Herra, mun sinuhun uskaltaa, kun kiusaaja minua vainoaa ja neuvottomuuteni vaivaa. Kun voimasi suuruuden tunnustan, saan pilkkaa ja naurua maailman ja ahdistus mieltäni kaivaa. Suo voimaa se kärsiä nöyrästi ja alttiisti kuunnella ääntäsi, kun sanasta neuvoja annat. Vain armoosi heikkojen luottaa suo ja uskoa, toivoa heihin luo, myös murheiden aikana kannat. Oi, Herra on aarteeni ainoa, on perintöosani taivaassa, on siitä jo riemuni suuri. Soi ihanan maan mulle arpani, ja kirkkaana kunniankruununi jo toivossa välkkyvi juuri. Oi kiitos, kun tahtosi ilmoitit ja sanasi rakkaaksi kirkastit ja vastasit rukoukseeni. Myös yöllä, kun mieltäni ahdistaa, vain sanasi sielua virvoittaa, jäät luokseni pimeyteeni. En Herraani halua unohtaa, vain häneltä sieluni suojan saa, hän vaarat ja turmion torjuu. Ei luovu hän luotani milloinkaan, hän aina on valmiina nostamaan, kun jalkani vaipuu ja horjuu. Jo mieleni toivossa iloitsee ja henkeni Herrassa riemuitsee, hän sieluni surmasta säästää. Ei salli hän hurskaansa hukkua, ei sieluni synnissä nukkua, hän kuoleman kauhuista päästää. Kun, Herrani, viet minut taivaaseen, niin usko on vaihtuva autuuteen sun kasvojes kirkkaudessa. Ja pyhien suuressa seurassa saan uudesta virrestä iloita sen pauhussa riemullisessa. Vaivaisten turva ainoa, taas kutsut syntisiä, luoksesi pyydät kaikkia työn alla nääntyviä. Sä särjettyjä virvoitat ja raskautettuja, leposi heille lahjoitat ja autat vaivattuja. Voimaton olen, kylmennyt, unohdan usein sinut. Voi, jospa sanallasi nyt ruokkisit, Herra, minut. Puhtaaksi pese synnistä, suo valo sokealle, itseesi minut yhdistä, etten jää synnin alle. Minua kutsu, houkuta ja etsi, nosta, kanna, etsimään minut taivuta, tie luokses löytää anna. Näin ahdistakoon hätäni turviisi, Vapahtaja, ja olkoon sydämessäni sinulle aina maja. Käyn eteen armoistuimen murheella, alla vaivan, luoksesi tulla rohkenen näin syntisenä aivan. Mun raadollinen sieluni on sairas kuoloon asti. Mun suuret, syvät haavani sä sido laupiaasti. Virvoitus suurin, Herrani, on armopöydässäsi. Pois huuhdo kaikki syntini pyhällä verelläsi. Suo, että pysyn uskossa ja hengen köyhyydessä, synnistä anna luopua, pysyä nöyryydessä. Mieleeni aina johdata: vain tuhkaa olen minä ja täynnä uskottomuutta, vaan uskollinen sinä. Eteesi, pyhin Herrani, saan tällaisena tulla. Kun sinä olet aarteeni, on rauha vaivatulla. Immanuel, mun valoni ja ystäväni, iloni, nyt köyhään, kuivaan sieluuni vuodata verenkasteesi. Ah riennä, Jeesus, apuhun, kun olet lunastanut mun. Sä tule, Herra, luokseni, niin etten janoon nääntyisi. Jo alan aivan vaipua ja voimat alkaa loppua. En pyydä muuta iloa kuin antaa tahdot armossa. Suo minun olla, Herrani, uskossa luona ristisi. Jo saavu, Jeesus, auttamaan, sanaasi saata uskomaan. Suo, että kallis siemen sen juurtuisi peltoon sydämen. Saavu, Jeesus, suuri armontuoja, luonasi on lohdutus ja suoja. Paimen parahin, taivaan rauha sydämeeni anna. Viha, vaino riehuu kaikkialla, pelkään niin kuin peura nuolten alla, helle näännyttää. Rauhaa ei voi löytää muukalainen. Murheen pilvet toisiansa ajaa, kuu on vuoroin täysi, vuoroin vajaa, sydän häilyy näin. Kesken en saa toivoani heittää! Arkana kun heikko usko horjuu, kaikki muut kun minut luotaan torjuu, vierelleni jää! Minut kätke haavojesi suojaan. Herra, katso, sammumaan käy usko, sytytä taas armon aamurusko. Lamppuun suitsevaan uutta tulta Henkesi voi antaa. Saavu, Jeesus, paimenkäsi anna, olallesi nosta, kotiin kanna. Pysy luonani. Verelläsi synneistäni päästä. Tyydy, sielu, Herran tahtohon, auttajas hän uskollinen on, sinua ei heitä. Vaikka yllättäisi synkin yö, raukeaisi suurin toive, työ, kulje Herran teitä. Milloin pettää turva muu, Herran armo sulle uudistuu, auttaa jälleen kerran. Pane toivo Jumalaan, kyyneleet hän kuivaa aikanaan. Tyydy tahtoon Herran. Jeesus, ilo elämäni, Jeesus, kerskaukseni, Jeesus, rikkauteni, älä hylkää pyyntöäni. Mailta synnin, kyynelten puoleesi nyt huokailen. Murhe täällä painaa meitä, pelko aina ahdistaa, synnin suuruus kauhistaa. Siksi sielu kyyneleitä vuodattaa saa vaivoissaan, murehtia kurjuuttaan. Kunniaa ja rikkautta, katoavaa maailmaa sydämeni rakastaa. Anna voimaa, viisautta houkutukset voittamaan, sinua vain seuraamaan. Luonas, rakas Jeesus, aina sieluni on turvassa, suloisessa suojassa. Sydäntä ei pelko paina, eivät juonet saatanan, viha, vaino maailman. Milloin vuotaa silmistämme kyynelvirta katkera, armollasi lohduta. Jeesus, olet ystävämme. Kerran itku iloksi vielä muuttuu luonasi. Rauhani on Jeesuksessa täällä kulkiessani, täältä lähtiessäni. Suuren päivän saapuessa pääsen mailta kyynelten juhlariemuun pyhien. Kristityn ilman ristiä ei Herra olla anna. Siis suostu siihen nöyränä ja ristiäsi kanna. Hän lapsiaan rakkaimpiaan vie usein alle vaivan, lyö ankarimmin aivan. Ei kristittyä ristittä milloinkaan tänne luotu. Se minkä saat nyt kärsiä, on parhaaksesi suotu. Ei Jumala voi sinua kurittaa vihassansa vaan rakkaudessansa. Kristitty ilman ristiä ei rukoukseen taivu. Siis ristin alla köyhänä Jeesuksen eteen vaivu. Ja Jumala on siunaava sen ristin, minkä antaa. Saat voiman sitä kantaa. ei pysy valvehella, vaan uneen synti pettävä taas alkaa vaivutella. Ah, kiusoissa ja vaivoissa karkaise uskoani, oi Jeesus, auttajani. Et ristittä suo minunkaan vaeltaa tiellä taivaan. Se auta, Jeesus, kantamaan ja tyytymään myös vaivaan. Jos kärsinkin, niin kuitenkin kanssani tiellä kuljet, elävään toivoon suljet. Puolees, Jeesus, rukouksin, huokauksin käännyn, köyhä syntinen. Auta alla ahdistusten, kiusausten, riennä, Herra armoinen. Jospa toivon siivet saisin, uskaltaisin nousta istuimesi luo, synti ettei uuvuttaisi, vaivuttaisi, anna voimaa, rauha suo. Köyhä sielu tuskissansa, janoissansa lähteellesi halajaa. Puhdista se verelläsi, Hengelläsi. Sinä vain voit virvoittaa. Poista kaikki, mikä estää, anna kestää vielä laupeutesi. Murhe kyllä painaa maahan, mutta saanhan uutta voimaa, Herrani! Ristiin suostuta ja vaivaan, että taivaan matkan jälkeen saavutan. Siellä loistaa omillasi lahjanasi kruunu kirkas voittajan. Herra, koska tuskissani huudan suurta hätääni, vastaa, ainut auttajani, älä ole ääneti, etten synteihini nukkuis, hukkuvien kanssa hukkuis. Herra, kuule heikon ääni, yhä huudan puoleesi. Pyhimpääsi käännän pääni, yhteen liitän käteni. Huutoani kohti käänny, etten ahdistukseen näänny. Kiitos, Herra maan ja taivaan, että kuulit ääneni. Kun jo vaipui toivo aivan, olit väkevyyteni. Pelastukseen tahdot johtaa, vaikka vaarat täällä kohtaa. Elämässä, kuolemassa sinuun katson toivoen. Aina olet auttamassa, siitä kiitän, iloitsen, siitä veisaan suin ja kielin, hartain sydämin ja mielin. Herra, turva omiesi, voideltusi auttaja, siunaa laumaa lampaittesi, ruoki, kaitse, virvoita. Auta ahdistusten tiellä, kunnialla kruunaa siellä.. Taas ahdistuksen alta huutoni kohoaa. Taas pyydän Jumalalta, hän voiko armahtaa. Tuo tuskaan huojennusta vain rauha Jumalan, ei antaa lohdutusta voi riemut maailman. Näin, Herra, murheessani sinua muistelen ja näissä vaivoissani puoleesi huutelen. Ken täällä lohduttaisi sairasta sielua, jos, Herrani, en saisi sinua rukoilla? Kun ennen, Jumalani, valitin vaivaani, niin, Herra, armossasi soit vastauksesi. Niin ennen luonas aina rauhan ja riemun sain. Nyt mieltäni se painaa, kun vaiti pysyt vain. Jo loppunutko aivan on laupeutesi? Jo unhotitko vaivan ja tuskan lapsesi? Nyt saanko armoon luottaa, kun portti kiinni on, vai vaikerranko suotta keskellä ahdingon? Monesti murheissani näin tutkistella saan: kenties ei Jumalani minua muistakaan, kun ei hän vitsastansa nyt luovu ensinkään, ei muista armoansa, ei näytä hyvyyttään. Vaan vaikka surkeasti nyt sielu vaikertaa, niin Herra ihanasti taas auttaa, armahtaa. Kuin kansalleen hän raivas tien halki aaltojen, niin, sielu, halki vaivas hän nytkin raivaa sen. On riemu mietiskellä sun, Herra, töitäsi ja aina ihmetellä sun johdatustasi. Ei koskaan teissä Herran voi olla vääryyttä! Tie vaikeinkin voi kerran parhaaksi kääntyä. Oi Herra, korvas kallista, puoleeni jälleen käänny. Oi, älä viivy kaukana, tuo apu, etten näänny. Niin kurja olen, vaivainen, vaan sinuun turvaan, rukoilen: Huomaasi minut sulje. Öin päivin yksin sinua palvelijasi huutaa. Armahda, Herra, minua, en tiedä turvaa muuta. Pois ota ahdistukseni ja ilahduta sieluni. Näin huokaa sydämeni. Olethan hyvä, laupias ja suuri armossasi. Siis tarkkaa, Kaikkivaltias, nyt rukouksiani. On synnin palkka rangaistus, vaan eipä uskon rukous jää vaille vastausta. Ei ole muuta jumalaa, ei sinun vertaistasi, ei löydy turvaa parempaa, ei, Herra, kaltaistasi. Maan päällä niin kuin taivaassa vain sinä olet Jumala. Kunnia nimellesi! Oi neuvo tiesi, Herrani, niin että vaeltaisin vain sinun totuudessasi ja levon siinä saisin. On, Herra, suuri nimesi, saan siihen luottavaisesti kiinnittää sydämeni. Hartaasti, Herra, sinua ylistää tahdon aina. Ei mikään vaara kauhista, ei epätoivoon paina. On hyvyytesi suojani ja pyhyytesi verhoni, on vahva turva mulla. Oi Kristus, edessäsi huokaan ja valitan. Suurista synneistäni sain vaivan vaikean. Maailman meno turha on monta pettänyt. Se sielujen on murha, sen tahdon jättää nyt. Nyt, Jeesus, mennä annan sen kaiken juonineen ja sydämeni kannan sinulle murheineen. Jos, Herra, tuskaa suonet, vahvista kärsimään, jos ristin maljan tuonet, armoosi tyytymään. Kiitosta, häpeätä suo vuoroin maailma. Jos Jeesusta en jätä, hän pitää tallella. Vanhurskautta, rauhaa saan aina Herralta. Maailma vaikka pauhaa, hän antaa lepoa. Pyhällä Hengelläsi lohduta minua, niin että edessäsi seisoisin riemulla. Oi Kristus, kallioni, iloni ikuinen, keskelle tuomioni näin annat autuuden. Niin kuin peura janoissansa lähteen luokse halajaa, sieluni niin tuskissansa ikävöitsee Jumalaa, vaivassansa odottaa, milloin Herran nähdä saa, milloin hän taas armossansa antaa nähdä kasvojansa. Kyyneleet on ruokanani, öin ja päivin yksin jään. Pilkka saartaa uskoani, ilkeästi kysellään: Missä on nyt Jumala, uskovaisten auttaja? Jospa silloin edessäsi saisin purkaa sydäntäni. Ahdistuksen painaessa nousee muisto sydämeen, kuinka juhlatungoksessa kuljin Herran huoneeseen, kansas kanssa veisasin, edessäsi iloitsin, kiitos kaikui huoneessasi, Miksi huokaat, sielu kurja, miksi olet levoton? Herrassa on täysi turva, vieläkin hän läsnä on. Odota vain Jumalaa, vieläkin hän armahtaa, vaikka hän nyt lapseltansa peittää armokasvojansa. Herra, elämäni suljen suojaan kätes voimakkaan. Muistan sanaasi, kun kuljen jyrkänteitä vieraan maan, jossa kosket kauheat, virrat suuret pauhaavat, syvyys siellä, toinen täällä, tuimat aallot pääni päällä. Herra, tuskani on suuri, vaikea on ahdinko, mutta ahdingossa juuri olet toivon kallio. Olet aamun luvannut, tänne saakka suojellut. Yössä laulan auttajalle, elämäni Jumalalle. Kerran kiittää häntä saat, nähdä kasvot laupiaat. Hän ei lupaustaan kiellä, antaa aamun koittaa vielä. Pois viha käännä, Herra, säästä meitä, vitsasi raskas kädestäsi heitä. Ah, älä syntejämme ansiosta, Jumala, kosta. Jos rangaistuksen syntimme niin toisi kuin ansaitsemme, kuka kestää voisi? Silloinhan saisimme me kaikki aivan kuoleman vaivan. Sääli nyt meitä, katso kurjuuttamme, armahda, Herra, tässä tuskassamme. Tuomion alta meidät, Herra, päästä, heikkoja säästä! Turmelus synnin pysyy taakkanamme, on lihan, hengen sota osanamme. Murtuvaa kortta sääli, meidät nosta pois turmiosta. Poikasi piikkikruunu, raskas risti, ruoska ja naulat, keihäs, joka pisti, estäkööt sinua nyt kostamasta, rankaisemasta. Työtäsi, Luoja, älä hukkaan heitä, Poikasi piinan tähden synnit peitä. Meidäthän kerran veri sekä vesi puhtaiksi pesi. Armossa kuule meitä, Isä taivaan, Kristuksen tähden anna apu vaivaan, oi Kolminaisuus, pyhä Jumalamme, armahtajamme! Mä huudan, Kristus, sinua nyt ahdistuksissani. Mun uskoani vahvista, mua auta tuskassani. Mun turvata suo hyvyytees, sä armoinen oot aivan myös alla vaivan. Mua johda totuutees ja hoida tiellä taivaan. Myös vahvan toivon tahtoisin, sen sinä vain voit antaa. Niin pettymyksen, pilkankin toivossa jaksan kantaa. Kun täytyy käydä kuolemaan tie oudoin, yksinäisin, suo, että jäisin vain Isään luottamaan, vain häntä ylistäisin. Suo vihollista rakastaa Jos armoa en itse saa, en hetkeäkään kestä. Luo minuun uutta elämää ja sanan leipää taita, kun tie on kaita, kun puute yllättää ja kuljen korpimaita. Jos nykyisyyteen ihastun tai jos sen tuskaan näännyn, niin kutsuusi taas havahdun, taas askeliisi käännyn. Vain sinä kestävyyden suot. Jos yönkin halki käytät, päämäärän näytät. Uudeksi kaiken luot ja toivon viimein täytät. Ei kestä tämä maailma, se rauhaa vailla horjuu, se valheissaan on hukkuva, kun Kristuksen se torjuu. Armoosi, Herra, turvaan vain ja kuulen voimakkaina sanasi aina. Ne kerran kuulla sain, taas sieluuni ne paina. Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää Jumalan suurta hyvyyttä, jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää että saisimme taivaassa häitä viettää Karitsan suuressa salissa, Karitsan suuressa salissa. Oi rakkaus suuri, oi ääretön armo, kun saan olla morsian Jeesuksen, oi rakkaus suuri, oi ääretön armo, ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla, ääretön armo ja rakkaus, ääretön armo ja rakkaus. Maan ja taivaan Luojan kiitos soikohon! Kaikkein lahjain suojan armo suuri on. Herra neuvoillansa tiemme viitoittaa, lupauksistansa sielu rauhan saa. Kiitos, Herra taivaan, kun tuot lastes vaivaan lahjas runsahimmat. Kiitä auttajaasi, kansa Siionin! Palvo Jumalaasi mielin hartahin. Vaikk’ on korkealla, Herra, istuimes, sielut tuskan alla saavat autuutes. Voisinpa Jeesuksestani nyt laulaa sydämestäni! Hän tuli tänne päälle maan suuressa rakkaudessaan, suuressa rakkaudessaan. Hän kärsi ristinkuoleman, sovitti synnit maailman. Jumalan rauhan siitä saan ja perinnöksi taivaanmaan, ja perinnöksi taivaanmaan. Jo täällä armon ajassa Jumalan valtakunnassa autuudestani iloitsen anteeksi synnit uskoen, anteeksi synnit uskoen. Jumala seurakunnassaan varjelee, hoitaa lapsiaan. Kun synti kietoo, ahdistaa, Jeesuksen veri puhdistaa. Edessä armoistuimen pääsemme alta taakkojen, ja kiitoslaulu helähtää, kun taivaan armo lämmittää, kun taivaan armo lämmittää. Kotona kerran taivaassa katsella saamme Jeesusta. Myös minä uutta virttä saan riemuiten käydä laulamaan, riemuiten käydä laulamaan. Niin ihanaa on ylistää sinua, Jumalamme, ja hyvyyttäsi, voimaasi nyt kiittää laulullamme. Kuljithan aina kanssamme, veit taistelussa voitolle ja olit auttajamme. Ain olet ollut luonamme aarteena kalleimpana. Elämän vesi virvoittaa, elämän leipä, sana. Armosi meille virtailee ja totuutesi valaisee kuin tähti loistavana. On virsi täällä heikko vain ja köyhä kiitoksemme kaikesta, minkä meille soit jo täällä iloksemme. Me emme kyllin johtoas voi ylistää ja armoas, kun siunaat askelemme. Oi, ethän meitä, Herramme, milloinkaan yksin heitä. Lahjoita Hengen valkeus, sen anna johtaa meitä. Luo usko, toivo sydämeen ja rakkautta Jeesukseen, armoosi meidät peitä. Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä. Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos, kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi. Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä. Kiitos sulle taisteluista, rististäkin, Jumalain. Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain. Kiitos sulle kukkasista, jotka teilläin kukoisti. Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti. Kiitos, että tahdot mulle elon antaa iäisen. Kaikesta, oi Herra, sulle annan ikikiitoksen! Herrasta veisaa kieleni, ylistää armoansa, ei unohtaa voi sieluni hyviä tekojansa. Kun etsin, niin hän vastasi, ja nöyrät kiitosvirttäni iloiten kuuntelevat. Ne jotka Herraa etsivät, löytävät lohdutuksen, ja jotka häntä pelkäävät, ne saavat varjeluksen. Ja ahdingonkin aikana on heillä rauhaa, iloa, Kasvoihin Herran katsokaa, ne loistaa suloisesti, ja hyvyyttänsä maistakaa, se vuotaa iäisesti. On autuas se ihminen, ken elää Herraan turvaten. Ei mitään silloin puutu. Halleluja, kiitos Herran, suuren voitonruhtinaan. Halleluja, kaikki valta Kristuksen on, kuninkaan. Seurakunta, virran lailla päästä viesti valloilleen: Jeesus osti verellänsä kaikki kansat omikseen. Halleluja, Vapahtaja kuoleman on voittanut. Halleluja, nyt on toivo maailmalle koittanut. Kunniaansa Jeesus astui omillensa luvaten: Aina pysyn lähellänne, teitä siunaan, rohkaisen. Halleluja, juhlapöytä syntisille valmis on. Halleluja, siinä saavat kaikki taivaan ravinnon. Isän luona, Jeesus Kristus, puolestamme rukoilet, öin ja päivin ihmiskuntaa armollasi varjelet. Halleluja, kuningasten kuningas ja Herramme! Halleluja, veljeksemme synnyit tänne luoksemme. Suuruuttasi taivaat soivat, seurakunta kumartaa ylistäen valtiastaan, voittanutta Karitsaa. Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen. Joka hetki hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut, huolet eivät liikaa paina, ne hän ottaa itse kantaakseen. ”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina. ” Tähän turvaan yhä uudelleen. Kiitos, Herra, lupauksestasi, siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat voimaa sanan lähteestä! Suo mun ottaa isänkädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan, päivään kirkkaimpaan. Ei laulamasta lakkaa nyt sielu iloissaan, kun uuvutettu raukka on päässyt kuormastaan. Mä etsin kauan lepoa, en sitä löytänyt. Nyt minut ahdistuksesta on Jeesus päästänyt. kun murheen maassa alkaa jo uutta virttä saan. Se kerran luona Jeesuksen kuin vetten pauhina on soiva kanssa enkelten Karitsan kiitosta. Me riemumielin ylistämme vain rakkautta Jeesuksen. Hän kuoli meidän edestämme ja kantoi kuorman syntien. Oi Jeesus, kallis Jeesuksemme, sinulle tuomme kiitoksemme! Oi rakkautta! Palavammin ei kukaan voisi rakastaa. Se loistaa aina hehkuvammin, kun kohtaa tuskaa, kuolemaa. Nyt kiittää sielu armoitettu, ylistää lauma lunastettu. On autuasta Jeesuksessa levätä hiljaa, armossaan, maailman myrskyn pauhatessa näin päästä rauhan satamaan. Omasi, Jeesus, tahdon olla, sinulle elää kokonaan, kun sinä armon auringolla saat sydämeni palamaan. Sinua kiitän riemumielin ja veisaan sydämin ja kielin. Nimesi rakkaan kunniaksi suo, Jeesus, täällä vaeltaa. Tee sanassasi vahvemmaksi, Henkesi anna johdattaa. Sinulle, kallis Jeesuksemme, iäti kaikuu kiitoksemme. Kaikkivoipa Jumalamme, me jalkais juureen lankeamme nyt ylistäen, palvoen. Voimasi muut vallat voittaa, ja maa ja taivas kunnioittaa sinua, Luoja ikuinen. Näin kiittää kerubit ja laulaa serafit: Halleluja! On voimassaan ja armossaan niin suuri Herra taivaan, maan. Taivaat kunniaasi loistaa ja päivä päivälle sen toistaa, yö yölle siitä muistuttaa. Valtaasi ja korkeuttas ja voimaasi ja kirkkauttas myös tähtitarhat julistaa. Maa kantaa elämää ja Luojaa ylistää: Kerran kaikki vallat vaipuu ja edessäsi polvet taipuu, myös taivaan pyhät olennot. Kiittää kansa armahdettu ja ristinpuulla lunastettu sinua, Herra Sebaot, kun valtakuntasi ikuisen perustit. Armon lapset, riemuitkaa, soittakaa ja veisatkaa, kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle. Herrastanne kerskatkaa, autuudesta iloitkaa, kehottakaa kaikkia ahkeroimaan uskossa. Ilmoittakaa kaikille vaivatuille sieluille: Armon saa se armosta, ken vain etsii Jeesusta. Kaikille myös sanokaa, että elämän se saa, Jeesuksen ken veressä turvaa etsii köyhänä. Kiitos olkoon Jumalan, Poikansa hän ainoan maailmalle armostaan antoi ristinkuolemaan. Kiitos olkoon Jeesuksen vaivoistansa iäinen, hän on meidät ostanut, kuolemasta nostanut. Pyhälle myös Hengelle kiitoksen me annamme, kun hän meitä virvoittaa, loppuun asti vahvistaa. Pyhän Kolminaisuuden kiitos soikoon iäinen! Herran suurta kunniaa, lunastetut, laulakaa! Kiitä Herraa, sieluni, kieleni ja mieleni, hän on hyvä, armias, muuttumatta laupias. Älä turvaa ihmisiin, voimakkaisiin, ylhäisiin. Suurimmatkin voimassaan heikot ovat auttamaan. Maasta kaikki olemme, maaksi jälleen tulemme. Missä silloin mahtimme, suuruutemme, voimamme? Autuas, ken uskossaan turvaa yksin Jumalaan, etsii Herran tahtoa, luottaa hänen armoonsa. Jumala on sanallaan luonut taivaan, meren, maan, kaiken, mitä niissä on, pienimmänkin olennon. Nälkäiset hän ravitsee, meidät oikein tuomitsee, sorron kahleet kirvoittaa, nääntyviä virvoittaa. Kuulee itkut orpojen, huokaukset leskien, sairaan kivut lievittää, raskaat kuormat keventää. Herra etsii eksyneet, itse nostaa langenneet, tuntee muukalaiset maan, siunaa heitä rauhallaan. Hän on suuri, laupias, ikuisesti kuningas! Kaikki kansat veisatkaa, huutakaa: Halleluja! Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa Luojan suurta kunniaa! Pyhät, suuret, korkeat työnsä on ja oikeat, suuri herrautensa maassa on ja taivaassa. Kiitos Jumalallemme soikoon sydämestämme virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein. Kaikki, joissa henki on, kiittämään jo tulkohon Herraa hyvää riemulla, halleluja halulla! Ylistän Herran nimeä kaikesta sielustani, kaikille kerron ihmeitä korkean kuninkaani. Suo, Herra, siihen taitoa ja anna armos apua nimesi suuren tähden. Maa, meri, taivas ilmoittaa valtaasi määrätöntä, näin luomakunta julistaa Luojaansa ääretöntä. Kättesi töistä riemuitaan. Kun niitä taiten tutkitaan, niin kunniasi nähdään. Näin Luojan laupeudesta myös ihminen saa kiittää, polvesta polveen valtava Herramme armo riittää. Jumalan valtakunta on ikuinen, raukeamaton, se ilon, rauhan antaa. Armolla peität riisutun ja pyhyydellä täytät, rohkaiset maahanpainetun, taas uuden toivon näytät. Kauniisti korjaat kaatuneet, uudistat voimat uupuneet, ken voisi kyllin kiittää. Ajallaan kaikki ravitset, luoduista huolta kannat ja läheiset ja kaukaiset toistensa hoivaan annat. Kätesi avaat armiaan ja luotujasi päällä maan siunata, Herra, tahdot. Siis nimeäsi riemuiten tunnustan, Jumalani, myös lapsilleni puhelen suurista teoistasi, niin että lapset armoas, lastemme lapset totuuttas voisivat aina kiittää. Nyt Herran hyvyydestä me saamme riemuita ja armon kyllyydestä kiitosta veisata. Päivinä myötäisinä ja vaivan täyteisinä iloitkaa Herrassa! Hän ruoan ruumiillemme suo päivä päivältä ja ruokkii sieluamme elämän leivällä, Hengellään hoivaa, kantaa, anteeksi synnit antaa. Iloitkaa Herrassa! Hän holhoaa, hän muistaa orpoja, leskiä. Hän tietää, ketä painaa raskaasti elämä. Hän avun sille tuottaa, ken häneen turvaa, luottaa. Jos sairastut tai työstä joutuisit luopumaan, ei epätoivoon syöstä saa päivä vaikeinkaan. Laupias Isän käsi on avoin hädässäsi. Suo, Herra, lohdutusta, suo leipää sanasta, jaa meille virvoitusta armosi virrasta sinussa elääksemme, toivossa kestääksemme. Näin auta, Herra, meitä uskossa elämään, vie pyhiesi teitä luoksesi kiittämään. Kasvosi kirkkaat näytä, riemulla meidät täytä. Kiitos nyt Herran! Hän korkein on kuninkahamme. Pyhänä soikohon nimensä veisatessamme. Oi kristityt, hartaalla mielellä nyt soikohon hallelujamme! Hän kaiken on alku ja luoja. Siipeinsä varjossa meillä on turva ja suoja. Huomaatko sen, kuinka on uskollinen armon ja autuuden tuoja? Hän elämän meille on luonut. Hän terveen ruumiin ja mielen on lahjaksi suonut, myös sairaille, kaikille särkyneille turvan on sanassaan tuonut. Hän siunaten töitämme johtaa antaen armonsa auringon päällemme hohtaa. Muistakaa vaan nyt hänen rakkauttaan meitäkin, lapsiaan, kohtaan. Kiitos nyt Herran, kun nimeensä luottaa me saamme, eläissä, kuollessa turvata Vapahtajaamme. Jeesus hän on, hänelle kaikukohon kiitos ja kunnia! Aamen. Nyt kiitos Jumalan, kun hän on meidät luonut ja pyhän sanansa valoksi meille suonut. Jo ennen syntymää on Luoja varjellut ja aina kädellään vaaroissa ohjannut. Jeesuksen, auttajamme. Hän, Poika Ihmisen, on meidän puoltajamme. Hän meidät kuolosta kuolollaan pelasti ja pahan vallasta verellään lunasti. Hengen ja virvoittajan, silmäimme avaajan, Kristuksen kirkastajan. Luo Herran Kristuksen hän kutsuu, kokoilee, hän meidät pyhittää, uskossa varjelee. Oi kiitos Jumalan, kolm’yhtehisen Herran! Saa häntä ylistää myös lastenlapset kerran. Nyt kiitos, kunnia Isälle, Pojalle ja lohduttajalle Pyhälle Hengelle. Kaikki maat, te riemuitkaatte, kansat, Herraa palvelkaa! Hänen luokseen tulla saatte, sydämestä veisatkaa. Kiitosvirsi kohotkoon, riemun huuto raikukoon! Tyhjästä hän, Mestarimme, meihinkin loi elämän. Armon valoon heräsimme, ruumiin, hengen antoi hän. Kristus meidät verellään osti uuteen elämään. Viettäkäämme kiitosjuhlaa, tulkaa Herran huoneeseen! Hyvyydessään Herra tuhlaa laupeutta lapsilleen. Kautta sukupolvien kestää armo Kristuksen. Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan, on nimes suuri, pyhä, kallis aivan, ja armosi on vakaa, määrätön, taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön. Myös minulle on armosi näin suuri, sinua, Herra, kiitän siitä juuri. Loit minut kuvaksesi, Herrani, vahvista kaikkeen hyvään lastasi, lastasi. Isäni, aina armostasi aivan pois minut autoit alta vaaran, vaivan. Kätesi antoi turvan väkevän, suojele vielä halki elämän, elämän. Synnistä minut olet pelastanut, käärmeeltä pään jo rikki musertanut. Lahjoitit armosi ja rauhasi, ne Kristus kuolemallaan ansaitsi, ansaitsi. Armosta anteeksi suo kaikki tyynni Kristuksen tähden syntini ja syyni. Palvella sinua suo uskossa ja anna autuus taivaan levossa, levossa. Suo, etten koskaan pyhää sanaa kiellä, se yksin turvan antaa tuskan tiellä. Se lohtu ainoa on vaivassa, sen valo johtaa kohti taivasta, taivasta. Haltuusi uskon koko elämäni, henkeni, voimani ja tehtäväni. Oi, siunaa työni kunniaksesi ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi. Luo minuun lujaa mieltä, rohkeutta julistamaan taas armon avaruutta ja valtaa, kunniaasi korkeaa. Se yli taivaittenkin kohoaa, kohoaa. Yhdessä kristikunta kaikkialla, etelän, pohjan, idän, lännen alla, sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen, Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen. Tulkaa ja riemuitkaa, Herralle veisatkaa. Nyt eteen Herramme kiittäen käykäämme. Kallio autuuden on Herra armoinen. Hän, suuri voimassaan ja herraudessaan, on kaikkein herrain Herra. Hän kantaa voimallaan ja pitää vallassaan maat, meret avarat ja vuorten kukkulat. Ne sanallaan hän loi, tyhjästä esiin toi. Siis maahan langetkaa! Luojaamme Jumalaa nyt kumartakaa kaikki. Hän Jumalamme on, armossaan verraton, me hänen kansansa, kätensä kaitsema. Soi tänään äänensä vakaana, hellänä: Oi, älkää paatuko ja tielle hukkuko kuin kansa erämaassa. Kunnia Isälle, kunnia Pojalle, myös lohduttajalle Pyhälle Hengelle! Niin aina ollut on, niin aina olkohon! Ylistys ainoan Herramme Jumalan Hyvä on Herra, hyvä on Herra, riemuitkaamme siitä. Lahjat on Herran, muista sielu niitä, muista sielu niitä. Hyvä on kiittää, sieluni, siis kiitä. Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa! Veisatkaa vuoroin, veisatkaa vuoroin kanteleitten kanssa nyt yhteen ääneen hänen kiitostansa, hänen kiitostansa. Hän viisas on ja suuri voimassansa. Pilvistä taivaan, pilvistä taivaan poudan polttamille pelloille virtaa vettä janoisille, vettä janoisille, taas ruoho nousee vuorilaitumille. Hän luoduillensa, hän luoduillensa tarpeet aina tuottaa, elävät kaikki syöttää hän ja juottaa, syöttää hän ja juottaa, kaarneenkin poika hoivaajaansa luottaa. Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa, hän on yksin hyvä, elämän lähde ihmeellisen syvä, ihmeellisen syvä. Hänestä vuotaa riemu enentyvä. Oi Jeesus Kristus, oi Jeesus Kristus, rauha meille anna, kaikille kaipaaville armo kanna, kaipaaville kanna yhdessä huutaaksemme: Hoosianna! Nyt kiitä, sielu, Herraa ja hänen pyhää nimeään, nyt kiitä, sielu, Herraa ja muista hänen hyvyyttään. Anteeksi kaikki synnit hän antaa armossaan, hän kuihtuneen ja kuolleen voi saada kasvamaan. Hän tuntee kaikki puutteet, hän siunaa särkyneen, ja nuoruutesi elpyy, saat kaiken alkaa uudelleen. Hän tahtonsa tuo julki, on tuomioissaan vanhurskas, vääryyden vallan murtaa, on sorretuille laupias. Myös rangaistusta ohjaa vain Herran rakkaus ja suuri laupeutensa, ei koston kiivaus. Niin kaukana kuin länsi on aina idästä, niin äärtä vailla kantaa myös Herran armo ihmistä. Kuin äiti pientä lastaan niin Herra hoivaa luotujaan. Hän muistaa tomun hauraan, on ihminenkin multaa maan. Me nousemme kuin ruoho, se kukkaan puhkeaa ja siemenensä kantaa ja sitten raukeaa. Vain yksi syksyaamu, jo tuuli kylmä käy, se kuivan heinän kaataa, ei meitä enää täällä näy. Vaan Herran armo säilyy ja uutta luova voima sen, ja Herran valtasuuruus käy yli maan ja taivasten. Hän liittoaan ei hylkää, ei uskovaisiaan, siis seuratkaamme häntä ja hänen tahtoaan. Kas, Herran tahdon täyttää myös joukko enkelten, siis kiitä, sielu, Herraa ja seuraa häntä palvellen. Isälle kiitos olkoon ja lohduttajallemme, Pyhälle Herran Hengelle! Te taivaan sotajoukot, te rauhantekijät, te Herran käskyn tuojat ja tahdon täyttäjät ja kaikki Herran luomat, te Herraa kiittäkää! Nyt halleluja, aamen, te kaikki, Herraa kiittäkää! Ajalla autuaalla me sinua, Kristus, kiitämme, sinulle ylistystä laulamme: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa. Kiittävät Herraa enkelit ja kaikki taivaan sankarit, laulavat kerubit ja serafit: Näin iloitsee nyt kansasi, riemuitsee kristikuntasi, se laulaa autuudesta armosi: Sinua, Jumala, kansasi tunnustaa, eteesi polvilleen maanpiiri lankeaa. Kerubit, serafit ja vallat korkeat taivaassa iäti kiitosta laulavat: Herramme Sebaot on pyhä Jumala, ja täyttää taivaat, maan hän kunniallansa. Myös pyhät profeetat näin tuovat kiitoksen, kirkkaana ylistys soi apostolien. Marttyyrit laulullaan ja seurakuntasi sinua, Isämme, kiittävät alati, myös iankaikkista Poikaasi ainoaa ja Pyhää Henkeä. Hän sielut lohduttaa. Oi Kristus, Herramme, valkeus iäinen, neitseestä syntynyt ja tosi ihminen, itsesi uhraten syntimme sovitit, tien uskovillesi taivaaseen aukaisit. Isäsi rinnalla kaikkia hallitset, kuolleet ja elävät myös viimein tuomitset. Me rukoilemme nyt apua sinulta, kun meidät lunastit verelläs kalliilla. Vie palvelijasi pyhien autuuteen, iäiseen elämään luoksesi taivaaseen. Rauha ja siunaus suo valituillesi, kansasi pelasta, vie lepoon luoksesi. Ylistys ikuinen soi kerran taivaassa, vaan nyt jo kiitämme sinua, Jumala. Myös tänä päivänä synnistä varjele, kasvosi laupiaat käännä nyt puoleemme. Sinuun me turvaamme, kansaasi armahda. Ainoa toivomme on, Herra, sinussa. Sinua, Jumalaa, kansasi kumartaa. Maan piiri kiittää sinua, Isäämme iankaikkista. Enkelit, taivaan sankarit, ja kerubit ja serafit kiitosta Herran laulavat ja lakkaamatta huutavat: ”On pyhä Jumala, on pyhä Jumala, Herramme Sebaot! On täynnä kaikki taivas, maa herrautesi kunniaa! ” Sinulle virren riemuisen nyt nimeäsi siunaten myös apostolit, profeetat ja marttyyrisi laulavat. Ja kristikunta kautta maan sinulle kantaa kiitostaan. Oi Isä, taivaan valtias, ja Poika, Jeesus laupias, sinua, Herra, kiitämme. Oi Jeesus, suuri kuningas ja Isän Poika armias, toit ihmiseksi syntyen maailmaan armon, autuuden, kuoleman mahdin kukistit ja taivaan portit aukaisit. Ylhäällä kirkkaudessa nyt istut Isän rinnalla. Kun kerran saavut päälle maan, elävät, kuolleet tuomitaan. Veresi meidät lunasti, siis muista palvelijasi! Vie taivaaseesi, jossa on pyhien autuus loputon. Kansasi, Jeesus, vapahda ja luomakunta pelasta, pahasta meitä varjele, ruumis ja sielu suojele. Päivästä päivään sinulle me ylistystä veisaamme. Suo, ettei synti milloinkaan sinusta saisi luopumaan. Jumala, meitä armahda ja armollasi puolusta. Heikkojen vahva uskallus, kansasi kuule huokaus. Toivomme olet ainoa, oi uskollinen Jumala. Sä kuljet seurassa Jeesuksen, sen kertoo katseesi riemuinen, sen kertoo laulusi helkkyvä myös murheen kyynelten keskellä. Ei tunne rauhaasi maailma, ei huomaa tielläsi kukkia, se aallon leikkeihin kiintyen ei tiedä helmistä syvyyden. Vaan helmen sait sinä kalleimman, se aarre on veri Karitsan. Hän kuoli puolesta syntisten, nyt kuljet vaatteissa autuuden. Jo täällä riemusi Jeesus on, maan päällä, laaksossa ahdingon. Kun matka vaikea uuvuttaa, hän armonlähteenä virvoittaa. Se lähde auki on kaikille, vaan monet kulkevat ohitse. Ei maista korskea maailma sen voimaa, rauhaa ja riemua. Vaan kylmä, synkeä erämaa tuon virran partailla virkoaa, se valkoliljoiksi puhjeten jo loistaa riemua autuuden. Ja virtain varsilla kulkijat näin toinen toistansa auttavat: Oi nosta pääsi ja kultaisiin taas katso taivasten kunnaisiin! Siis riennä, ystävä, riemuiten ja kasva armossa Jeesuksen. Saat kerran porteista Siionin hääriemuun astua sinäkin. Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus, rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on. Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra, sun, suuren ja siunatun, levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan. Herrani, armahda, ohjaa ja taivuta, minne ja milloinka tahtosi vie. Neuvoilla Henkesi valaise mieleni. Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie. Ainoa puhtaus, syntisen uskallus, tuskassa lohdutus: pyhyytesi. Vaatteeksi anna se! Ohjaa ja varjele jokainen askele, Jeesukseni. Vain yksi nimi meille riittää, se yksin riittää pelastukseksi. Sen voimaa tahdon aina kiittää, se kylmän talven muuttaa kevääksi. Oi Jeesus Kristus, sinun nimesi minulle kaikkea on kalliimpi. Sen nimen tahdon, auttajani, uskossa sydämeeni kirjoittaa. Se aurinkona murheessani kirkkaana, lämpimänä helottaa. Saan siunauksen siitä työhön ja lohdutuksen kärsimykseeni. Sen armo loistaa synnin yöhön, luo koko elämäni uudeksi. Sen nimen ylistystä kannan jo täällä, haihtuvalla matkalla. Ja kiitokseni sille annan luonasi taivaan kirkkaudessa. Käyn armoalttarillesi, oi Jeesus, eteen jalkaisi, rukoilen lohdutusta. Taas haavoistasi pyhistä ja verisestä kruunusta nyt etsin virvoitusta. Ah anna, Jeesus, anteeksi, paranna sydänhaavani. Suo voimaa verestäsi seuraamaan jälkiäsi. Näin huono olen kulkija, ontuva, köyhä, sokea ja rampa, raadollinen. Mun lankeemus on riisunut, se luontoni on turmellut, kun petti vihollinen. Minua johda, opeta, vanhurskautees pueta, veresi voiman kautta kuuliaiseksi auta. Vain kuolemas on turvani, veresi puhtauteni, vapauteni vaivas. Kuoleman vangit lunastit, Jumalan kanssa sovitit, aukeni rauhan taivas. Saan porteista nyt pyhimpään ja taivaan iloon ylimpään luo Jumalani tulla, se toivo nyt on mulla. On täällä usein kanteleet pajuissa murheen riippuneet ja juosseet kyyneleemme. Vaan isänmaassa uudessa, Siionin kirkkaudessa, taas soivat kanteleemme. Myös helkkyy minun riemuni, kun risti vaihtuu kruunuksi ja haihtuu kyyneleeni iäiseen autuuteeni. Valvoa mun, Jeesus, anna aina ristis juurella ja niin joka päivä kuolla synneistäni kaikista. Suo myös kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin, että kaiken elämäni sinulle vain eläisin. Auta, että ristin tiellä kuljen askeleissasi. Eksymästä, horjumasta estä, Jeesus, jalkani. Uskoa ja rakkautta, toivoani lisää myös. Anna voimaa kilvoitukseen, täytä alkamasi työs. Rauhan virran anna vuotaa sydämeeni kaipaavaan. Kasvojesi pyhä kuva paina sieluun loistamaan. Ääretöntä rakkautta mihin voisin verrata? Syvä on se niin kuin meri, väkevä kuin kuolema. Ristissäsi, haavoissasi armon löydän ikuisen. Kaikki muu on turhaa aivan, kun vain niitä katselen. Rakas Jeesus, haavoihisi minut kätke kokonaan, kätke siksi, kunnes noudat minut taivaan kunniaan. Suo, Jeesus rakkaani, mun pitää liittoni. Anteeksi synnit annoit, myös minut turvaan kannoit. Varjele armossasi ja hoida omanasi. Suo, että milloinkaan en eksy maailmaan, sen houkutuksiin taivu ja synnin virtaan vaivu. Sen ethän anna voittaa ja pettää, vahingoittaa. Kun olen lampaasi, saan paimenääntäsi kuunnella laumassasi, pysyä seurassasi. Suo, etten tällä tiellä sinua koskaan kiellä. Kun olen vaaroissa, itsesi kirkasta. Tee minut eläväksi, sinussa väkeväksi. Suo voittaa kiusaukset ja välttää lankeemukset. Kun usko heikkenee ja sydän epäilee, armosi anna koittaa, suo epäusko voittaa. Kirkasta, Jeesus, vaivas ja näytä avoin taivas. Näin olen omasi, vahvista toivoni: kun elän omanasi, saan kuolla haavoissasi, ja sitten riemumielin soi kiitos helein kielin. Eteesi, armon Jumala, nyt ahdinkoni toisin, vaan niin en osaa rukoilla kuin osaavani soisin. Siis itse neuvo, opeta ja sydämeeni vuodata nyt rukouksen Henki. Suo, Herra, voimaa, tahtoa minulle rukoukseen, lahjoita taivaan armoa heikkoonkin huokaukseen, niin ettei suu vain puhuisi, vaan koko sielu huutaisi sydämen syvyydestä. Suo minun oikein rukoilla tahtosi mukaisesti ja anna sitä anoa, mi kestää iäisesti, ja suo se uskon uskallus, taivaassa että rukous Jeesuksen tähden kuullaan. En kyllä saa, en tahdokaan armolle määrää panna. Siis säädä aika itse vaan, se, minkä tahdot, anna, ja pyytämääni jos en saa, niin annat, Isä, parempaa Tunnethan, Herra, tarpeemme, puutteemme meidän kaikkein. On tiedossasi hätämme niin pienin kuin myös vaikein. Et, Herra, ole armoton, sinulla Isän sydän on. Me siihen uskallamme. Saa armoon loppumattomaan näin sydämeni luottaa. Isäänsä lapsi milloinkaan ei turvata voi suotta. En lahjojasi ansaitse, kuitenkin, Isä, annat ne sulasta hyvyydestä. Annoithan lahjan suurimman jo Pojassasi mulle. Avoinna portti taivahan jo on armoitetulle. En voi nyt enää epäillä, mua Herra ei voi hyljätä, kun Poikansa hän antoi. Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun, syntein tähden tuomitun, tilastani kauheasta nosti minut olalleen, otti aivan omakseen. Maistaa Herra mun jo antoi, kuinka onkaan suloinen läsnäolo Jeesuksen. Syntini hän kaikki kantoi, päästi alta orjuuden lahjoittaen autuuden. Armo suuri Vapahtajan aarteekseni tullut on, se on katoamaton. Jääköön tyhjä riemu ajan, hänessä on iloa, ihmeellistä lepoa. Hän on turva turvattoman, hän on apu kiusatun, lohduttaja vaivatun. Milloin vuoksi huolettoman vaelluksen horjahdan, toivon hänen nostavan. Hän on ilo itkeväisten, väärien vanhurskaus, hän on tyhmäin viisaus. Rikkaus hän kerjäläisten, hän on pyhyys kurjimman, hyvyys kaikkein huonoimman. Hän on minun paimeneni, minä hänen lampaansa, kuulun hänen laumaansa. Häntä kaipaa sydämeni, hänen seurakunnassaan laitumella käydä saan. Jeesus, rohkeutta anna, että sinun kanssasi kilvoittelen matkani. Autuaitten joukkoon kanna ylistämään sinua uuden virren riemulla. Jo joudu, mun sieluni, heräämähän ja Jumalan Karitsaa kiittämähän. Hän avasi tien pyhän Jumalan luo ja pelastusarmonsa sinulle suo. Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi ja aina vain katselet puutteitasi, kun Jumalan Karitsaa katsella saa, myös sinua verellään puhdistavaa? Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan ja heittäydy armoa rukoilemaan ja köyhänä kaikkine synteinesi vie Herralle vaivattu sydämesi. Et itsessäs olekaan mahdollinen, vaan Jeesus on laupias, voimallinen. Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo, hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo. Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet ja Herrasi kasvoja vain pakenet? Hän saapui myös sinua puhdistamaan ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan. Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan, ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan, saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden ja ikuisen armon ja ystävyyden. On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ, vaan siellä on päiväksi muuttunut yö, kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi ja veisata iäti kiitostasi. Nyt vielä etehesi, oi Jeesus, polvistun. Sun siunauksehesi ja armoos sulkeudun. Alusta loppuun johtaa jos matkalla et saa, niin vaara heti kohtaa, voin tieltä horjahtaa. Vaan lankeemasta estää mua Jeesus voimallaan. Näin usko loppuun kestää ja minut kruunataan. Ristisi Golgatalla se voitonlippu on. Vain siihen katsomalla saan voittopalkinnon. Sä meihin taivaan tiellä Henkesi valo luo ja kerran luonas siellä iäinen autuus suo. Ah Jeesus, Herrani, jo vaipuu toivoni, pimeään yöhön näännyn. Puoleesi, Herra, käännyn. Suo armon aamun koittaa, yö epäilysten voittaa. Pois pilvet hajota ja silmä kirkasta. Osoita sanallasi nyt armoistuintasi. Jo yksi säde sieltä valaisee synkkää mieltä. Vaivattu sieluni virvoita, Herrani. Taas anna lohdutusta, veresi puhdistusta. Suo siipiesi suoja, oi Jeesus, turvan tuoja. Suo, että kuulla saan äänesi uudestaan. Kuvasi sieluun paina ja siellä asu aina. Pois perkaa synti siitä, itseesi minut liitä. Opeta valvomaan ja armoon juurtumaan, uskomaan näkemättä ja muuta pyytämättä kuin olla lunastettu, kuolemaas istutettu. Karitsalle, olen armoliitossa! Minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta. Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään. Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni. Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää! Muuten hukkuu haahteni. Auta, pakohon kun kerran yli virran Baabelista riennämme, että kotimantereilla kanteleilla soivat kiitosvirtemme. Siellä riemun maassa taivaan alta vaivan päästyä sua kiitetään. Siell’ ei aalto uhkaa laivaa, synnin vaivaa siell’ ei itke yksikään. Siell’ on kirkas lasimeri, pyhä veri kiitosvirtenämme on. Siellä aina Jumalalle, Karitsalle ylistys soi loputon. Sydän hämmästyypi näissä ilohäissä, lunastetut riemastuu. Yljän eteen ihmeissänsä ystävänsä kasvoillensa kumartuu. Jeesus, kruunun kirkkaan kannat, Jeesus, ilo, elämä, armon Herra, ystävä. Sinä yksin rauhan annat. Jeesus, olet riemuni, aarre kallein sieluni. Ilman Jeesustani näännyn, ilman hänen armoaan joudun tuskaan kauheaan. Jeesukseni puoleen käännyn, ahdistusten tullessa hän on itse turvana. Syntieni valtaa vastaan, vastaan voimaa kiusaajan, Jeesus, sinuun uskallan. Jeesus varjella voi lastaan, hän on minun iloni, kallein lohdutukseni. Armoon tahdon aina luottaa, sinuun, Jeesus, Herrani, joka maksoit velkani. Armo yksin avun tuottaa elämään ja kuolemaan, armo kantaa voimallaan. Armon lähde, Jeesukseni, sinä elät minussa, minä elän sinussa. Sinusta ei sydäntäni riistä tuska suurinkaan. Sinun olen kokonaan. Omanasi armon tähden ohjaa, Jeesus rakkaani, aina askeleissasi. Ja kun kerran täältä lähden, ole vielä turvana, ainoana aarteena. Jeesus, kaikki kaikessani, Jeesus, Herra ainoa, sydämeni valmista! Ystäväni, auttajani, kiitos, Jeesus, riemuni, aarre kallein sieluni! Jeesus, ruokit sanallasi halullista sieluani, kirkastat sun armosi. Asu, Jeesus, luonani. Herra Jeesus, tunnen kyllä, etten pyhyyteesi yllä. Siksi turvaan armoosi. Kiusausten heltehessä, valheen hengen vietellessä anna kuulla ääntäsi. Murra pahuuteni valta, Herra, suojaa saatanalta. Sinussa on voimani. Rikokseni ovat suuret, synnilläni syvät juuret, vaan en lähde luotasi. Ken nyt voisi syöstä vaivaan? Armostasi perin taivaan. Sinussa on toivoni. Pysy läsnä, Jeesukseni, uudeksi luo sydämeni, Hengellesi alttiiksi. Näin saan elää kanssa Herran, kunnes taivaassasi kerran kaikuu kiitosvirteni: Asun, Jeesus, luonasi. Oi Jeesus Kristus, autuuden ja armahduksen lähde, nyt kuule pyyntö syntisen lunastustyösi tähden. On Vapahtaja nimesi, sen turvin tohdin eteesi sydämen tuskan tuoda. Jo syntymästä syntinen ja turmeltunut aivan vain rangaistuksen ansaitsen ja kuoleman ja vaivan. Puun kielletyn söin hedelmän, menetin onnen, elämän. On siinä synnin palkka. Nyt kiitos, armon ruhtinas, kun uhrin täyden annoit ja puolestamme, laupias, myös tuomiomme kannoit. Pois pyyhit kaikki syntimme, kun verelläsi maksoit ne. Tie taivaaseen on auki. Oi Jeesus, lippu elämän on sinun kädessäsi. Sait kantaa tuskan hirveän, sait voiton ristilläsi. Puu kielletty toi turmion, vaan ristinpuu toi sovinnon. Sielumme haavat hoidat. Nimesi tähden minua nyt auta parannukseen. Suo, että tunnon vaivoissa turvaan vain armahdukseen. Sinua tahdon rakastaa ja armon voimin vaeltaa, sinulle elää, kuolla. Jeesus, aarteheni, riemu sydämeni, kuule ääneni. Katson sinuun aina, sydämeeni paina lohdutuksesi. Herrani, Jeesukseni, verelläsi minut ostit, armohelmaas nostit. Vasten valtaa surman Jeesukselta turvan sydämeni saa. Vaikka vihollinen väijyy petollinen, Jeesus pelastaa. Myrsky soi ja salamoi, synnin syvyys uhkaa, pauhaa, Jeesus antaa rauhaa. Poissa pedon valta, poissa kuolemalta kauhun mahti on. Kiitos Jumalalle, hän suo hukkuvalle turvakallion. Jeesus voi, ken voiton toi, kuolemasta minut auttaa kuolemansa kautta. Menköön mainen kulta, ristiinnaulitulta armon aarteen saan. Niin en maailmasta, vallan valtikasta enää huolikaan. Erottaa ei mikään saa minua pois Herrastani, lunastajastani. Monet kukkuloille täällä korkeimmille pyrkii kunniaan. Jeesus, lähelläsi auta jälkiäsi aina seuraamaan. Ainoa on kunnia, Jeesus, elää omanasi, palvelijanasi. Turhat huolet jääkää, Jeesus tahtoo häätää murheet maailman, kääntää omillensa heidän parhaaksensa kaiken vaikean. Vaivoihin jos joudunkin, kuormani hän kaikki kantaa, kiitosmieltä antaa. Huomaas murheet heitän, Herra, turviis peitän suuret puutteeni. Tunnet asiani, valvo parastani, Vapahtajani. Anteeksi suo syntini, ole vielä kuollessani, Jeesus, riemunani. Sinua, Jeesus, odotan ja sydämeeni halajan. Se itsellesi valmista ja huoneeksesi kaunista. Sinulle portit aukaisen, pois raivaa esteet sydämen. Se Hengelläsi pyhitä, sen ovi sulje synniltä. Oi valon lähde ainoa, yö sielustani karkota, hyvyydelläsi rohkaise ja Hengelläsi valaise. Tee köyhä sielu rikkaaksi aarteilla laupeutesi. Lahjoita rauha, viisaus, rakkaus, voima, luottamus. Niin tahdon Herran kunniaa sanoilla, töillä julistaa ja katsoa sen voitoksi, kun vain saan olla omasi. Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä. Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään. Eksynyttä lammastansa hän on aina säälinyt, tuonut laumaan armossansa, siinä sitä kärsinyt. Uskon, että käydä saan kasvojansa katsomaan. Ei siis alla kiusausten epäillä nyt tarvitse, eikä tiellä huokausten epätoivo vallitse, kun on täysi sovitus, sielun turva, pelastus. Niinpä uskon silmä kantaa yli matkan myrskyisen. Katsellessa rauhan rantaa kaipuu täyttää sydämen. Saavu kohta, määränpää, silloin tyyntyy myrskysää. Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus. Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. Jeesuksen muisto ihana on mieltä ilahduttava. Ei voisi kuulla kalliimpaa, ei veisata suloisempaa kuin nimeänsä ihanaa. Vaan parhain manna, hunaja on hänen läsnäolonsa. Se sydänten on lohdutus, elämän alku, valkeus ja sielun pyhä riemastus. Mun, Jeesus, anna tuntea rakkautesi suuruutta. Oi Jeesus, anteeksantaja ja taivaan kruunun kantaja, ainoa armon jakaja. Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa, ei autuutta saa suurempaa kuin minkä Jeesus lahjoittaa. En lepoa mä löytänyt, en muusta mistään tyyntynyt, ennen kuin löysin aartehen, ystävän, Herran Jeesuksen. Muu vaivoissa ei lohduta, ei auta kuolon tuskissa, ei päästä alta murheitten kuin läsnäolo Jeesuksen. Valmisti kuuliaisuuden, aukaisi oven autuuden Jumala meille Pojassaan, kun antoi hänet kuolemaan. Ainoa anteeksantamus, ainoa synnin sovitus ja ainoa tie armohon Jeesuksen risti yksin on. On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous. Maailman viettelyksistä, kiusauksista, synneistä ainoa ompi pelastus Jeesuksen suuri rakkaus. Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys on Vapahtajan yhteys. Muut kuollessa ei rauhaa saa, ei kestä Herran kunniaa, ei pysy eessä Jumalan kuin seuraajat vain Karitsan. Vapahtajani Jeesus on iloni aina verraton, kun kuljen täällä outona, vieraana, muukalaisena. Jos ahdas onkin taivaan tie, se vaivain maasta kotiin vie. Ja Jeesus kun on kanssani, hän huojentaa mun matkani. Olethan tieni, tähteni, mä horjahdan niin helposti. Varjele, etten eksyisi vaan vaeltaisin tielläsi. Siis auta, Jeesus, matkalla, kun uuvun, nosta, vahvista. Suo voimaa sinuun tyytyä myös koetusten helteessä. Ristisi olkoon voimani, se olkoon matkasauvani, veresi sielun puhdistus ja heikon uskon uudistus. Näin kätke, Jeesus, minutkin turviisi pyhiin haavoihin, kuin kätkee lintu poikansa ja niitä suojaa vaaroissa. Suo, että viimein käydä saan armosi turvin kuolemaan. Myös silloin köyhä sieluni on huomassasi, Herrani. Näin saakoon ruumis rauhassa levätä maassa aikansa. Käyn kiitostasi laulamaan, kun uuteen aamuun nousta saan. Mun hyvään Herraani mä panen toivoni. Hän murheen, tuskan säällä on auttajani täällä. Jos kova onni kohtaa, hän parhaaksi sen johtaa. Vaan minä syntinen niin usein hätäilen. Saan Vapahtajaan luottaa, hän pelastuksen tuottaa. Eläissä, kuollessani on turva Herrassani. Kun elän Herrassa, saan voiton kuollessa. On Kristus elämäni myös lähtöhetkelläni. Hän pitää, milloin kuolen, näin sielustani huolen. Oi Jeesus, Herrani, annoithan henkesi ja astuit ristin vaivaan periäkseni taivaan. Autuuteen minut kanna, iäinen rauha anna. Rukoilen hartaasti, nyt kuule pyyntöni: Oi Jeesus, kuollessani olethan turvanani! Kun täältä kohta lähden, suo voitto ristin tähden. Suojele kotini, perheeni, sukuni. Myös siunaa seurakuntaa, Jumalan perikuntaa. Näin siipiesi suojaan me jäämme hyvään huomaan. Ja kun on kuolema pois meidät kutsuva, vie taivaan kartanoihin, rauhasi asuntoihin, niin että kaikki sinne taas yhteen pääsisimme. Herraani luottaen nyt sanon aamenen. Saan, Jeesus, armostasi pysyä omanasi. Yhdessä kerran saamme me kiittää auttajaamme. Sinuhun, Jeesus, ainoaan mä turvaan tuskissani. En toista turvaa tunnekaan mä ahdistuksissani. Ei mikään voima maallinen, ei taitavinkaan ihminen voi auttaa ahdistuksesta. Siis sinua vain huudan, toivo ainoa. Kun suuret synnit ahdistaa ja sydäntäni soimaa, suo, että sielu tuta saa kuolosi kovan voimaa. Oi Jeesus Kristus, minua nyt Isän luona puolusta. Vapahda synnin kuormasta ja vaarasta. Niin itse lupaat sanassa. Suo usko mulle armostas, se kallis lahja taivaan, niin että varjeluksessas kestäisin kaiken vaivan. Sinua anna rakastaa ja veljeäni armahtaa. Näin eläissä ja kuollessa suo apua, karkota viekas kiusaaja. Kunnia Jumalallemme, Isälle, Luojallemme, ja Kristukselle, Pojalle, rakkaalle Herrallemme, niin Hengelle myös Pyhälle, lohduttajalle hyvälle. Hän täällä meitä opettaa ja vahvistaa, iäiseen riemuun valmistaa. Oi Herrani, saan luoksesi nyt tulla omanasi. Saan auttajan näin parhaimman, lohduttajan. On turva sanassasi. Suo seurata ja palvella sinua, Jumalani. Armostasi taas syntini suo anteeksi. Vahvista uskoani. Vain tielläsi on iloni, jos minne tahdot viedä. Jeesukseni, jää aarteeksi sydämeeni. En muuta turvaa tiedä. Nyt sydämin turvallisin saan olla suojassasi. Siis pelasta jo tuskasta, pois vaivasta vie tähden kuolemasi. Uskaltaen ja iloiten vaellan Herran tiellä. Armosi saan taas uudestaan, käyt auttamaan. Et lohdutusta kiellä. Näin vaivoissa ja murheissa suot virvoituksen parhaan. Tallella on myös avuton ja turvaton. Et päästä tieltä harhaan. Jos kätkeydyt, niin tiedän nyt: käyt silti lähelläni. Oi Herrani, on sanasi nyt voimani ja valo elämäni. suo, että vaeltaisin ja ikuisen myös autuuden, taivaallisen, luonasi kerran saisin. Ihminen, synnissänsä kauan maannut, jo äänen ylhäältä on kuulla saanut: Nyt herää, nouse, katso, päivä koittaa. Se lohduttaa ja kaikki varjot voittaa. Hän kysyi: Kenen ääni onkaan tämä? – Enkeli olen, Herran lähettämä. Siis nouse, Herraan turvasi saat panna, nyt aamuvirren kaikua jo anna. Hän sanoi: Sielu suruissaan ei laula, niin kauan kuin sen sitoo synnin paula. Sen surkeutta kaikki valittavat, kun kuolema ja synti kauhistavat. Enkeli lausui: Sielua, ken nääntyy, jo Herra etsii, ennen kuin se kääntyy. Anteeksi Jeesus antaa, tuskan poistaa, ja armon kirkas paiste sinuun loistaa. Sai syntinen niin rauhan itsellensä, kun valo taivaan kaartui ylitsensä. Hän kiitti siitä sydämellä, suulla ja lauloi aamuvirttä Herran kuulla. Armosi, Herra, anna jälleen loistaa, suo, että yön se sielustani poistaa. Elvytä mieli, anna rohkeutta, vuodata sydämeeni rakkautta. Oi ennustettu valkeuden voitto, oi Kristus, aurinko ja aamun koitto! Etsimään saavuit tieltä eksyneitä, saattamaan taivaan valtakuntaan meitä. Oi Jeesus Kristus, riennä avukseni, kun synti tahtoo voittaa sydämeni. Kiusaaja väijyy, pysy vierelläni. Voimani ainut olet, elämäni. En tahdo Herrastani milloinkaan luopua, en tieltä Jumalani minnekään poiketa. Hän armokädellään suojelee myöhään, varhain, hän turvani on parhain, Herrani haltuun jään. Kun usein hetkellinen on apu ihmisten, on Herra uskollinen auttaja heikkojen. Hän minut pelastaa vaaroista, vahingoista, hän nostaa ahdingoista ja uskoon vahvistaa. Saan, Herra, sinuun luottaa myös murheen aikana. Voit lohdutuksen tuottaa kaikissa vaiheissa. Ruumiini, sieluni hoitoosi, Herra, annan ja eteesi nyt kannan puutteeni, vaivani. Sinua tahdon kiittää nyt sydämestäni, uskossa sinuun liittää saan kaiken toivoni. Oi hetki autuas! Me täällä riemuitsemme, sinua muistelemme, etsimme armoas. Maailma hukkuu kerran, sen vallat vaipuvat, eivätkä päivää Herran voi kestää korskeat. Vaan aamuun kirkkaimpaan saa nousta Herran kansa ja nähdä Jumalansa, riemuita ainiaan. Niin sielu kaunistettu Jumalan armolla ja ruumis kirkastettu saa olla taivaassa. Ah, autuus pyhien! Jumalan asunnoissa on synnin vaiva poissa. Toivossa iloitsen. Voidaan laulaa myös sävelmällä 39. Oi, kuinka unhottaisin nyt armahtajani, kun minut, Jeesus, muistit ja kuolit tähteni. Kun olin kahlittuna, niin minut vapahdit, tuskissa vaikeimmissa vain sinä lohdutit. Näin Jeesus, ystäväni, minua armahdit ja kurjan kuolemasta iäksi lunastit. Sinua, ystäväni, kaikkeni kaikessa, en synneilläni tahdo taas ristiinnaulita. Sain synninpäästön kalliin nyt kuulla vaivaani ja armostasi annoit syntini anteeksi. Taas sydämeni täytit ilolla, rauhalla. Jää turvakseni, Jeesus, ylistän sinua. Oi Jeesus Kristus, auta sinua seuraamaan ja voimallasi liitä itseesi kokonaan. Vahvista uskoani, vie voittoon kilvoitus ja taivaassasi anna iäinen kirkkaus. Kun tunnon taakan alla kristitty vaikertaa ja tiellään vaikealla apua odottaa, saa silloin luottavasti hän synnit tunnustaa ja rippi-isältänsä hän synninpäästön saa. On Kristus kirkollensa antanut lahjansa ja seurakunnallensa avainten valtansa. Kun synninpäästön voima pois tuskat karkottaa, niin ahdistunut tunto taas Herran rauhan saa. Päästösi, Herra, anna voimaksi uupuvain, sen sana tuskiin kanna, lohduksi kuolevain. Vain armon turvin täällä kansasi taivaltaa ja kerran tiensä päässä luoksesi päästä saa. Kun Kristus käski sanansa saarnata maailmalle, hän lupasi myös armonsa sen vastaanottajalle. Se sana hengen virvoittaa ja synneistämme vapahtaa, tuo meille lohdutuksen. On totta, Herra, sanasi, sen totuus kestää aina, vaan usko horjuu alati ja synti meitä painaa. Sen tähden hoidat heikkoja anteeksiantamuksella, asetit synninpäästön. Maan päällä mikä päästetään, päästetään taivaassakin. Maan päällä mikä sidotaan, sidotaan taivaassakin. Ei nouse siellä kanteeksi, se mikä saatiin anteeksi, näin lupaa Kristus itse. Siis Kristukseen nyt uskalla ja sanaan, joka kantaa. Hän siunaa sinut armolla, sen synninpäästö antaa. Luo Kristuksen se johdattaa ja tunnon haavat parantaa. Oi kiitä, sielu, Herraa! Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin. Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin. Jos en voi suoraan Isän syliin juosta ja uskon varmuudesta riemuita, saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa ja ääneen huutaa: Herra, armahda! Jos en voi katsettani sinuun nostaa ja lapsen lailla jäädä turviisi, saan katumuksen, tuskan alta pyytää: Nyt minuun tartu, Vapahtajani! Voidaan laulaa myös sävelmällä 600. Silmäisi eteen, Jeesus, tuon sydämeni syyllisen ja paljastan sen kurjuuden silmäisi eteen, Jeesus. nyt syntieni taakan tuon ja ikävöivän katseen luon silmiisi helliin, Jeesus. Silmäisi nähden, Jeesus, tein syntiä ja rikoin lain. Nyt tuomariini katson vain, Silmiisi katson, Jeesus. Jos tuomionkin kuulisin, niin katson hyljättynäkin Oi Herra, kuinka jouduinkaan näin kauas poluiltasi ja kuinka aina uudestaan teen vastoin tahtoasi! On vihollinen vietellyt ja oma tahto eksynyt maailman, synnin teille. Armosi, jota tarjosit, pois työnsin ynseästi. Synnistä vaikka varoitit, vain jatkoin ylpeästi. En kuullut, Herra, ääntäsi, vaiensin omantuntoni. Niin paaduin pahuuteeni. Kuitenkin kiitän sinua, oi Herra maan ja taivaan, kun vielä armon aikana toit minut tunnonvaivaan. Nyt auta armoon tarttumaan ja siihen yksin turvaamaan syntini kuorman alla. Suo, Kristus, synnit anteeksi veresi kalliin tähden. Tee sillä sielu terveeksi, ennen kuin täältä lähden. Armahda, Herra, minua ja muista armon suuruutta, syntini siihen peitä. Nyt minuun uusi sydän luo, kun annoit katumuksen. Suo, että synninsuru tuo päivittäin parannuksen. Myös kiusausten aikana valveilla pidä minua ja ohjaa Hengelläsi. Oi Kristus, uhrikaritsa, nyt katson ristiäsi ja kiitän, että minulla on turva veressäsi. Synnistä puhdistettuna, uskossa uudistettuna suojaasi minut kätke. Ah armon Herra suloinen, nyt kuule huutoani. Eteesi riennän itkien ja puhun puutteistani. Muu auta ei, kun hätä vei huutamaan armahdusta, rauhaa ja lohdutusta. Kulkija huono tässä on, matka on vaarallinen. Surkea olen, avuton, on sydän vilpillinen. Sokeana en kulkea voi yhtään avuttasi, vaan eksyn polultasi. Henkesi Pyhä paljasti ylpeän sydämeni ja näytti turmelukseni, löi maahan pyhyyteni. Nyt paheksun ja kauhistun entistä elämääni ja pahaa sydäntäni. Määrätön on mun velkani, milloinkaan en voi maksaa. Vanhurskas on myös vihasi, ken sitä kantaa jaksaa? En sovittaa, en parantaa voi yhtään synneistäni, en muuttaa sydäntäni. Niin olen raukka kuunnellut vain omaa järkeäni, turhissa töissä vaivannut uuvuksiin itseäni. Vaan surren sen nyt havaitsen: harhailen eksyksissä, en oikein tiedä, missä. kurjana seison tässä, alastomana, sairaana sieluni ikävässä. Vanhurskautesi puvuksi lahjoita riisutulle, suo lepo vaivatulle. En osaa oikein rukoilla, väsymys tahtoo voittaa, vaan saanhan sanaan turvata, armosi anna koittaa. Oi Herrani, suo ilosi, pois kuorman alta päästä ja tuomiosta säästä. Voi, mihin raukka juoksisin ja mistä avun saisin? Maan ääriin vaikka kulkisin, niin turhaan vaeltaisin, kun kalliin armonaikani tuhlaten käytin, Herrani, tein tahtoasi vastaan. Oi Herra kärsivällinen, eteesi täytyy tulla. Maan tomu olen, syntinen tunnolla tuomitulla. Ei kukaan silloin kestäisi, jos mukaan oikeutesi sä löisit kuivaa kortta. Ah, sammuu uskonlamppuni, jos sen et hoida tulta, ja yöhön vaipuu sieluni, jos en saa voimaa sulta. Sanasi anna valoksi ja Pyhä Henki oppaaksi, mä niitä ikävöitsen. Lähteenä ole janoisen, nälkäisen ruokkijana. Kun eksyn korpeen syntien, niin ole paimenena. Oksalle ole runkona ja ontuvalle sauvana. Lain tuomioista päästä. Jo sydän kylmä sulata ja loista aurinkona, sokean ole valona ja vangin auttajana. Virvoita kuollut elämään, vahvista heikko kestämään ja hoida turvatonta. Ah autuas, ken armosta anteeksi synnit saapi, kun pahat teot Jumala peittää ja unohtaapi. Hänelle Herra vääryyttä ei lue, eikä hänellä hengessä viihdy vilppi. Kun syntejäni salasin tunnustamatta niitä, riutuivat kaikki luunikin, ruumiini kuihtui siitä. Itkussa päivät kuluivat, murheesta kasvot muuttuivat, Jumalan rauha puuttui. Öin päivin oli päälläni kätesi raskas aina. Minua tahtoi syntini toivottomuuteen painaa. Kun tunnon tuska vaivasi, kuivuivat kaikki voimani kuin ruoho helteen alla. Luoksesi, Herra, minua ahdistaa suuri syyni. Tunnustan, pyhä Jumala, syntini kaikki tyynni. Armoa pyydän sinulta, armahda, ainut auttaja. Sanaasi, Herra, luotan. Armoa meidän jokaisen on aina anottava. On pyhienkin kaikkien puoleesi huudettava. Muuten me kurjat hukumme, vihasi virtaan vaivumme. Oi Herra, säästä meitä! Jumala, vahva turvani, murheesta auta tästä, niin armostasi sieluni ei lakkaa kiittämästä. Tie näytä kulkeakseni, voimaksi anna sanasi, johdata Hengelläsi. Ah Jumala, nyt tuskassa armosi turviin lähden. Suo armoa, tuo apua sun totuutesi tähden, sun totuutesi tähden. Armahtaja, nyt lohduta, armosi anna löytää. Ah, mukaan lain nyt älä vain tuomitse lastas köyhää, tuomitse lastas köyhää. Vanhurskasta ja puhdasta ei löydy yhtään täällä. On syystäni nyt kätesi raskaana tunnon päällä, raskaana tunnon päällä. Näin huutelen nyt kaivaten: Katsahda alas vaivaan! Kuin kuivana maa karkea janoan vettä taivaan, janoan vettä taivaan. Oi Herrani, suo sieluni taas kuulla armon ääni! Jo armahda ja pelasta, käy kuohut yli pääni, käy kuohut yli pääni. Oi Jumala, nyt minua tahtosi tietä käytä ja rauhoita ja opeta ja Hengelläsi täytä, ja Hengelläsi täytä. Se lohduttaa ja virvoittaa, kun tiedän, ettet heitä. Oi vanhurskas ja laupias, et kasvojasi peitä, et kasvojasi peitä. Oi Jumala, nyt armahda ja hyvyytesi näytä. Palvelijas sun rauhallas ja ilollasi täytä, ja ilollasi täytä. Oi Jeesus, korkein lohdutus, autuuden, armon lähde! Ah, kuule kurjan valitus nyt kuolemasi tähden. Sieluni pelkää, vapisee, minua synti kahlitsee ja pitää vankinansa. Armahda tässä hädässä ja riennä avukseni. Vuokseni kuolit ristillä, sovitit rikokseni, vapaaksi että pääsisin ja tuomiosi välttäisin, sen vaikka ansaitsenkin. Kun öin ja päivin muistelen mennyttä elämääni, lyö karvas muisto syntien kuin aallot yli pääni. En rauhaa saa, en lepoa, on voima viety ruumiista ja luista, ytimistä. Vaan elävästä sanasta saan jälleen rohkeutta. Se nostaa minut kuolleista ja alkaa luoda uutta. Se armostasi vakuuttaa ja murheessani lohduttaa, se uuden toivon antaa. En koskaan kyyneleilläni voi päästä synneistäni. Turvani on vain veresi, se vuoti edestäni. Se veri puhuu paremmin kuin veri hurskaan Aabelin, ei kostoa se vaadi. Anteeksi anna syntini, armahda, Jeesukseni, kun rikoin pyhän tahtosi, oi Herra, synteineni. Ristisi kalliin unohdin, maailman mieltä noudatin ja kuljin omaa tietä. Kuin Manassen ja Daavidin, oi Herra, kerran säästit, kuin kieltäjäsi Pietarin synneistä, Jeesus, päästit, kuin ristinpuussa ryöväri sai armon, johon turvasi, niin armahda myös minut. Uskoni sinuun vahvista, suo ristiin turva panna. Kaikissa ahdistuksissa tuntooni rauha anna. Ja Hengelläsi lohduta myös viime hetken tullessa, kun kuolemani kohtaan. Lienenkö outo ainoa maan päällä, vaivaini vertaa löytyneekö täällä? Murheeni eikö muutu milloinkaan, huoliini milloin huojennuksen saan? Aina kun aamuin nousee päivä armas, murhekin nousee, paisuu tuska karvas. Ehtoolla muut kun käyvät levolleen, itkuuni yksin jään ja murheeseen. Vitsasi alla, Herra, murrun, näännyn, kätesi painaa, kunne täällä käännyn. Tuomion nuoli särkee sydämen. Katseesi alta minne pakenen? Jos metsäkyyhkyseltä siivet saisin, pois piilopaikkaan kauas kaikkoaisin. Vaan minne, Herra, voisin paeta, mistä et saavuttaisi minua? Tahdotko, Herra, armoton näin olla, hyljätä viimein minut tuomiolla? Laupeuteesi enkö luottaa saa, lastasi etkö tahdo armahtaa? Ansaitsin, Herra, joutuakin vaivaan, vaan onhan vielä auki armo taivaan. Oi Isä, suuret, raskaat syntini Kristuksen tähden anna anteeksi! Sieluni nosta toivoon rohkeampaan, etsithän, Paimen, eksynehen lampaan, tuhlaajalapsen, rahan kadonneen, huomaasi nostat autuaalliseen. Syntinen peitä vanhurskaudella, riemulla kruunaa minut ikuisella, vie ihanimpaan ilosaliisi, pyhien seuraan, Jeesus, luoksesi. Älä vaadi, Jumala, oikeuteen minua. En voi sitä kestää, tuomiota estää. Hukkumasta pelasta! Annoit rakkaan Poikasi, syntini hän sovitti. Anteeksi ne anna, etten kuormaa kanna, jonka kantoi Herrani. Syntieni paulasta päästä, pyhä Jumala. Voita pahan valta, suojaa maailmalta, elämäni uudista. Hoida armon Hengellä, väkevällä kädellä, että rauhan saisin, aina kirkastaisin auttajani nimeä. Sinuun yksin luottaa suo, armostasi apu tuo. Anna noutaa mieltäs, etten eksy tieltäs. Uusi henki minuun luo. Hyvyyttäsi, Herrani, kiittää tahdon iäti. Kun lyö lähdön hetki, päättyy mainen retki, päästä minut lepoosi. Syntinen: Minua, Jeesus, auta, kun huudan sinua. Nyt kuolemasi kautta minua armahda. Jeesus: Käy tänne, syntisparka, niin löydät auttajan. Kun tuntosi on arka, sinua armahdan. En peitä syntejäni, ne kaikki tunnet jo. Nyt polttaa sydäntäni vanhurskas tuomio. Vain minulla on valta armahtaa sinua Jumalan vihan alta ja synnin vallasta. Ei ole ketään toista, ken päästää vaivasta. Nyt epäusko poista, oi Jeesus, armahda. Saat päästön synneistäsi, käy rauhaan Jumalan. Sinua siunaa käsi ainoan auttajan. Sen uskon, Jeesukseni. On armos avara, kun sinä avukseni käyt, pyhä Karitsa. Näin usko loppuun asti, niin vältät helvetin. Saat niittää riemuisasti, kun kylvit kyynelin. Jää, Jeesus, sanallasi minua tukemaan, matkaani ohjaamaan. Iäti armo kestää, sinua vahvistaa ja harhateiltä estää, Näin kanssa pyhiesi suo taivas periä ja anna autuutesi, oi sielun ystävä. Käyn vierelläsi tiellä, perille kuljetan. Saat kerran kruunun siellä, saat nähdä Jumalan. Nyt kiitän, kunnioitan sinua, Herrani. Kun kerran kruunun voitan, ylistän iäti. Oi armon lähde ainoa, aarteeni, auttajani, armahda, Jeesus, minua raskaassa tuskassani. Syntini suuret vaivaavat, ne tuntoani painavat. Armahda kurjuuttani! Nyt kaikki suuret syntini anteeksi, Jeesus, anna. Ristillä maksoit velkani, suo turva siihen panna. Lohdutus haavoissasi suo ja uusi toivo, mieli luo, armolla nosta, kanna. Oi Herra, ovat syntini raskaammat meren santaa, ja velkani on suurempi kuin minkä jaksan kantaa. Sen alla maahan vaipuisin, jos lohdutusta vaivoihin en sanastasi saisi. Sanasi, Herra suloinen, minulle turvan tuottaa. Tuot valkeuteen jokaisen, ken armoosi vain luottaa. Ken surren katuu syntejään, ei pelastusta hädässään sinulta toivo suotta. Minua kurjaa, Herrani, nyt armahda ja auta, kun synti kalvaa mieltäni ja leikkaa niin kuin rauta. Puhdistit kerran Daavidin, puhdista, pese minutkin, suo rauha veres kautta. Polvistun, Herra, eteesi mielellä haikealla. Rukoilen sydämestäni armoa tuskan alla. Syntini peitä syyttävät ja teot väärät, ilkeät armolla avaralla. Pois ota kuorma vaikea nimesi pyhän tähden. Sieluuni rauha lahjoita sen kaikki tuskat nähden. Niin voimastasi iloitsen ja tielle kuuliaisuuden taas mielin uusin lähden. Hengellä armon vahvista kantamaan ristiäni ja haavoissasi puhdista, uudista elämäni. Suo voimaa kuolemastasi, suo, että turvaan armoosi myös täältä lähteissäni. Oi Kristus, taivaan kuningas, lunastajani laupias, nyt kuule rukoukseni, annoithan uhriveresi. En ainuttakaan syntiä voi silmiltäsi kätkeä. Oi Kristus, Herra, minua ja elämääni armahda. Sinussa itse Jumala on tullut alas taivaasta lunastamaan ja päästämään ihmiset heidän synneistään. Siis, Jeesus Kristus, armahda, syntistä älä kadota, on turha lunastuksesi, jos ostamasi hukkuisi. Kun muinoin nainen syntinen eteesi vaipui itkien, hän syntinsä sai anteeksi, teit, Herra, kaiken uudeksi. Ja vielä ristinpuultakin veit paratiisiin ryövärin, kun syntinsä hän tunnusti, sinua huusi avuksi. Oi Herra, itse vannoit sen, et kuolla soisi syntisen, vaan tahdot, että kääntyisi ja ikuisesti eläisi. Siis katson, Jeesus, puoleesi, tunnustan kaikki syntini. en muualta saa apua. Niin soikoon sulle iäti, oi Jeesus, ylistykseni! Sä niitä aina armahdat, puoleesi jotka huutavat. Ylistys aina Isälle ja Hengelle myös Pyhälle, ylistys olkoon iäinen! Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan, anteeks sain ja saan. Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon, elämään, armoon, elämään. Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan, laps oon Jumalan. Lapsi oma Herran, taivaan kuninkaan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan, valtakunnan saan. Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, häihin iäisiin. Mä elän laupeudesta ja armon antimista. En ansainnut mä autuutta, se tuotiin taivahista. Tää lohdutus on ainoa: mä elän laupeudesta. Sua, Jeesus, kiitän ainian, kun hädästä mun nostit, joit vihan maljan katkeran ja verelläs mun ostit. On autuuteni sinussa: Ylistän, Isä, sinua nyt täällä murheen maassa, vaan kerran valkovaatteissa saan kiittää kunniassa. Soi riemuvirsi taivaassa: Mä elän laupeudesta. Kristuksen tähden menköön vain maailma tykkänään, kun kalleimpana aarteenain mä pidän ristiään. On kuolemassaan, ristissään elämä, uskoni, on haavoissaan ja veressään nyt vahva toivoni. Ristille saakka minua on rakastanut hän ja kuolemallaan kovalla ansainnut elämän. Kuolemaan kanssa Kristuksen on minut haudattu, vanhurskauden vaatteeseen kasteessa puettu. En enää elä itse mä, vaan Kristus minussa. Hän pitää viettelyksissä luontoni kurissa. Ja minkä vielä lihassa nyt elän päällä maan, Jumalan Pojan uskossa sen elää täällä saan. Oi Henki Pyhä, armias, vahvista uskoni ja anna, että autuas on täältä lähtöni. Jeesus, parhain ystäväni, löytäisinkö vertaista? Auta, etten eläissäni koskaan hylkää sinua. Minut ken saa riistetyksi kädestäsi rakkaasta, kun on meillä tahto yksi nyt ja kerran taivaassa? Hän on kuollut puolestani, minut ken voi kadottaa? Ylösnoussut puoltajani minut vanhurskauttaa. Ken nyt syyttää uskaltaisi valittua Kristuksen, tuomita ken hänet saisi joukkoon kadotettujen? Eivät mitkään voimat maiset, eivät henkivallatkaan, nykyiset, ei tulevaiset, elämä, ei kuolokaan erottaa voi Jumalasta, hänen rakkaudestaan. Kristuksessa on se vasta julki tullut maailmaan. Oi Jeesus, auttaja ja armon antaja, syytönnä synnit kannoit, elämän meille annoit. Taivaassa, valtiaamme, rukoilet puolestamme. Myös minut lunastit, myös minut pelastit, vapaaksi orjan ostit, elämän tielle nostit. Nyt kuljet rinnallani Siis kuulun sinulle ja sinä minulle. Veljeksi synnyit vaivaan, viet minut riemuun taivaan, oi Jeesus, auttajani ja kaikki kaikessani. Taas armolahjoilla kansaasi virvoita. Tuo terveyttä meille ja johda rauhan teille. Hengellä meidät täytä, armosi syvyys näytä. Nyt kaikki laulakaa, kiitosta veisatkaa! Ylistä, Herran kansa, Jeesusta armostansa. Toivossa riemuitkaamme. Jo saavu, Jeesus. Aamen. Nyt kiitän riemuiten niin sydämin kuin kielin. Herraani rukoilen nyt luottavaisin mielin. Hän kuulee minua ja kutsuu Pojassaan taas uskalluksella eteensä astumaan. Näin käskit rukoilla, Isäni, Jumalani. Puolusta minua nyt, Jeesus, auttajani. Ja lohduttajani, oi Henki totuuden, käy heikon voimaksi, Niin usein, Jumala, jo hyvyyttäsi näytit. Kun anoin uskossa, niin pyyntöni myös täytit. Lahjoitat runsaammin kuin osaan pyytääkään. Suo, että kiirehdin Iloiten eteesi siis astun lapsenasi. Nimessä Poikasi taas auta voimallasi. Voit, tahdot, teetkin sen, niin lupaat sanassa. On sinun ikuinen valta ja kunnia. Enkö Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi! Enkö suurta auttajaani ylistäisi hartaasti! Pohjatonta laupeutta lapsilleen hän osoittaa, Isän sydän armahtaa täynnä pelkkää rakkautta. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan. Niin kuin kotka siivillänsä poikiansa peittelee, niin hän minut kädellänsä armiaasti suojelee. Äidinkohdussa jo antoi muodon, hengen, elämän, sieltä tähän hetkeen hän huostassansa hoiti, kantoi. Eipä ollut Poikansakaan liian kallis hänelle, kuolemaan hän antoi rakkaan elämäksi minulle. Ääretön on Herran hyvyys! Vaikka heikko henkeni kuinka tarkoin miettisi, tutkimaton on sen syvyys. Pyhän Hengen johdattamaan Herra antaa sanassaan, elämääni hallitsemaan tiellä taivaan kunniaan. Uskon kirkkaan, puhtaan liekin sytyttää hän sydämeen, johtaa minut autuuteen, valaistu on kuolontiekin. Sielustani huolen kantaa, armollaan hän ruokkii sen. Ruumiilleni hän myös antaa kaiken, mitä tarvitsen. Milloin taito oma puuttuu taikka olen voimaton, Herra heikon voima on, vahvaksi näin heikko muuttuu. Maailmamme aarteinensa hallintaamme Herra soi, luomakunnan luotuinensa hyödyksemme meille loi. Minne silmä, tieto kantaa, runsaasti on lahjoja, joita Luoja, kaitsija, luoduillensa aina antaa. Silmäni kun uneen suljen, Herrani jää valvomaan. Taas kun uuteen aamuun kuljen, uuden armon aina saan. Ellei kasvot Herran armaan jäisi tiellä saattamaan, sieluni ei tuskistaan koskaan toipua vois varmaan. Vaikka väijyy sieluani vihollinen, kiusaaja, ei se koskaan Herrastani tempaa irti minua. Herra torjuu voimallansa kaiken pahan päältäni johdattaen juoksuni Hengellänsä, armollansa. Niin kuin isä ei voi kieltää rakkautta lapseltaan, joka vastoin isän mieltä harhaan kulkee toisinaan, niin myös Herra hoitaa lastaan rakkauden vitsalla eikä koston miekalla, armoon sulkee ainoastaan. Vaikka joskus ankaralta tuntuu Herran kuritus, Herralla on siihen valta, häntä ohjaa rakkaus. Minut syntiin hukkumasta Isä tahtoo varjella, siksi ohjaa luoksensa ristin tietä taivaan lasta. Eikä ole, uskon kyllä, risti luotu iäksi. Ei sen vaiva enää yllä tuolle puolen matkani. Talven tuimat tuiskut poistaa jälleen suvi suloinen, niin myös jälkeen vaivojen ilosta saa silmä loistaa. Sinulla on Isän sydän, niin myös Isän rakkaus. Herra, lapsenasi pyydän: Kuule uskon rukous. Auta, että armostasi täällä aina päivin, öin, ajatuksin, puhein, töin etsin, Herra, kasvojasi. Ja kun loppuu aikani, ylistää saan iäti. Älä sure, sielu parka, niin kuin Herra hylkäisi. Turvaa sanaan, sydän arka, pois jo laske kuormasi. Vaikka olet syntinen, Jumala on armoinen. Itse hankit kadotuksen, Herra tuotti pelastuksen. Kuolemaa ei kurjimmankaan Herra tahdo milloinkaan. Hän ei hylkää vihassaankaan langenneita luotujaan. Herra katsoo riemuiten, kuinka kääntyy syntinen, luopuu täällä vääryydestään, etsii Herraa sydämestään. Niin kuin armas isä lastaan sinua hän rakastaa, rientää kaukaa juosten vastaan armahtaakseen tuhlaajaa. Kurjuuttasi säälii hän, antaa uuden elämän, ei hän tahdo kuolemaasi, luota, sielu, Jumalaasi. Lammastaan ei paimen parhain etsi sillä huolella, jolla Herra myöhään, varhain hoivaa ihmislapsia. Ilon itkuun heltyisit, jos sen oikein tuntisit, kuinka Herra kärsii meitä synnin teille eksyneitä. Riemulaulu enkeleiden halki taivaan kajahtaa, orjuudesta harhateiden syntinen kun nousta saa. Isä kutsuu lapsiaan juhlariemuun ihanaan, synnit meren pohjaan heittää, armollansa kaiken peittää. Ei niin vuorta korkeata, pohjatonta syvyyttä, sadetta niin siunaavata, paistetta niin lämmintä, että Herran armoa voisi niihin verrata. Syntisi on suuri aivan, suurempi on armo taivaan. Rohkaistu siis, sielu parka, joka näännyt murheeseen, pelko heitä, sydän arka, katso Herraan Jeesukseen. Syntiesi suuruutta et voi armoon verrata. Katso Herran laupeutta, ääretöntä rakkautta. Tuhat kertaa suuremmaksi maa jos luotu olisi ja sen synti painavaksi kuormaksesi kaatuisi, eipä Herra armoaan kieltää voisi silloinkaan. Rakkaus kuin liekki hohtaa, lapsensa kun Isä kohtaa. Armon oven, Jumalani, anna olla avoinna, että aina tuskassani sinut saisin tuntea. Levätä suo sinussa, työsi täytä minussa. Pyhän Hengen anna hoitaa, ettei synnin valta voita. Hädässä huudan Herraa kaikesta sielusta. Ah, auta tällä kertaa, oi Jeesus, auttaja! Korvasi avaa vielä ja kuule huutoni ja anna murheen tiellä armosi, apusi. Jos oikeuden mukaan tahtoisit tuomita, ei kestää voisi kukaan, täytyisi hukkua. Vaan, Herra, katuville et kosta milloinkaan, kiiruhdat syntisille anteeksi antamaan. Lupaukseesi varmaan nyt panen toivoni. Saan siitä avun armaan, Kuin päivää aamuun asti odottaa vartija, niin Herraa luottavasti, sieluni, odota. Israel, lujaan luottaa saat Herran hyvyyteen. Hän aina avun tuottaa, vie viimein autuuteen, anteeksi synnit antaa armostaan suuresta, kansansa kuormat kantaa, sen päästää tuskasta. Sua syvyydestä avuksi nyt huudan, Jumalani. Korviisi ota huutoni ja auta sieluani. Jos syntejäni muistelet ja luet syyksi vääryydet, en kestä edessäsi. Jos synneistä me tahdomme vapaiksi, puhtaiks tulla, ei auta omat tekomme, muu apu täytyy olla. Jumala meitä armosta voi auttaa synnin vallasta. Vain Herraan turvatkaamme. Siis armoos, Herra, uskallan, et vaivaista sä heitä. Mä omat työni unhotan, ne syntiä ei peitä. Mä turvaan kurjuudessakin sun sanas lupauksihin. Ne totta ovat aina. Jos viivyttäisit apua minua koetellen, niin riipun, Herra, sinussa, jään toivoon odotellen. Jos hirmuiselta näytätkin, laupias olet silloinkin ja ajallasi autat. Vaikka on suuret syntini, suurempi armos vielä. On hätääntynyt sieluni, vaan armoas et kiellä. Mua synneistäni puhdistat, mua murheellista lohdutat. Vain sinun kiitos olkoon! Oi Jeesus Kristus, Herramme, Jumalan Poika, turvamme, taivaasta astuit päälle maan vaivasta meitä auttamaan. Nöyrästi, Herra, kiitämme suullamme, sydämellämme, kun tulit meidät perimään iäiseen taivaan elämään. Nyt, uskollinen auttaja, armossa meitä johdata ja ohjaa askeleitamme lyhyen elinaikamme. Sinulle auta elämään, uskossa täältä lähtemään, niin saamme kiittää ajassa ja iäisesti taivaassa. Jeesus armon soi, voiton meille toi, hän on valkeus, tie, totuus, elämä. Hän, vanhurskaus, armo, laupeus, meille nyt on ilmestynyt ylhäältä. Hän koitto on, hän valaisee ja kuolon kahleet katkaisee, poistaa orjuuden, kuorman syntien. Nyt jo aavistaa me saamme autuuden. Kirkas aamun koi päivän uuden loi, meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan. Riennä, syntinen, luokse Jeesuksen, ota vastaan armo hänen armostaan. pois otti synnit maailman. Siihen luottaa saa, siihen turvatkaa. Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa! On turmeltunut ihminen jo Aadamista asti. On meissä myrkky pahuuden parantumattomasti. Ei itseään siis yksikään pois orjuudesta osta. Vain Jumala vain armosta voi nostaa turmiosta. Me hylkäsimme Jumalan, vaan Poikansa hän antoi. Vaivoissa ristinkuoleman syntimme Jeesus kantoi. Hän taisteli ja lunasti niin meidät kuolemalta. Voitettu on ja voimaton kuoleman hirmuvalta. Hän elämä ja valo on ja tiemme, totuutemme ja sana katoamaton, annettu oppaaksemme. Ei kädestään hän kenenkään suo riistää elämäämme. Näin uskoen ja luottaen Kristuksen turviin jäämme. Vaan pettymyksen katkeran se itsellensä tuottaa, ken hylkää Herran Jumalan, ihmisen voimaan luottaa. Ei synnissä, sen hetteissä hän pääse janostansa. Jos Kristus saa sen sammuttaa, hän löytää auttajansa. Ken täällä kuulee Jumalaa, se turvassa saa olla, ja horjumatta seistä saa sen talo kalliolla. Kun tuulispää ja rajusää käy päälle raivoissansa, ei horjuta se taloa, se kestää paikallansa. On kynttilänä sanasi, sen, Herra, anna loistaa, valaista askeleitani, epäilys, pelko poistaa. Yön aikana saan sanassa jo nähdä aamutähden. Näin toivossa voin kulkea ja kerran kotiin lähden. Vuorella Kristus kirkastui kuin päivä paistavaksi. Heleä pilvi ilmaantui, sai kaiken loistavaksi. Pilvestä ääni kajahti: ”On tässä rakas Poikani, te häntä kuulkaa aina. ” Itsensä Kristus kirkastaa nyt vielä omillensa, vaan kuitenkin taas katoaa ja salaa suuruutensa. Ei kauan myöskään vuorella Kristuksen pyhää loistoa ystävät nähdä saaneet. Vaan kirkkautta Kristuksen katsella siinä saamme, kun Golgatalla kärsien saa voiton kuninkaamme. Hän Jumalamme kirkastaa, kun maailmaa hän armahtaa. Hän loistaa rakkautta. Parhainkin riemu päällä maan pois haihtuu varjon lailla, vaan taivaan riemu milloinkaan ei muutu autuailla. Se autuus, joka nyt ei näy, tuhannen tuhat kertaa käy ylitse aavistusten. Taivaassa vasta Kristusta täydessä loistossansa me aina saamme katsella kaikkien pyhäin kanssa. Kasvoista siellä kasvoihin se nähdään, mitä katseltiin kuin arvoitusta kerran. Kirkasta, Kristus, itsesi myös meille matkallamme. Voimalla kalliin sanasi niin että kirkastettuina me saamme kerran taivaassa veisata kiitostasi. On hyvyydessään Jumala jo meitä armahtanut, verellä oman Poikansa synnistä puhdistanut. Ei auta oma ansio, kun uhkaa Herran tuomio. On armo ainut turva. Lain käskyt kaikki vaativat pyhyyttä, rakkautta, ja Herran silmät katsovat sydämen puhtautta. Vaan turmeltu on ihminen, on hyvään hidas, saastainen ja kuollut synneissänsä. Ei täytä meistä yksikään lain pyhää vaatimusta. Ei kukaan pysty välttämään sen uhkaa, rangaistusta. Sen tähden hyvä Jumala soi meille rakkaan Poikansa vanhurskaudeksemme. Lain kaiken hän on täyttänyt, hän Isän vihan kantoi. Siis iloitkaa, te kristityt, hän pääsyn armoon antoi. Ei tuomita nyt laki saa, kun Kristus meidät armahtaa ja armo synnit peittää. Kun suuren turmeluksemme me surren tunnustamme ja ristin saarnan kuulemme ja armon omistamme, niin vanhurskaiksi tulemme, lain käskyjä myös kuulemme ja tahdomme ne täyttää. Kun Herran Henki sydämeen elämän uuden antaa, hän ohjaa meitä pyhyyteen ja voimallansa kantaa. Hän pahan kahleet katkaisee, hän hyviin töihin rohkaisee ja antaa uuden toivon. Näin usko kantaa hedelmää, saa aikaan rakkautta ja meitä täällä yhdistää, luo mieliin laupeutta. Näin Herran laki täytetään ja toisten puutteet peitetään. Niin Kristus meitä käski. Ei koskaan pyydä rakkaus kiitosta teoistansa. Vaan meillä Herran lupaus on hänen sanassansa: Ken rakkautta osoittaa, se rakkautta myöskin saa ja siunausta niittää. Sua kiitämme, kun armahdat näin meitä Pojassasi ja vanhurskaiksi julistat, oi Isä, armostasi. On meissä synti, turmelus vaan Kristuksessa lunastus. Ylistys, kiitos, aamen! Oi iloitkaa, te kristityt, veisatkaa hartain mielin kiitosta Jumalalle nyt niin sydämin kuin kielin suuresta rakkaudesta, kun antanut hän armonsa on meille Kristuksessa. Voi, kuinka lujaan minua sai pitää kahleissansa tuo vihollinen, saatana, ja käyttää orjanansa! Näin syntiin yhä syvemmin ja omantunnon kipuihin ja ahdistukseen vaivuin. Kun omin neuvoin vapaaksi en päässyt synneistäni ja turvaa hyvät tekoni ei tuoneet hädässäni, niin kaiken toivon kadotin, näin kuoleman ja helvetin uhkaavan kauhuillansa. Vaan iankaikkisuudessa mua sääli Isä taivaan, hän muisti laupeuttansa ja katsoi alas vaivaan. Hän katsoi minun puoleeni ja kurjaa auttoi, armahti, hän uhrin kalliin antoi. ”Käy viipymättä auttamaan”, hän lausui Pojallensa, ”tuon kurjan luokse maailmaan käy pelastajaksensa. Hän kuolee, hukkuu synneissään, vaan lähde sinä kärsimään nyt hänen kuolemansa. ” Ja Poika kuuli Isäänsä ja jätti kirkkaan taivaan. Niin syntyi tänne neitseestä hän veljekseni vaivaan, näin herruutensa salaten hän otti muodon ihmisen, hän vangitsijan voitti. Hän lausui: ”Luota voimaani, kun sodin puolestasi ja hyväksesi kaikkeni tein Vapahtajanasi. Näin ostin sinut kalliisti ja aina kuljen kanssasi, ei erottaa voi meitä. Nyt vuodatettu vereni tuo rauhan, turvan tuottaa. Kun kaiken kärsin tähtesi, saat lunastukseen luottaa. Kun voitin synnin, kuoleman ja armon aarteet lahjoitan, niin tulet autuaaksi. Ja Isän luona taivaassa nyt olen puoltajasi ja rukouksin sinua myös muistan murheissasi. Kun Pyhä Henki opettaa ja sanaa aina kirkastaa, hän johtaa totuuteeni. Tuo tekoni ja sanani nyt julki rohkeasti, näin kasvaa valtakuntani, se kestää ikuisesti. Vaan karta ihmisoppeja, ne vievät aarteen sinulta, vain sanassani pysy. ” Siis kiitän Isää armosta, kun Poikansa hän antoi, ja kiitän aina Jeesusta, kun syntini hän kantoi. Hän minut kuolon kidasta ja pahan hengen pauloista näin auttoi tielle taivaan. Voidaan laulaa myös sävelmällä 137. Niin suuresti on Jumala maailmaa rakastanut, hän että rakkaan Poikansa on sille lahjoittanut. Ei mikään muu voi pelastaa maailmaa langennutta, pois poikennutta. Kiittäen katsokaa nyt Herran laupeutta! On siinä kallein lohdutus ja turva hädässämme, kun Jeesuksessa pelastus on suotu synneistämme. Saan ihmetellä, Jumala, rakkauttasi meihin pois eksyneihin, kun isän tavalla näin katsot kadonneihin. Ken uskoo Herraan Jeesukseen, saa armon osaksensa, sen ottaa Isä omakseen, rakkaaksi lapseksensa. Ei Jeesus tullut taivaasta maailmaa tuomitsemaan vaan pelastamaan ja meitä kaikkia autuuteen johdattamaan. Ken Jeesukseen ei uskalla, on tuomittu jo aivan, sen hylkää Herra Jumala, se ikuisen saa vaivan. Ken Herran uhrikaritsaa ei ota turvaksensa, se omaksensa ei tunnon rauhaa saa, autuutta osaksensa. Se elämän saa ikuisen ja taivaan ilon kerran, ken elää, kuolee turvaten vain yksin armoon Herran. Suo, Isä, meidän uskossa Jeesukseen toivo panna, Henkesi anna, ja kerran armosta rauhaasi meidät kanna! Kiitetty Herra, joka kansallensa toi pelastuksen, antoi autuutensa. Hän lunastuksen meille valmisti, sen profeettainsa kautta ilmoitti. Me odotimme laupeutta Herran, hän isillemme lupasi sen kerran. Hän muisti liittoaan ja lapsiaan ja tuli tänne meitä auttamaan. Me vainoojista vapaat olla saamme, siis pelkäämättä Herraa palvelkaamme nyt pyhyydessä aina nöyrinä kaikkina elämämme päivinä. Johannes tietä tuli valmistamaan, Kristuksen saapumista julistamaan. On Kristuksessa täysi sovitus, anteeksiantamus ja pelastus. On aamunkoitto kirkas noussut meille, yön kuolonvarjoon kauas eksyneille. Oi johda rauhan tielle jalkamme, taivaasta tänne tullut Herramme. Voidaan laulaa myös sävelmällä 371. Kiitetty olkoon Jumala, hän etsinyt on kansaansa, sen hyvyydessään säästänyt ja tuomiosta päästänyt. Hän Johanneksen armossaan on lähettänyt maailmaan. Profeetta tietä Kristuksen valmistaa eteen ihmisten. Johannes kutsuu saarnallaan autuuden tietä tuntemaan. Siis mielenne jo muuttakaa ja yksin Herraa palvelkaa. Ylhäältä aamunkoitto nyt on meitä täällä etsinyt. Kun saamme synnit anteeksi, luo Herra meidät uudeksi. Ne jotka kuolon varjossa istuvat synnin vankeina, valoonsa Kristus vapahtaa ja rauhan tielle johdattaa. Siis olkoon kiitos Isälle ja Jeesukselle, Pojalle, myös Pyhä Henki kiitoksen nyt saakoon iankaikkisen! Oi Jeesus, synnyit maailmaan puhtaasta neitsyestä. Näin saavuit meitä auttamaan kuoleman synkeydestä. Syntimme tähden kauhean näit meidän vaivaan joutuvan, liekkeihin kadotuksen. Et voinut rakkaudessa katsella kurjuuttamme, sen tähden päätit taistella voimallas puolestamme. Et itseäsi säästänyt, on kuolemasi tähden nyt elämä, voitto meillä. Lupasit meitä armahtaa, kaikille avun tuottaa, niin jokainen nyt turvan saa, ken yksin sinuun luottaa. Siis minäkään en epäile, näin, Jeesus, teet myös minulle lupauksesi mukaan. Suuresti meitä rakastit, niin että jätit taivaan ja kansaksesi omistit armosta meidät aivan. Me saamme siitä iloita, kun meidät itse Jumala nyt ottaa lapsiksensa. Armosta tästä suuresta nyt ota kiitoksemme. Päästithän meidät tuskasta ja poistit orjuutemme. Riemuita sydämemme saa ja kunnioittaa Jumalaa, Isäämme taivaallista. Kristus, Jumalan Poika, turvamme toivottu, Isästä meille koittaa, niin kertoo Raamattu. Hän, kirkas aamutähti, valoksi meille lähti maanpiiriin pimeään. Hän syntyi ihmiseksi neitseestä puhtaasta, maailman autuudeksi hän saapui taivaasta. Hän kuolon vallan voitti, elämä uusi koitti ja taivas aukeni. Tuo, Kristus, voimaksemme nyt rakkautesi, niin että sydämemme vain sinuun juurtuisi. Suo altis mieli meille ja Isän tahdon teille tahtomme taivuta. On sinun kaikki valta, sait Isältäsi sen, siis turmeluksen alta pelasta ihminen. Ei muu voi meitä auttaa, vain kuolemasi kautta me saamme elämän. Sait meidät Isältäsi, et meitä kadota. Oi Kristus, kädelläsi taivaaseen taluta! Suo meidän sinne tulla, luonasi aina olla pyhien seurassa. Taivasten taivaisiin et mahdu, kaiken luoja. Ilmestyt kuitenkin luoksemme, armon tuoja, ja itse, Herramme, huoneesi rakennat. Elävät kivet vain sen muuriin kelpaavat. Näin meissä herätköön nyt sydän horroksesta ja saakoon voimansa sanasi totuudesta. Kun täällä rukoillaan maailman puolesta, niin anna meidänkin työhösi suostua. Kasteessa armosi lahjoitat lapsillemme, teet liiton kanssamme sinulle elääksemme. Ja juhlapöytäsi kun täällä katetaan, itseesi yhdistät, lähetät maailmaan. Lähetä meille nyt armosi, totuutesi, ja kivet kuolleetkin herätä lapsiksesi. Myös tässä huoneessa tee luovaa työtäsi ja meistä kaikista rakenna kirkkosi. Sun työhös, Jeesus, kutsun sain, suo, että sen mä muistan vain, suo voimaa työhös mulle. Suo kunniaas mun etsiä, maailma turha hyljätä ja elää yksin sulle. Sun, Herra, pyhä tahtosi tee aina mulle rakkaaksi, mua heikkoa sä kanna. Mua totuudessas varjele, sun seurakuntaas suojele ja viimein ilos anna. Herra, joka vartioitset laitumesi lampaita, kutsut meitä, ruokit, kaitset kirkossasi sanalla. Anna meille paimeneksi opettaja oikea, sielujemme autuudeksi uskollinen kaitsija. Valitsemaan auta meitä, Herra, paimen sellainen, joka etsii eksyneitä, ohjaa luokse Kristuksen, meitä tukee uskossamme, ehtii luokse heikkojen ihmisenä rinnallamme armostasi eläen. Johdata siis vaaliamme, ylhäältä suo viisaus. Olkoon meillä oppaanamme omantunnon todistus. Herra, sinun kunniaasi auta meitä etsimään, yksin sinun valintaasi täällä aina tyytymään. Oi Paimen lammasten, elämän meille annoit, niin meistä huolta kannoit. Laumaasi voimalla nyt vielä varjelet ja armon sanalla sielumme ravitset. Sain kutsun, Herrani, kaitsemaan lampaitasi, kun paimenvirkani sain seurakunnassasi. Vaan kuinka toimittaa näin heikko ihminen voi työtä korkeaa Herramme Kristuksen? Vaan koska, Herrani, teen työtä kutsustasi, niin vyötä omasi voimalla taivaastasi. Palvelijallesi armosi lahjoita, suo Pyhä Henkesi ja taito toimia. Suo, että etsisin vain sinun kunniaasi, laumaasi hoitaisin kalliisti ostamaasi. En etsi kiitosta, en pelkää maailmaa, kun epäuskosta pois autan hukkuvaa. Hengellä vahvista, kun saarnaan totuuttasi, synneistä nuhdella suo sinun voimallasi. Varjele, Herrani, niin etten julista ihmisten mieliksi, vaan pysyn sanassa. Kun sanan saarnassa tuon julki totuutesi, suo minun puhtaana se tuoda laumallesi. Saan kylvää sanaasi näin peltoon sydänten. Sinulta, Herrani, kasvua rukoilen. Kun muille opettaa saan taivaan tietä kaitaa, suo, että vaeltaa myös paimen sillä taitaa. Pois torju synnin työ ja valheet kiusaajan, niin etten maahan lyö, nyt mitä rakennan. Suo, ettei pettäisi ei kunnia, ei valta. Tee minut vapaaksi, pois oman pyyteen alta. Kasvata osaani näin, Herra, tyytymään. Haltuusi, johtoosi kiittäen aina jään. Oi Ylipaimen, niin laumaasi hoida tiellä, majoihin iäisiin se että pääsee siellä. Kun saavut, Herrani, suo, että minäkin, paimen ja lampaasi, myös taivaan perisin. Jumalan valtaistuin on keskellä enkeleiden. Hän näkee maansa ahdingon ja tuskat synnin teiden. Työhönsä meitä etsii hän: ”Kenetkä teistä lähetän? ” – Lähetä minut, oi Herra. Opetuslapsi kuulla saa: ”Tahdotko, ystäväni, minua aina rakastaa, palvella nimessäni? Laumaani kaitse, paimenna, ruoki ja hoida lampaita. ” – Sinua rakastan, Herra. Opetuslapset pelkäävät lukkojen taakse käyden. Silloin he Herran näkevät, Jeesus tuo rauhan täyden. ”Nyt Pyhä Henki ottakaa, anteeksi synnit antakaa. ” – Herrani, Vapahtajani! Suo niiden, jotka työhösi ottavat kutsun vastaan, seurata, Kristus, alttiisti sinua ainoastaan. Uskolliseksi kirkko tee, se että valvoo, taistelee. Nyt valtakuntasi tulkoon! Kirkasta, oi Jeesus, meille ristinpuussa itsesi. Voita kansat sanallasi, näytä rakkautesi, että rauhaa etsisimme, kyynelsilmin nöyrtyisimme. Siionisi laidunmaille saata, Herra, laumasi. Taita perheväellesi leipää pyhän sanasi. Armotyösi meille näytä, Hengelläsi meidät täytä. Vihi papit, Herra, meille, uskolliset paimenet, jotka käyvät edellämme, tuovat armon uutiset. Kutsumuksen heille annat, itse heitä ohjaat, kannat. Täytä heikot todistajat Pyhän Hengen lahjoilla, että työn ja kuorman alla kasvavat he uskossa. Hoida heitä armossasi, pidä rakkaudessasi. Herran armokutsun saaneet, Herran töistä laulakaa, kalliit sielut Karitsalle seuraajikseen saattakaa. Pelkäämättä saarnatkaatte, Kristukselta voiman saatte. Ylistä nyt ristin Herraa, kansa Herran Siionin! Jos et huuda kiitostasi, huutavat jo kivetkin. Muista taivaan ihanuutta, veisaa aina virttä uutta. Pois kirkas suvi kulkee ja syksyyn kypsyy maa, sen tuuli suven viljan korjuuseen valmistaa. Näin taipuu elämämme myös eteen leikkaajan, soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan. Vaan ylösnousemukseen me täällä uskomme, sen kevään sarastusta tähyilee toivomme. Kun murtuu roudan valta, maan kukka kohoaa, myös ruumis mullan alta kirkkaana nousta saa. Pois korjuuhetkeen kulki myös matka rakkaamme, kuin päivän kirkkautta me häntä kaipaamme. On toivo surussamme, ei tyhjä kaipaus, kun Jeesus, auttajamme, on turva, lohdutus. Hän, Ylösnoussut, itse on ylösnousemus, hän elämä on meille ja tiemme valkeus. Ken hänen omanansa pois täältä kutsutaan, se elää kuoltuansa, ei kuole milloinkaan. Näin rakkaammekin täällä vaelsi uskossa ja Herran kansan kanssa riemuitsi armosta. Ja sydämessään kantoi hän rauhaa autuaan, näin todistuksen antoi hän meille uskostaan. Vain Jeesus, nisunjyvä, nyt saakoon kiitoksen, on hänen kuolemassaan siunaus iäinen. Me saamme kuolemasta pois katseen kohottaa, katsella Kuningasta, kuoleman voittajaa. Jeesus, joka lempeänä itkeviä lähestyt, laske murheellisten ylle hellät paimenkädet nyt. Vapahtaja, edessäsi nukkuu pieni ystäväsi. Katso hiljaa sydämiin lyötyihin ja tuskaisiin. Lapsen, jonka Herra antoi, Herra otti luoksensa. Herralla on kädessänsä syntymä ja kuolema. Jeesus, seiso vierellämme, kun niin vähän ymmärrämme teitä pyhän Jumalan alla murheen vaikean. Auta meitä surun tiellä taivaan Isään luottamaan, luovuttamaan Jumalalle rakkaimpamme kokonaan. Kiitos, että muistoissamme, lähellämme, matkallamme yhä lapsensilmin hän lahjana on elämän. Taivaan valtakunnan annoit, Vapahtaja, lapsille. Armostasi, Jeesus, heille taivaassa myös kuuluu se. Meidätkin tee uskoviksi, auta lasten kaltaisiksi. Lasten valtakunnassa täytä meidät toivolla. Rakkautesi on, Jeesus, väkevämpi kuolemaa. Kuolemasi kautta kulkee silta kuolemankin taa. Anna usko sydämeemme, ohjaa itse askeleemme, niin ei meitä kuolema rakkaastamme erota. Turvissasi, Vapahtaja, viemme hänet syliin maan. Nyt hän nukkuu, mutta herää lasten riemuun kirkkaimpaan. Kiitos, että saamme kerran tulla yhteen luona Herran. Sinne uskon, toivon tie täältä taivaan kotiin vie. Ah autuas, ken taivaaseen jo varhain päässyt on, ken luottaa Herraan Jeesukseen, saa voittopalkinnon. Ja kuitenkin me kysymme: Voi, miksi sinut luotamme näin varhain kutsuttiin? Niin varhain jouduit, ystävä, matkasi päättämään. On rakkaillasi ikävä, sinua itketään. Vaan luona Isän Jumalan saat kodin kirkkaan, ihanan Jeesuksen seurassa. Kuin siemen maahan mullataan Kristukseen uskova. Kuin Jeesus nousi haudastaan, on hänkin nouseva. Nyt ruumis pannaan poveen maan, vaan Kristus taas sen tullessaan voimallaan herättää. Jää Herran huomaan pyhimpään, jää lepoon siunattuun! Me jäämme matkaa tekemään, sen vaivaan, taisteluun. Vie, Herra, kunniaksesi myös meidät kotiin luoksesi, kun päättyy kilvoitus. Murheeni syvyydestä rukoilen sinua: Jää, Herra, tuskassani lähelle minua. Oi Kristus, auta nyt, on päivä peittynyt, en lohdutusta löydä, luonamme viivy nyt. Niin yksin lähti meiltä rakkaamme kuolemaan. Vain sinä, Herra, tunnet vaiheemme kokonaan. Tien kaikkein vaikeimman on Poika Jumalan kulkenut kerran yössä synnin ja kuoleman. Kun kättä ojennamme, se myöhäistä jo on. Sen vuoksi pohjaan käymme niin suuren ahdingon. Oi, Kristus ristillä on Isän hylkäämä, kuitenkin Isän haltuun hän antaa henkensä. Vain ristin suojaan jäämme, sen turvaan ainoaan. Myös meitä Kristus kantaa yön halki armossaan. Hän kantoi syntimme, nyt kärsii kanssamme, ja rakkautta täynnä on kuolintuska se. Anteeksiantamusta on Isän rakkaus. Yön pohjaan saakka yltää Kristuksen lohdutus. Hän astui tuonelaan ja nousi haudastaan. Myös meitä murheen yöstä hän kutsuu nousemaan. Nyt sydän luopuu kalleimmastaan, pois antaa onnen maallisen. Tuo, Pyhä Henki, lohdutusta nyt sydämeltä Kristuksen. Kristuksen kanssa kaikkeni käsiisi annan, Isäni. Nyt sydän ottaa tuskan vastaan ja taipuu alle kuormansa. Oi Jeesus Kristus, haavat hoida ja nosta, kanna, pelasta. Nyt sydän täynnä ahdistusta saa kaiken jättää Herralleen. Jää, Isä taivaan, keskellemme, niin itku vaihtuu kiitokseen. Te murheelliset, kun kuljette kyynelten teitä, pois vaikerrukset, maan multa ei armoa peitä. Ah ylistäkää myös Jeesusta aikoina vaivan ja nostakaa pää. On nyt suvi läsnä jo aivan. Kun syntinen saa näin nukkua haavoihin Herran, niin helmasta maan hän riemuun on nouseva kerran. Tiet kaikki kerran kulkee porteille kirkkomaan, ja hauta meidät sulkee kätköönsä ajallaan. Myös kädet uutterimmat on kerran vaipuneet, vain tuhkaa loistavimmat on maineen seppeleet. Vaan Herran seurakunta ei heitä toivoaan, on sille kuolo unta, se kiittää surussaan. Se tietää Vapahtajan jo nousseen kuolleista. Hän valmistanut majan on meille taivaassa. On maasta meidät luonut Jumala jokaisen ja Kristuksessa tuonut jo uuden luomisen. Kun täyttymystä ajan soi taivaan pasuuna, saa henki jälleen majan kirkkaassa ruumiissa. Iloita itkeissäänkin toivossa sydän saa, kun hautaan syvimpäänkin jo aamu sarastaa. Siis luota voimaan Herran ja kiitä armoaan. Tie haudan päättyy kerran Herra, rakkaastani tunnen iloa. Kiitos ystävästä, Hyvä Isä taivaan, anna Henkesi. Suojaa rakkaimpani pahuudeltani. Hellyys, vastuuntunto meille lahjoita, että toisiamme voimme palvella. Täynnä luottamusta nyt me suljemme Isän johdatukseen kaikki rakkaamme. Sinun hoidossasi onni, kärsimys parhaaksemme muuttuu, alkaa ylistys. Herra, kaiken onnen tuoja, runsas lahjain antaja, Herra, siunauksen suoja, näiden puoleen katsahda, jotka pyhä sana nyt yhdeksi on liittänyt. Siunaa heitä Hengelläsi, liitä heidät itseesi, kanna heitä kädelläsi, hoida aina tielläsi. Heitä sanan valolla matkallansa johdata. Rakkautta, kestävyyttä armostasi heihin luo, anna yksimielisyyttä, terveyttä heille suo. Auta heitä toisiaan lohduttamaan, tukemaan. Anna heille ajallansa toimeentulo riittävä, myöskin vaikeuksissansa Uskossa suo pysyä, tahtoasi kysyä. Onnen, ilon anna heitä askeleissaan seurata, siivilläsi heidät peitä, murheet kauas karkota. Uuden päivän voimaksi anna uusi armosi. Ellet aina ilon teille heitä täällä johtaiskaan, vaivoissa suo voimaa heille ristiänsä kantamaan. Rukoukseen kasvata heitä tällä matkalla. Kuolema kun päättää kerran heidän tiensä yhteisen, toivossa suo heidän, Herra, jäädä haltuun Jeesuksen. Johda heidät taivaaseen, iloon, rauhaan yhteiseen. Voidaan laulaa myös sävelmällä 185. Loi Herra kuvaksensa tomusta ihmisen, lähelle toisiansa tarkoitti jokaisen. Hän liittää meidät yhteen toisiimme luottamaan ja vierellämme kulkee uskollisuudessaan. Kuin Kristus seurakuntaa kärsii ja rakastaa, niin myöskin mies ja vaimo toisiltaan hoivan saa. Nyt meitä kahta kantaa yhteinen kutsumus: jokaiseen päivään löytää voimaksi rakkaus. Avioliiton Jumala asetti onneksemme, sen siunaavassa suojassa toistamme auttaaksemme. Rakkauden kasvupaikaksi sen Isä meille tarkoitti. Herralle kiitos olkoon. Miehen ja vaimon liittoa salaisuus suuri kantaa: itsensä, rakkautensa kirkolleen Kristus antaa. Mies rakastakoon vaimoaan kuin Kristus itse kirkkoaan. Uskollisuus ja luottamus on kodin suojamuuri. Avioliiton puhtaus on voimanlähde suuri. Me kunnioittaa tahdomme, rohkaista toinen toistamme. Jos itsekkyyden turmelus särkeekin paljon täällä, avioliiton siunaus säilyvä on maan päällä. Yhdessä pitää tahdomme ehjänä pyhän liittomme. Pienten ja suurten parasta tarkoittaa Isä taivaan. Hän antaa kotiin lapsia, tuo voiman työhön, vaivaan. Vastuuseen ohjaa rakkaus, yhteinen kasvaa rukous. Rakenna itse kanssamme, Jumala, kotiamme. Ilossa, ongelmissamme vahvista liittoamme. Anteeksiannon rauhassa suo meidän yhteen juurtua. Sinulle kiitos olkoon. Jo nuoruuteni aikana, oi Isä, mulle kirkasta sun armos avaruutta. Tee rakkaaks mulle sanasi, se heijastaa mun tielleni sun taivaas ihanuutta. Et hopealla, kullalla vaan verelläsi kalliilla, oi Jeesus, minut ostit. Näin vallan alta kiusaajan ja synnin, lain ja kuoleman mun valtakuntaas nostit. Mua vihollinen viettelee ja sydämeni vapisee, kun, heikko, sotaan lähden. Vaan veres turviin paeten voin voittaa pahat juonet sen sun laupeutes tähden. Kun syntieni sovitus ja niiden anteeksantamus on mulla Herrassani, niin uskon kautta vanhurskas ja ansiotta autuas myös olen kuollessani. Siis soikoon kiitosvirteni nyt sulle, armahtajani ja suuri kuninkaani! Saan, syntinen, sun pyhyytes ja alla helläin käsies saavutan isänmaani. Kätesi laske, Herramme, suojaksi rakkaan lapsemme, tueksi nuoren sydämen, vain sinä, Jeesus, tunnet sen. Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta. Hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen. Kuitenkin häntä saattavat myös sukupolvet vanhemmat, on läsnä niiden rakkaus ja rukous ja siunaus. On läsnä armon Jumala, me saamme hiljaa kuunnella. Ja seurakunta uskollaan myös meitä kantaa helmassaan. Kasteessa kutsuit luoksesi, taas anna, Jeesus, armosi, uskossa auta kasvamaan. Tee itse työsi kokonaan. Kätesi laske siunaten suojaksi meidän kaikkien. Elämän lahjan antaja, Herramme, kiitos kaikesta! Armon lähde, Jeesuksemme, autuutemme ainoa, kuule meitä, Paimenemme, katso näitä nuoria. Ole heitä lähellä, Hengelläsi lämmitä. Kuule nuorten rukoukset, hiljaisetkin huokaukset. Kasteessa jo heidät kannoit, Jeesus, seurakuntaasi, heille lupaukset annoit turvaksi ja toivoksi. Aina heille vakuuta armotyösi suuruutta. Auta heitä uskon tiellä käymään rohkealla miellä. Jeesus, Hengelläsi heitä nosta, kanna, vahvista, etsi tieltä eksyneitä, väsyneitä virvoita. Jeesus, anna ristisi heille aina voimaksi. Itse ehtoollisellasi heitä siunaa rauhallasi. Yhdessä nyt laulakaamme Jeesukselle kiitosta, iloita me kaikki saamme Herran armoliitosta. Jeesus, annoit itsesi, ruumiisi ja veresi. Hoida seurakunnassasi, pidä meidät ominasi. Jeesus, saavun kutsustasi alttarille luoksesi, valmista nyt sanallasi tähän hetkeen sieluni. Ystäväni vertaa vailla, kirkasta nyt itsesi. Lahjoillasi autuailla anna siunauksesi. Ota vastaan elämäni, puhdista se armolla. Tahdon olla lähelläsi, Hengelläsi johdata. Kun jo kaitsit lapsuudessa, ole turva nuoruuden, oman tieni auetessa varjelusta tarvitsen. Jeesus, anna armon koittaa, milloin eksyn tieltäsi. Viettelykset anna voittaa, muistaa kärsimystäsi. Auta, että ymmärtäisin, miksi menit kuolemaan, sinua vain ylistäisin enkä sankareita maan. Tahdon kuulla kutsuasi: ”Lapsi, luokseni nyt jää. Kuolin sinun puolestasi, parempaa ei ystävää. ” Kiitos, että voimakseni annat Pyhän Henkesi. Seuraan kanssa omiesi sinua vain, Herrani. Oi Isä, Poika, Henki Herran, nimeesi meidät kastettiin. Myös minut kuolemaasi kerran, oi ristin Herra, liitettiin. Sen osan ihmeellisen sain, kun olin pieni lapsi vain. Myös minut silloin lapseksesi, oi Isä taivaan, julistit, ja Vapahtaja, omaksesi veresi tähden omistit. Nyt, Pyhä Henki, lohdutat, Kristuksen armon kirkastat. Ja seurassasi, Herra pyhä, päivästä päivään olla saan, kasteeni liitto kantaa yhä, ja sana ruokkii voimallaan. Lujasti liität itseesi, kun astun armopöytääsi. Näin hoidat, Paimen turvallinen, keskellä seurakuntaasi. On Isä aina uskollinen, vaan heikko minun tahtoni. Niin usein eksyn tieltäsi, anteeksi anna, Herrani. Luo itse, Vapahtaja hyvä, myös minuun usko, rohkeus ja luottamuksen rauha syvä ja uusi tahto, rakkaus. Sinua tahdon palvella ja voittaa kruunun taivaassa. Taas kutsut meidät pöytääsi, oi Jeesus, alttarillesi. Kiittäen käymme, rukoillen eteesi, Herra taivasten. Elämän leivän, armosi tuot tässä meille voimaksi. Luoksemme saavut, voittaja, Jumalan uhrikaritsa. Kun annat meille itsesi, myös meissä täytä tahtosi. Kestävä, uusi henki luo, lämpimät, alttiit kädet suo. Sytytä liekki taivaasta nyt meihin ehtoollisessa. Luo, Herra, meihin uskallus ja uhrimieli, rakkaus. Tahdomme työhön lähteä nyt palvelijan mielellä. Kirkkosi, Herra, uudista Henkesi armovoimalla. Yhdessä alttariltasi me viemme rauhanviestisi, sanoman ristin voimasta, elävän toivon lahjasta. Maan sato elonaikaan pelloilta korjataan, ja jyvät yhteen liittyy, kun leipä leivotaan. Näin, Herra, yhteen liitä sydämet kaikkien. Luo kirkkoon yksi sielu ja rauha taivainen. Syksyllä viinirinteet aurinko kypsyttää, ja rypäleistä saadaan taas uutta elämää. Veresi pyhä voima virratkoon meissä niin ja kootkoon kaikki yhteen hääjuhliin iäisiin. Lahjoistas, Jeesus, pyhistä taas laulan kiitostasi, kun armopöydän äärellä saan olla vieraanasi. Yhdistät minut itseesi, oi siitä, Vapahtajani, nyt iloissani veisaan. Ylitse ymmärrykseni käy rauha armopöydän. Juurruta minut itseesi, niin tuskiin avun löydän. Ei puutu mitään minulta, saan siunauksen sinulta ja löydän lohdutuksen. Siis kiitän, että sinussa on vahva turva aina. Ah pysy, Jeesus, minussa, Henkesi minuun paina. Kun kerran uuvun kulkemaan, niin juhlapöytään käydä saan Isäsi valtakuntaan. Saa ehtoollinen Jeesuksen niin iloiseksi sydämen. Hän elää ja hän lahjoillaan käy tässä meitä siunaamaan. Hän elämä ja autuus on, hän lohdutus on loputon ja sielullemme päivän koi, se koskaan sammua ei voi. Hän luonamme on armollaan, lämmittää meidät paisteellaan, ja taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan. Kun kiitosvirttä Karitsan soi kuoro taivaan korkean, niin miksi emme myöskin me, maan multa, laula Herralle! Siis sydän riemuun auetkoon ja uusi toivo puhjetkoon, rakkaus uusi, palava ja Herran kiitos kirkkaana! Suin, sydämin me tahdomme yhdessä kiittää Herraamme, jos kulkee erämaassa tie tai keitaan kautta matka vie. Nyt halleluja veisaamme, taivasten kuoriin nousee se, ja kerran luona Jeesuksen soi kiitos iankaikkinen. Vaiti kaikki palvokaamme salaisuutta Kristuksen. Hän on tullut keskellemme, väisty, huoli maallinen. Kristus täyttää kunniallaan ääret maan ja taivasten. Ihmiseksi tänne syntyi kuningasten kuningas. Itsensä nyt meille antaa Jeesus, Herra laupias. Taivaan leipää lapsillensa murtaa Kaikkivaltias. Taisteluunsa Kristus meidät seuraajikseen vienyt on. Hän on valo valkeuden, rauhan lähde loputon. Voimallansa Kristus murskaa vallat yön ja turmion. Kerubitkin siivillänsä verhoavat kasvojaan, Kristukselle lakkaamatta huutavat he kiitostaan: Halleluja, halleluja, aamen, aamen ainiaan! Ylistys olkoon aina Isällemme, kiitos soikoon Pojallensa. Hän kattaa armopöydän keskellemme, siihen kutsuu vieraiksensa. Oi Herra, armahda! Herra, kallis ruumiis, veresi tulkoon aina sielun ruoaksi. Meitä surun laaksossa vahvista ja lohduta. Itsesi, Jeesus, puolestamme annoit, uhrisi suot voimaksemme. Elämän leivän meille tässä kannoit kuolemaasi muistaaksemme. Herra, kannoit syntikuormamme rakkaudessasi ristille, siinä meidät lunastit, Vahvista, Herra, ehtoollisellasi uskoamme, toivoamme, niin että, Jeesus, aina turvissasi toisiamme rakastamme. Anna Pyhän Hengen johdattaa, meitä rauhan tietä kuljettaa, että kristikuntasi kunniaasi pääsisi. On autuas, ken Jeesusta ja ilo suurin sielujen on läsnäolo Jeesuksen. Hänestä kaunein laulu soi, ei suloisempaa kuulla voi, ei ajatella kalliimpaa kuin häntä, armon antajaa. Hän nöyrille on armias, ahdistetuille laupias, verellään heidät puhdistaa ja Hengellänsä uudistaa. Hän ainoa on iloni, vaivoissa virvoitukseni. Hän tuopi turvan tuskissa, elämän antaa kuollessa. Ei ihminen voi ymmärtää, sen usko yksin käsittää, mitenkä sydän Jeesuksen on syntisille armoinen. Jeesuksen ristin juurella siis aina tahdon valvoa. Levätä siinä sielu saa ja sydän rauhan saavuttaa. Jo noustessani aamulla kiiruhdan, etsin Jeesusta, ehtoolla maata pannessa taas nukun hänen helmaansa. on ääretön sun kunnias. Kuitenkin olet armoinen ja muistat köyhän syntisen. Siis asu, Jeesus, minussa, suo, että pysyn sinussa. Kun murhe painaa, ahdistaa, voit sinä yksin lohduttaa. Vain kuolemasi, haavasi kertovat meille kylliksi Jumalan rakkaudesta, lunastustyöstä kalliista. Taivaasta astuit maailmaan itsesi, Jeesus, uhraamaan. Ristillä meistä taistelit ja rauhan meille ansaitsit. Rakkautesi muistoksi ja uskon vahvistukseksi ehtoollispöydän valmistit, itsesi siinä lahjoitit. Suot veresi ja ruumiisi, yhdistät meidät kanssasi. Näin saamme Herran kuolemaa yhdessä täällä julistaa. 14. Ken tässä ehtoollisessa sinua etsii uskossa, saa siunauksen kalleimman ja virvoituksen runsaimman. 15. Minua itse vahvista ja synneistäni vieroita. Suo sydämeni aueta sinulle, Jeesus, uskossa. 16. Ylistysvirttä veisaten ja armostasi riemuiten näin saamme täällä aavistaa jo taivaan juhlaa ihanaa. Jeesus, luona armopöydän sinut löydän, siinä mulla kyllin on. Siellä armo, rauha, ilo, siellä elo, sieltä löydän ravinnon. Siitä vuotaa lohdutusta, virvoitusta, jota sielu tarvitsee. Siitä kasvaa usko, tieto, voima, taito, joka mielen hallitsee. Armon pöytä, Jeesus rakas, olet paras, elämäni kuolosi. Haavasi on auki mulle, vaivatulle, voimani kun raukeni. Matkalla on ruokanani, juomanani Hengen nälkä kasvaa yhä, Herra pyhä, antimista pöytäsi. Tätä ruokaa syödessäni, juodessani orjan mieli katoaa. Tämän riemun rikkaudessa, runsaudessa oma puku putoaa. Tässä näyttää tahraiselta, saastaiselta kaikki oma hurskaus. Kristuksesta loistaa vastaan Isän suuri rakkaus. Mieltäni se liikuttakoon, opettakoon armon Herraa kiittämään. Sieluni se sulattakoon, taivuttakoon Jeesukseeni tyytymään. Kirkkaus ja voitto, valta kaikkialta olkoon yksin Kristuksen. Maa ja taivas luotuinensa Herrallensa riemuin tuokoon kiitoksen! Oi Jeesus, leipä elämän, nyt olet läsnä tässä ja näet köyhän, nääntyvän armoa pyytämässä. Rukoilen, Herra, hartaasti: Valmista armopöytääsi myös minut vieraaksesi. Vie vihreälle niitylle nälkäinen pöydässäsi, elävän veden lähteelle saattele äänelläsi. Sieluni anna nauttia pyhästä ehtoollisesta suloista virvoitusta. Suo minun uskollisesti pysyä ristin tiellä ja tue palvelijaasi, armoas älä kiellä. Vahvista heikko uskoni, tee sydän asunnoksesi ja ruoki mannallasi. Vihasta, kateudesta puhdista sydämeni. Suo, että tunnen murhetta nyt vuoksi syntieni. Vain kuolemasi kautta on tie auki alta tuomion, sen uskon, Herra Jeesus. En ole, Herra, ansainnut laisinkaan lahjojasi. On minut synti kietonut, murehdin pahuuttani. Kuitenkin, Jeesus, lohdutat ja rikkonutta armahdat. Jo kannoit rangaistuksen. Mä olen synnin haavoissa, paranna kädelläsi, eksynyt olen, sokea, valaise Hengelläsi. Heikolle armon voimaa suo, kadonnut lammas kotiin tuo, nimesi tähden auta. Oi Jeesus, jälleen itsesi minulle tahdot antaa. Suo lahjaa rakkautesi kiitollisena kantaa. Ainoa olet lohdutus, myös kuolemassa virvoitus, sinussa kiinni riipun. Oikea juhlavieraasi suo minun, Jeesus, olla, iloiten käydä pöytääsi ja autetuksi tulla. Herrani, asu minussa, Vie viimein taivaan juhlaan. Oi Jeesus, armas ystävä, pelastajani synnistä, henkesi kalliin uhrasit, niin paljon meitä rakastit. Nyt tulen armopöytääsi, on suuri minun syntini. On sydämeni rauhaton, se täynnä turmelusta on. Vain sinä voit sen parantaa, synnistä minut puhdistaa. Voit alastoman verhota vanhurskauden vaatteella. Rukoilen, armahtajani, tee sydämeni terveeksi. Oi puhdas lähde pyhyyden, nyt uutta voimaa tarvitsen. Valaise Hengen valolla, kun olen aivan sokea. Ainoa olet aarteeni suuressa köyhyydessäni. Elämän leipä taivaasta, oi ihminen ja Jumala, suo ruumiisi ja veresi nyt kilvoitukseen voimaksi. Uskolla, rakkaudella minua, Jeesus, kaunista ja pahuudesta varjele ja hyviin töihin saattele. Suo, että aikomukseni tahtoosi, Herra, taipuisi, niin että ahdistuksissa saan rauhan, riemun sinussa. Se mikä vahingoittaa vois, jo versoessaan perkaa pois. Jää sydämeeni asumaan, suo sinun olla kokonaan. Taivaassa kerran luonasi suo suurta ehtoollistasi, oi Jeesus, minun nauttia iäti pyhäin seurassa. Jeesus Kristus, elämämme, lunastaja synneistämme, suostui ristinkuolemaan, kuoleman voitti kuollessaan. Vapahtajaa muistaaksemme saamme jälleen ruoaksemme Herran ruumiin leivässä, verensä kalliin viinissä. Lohduttaen pöydässänsä vakuuttaa hän Hengellänsä: Minussa on lunastus, syntien täysi sovitus. Kukin tänne käydessänsä koetelkoon itseänsä. Itsevarman mahdoton turvata Herran armoon on. Vaan ken saapuu syntisenä, nääntyvänä, nälkäisenä, Heikkoa Kristus armahtaa. Sille kuuluu lupaukset, armahduksen vakuutukset, joka nöyrtyy turvaamaan Jeesuksen ristinkuolemaan. Synnit kaikki Kristus kantoi, lupauksen meille antoi: Syntinen, käy luokseni, anteeksi saat sä syntisi. Astun ääreen armopöydän, tässä kiitän, armon löydän. Herra, anna riemulla lahjaasi suurta nauttia. Herra, joka itselläsi ruokit tässä ystäväsi, sinulle nyt kunnia kaikilta sukupolvilta! Kiittäen nyt ylistämme rakkautta Jeesuksen, joka tuli taivaastansa ihmiseksi syntyen. Meille syntiin langenneille hän toi armon, autuuden. Voimatöitä täällä tehden saarnasi hän autuutta, piinattiin ja surmattihin syntisien puolesta verellänsä päästääksensä meidät kadotuksesta. Ennen kuolemaansa Jeesus ehtoollisen asetti, ruumiinsa ja verensä hän leipään, viiniin yhdisti. Muistoksensa syömään, juomaan Kristus meitä kehotti. Sakramentin salaisuuden tajuamme uskossa: tähän leipään kätkettynä Herra antaa ruumiinsa, hänen verensä me saamme viinissä nyt nauttia. Kristus syödään, Kristus juodaan, näin hän meitä lähestyy, sanan kautta, salaisesti leipään, viiniin yhdistyy. Usko lahjan ottaa vastaan, vaikka järki hämmästyy. Joka uskoo Herran sanan, kelvollinen vieras on, ken ei myönnä syntejänsä, armosta on osaton. Herran lahjat saatuaankin hän jää alle tuomion. Syntinen, jos tahdot päästä synnistäsi vapaaksi, luota yksin Herran sanaan, löydät armon turvaksi. Kuolemansa tähden antaa Jeesus synnit anteeksi. Kaikki nälkäiset ja köyhät, Herran pöytään astukaa, hänen uhrikuolemaansa kiittäen nyt muistakaa. Isän armoon luottaa saatte, taivaan leipää nauttikaa! Kristus, ehtoollisessasi itse meidät pyhitä, armon sanallasi meidät uuteen toivoon herätä, virvoittaen, uudistaen itseesi näin yhdistä! Jeesukselle Kristukselle olkoon kiitos iäti, kun hän taivaan leipää antoi, antoi synnit anteeksi. Saimme toivon, saimme ilon matkallemme voimaksi. Oi Jeesus, viimeisenä yönä, ennen kuin kävit kuolemaan, rakkautesi suuren työnä soit liiton merkin autuaan. Lahjasta tästä, Jeesuksemme, sinulle kaikuu kiitoksemme. Nauttiessamme ehtoollista uudelleen elpyy muistosi. Taas sydän tuntee taivaallista, palavaa rakkauttasi. Taas elävämmin aavistamme sen mitä kärsit puolestamme. Ja omatunto vapiseva taas tyyntyy, kun me kuulemme: On maksanut jo Vapahtaja painavan, suuren velkamme. On kaikki synnit sovitettu, haavoihin Herran upotettu. Ruumiisi ruokani on pyhä, veresi hengen virvoittaa. Saa heikko usko voimaa yhä, kun armo meitä vahvistaa. Rohkaise, Herra, sydämemme uskossa kilvoitellaksemme. Myös toisiin kristittyihin liittää yhteinen leipä meidätkin. Ruumiisi jäseninä kiittää sinua saamme, armoisin. Nyt yksi leipä meille suodaan ja henki yksi meihin luodaan. Suo, että siteen välillämme nyt armopöytä vahvistaa ja rakkauteen keskenämme se sydämemme uudistaa. Kiinnitä meidät autuuteesi ja armahtavaan sydämeesi. Ja kerran alta turmeluksen ruumiimme nousee kirkkaana. Me siitä saamme vakuutuksen jo täällä ehtoollisessa. Suurelle ehtoollisellesi vie meidät, Herra, taivaaseesi. Näin kalliit lahjat pöydässäsi suot meille, Uhrikaritsa. Oi kiitos kärsimyksestäsi, sen hedelmistä kaikista. On tässä esikuvan tavoin jo meille taivaan autuus avoin. Ylistys olkoon armostasi, suuresta rakkaudesta. Kanssamme pyhät taivaassasi kiittävät, Jeesus, sinua. Ja siellä vasta kaikuu kerran kuin vetten pauhu kiitos Herran. Kasteen kirkas vesi on niin kuin lähde pohjaton, siinä virtaa siunaten armo Herran Jeesuksen. Kastemaljan äärellä, Isä, kutsut nimeltä lapseksesi jokaisen, seuraajaksi Jeesuksen. Joka aamu uudestaan omaksesi kokonaan kutsut uuteen elämään tahtoasi täyttämään. Kuolemallaan Herramme pois on pessyt syntimme. Kasteessamme puetaan meidät armoon avaraan. Tuomme luokse Jeesuksen rakkaan lapsen pienoisen. Hän saa turvan kestävän, kasteen lahjan, elämän. Käsivarret vahvemmat pienokaista kantavat. Saakoot Herran kädet näin lasta hoitaa päivittäin. Lapsi pieni tullessaan iloa tuo maailmaan. Valtakunta taivasten onkin lasten kaltaisten. Vanhempien rinnalla kummit ovat tukena rukouksin muistaen, kuunnellen ja rohkaisten. Meidät kaikki kutsutaan yhteyttä hoitamaan. Seurakunta Kristuksen olkoon perhe yhteinen. Täynnä kiitosta ja hämmästystä tuuditamme vastasyntynyttä edessäsi, elämämme luoja, edessäsi, elämämme luoja. Täynnä pelkoa ja hämmennystä tulevasta, tuntemattomasta turvaudumme kasteen salaisuuteen, turvaudumme kasteen salaisuuteen. Tässä, Herra, olet meitä läsnä! Sinä, joka avaruutta ohjaat, tunnet meidät, otat meidät vastaan, tunnet meidät, otat meidät vastaan. Meidät kaikki otat lapsiksesi. Uusiksi luot meidät Kristuksessa, avoimiksi, uuteen luottamukseen, avoimiksi, uuteen luottamukseen. Läpi elämän ja kuolemankin lupauksen kaste meidät kantaa. Armon valo jää, kun kaikki sammuu, armon valo jää, kun kaikki sammuu. Paljon enemmän kuin ymmärrämme, taivaan Isä, kasteessamme annoit. Itse meidät ilollasi täytä, itse meidät ilollasi täytä. Pyhä Isä Jumala, kuule meitä armossa, siunaa tätä pientä lasta, omaksesi hänet kasta, hoida nyt ja vasta. Jeesus, tähden nimesi ota lapsi turviisi. Karitsana laumassasi suojaa häntä omanasi Pyhä Henki, voima suo, uudeksi nyt lapsi luo. Armoliittoon hänet kanna, taivaan tiellä ilo anna. Auta, hoosianna! Pyhä Kolmiyhteys, sinulle nyt ylistys! Meidän anna ominasi aina täyttää tahtoasi, elää armossasi. Oi armon merta ihmeellistä, sen vesi voimallinen on, syyn kaiken pesee syntisistä, pois heistä torjuu tuomion. Se synnin vallan hukuttaa, kuin Nooan minut pelastaa. Lahjasi kalliin, Jeesus, annoit niin vedessä kuin veressä. Kasteessa Isän helmaan kannoit, saan valtakunnan periä. Lapseksi taivaan pääsin niin, ristillä minut merkittiin. Uudestisynnyin Jumalasta voimalla Herran kuoleman. Näin nostit minut kuolemasta, vallasta synnin, maailman. En huoli turhuuksista maan, suojassa ristin olla saan. Elämän kirjaasi kun piirsit, oi Jeesus, minun nimeni, elämään kuolemasta siirsit, varjele, etten hukkuisi. Suo, ettei mikään minua voi kädestäsi temmata. Sinua, Paimen, tahdon kuulla, Herraksi sinut tunnustaa, luvata sydämellä, suulla kanssasi, Jeesus, vaeltaa. Liittosi pidät lujana, et koskaan hylkää minua. Kasteeni kirkkoon minut liittää, Jumalan suureen perheeseen. Yhdessä saamme Isää kiittää ja tehdä matkaa taivaaseen, toistemme kuormaa kantaen vain luottaa voimaan Jeesuksen. Taas kutsut meidät temppelistä arkeen, rauhasta myrskyyn, palveluksen työhön. Kanssamme, Herra, kulje erämaassa. Luo meidät yhteen. Ihmisten tuska tunkee kohti meitä, turtumus uhkaa vaatimusten alla. Armosi kantaa. Käännä kaikkiin meihin katseesi rauha. Rohkaise meitä murrosajan halki uusille teille, joita meille raivaat. Tahtosi suuntaa emme aina huomaa. Tee meistä valppaat. Kaikkien Herra, ota meidät käyttöön antamaan muille oma elämämme. Kuoleman kautta ylösnousemukseen rohkaise meitä. Kiitos, Karitsa kuollut ja ylösnoussut myös, sun nimees kokoonnuimme, se on sun armotyös. Sun kalliin veres voiman suo olla osamme ja sinun pyhäin haavais kokoushuoneemme. Sanallas siunaa meitä nyt erotessamme. Suo, että edessäsi yhdessä olemme. Kaikissa toimissamme tee meidät valppaiksi, maatessa, valvoissamme tee kuuliaisiksi. Oi armon Pyhä Henki, tee työsi voimallas ja voita syntisiä sun laumaas saarnallas. Elävä usko anna, kiinnitä Jeesukseen. Ne joissa työsi aloit, sä auta taivaaseen. Ain seuraa sotaa rauha, päivämies palkitaan. Kun loppuu taipaleemme, voitosta iloitaan. Me isänmaahan kerran taas yhteen pääsemme, jos armon kerjääjinä Jeesusta seuraamme. Oi Herra, kiitos sanastasi, taas kylvit meihin siemenen. Niin korjaa kerran pelloltasi myös sato satakertainen. Parannus meissä vaikuta ja uskoon meidät taivuta. Suo meidän täältä mennessämme niin sana puhdas säilyttää, se että juurtuu mielessämme ja kantaa hyvää hedelmää. Sen valo tiemme valaiskoon, menomme, työmme johtakoon. Kuin vuolas virta aika kiitää, elämän iltaa jouduttaa. Ei armonaikaa aina riitä, kuolema kohta saavuttaa. Nyt auta sanaa kuulemaan, vie meidät taivaan kunniaan. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssamme, kaikkein kanssa! Aamen. Oi taivaallinen Isämme! Me lapsinasi tulemme taas kasvojasi etsimään ja tarpeitamme pyytämään. Nyt kuule rukouksemme ja heikot huokauksemme. Nimesi pyhitettäköön, sanaasi selitettäköön, niin että oikein elämme ja liitossasi pysymme. Varjele meitä synnistä ja estä eksytyksistä. Niin tulkoon valtakuntasi luoksemme nyt ja iäti. Henkesi meitä varjelkoon ja lohduttakoon, auttakoon, uskossa että säilymme ja autuaina elämme. Tahtosi hyvän, Jumala, maan päällä niin kuin taivaassa esteettä anna täyttyä. Lahjoita meille nöyryyttä, sydämet käännä kiitokseen, suostuta kuuliaisuuteen. Leipämme jokapäiväinen, ajallinen ja iäinen, taas tänään anna armosta ja meitä aina opeta myös omastamme antamaan, elämän lahjat jakamaan. Anteeksi anna velkamme, syntimme, laiminlyöntimme. Tee meidät armahtaviksi, anteeksiantoon valmiiksi. Näin omiesi joukossa suo rakkauden vallita. Kun meitä kohtaa kiusaus, lahjoita voima, uskallus, niin että sinuun luotamme, taistella aina jaksamme. Suo meille toivo, rohkeus ja Hengen sotavarustus. Kaikesta pahan vallasta, oi Herra, meidät pelasta nyt vielä täällä ollessa ja lähtöhetken tullessa. Sinulle yksin kuulumme, Nyt siihen, mitä anomme, uskossa aamen sanomme luottaen, että kuulet sen nimessä Herran Jeesuksen. Ylistys, kiitos, kunnia sinulle, Isä taivaassa! Arkana nyt olen tullut itseäni tutkimaan. Kaipuu nousee sydämestä parempaan ja puhtaampaan. Kun en itse selvää saa, mikä mieltä ahdistaa, Jeesus, saanhan olla tässä hiljaisuutta pyytämässä. Herra Jeesus, itseäni vaikken oikein tunnekaan, auta nytkin rohkeasti sinuun yksin katsomaan. Tunnet mielialani, huoleni ja toiveeni. Tiedät aiheet ahdistukseen. Auta lepoon, luottamukseen. Anna lohdutuksen sana, Armotyösi hoivaan sulje ystäväni, perheeni. Viikon töihin, kiireisiin käythän rinnalleni niin, että saisin omanasi olla, Jeesus, hoidossasi. Hiljaisuutta, Jeesus, kaipaan, läsnäoloasi vain. Siitä virtaa arkihuoliin aamurauhaa sunnuntain. Minut täytä toivolla, että voisin iloita. Kiitos, että kaikkeen vaivaan nyt jo yltää voima taivaan. Taas kasvojesi eteen käyn, Jeesus, auttaja. Sain omaksesi tulla jo kerran kasteessa. Sinulle, Herra suuri, syntini tuoda saan. Armosi suojaan sulje nyt minut kokonaan. Sinulta, Jeesus, yksin saan sanat elämän. Vain sinuun tahdon luottaa, tuot rauhan pysyvän. Suo, Jeesus, että aina ääntäsi kuulisin, tahtosi tietää saisin ja sitä seuraisin. Myös ristin tiellä auta kanssasi valvomaan, keskellä kiusausten ristiisi luottamaan. Vie armossasi, Jeesus, myös minut kunniaan, Isäni rakkaan luokse kotiini oikeaan. Nimeesi kokoon tulleina kiitämme, Jeesus, sinua, kun pelastuksen meille toit, yöhömme armovalon soit. On armos paiste heleä, mä olen kylmä, pimeä. Mua Henkes anna sytyttää, mua Henkes anna sytyttää ja rakkautes lämmittää. Sanasi meille loistakoon, armosi kaiken valaiskoon, se joka aamu uusi on, saa siitä toivon toivoton. Suo Henkes tänä päivänä minua pitää nöyränä, sun sanaas mulle selittää, sun sanaas mulle selittää ja uutta antaa elämää. Sä itse ole ruokani, ravinto köyhän sieluni. Vie luokse armolähtehen, vie luokse armolähtehen, suo juodakseni vettä sen. Oi Jeesus, riemu sieluni, haluan olla omasi. Kuoleman kärsit ristillä, kuoleman kärsit ristillä ja minut päästit synnistä. Mua kuule, Jeesus armias, ja ole mulle laupias. Jo toivon täytyy raueta, jo toivon täytyy raueta, jos vain ei ristis lohduta. Sä, Jeesus, täynnä armoa, suo armokaste taivaasta, ja sanallasi alati, ja sanallasi alati rakenna seurakuntaasi. Herra Jeesus, Hengelläsi henkeäni liikuta, laupiaalla kädelläsi koske kuuron korvia. Mieltäni sä ohjaa niin, etten joudu eksyksiin. Sanasi tee eläväksi, minut sanan tekijäksi. Kirkossasi, Vapahtaja, alla armokättesi anna löytää rauhan maja, vahvista myös uskoni. Sanallasi virvoita, haavoita ja paranna. Torju turhat ajatukset, väärän rauhan houkutukset. Jeesus, ilo enkeleitten, autuus kaiken maailman, maasta vaivain, kyyneleitten kotiin päästä haluan. Hengelläsi vahvista lähtöhetken tullessa. Loppuun asti hoida, kanna, riisu risti, kruunu anna. Käy sydämeni temppeliin, sen avaan, Jeesukseni. Sanalla, esimerkillä käy opettajakseni. Sun ristiäsi kirkasta ja voimaa kuolemasi. Vain sinuun anna juurtua ja elää armostasi. Taas tahdot minut, oppilaan, sanasi kouluun panna. Tee minut tarkkaavaiseksi, Marian sydän anna. Suo hyvä osa valita juuressa jalkojesi. Myös anna voimaa kulkea jäljissä askeltesi. Käyn sokeana luoksesi, nyt aurinkona loista. Aukaise minun silmäni, pimeys niistä poista. Henkesi valo sytytä, suo sanas kynttiläksi ja tahtoasi selitä, tee minut näkeväksi. Nyt pyytää arka armoa, pelkuri ystävyyttä. Pois ethän heitä minua, osoita lempeyttä. Syntinen vastaan syntiä taas etsii lääkitystä, kylmentynyt ja penseä rukoilee virkistystä. Näin hädässäni rukoilen, sairaana jaloissasi: Oi parantaja sairasten, paranna sanallasi. Tee minut köyhä rikkaaksi, armosi lahjat anna. Tee sinussa mua viisaaksi ja neuvoillasi kanna. Tee heikko taistelija nyt sotaasi rohkeaksi. Tee vaeltaja väsynyt lepoosi taipuvaksi. Kyyhkynen arkkiin lennähtää turviisi, Vapahtaja. Syntinen haavoihisi jää, on niissä rauhan maja. Vieraaksi kutsu minutkin pitoihin pöydässäsi. Lahjaksi anna viinisi, ravitse leivälläsi. Paimenen ääntä kuulemaan totuta lammastasi ja oppilasta kulkemaan vain sinun seurassasi. Helmeä etsin kallista aarteeksi sydämeni. Se helmi olet ainoa, Herrani, Jeesukseni. Kaikesta auta luopumaan, vain että voitan sinut ja sinä, Herra, kokonaan omaksi saisit minut. Sinua muukalaisena ikävöin veljekseni. Oi saanhan tulla seuraasi, jaa sanaa evääkseni. Armosi vahvuus, korkeus suo, Jeesus, katokseni. Enkelten anna varjelus, jää itse riemukseni. Jeesus, sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme. Anna voimaa sanastasi, siunaa läsnäolollasi. Tiedät, mitä varten me taaskin tänne kokoonnuimme. Nälkään nääntyy sielumme, jos et auta, Jeesuksemme. Kun me sanaa viljelemme, sinut saamme leiväksemme. Pyhä läsnäolosi, Jeesus, meidän muistaa anna, taivaalliset lahjasi astiaamme halpaan kanna. Niin kuin soisit puhuvamme, ohjaa meidän puheitamme. Yksinkertaisesti myös auta sanaas kuulemahan, tunnustamaan suuret työs, sinuun, Herra, uskomahan. Ken ei tunne haavojasi, ei hän ole seuraajasi. Liitä sinuun lähemmin, pysy, Jeesus, keskellämme. Armon tuuli suloisin virvoittakoon mieliämme. Sido yhteen sydämemme yhdessä sua huutaaksemme. Paina meitä paremmin alas yksinkertaisuuteen tutustumaan syvemmin ristin suureen salaisuuteen. Anna valo nähdäksemme turmelusta sydämemme. Auta, ettei saatana pääse meidän keskellemme. Enkeleittes joukolla saarra meidän huonehemme. Ristin lipun nostaissamme varmaan kerran voiton saamme. Tänne, Jeesus, tulimme pyhää sanaas kuullaksemme. Ole itse kanssamme, siunaa sana sieluillemme. Irrota nyt maasta mielet, kiitokseesi käännä kielet. Sokaistu on järkemme, synnin sumu sielun peittää. Siis, oi Jeesus, valaise, auta hengelläsi meitä. Uudeksi luo sydämemme, että sanaas tottelemme. Jeesus, valo maailman, sydämiimme aina loista. Kirkas kuva Jumalan, sielun pimeys jo poista. Anna meille uusi mieli, uudet korvat, uusi kieli. Oi, kuinka ihana on huonees, Jumala! Minua, Herra suuri, ravitset siellä juuri Siis veisaan kiitostasi. Siis sinne sieluni ikävöi alati, saan siellä lohdutuksen, vaivoissa virvoituksen. Iloita Herrassansa saa sielu ruumiin kanssa. Kuin lentää lintunen, pienoinen pääskynen, käy pesään ilomiellä ja levon löytää siellä, niin, Herra, huoneessasi saan maistaa autuuttasi. Ah siellä, Herrani, luonasi sieluni levossa autuaana saa kuulla rauhan sanaa. Saan laulaa kuninkaalle, autuuden ruhtinaalle. On aivan autuas, ken asuu huoneessas! Hän armostasi kiittää, toivonsa sanaan liittää. Hän muistaa pyhät retket ja kalliit armohetket. Myös on se autuas, ken etsii armoas, ei sulje sydäntänsä, vaan kantaa ristiänsä. Hän sanan turvaksensa saa aina matkallensa. Myös kyynellaaksoon vie Jumalan kansan tie. On Jeesus itse siellä lähteenä murheen tiellä. Hän antaa lohdutusta ja voimaa, uskallusta. Ja sanan kylväjät iloiten näkevät siemenen itäneeksi ja kylvön kasvaneeksi. Näin jälkeen työn ja vaivan jo kypsyy touko taivaan. Oi Herra Sebaot, pois torju turmiot. Vahvista seurakuntaa, armosi valtakuntaa. Sen jäsen tahdon olla ja autuaaksi tulla. Jo yhden päivänkin eläisin mieluummin sinua palvellessa kuin tuhat turhuudessa. Jo, Herra, ovellasi riemuitsen huoneessasi. Aurinko vilussa ja kilpi sodassa, turvani, auttajani, laupias Jumalani! Oi Herra, armo anna ja kunniaasi kanna. Nyt kiittäkää! On Herra hyvä, on armoliitto ikuinen. Nyt veisatkaa! On Herra hyvä, Kun huusin Herraa hädässäni, hän kuuli, riensi auttamaan. Tien aukaisi hän edelläni, johdatti paikkaan avaraan. Siis auki portit ylistyksen! Käykäämme Herraa kiittämään. Myös alla vaivan, kärsimyksen kiitämme hänen nimeään. Kun tuomme armon alttarille sydämet köyhät uhrina, hän lapsillensa kaipaaville kirkastaa rakkaat kasvonsa. Jo riemuhuudot kajahtavat Herramme armoliitosta, ja kaikki vanhurskasten majat raikuvat Herran kiitosta. En kuollutkaan, sain armahduksen ja Herran töitä julistan. On tullut päivä pelastuksen, on noussut Poika Jumalan. Oi pyhä Herran temppeli, siunaten soikoot kellosi viestiä taivaan meille. Vaiheissa aikain vaikeiden lahjoitit voimaa Jeesuksen suojaasi etsineille. He ovat täällä huokailleet, katseensa ristiin nostaneet huolissa, murheissansa. Varjossa Herran temppelin on heillä paikka rauhaisin levätä vaivoistansa. Myös meidät, isäin Jumala, kirkkoosi johdat armossa, palvelet lahjoillasi. Eteesi köyhä sielu saa sydämen tuskat vuodattaa Nyt täytä sielun kaipaus ja anna uskon uskallus minunkin elämääni. Niin siunaa kirkonkäyntini, taivaaseen että nousisi taas kiitokseni ääni. Saan seurakunnan keskellä sinussa, Herra, levätä ja hyvyyttäsi maistaa. Murheiden paino raukeaa, kiitokseen suuni aukeaa ja armon päivä paistaa. Ajasta aikaan varjellut Herra on kirkkoamme, sanallaan meitä ohjannut kaikissa vaiheissamme, vieläkin tahtoo siunata kansaansa köyhää armolla, tarjota taivahan rauhaa. Taivasten yltää taivaisiin kunnia kuninkaamme, kuitenkin halpaan temppeliin luoksemme Herran saamme. Siunaten armolahjoillaan Herra on seurakunnassaan kansansa keskellä täällä. Kaste ja usko yhteen näin kirkoksi meidät liittää. Kristusta täällä vierekkäin elävät kivet kiittää. Joskus vain kaksi yhdessä on koolla Herran nimessä, silloinkin Kristus on läsnä. Tänne kuin äidin armaan luo johdata, Herra, meitä. Henkesi lahja meille suo, suojaasi meidät peitä. Lähetä kirkko maailmaan kutsua suurta kantamaan keskellä aikojen pauhun. Kirkkoon kun kellot kutsuvat, suo sinne tiemme johtaa, niin että kasvos armahat kansasi siellä kohtaa. Sinua, Herra, kiitämme! Ristisi voitto kaikille tuonut on autuuden toivon. On Herran temppelissä virvoitus suloinen. Hän kutsuu tänne, missä kohtaamme Kristuksen. Kuin taivas sateellansa ravitsee liljaa maan, niin Herra armollansa käy meitä hoitamaan. Kristuksen kirkkautta me saamme katsella. Hän voimaa, puhtautta luo meihin sanalla. Kun täällä ylistyksin yhteinen virsi soi, ken silloin jäädä yksin porttien taakse voi? Me saamme täällä maistaa: on Herra suloinen, ja armo, totuus paistaa autuuteen kutsuen. On riemu maailmassa niin turhaa, kuihtuvaa, vaan riemu Jumalassa iäti kukoistaa. En tahdo mennä harhaan, päivästä pimeään. Luo Herra valon parhaan, sanansa suojaan jään. Vain hänen kasvojansa näin tahdon etsiä, hän seurakunnassansa suo rauhan ylhäältä. On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis, sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiis. Polvesta polveen täällä soi ylistyksesi, sieluihin vuotaa rauha ja siunauksesi. Tuot julki tuomiosi, tahtosi ilmoitat, armolla, totuudella synnistä puhdistat. Oi rauha Siionille, kansalle Jumalan, se uhraa kiitostansa, sen kanssa vaellan. Jumalan seurakunta, puolestas rukoilen ja armon alttarille käyn kanssa pyhien. Jumala on läsnä, häntä rukoilkaamme, pyhyydessä palvokaamme. Hän on keskellämme, sydän vaientukoon, kaikki meissä kumartukoon. Ihminen, Kristuksen katseen alle vaivu, pyhän eteen taivu. Jumala on läsnä. Kerubitkin vaipuu, kasvoillensa maahan taipuu. Pyhä, pyhä, pyhä! kaikuu korkealta, Jumalan on kaikki valta! Uhrimme myöskin me köyhät saamme antaa, kiitoksemme kantaa. Kuningas ja Herra, kuinka kiittää voisin armostasi niin kuin soisin! Kaiken tahdon antaa, olla omanasi, lähestyä istuintasi. Henkeni, ruumiini olkoon vallassasi, Armon meri aava, kehto elämämme, ilma, jota hengitämme, ihme olet itse, armahtava Luoja, kaiken pelastus ja suoja. Sinusta, Jumala, turvakätköstäni, löydän elämäni. Kaiken läpi loistat. Herra, valollasi kosketa nyt kasvojani. Kukka seisoo hiljaa, lehdet liikahtavat, auringossa aukeavat. Hoida näin sinuun päin, totuudellisuuteen, yksinkertaisuuteen. Sydämeni avaa, ota majaksesi, temppeliksi Hengellesi, että Isän kasvot, Kristus, kirkastaisit, minussakin muodon saisit. Kaikessa katsella anna hyvyyttäsi, elää edessäsi. Autuuden ja armon sana kulkee maihin kaukaisiin, valheen vallat voittavana tunkee kansain sydämiin, särkee kahleet saatanan, auttaa alta kuoleman. Valon, vapauden sana kaataa väärät jumalat, pelon muurit murtavana johtaa kansat sokeat valkeutta seuraamaan, Herraa kunnioittamaan. Herran ristin, voiman sana seurakunnan rakentaa, lippunamme loistavana Herran kansaa kokoaa, rukouksen hengen suo, vahvan uskalluksen tuo. Rauhan, rakkauden sana yhteisvastuun virittää, haavojamme hoitavana ystävyyteen yhdistää. Näin on Herran rakkaus kansain rauhan perustus. Elämän ja toivon sana antaa toivon elävän, synnin vallan kaatajana kuolemaan luo elämän. Joka uskoo, elää saa, Herra tiellään kuljettaa. Jeesus Kristus hallitseva olkoon läsnä, kaukana, sanallansa vallitseva maailmamme kansoja. Tulkoot kaikki kiittämään hänen pyhää nimeään! Kylväjä lähti kylvämään heittäen maahan siementään. Vaan osa tielle putosi, lintujen joutui ruoaksi, myös osa maahan kiviseen, siinä se kuihtui kuivuuteen. Joutuen orjantappuraan siemen jo kuoli kasvaissaan, vaan hyvään maahan langeten toi sadon satakertaisen. Kellä on korvat, kuunnelkoon, myös sanan vastaanottakoon. Kun sana puhdas saarnataan, kylvetään siemen kasvamaan. Kuin kova tie on kuulija, ken sanan pitää turhana. Ettei hän uskoon tulla vois, kiusaaja ottaa sanan pois. Maan kivisen on kaltainen, ken sanan kuulee iloiten, uskoo vain hetken innoissaan, juureton kun on uskossaan. Vaivan ja vainon tullessa kohta hän luopuu uskosta. Kuin orjantappurainen maa on se, ken sanan kuulla saa, vaan tukahtuukin murheeseen, huoliin ja mieleen ahneeseen, lankeaa valtaan syntien näin hedelmättä kuihtuen. Maan hyvän on se kaltainen, ken sanan kuulee, uskoo sen, sen sydämessään säilyttää kantaen hyvää hedelmää. Aina hän pysyy sanassa, kärsii ja kestää uskossa. Henkesi Pyhän voimalla uudista meidät, Jumala. Maailman esteet raivaa pois, niin että siemen kasvaa vois. Kasvata meissä satoa, iäinen autuus lahjoita. On meille Herra Jumala lakinsa julistanut ja käskyissänsä kaikissa tahtonsa ilmoittanut. Hän vaatii meitä kokonaan seuraamaan pyhää tahtoaan Oikeamielinen hän on, vanhurskas vihassansa. Synneistään saa se tuomion, ken hylkää Jumalansa. Pahoista töistä isien kärsivät lapset lapsien neljänteen polveen saakka. Vaan laupias on Jumala armoa etsiville, suo pelkäävilleen lahjansa, armonsa tuhansille. Hän ohjaa heitä neuvoillaan ja siunaa heitä päällä maan polvesta polveen aina. Myös minä Herran lakia näin seuraavani soisin, vaan mistä saisin voimia, kun teen ja elän toisin. Sen tähden pelkään, vapisen, kun tunnen synnin syytöksen ja rangaistuksen uhkan. Voi, kenen turviin pakenen, kun kaipaan lohdutusta. Helvetin vaivat ansaitsen, vaan huudan armahdusta. Nyt ethän, armon Jumala, minua tahdo torjua, en löydä muuta turvaa. Suo Pojassasi rakkaassa nyt suoja sielulleni. Synneistä minut paranna, uudista sydämeni. On täydellinen Jeesus vain, hän kärsi rangaistukset lain, sen täytti puolestani. Lahjoita, Jeesus, Henkesi, luo kuollut eläväksi. Lahjoita rakkautesi voimaksi kestäväksi, niin että uusin sydämin tahtosi, Herra, täyttäisin vapaana tuomiosta. Sun sanas suojaa, Jumala, sen vastustajat masenna, kun tahtovat ne alati kukistaa valtaa Poikasi. Oi Kristus, voitonruhtinas, sä näytä valtas, kunnias. Sun kristikuntaas holhoa ja sitä suojaa, vahvista. Lyö maahan sanas sortajat ja niiden juonet kavalat. Suo aina voittaa sanasi ja lisää seurakuntaasi. Suo vastustajain tuntea, ettet sä laumaas unhota, vaan tahdot auttaa, vahvistaa, kun vaarat sitä ahdistaa. Oi Pyhä Henki, lohduta ja rauhaan meitä johdata. Tuskissa anna huojennus ja kuolemassa virvoitus. Ah Jeesus, ole kanssamme, jo joutuu aika ehtoolle. Suo, ettei valo sanasi milloinkaan meiltä sammuisi. On aika ahdas, vaikea, siis seurakuntaa vahvista puhtaasti sanaa saarnaamaan ja sakramentit jakamaan. Kirkkosi, Herra, herätä, toivossa työhön lähetä. Sanasi anna voimassaan kaikua kaikkeen maailmaan. Sanaasi sido meidätkin ja torju juonet helvetin. Luo kirkkoon yksimielisyys ja nöyryys, kärsivällisyys. Hajota henget ylpeät, ne puhtaan sanan hylkäävät ja aina uutta tarjoten muuttavat selvän totuuden. Sanaasi itse suojele ja kunniaasi, Herramme. Myös sitä, Jeesus, vahvista, ken sotii sanas puolesta. On surussa ja murheessa sanasi turva ainoa. Sun kirkkos siihen kiinnitä ja ahdingoista selvitä. Sanasi valkeudessa suo aina meidän kulkea, ja viimein surun laaksosta taivaaseen, kotiin, johdata. On, Herra, pyhä sanasi niin usein unohdettu ja monen sielun surmaksi sen ääni vaiennettu. Vierasta tulta kannettu on Herran alttarille ja ihmissanaa saarnattu sieluille etsiville. Lahjoitit, Herra, sanasi matkalle oppaaksemme ja sanan kautta armosi kalliiksi aarteeksemme. Me siitä saamme ravinnon voimaksi sieluillemme. Kuolema palkkanamme on, jos muuta hapuilemme. Siis kiittäkäämme Jumalaa suuresta armostansa, kun virvoittaa ja lohduttaa hän meitä sanallansa. Jos Herran kirkas sana saa valaista ihmismieltä, voi yönkin tullen vaeltaa, ei tyhmä eksy tieltä. Näin meille sana opettaa, näin uskoo kansa Herran: vain Kristukseen ken uskaltaa, taivaaseen pääsee kerran. Pois oma arvo, ansio, on turha niihin luottaa. Kun tulee Herran tuomio, vain armo avun tuottaa. Edessä Herran tulemme uskosta vanhurskaiksi ja tähden Vapahtajamme armosta autuaiksi. Rakkaus Herran käskyihin niin syttyy sydämeemme, iloisin, vapain sydämin Jumalan tahdon teemme. Maa, taivas kyllä hukkuvat ja katoavat kerran. Silloinkin meitä kantavat armo ja totuus Herran. On sana turva ainoa, Kristuksen rauha kestää. Ei kukaan Herran omilta voi pelastusta estää. kun maailmasta lähden, on elämäksi kuolema, saan voiton armon tähden. Se usko kaiken voittava minulle, Herra, anna, ja lähtöhetken tullessa rauhaasi minut kanna. Armahda, Herra Jumala, me surren valitamme. Pois moni luopuu sinusta ja uhkaa uskoamme. Sanasi ylenkatsotaan ja totuus maahan poljetaan, on valhe vallan saanut. Nyt ihmisoppi erheineen hallitsee maailmassa, ei ota sanaa ohjeekseen, on vääryys kasvamassa. Yö lieneekö jo edessä ja vaivan aika käsissä, tuo ennen ennustettu? Me ihmisraukat sokeina kuljemme harhateillä kuin lampaat vailla paimenta, ei kaitsijata meillä. Jos tiesi, Herra, hylkäämme, niin valheen valtaan vaivumme ja käymme kadotukseen. Vaan mittaamaton armosi on, Herra, vielä meille. Tuot eksyneitä laumaasi ja avun langenneille. Näin sanallasi kirkkaalla pois päästät sielut kahleista, lyöt rikki julmat juonet. Ja niin kuin hehkuu hopea liekissä loistavana, niin koetuksen ahjossa myös kestää pyhä sana. Se taisteluissa vahvistuu, sen valo yhä kirkastuu. Näin kunnian saat, Herra. Vahvista seurakuntaasi ja kunniaasi puolla. Jos emme turvaa sanaasi, niin meidän täytyy kuolla. Siis kansaasi nyt varjele ja kirkkoasi suojele. Vie meidät riemuun kerran. Voidaan laulaa myös sävelmällä 278. Nyt kuinka kiittäisimme, oi Herra, armosta ja kuinka näkisimme sen kyllin suurena! Ei armon avaruutta voi koskaan ymmärtää, ei suurta rakkautta voi sydän käsittää. Me saimme totuutesi kirkkaana sanassa. On läsnä autuutesi rakkaassa Pojassa. On hänen sydämensä hyvyyttä tulvillaan, kun meidät omiksensa hän ottaa armossaan. Voi suurta sokeutta, jos kuullaan enemmän maailman viisautta kuin sanaa elämän! Janoinen voiko juoda kuivista kaivoista? Vain Herran Henki luoda voi lähteen sanasta. Ylistys Jumalalle! Hän muisti kansaansa, kun kaikuu maailmalle puhtaana sanansa. Nyt armonvalo loistaa ja päivä totuuden. Näin valheen vallan suistaa kirkkaus Kristuksen. Ken meiltä voisi viedä pois sanan kalleimman? Se kutsuu, näyttää tietä luo pyhän Jumalan. Sen, Herra, keskellämme suo kantaa hedelmää, niin että elämämme sen valoon aina jää. Vapaana sanan loistaa suo, Herra, ääriin maan. Yön raskaan, synkän poistaa se kirkkaudellaan. Oi, jospa ihmismielet sen valon saisivat ja Herraa kaikki kielet jo tunnustaisivat! Herra, annat sanassasi meidän kuulla äänesi, saatat julki totuuttasi sieluillemme valoksi. Auta, että minäkin siinä sinut löytäisin. Herran suurta viisautta järkeni ei tajua. Taivaallista kirkkautta en voi silmin katsoa. Auta, että silmäni totuutesi näkisi. Isä taivaan, avarasti saarnata suot sanaasi, kansallesi laupiaasti avaat armoporttisi. Minullekin avaa se, armotyösi valaise. Jeesus, sinä uhrin annoit, kävit ristinkuolemaan, synnin, syyllisyyden kannoit, meidät saatat kunniaan. Anna, Vapahtajani, minun olla omasi. Neuvo, Pyhä Henki, tiesi, johda sille jalkani. Sido minut totuuteesi, ole puolustajani. Rohkaise ja taluta, nuhtele ja lohduta. Auta, että ahkerasti tutkin, Herra, sanaasi, elämäni loppuun asti siinä riipun lujasti. Uskoani kasvata, voimallasi vahvista. Ääntäs, Jeesus, kuullakseni jalkojesi juureen jään. Liikuta nyt sydämeni armostasi kiittämään, rakastamaan sinua sydämeni pohjasta. Mä kauniin tiedän kukkasen, se mulle ilon antaa. Se kukkasista suloisin ja ihanin taivaasta tuoksun kantaa. Se kaunis, kallis kukkanen on Herran sana pyhä. Se näyttää tietä autuuden luo Kristuksen. Se loistaa meille yhä. Tie Kristus on ja elämä kaikille etsiville. Hän päästää heidät synnistä, vääryydestä, tuo lohdun murheisille. Hän kutsuu luokseen jokaisen, ken vaivain taakkaa kantaa. Hän väsynyttä virvoittaa, hän armahtaa ja meille rauhan antaa. Edestä kaiken maailman hän tuli tänne vaivaan. Hän kärsi ristinkuoleman niin katkeran, aukaisi meille taivaan. Hän sanallansa lohduttaa ja sakramenteillansa. Hän uskoamme vahvistaa ja holhoaa uskollisuudessansa. Johdata, Paimen, laumaasi, niin että taivaan saamme. Tee meidät ystäviksesi, veljiksesi, oi Jeesus Kristus. Aamen. On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa. Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme, sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme. Kun ruoste, koi ja aika syö muun kaiken säälimättä, kun usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä, kun maa ja taivas häviää ja aika loppuu kerran, silloinkin horjumatta jää tuo pyhä sana Herran. Polvesta polveen matkallaan se samaa voimaa kantaa. Ei raukene se milloinkaan, vaan aina rauhaa antaa. Ei siitä mitään katoa muun kaiken hajotessa. On sanan alku, perusta Luojassa ikuisessa. Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa! Ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta kuin armon sana ikuinen! Se lähti Herran suusta. Jos Herran sanaan turvasit muun turvan pettäessä, jos sanan suojaan pakenit maailman myrskytessä, niin löysit paikan siunatun, saa sydän siellä rauhaa, sataman löysit suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa. Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan, niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa. Siis kiitos, armon Jumala, nyt lakkaamatta aivan, kun sinä meille sanassa osoitat tietä taivaan. Ken nyt on köyhä, rikas ken sanasi saatuansa! Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa. Herramme Kristus, seurakuntaas puolla, tahdoithan kerran puolestamme kuolla. Pois paha torju, siitä meidät päästä, auta ja säästä. Laumaasi suojaa, sodi puolestamme, vie meidät voittoon vihollisestamme. Murra jo, Herra, voima saatanalta, sinun on valta. Rauhasi, Herra, anna kirkollemme, rauhasi anna maalle isiemme. Rauhalla, Herra, elämämme peitä, varjele meitä. Jeesus sanoi omillensa: Pysykää vain minussa, oikeassa viinipuussa elävinä oksina. Oksa ei voi irrallansa kantaa yhtään hedelmää, eikä kukaan itsestänsä löydä mitään elämää. Jeesuksesta yksin vuotaa uusi voima, elämä. Oksa hedelmänsä kantaa, koska puu on elävä. Synti tekee työtään meissä, omantunnon haavoittaa, estää hyvän kasvamista, uskon voimaa kuluttaa. Tuoreet oksat viinipuussa Herra hoitaa, puhdistaa, jotta oksat kantaisivat hedelmää taas runsaampaa. Jos ei joku Jeesuksessa aina pysy uskossa, pois hän kuolee viinipuusta kuivuneena oksana. Pysykäämme viinipuussa toisiamme lähellä. Herra Jeesus omiansa ei voi koskaan hyljätä. Voidaan laulaa myös sävelmällä 149. Siion, apus ainoastaan on vain Herra Jumala. Niin kuin isä hoitaa lastaan, niin hän hoitaa sinua. Sinua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa. Ei hän kirkkoansa heitä, vaikka viekin vaivain teitä. Vaikka myrsky myllertäisi, aallot laivaa hakkaisi, vaikka yökin yllättäisi, vaikka Jeesus nukkuisi, matkassa hän silti on, Siion, ole peloton! Haahtensa hän rantaan johtaa, vaikka mitkä vaiheet kohtaa. Vaikka siirtyy vuoret kerran, kalliotkin paikoiltaan, niin ei siirry armo Herran, hän on luja liitossaan. Vaikka koittaa hirmuinen Herran päivä viimeinen, seurakunta, mieleen paina: perustus on luja aina. Kyyneleesi vaikka vuotais niin kuin pilvet vuotavat, Siionille vaikka suotais vaiheet kaikkein vaikeimmat, älä pelkää kuitenkaan, ei hän hylkää kirkkoaan, Herra, armon, voiman tuoja, seurakunnan kilpi, suoja. Kahleitakin vaikka kannat, kärsit vainon tuskia, vaikka henkesikin annat, kaikki kestä uskossa. Tie on auki taivaaseen, pyhäin riemuun ikuiseen! Muista, kuka kanssas kulkee, suojaansa ken sinut sulkee. Kestä, Siion, tuskat, vaivat uskoen ja toivoen. Kestää myöskin isät saivat vaiheet ahdistuksien. Herra ottaa armossaan sinut, Siion, kunniaan. Loppuu helle kärsimyksen, koittaa päivä täyttymyksen. Enkelit ja pyhät taivaan, riemuvirttä veisatkaa! Eipä sorru Siion vaivaan, periä se voiton saa. Laiva pääsee satamaan, myrsky tyyntyy kokonaan. Voitostansa luona Herran Siion kiittävä on kerran. Myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät, leikkasivat. Me saarnaamme aikojen mennen kuin isämme saarnasivat: ”On täyttynyt aika, sen soi Jumala, on lähellä Kristuksen valtakunta. Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen ja suostukaa armahdukseen. ” Kun Herramme tietänsä kulki, niin tultansa tartutti hän. Hän tuo vielä toivonsa julki: ”Sen tahtoisin taas syttyvän. ” Hän Henkensä meillekin lahjoittaen myös tehtävän antoi niin vastuullisen: ”Nyt menkää ja kaikille julistakaa jo sanaani pelastavaa. ” Hän, Kristus, on toivo myös maamme, siis häntä me rukoilemme. Ja Herralta taas kevään saamme, hän kasvun suo kylvöllemme. Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa me saarnaamme anteeksiantamusta. Kun syntinen armon näin turvaksi saa, hän kiittää vain armahtajaa. On kasteessa siunaus pyhä, kun Herramme lahjoittaa sen. Hän kansansa turvaksi yhä tuo armonsa rikkauden. Ja ehtoollisella hän suo omilleen taas voimaa ja lohtua kilvoitukseen. Hän eksyneen etsii ja tallelle tuo ja sanallaan uudeksi luo. Nyt uskossa autuuden rantaa jo täältä me katselemme. Jo virtemme kiitosta kantaa, me toivossa riemuitsemme. Vaan kerran kun pääsemme Karitsan luo, soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo. Se iäistä kiitosta Herralle soi, hän armahti, taivaaseen toi. Jeesus on paimen, hän kanssamme käy, armollaan kantaa, kun tietä ei näy. Laumaasi suojele, Vapahtaja, pelko ja ahdistus pois hajota. Jeesus on viinipuu uskollinen. Elossa säilymme oksina sen. Hedelmät rakkaus oksiisi luo, Henkesi kuolleille elämän suo. Jeesus on valkeus kaikkeuden, Herra myös tähtien kaukaisien. Puhkaise pimeys syntimmekin, johdata valoosi, armollisin. Jeesus on rauhamme. Voimana on anteeksiantamus loppumaton. Maailma kuiluissa pelkojensa rauhaasi kaipaa ja rakkautta. Jeesus on alku ja Jeesus on tie, kanssamme kulkee ja perille vie. Sinua ylistää taivas ja maa. Perillä kirkkosi riemuita saa. Pois pelko, Herran kansa! Ken voisi peljättää, kun Herra armollansa laumansa piirittää. Nimemme Jumalalla on aina muistissaan, ajalla ahtaimmalla hän rientää auttamaan. Pois ihmispelko heitä ja pelkää Jumalaa. Ken kulkee Herran teitä, häneltä avun saa. Maailman nytkin voittaa vain usko Kristukseen, hän antaa armon koittaa, tuo rauhan kansalleen. Hän, Herra, voimassansa rakentaa kirkkoaan Hengellään, sanallansa ja armolahjoillaan. Hän ihmeitänsä näyttää voi vielä kansassaan, sen toivon kerran täyttää, sen nostaa kunniaan. Nyt nouskoon, kristikansa, ylistys Herran luo. Hänelle kiitostansa sanoilla, töillä tuo! Hän kotkan siivin kantaa sinua taivaaseen, ja vaivan jälkeen antaa hän levon lapsilleen. Seurakunta koolla on, Herra, huoneessasi. Täällä jälleen etsimme sinun kasvojasi. Keskellämme kärsien, Jeesus Kristus, kuljet. Köyhät, sairaat, sorretut sydämeemme suljet. Keskellemme, Kristus, tuot joukot vailla työtä, lapset, joita kukaan ei kylläisiksi syötä, kaikki, joiden juuri nyt täytyy nälkään kuolla, joiden oikeuksia yksikään ei puolla. Kristus, virressämme soi tuska naisten, miesten, joilta mieli murretaan kiduttaen, piesten. Vangituiden hiljaisuus kaikuu korvillemme. Sinä heissä menehdyt, kun me vaikenemme. Heissä sinut, Herramme, keskellemme saamme. Jeesus Kristus, armahda koko maailmaamme! Meidät rakkauteen loit, rauhan jakajiksi. Meidät kaikki lunastit iloon, ihmisiksi. Kutsut meitä hiljaisten, kärsivien suulla rinnallesi, taisteluun. Anna kutsu kuulla! Totuus, tie ja elämä, ristiä et väistä. Valtakuntaa valmistat vähimmistä näistä. Vielä, Herra, kutsut meitä, vielä sanaa saarnataan, vielä vyötät väsyneitä, vielä muistat heikot maan. Siitä kiitos sinulle, Jumalamme, Isämme, Poika sekä Henki Pyhä, nyt ja iäisesti yhä. Armotyösi näillä mailla, Herra, aina säilytä, ettei synti myrkyn lailla koko kansaa näännytä. Sido nuoret sanaasi, sulje armohelmaasi, nosta turhan riennon alta, riistä turvaan maailmalta. Anna seurakunnallesi Hengen päivä palava, muista huudot hurskaittesi, aika nyt on vakava. Pue piispat, vartijat, Herran kansan kaitsijat voimallasi taivahasta. Estä Suomi hukkumasta! kristillinen hallitus, suojaa rauha kotiemme, kuule köyhäin huokaus. Kiitoksemme päältä maan nouskoon taivaan kunniaan, Isä, Poika, Henki Pyhä, nyt ja aikain loppuun yhä! Ilmoita, Herramme, voimasi meille ja valtakuntasi tulla jo suo. Johdata kansamme armosi tuntoon ja pyhä pelkosi mieliimme luo. Herra, me pyydämme siunaustasi, Henkesi tulta ja laupeuttasi, Henkesi tulta ja laupeuttasi. Tee, Herra, työsi ja täytä se itse vaivatut sielumme virvoittaen. Henkesi kautta tuo kaikille julki taas valtakuntasi voimallinen. Muista, oi Jeesus, ja armahda meitä, syntistä ethän nyt luotasi heitä, syntistä ethän nyt luotasi heitä. Uskossa heikkoja vahvista, Jeesus, turvassa turvaton luonasi on. Taas olet antanut autuuden päivän, vielä on sanasi muuttumaton. Hengelläs vyötä ja rohkaise meitä, armosi vaatteella riisutut peitä, armosi vaatteella riisutut peitä. Kun meitä polttavi vaivojen helle, murhe ja kiusat kun ahdistavat, Herramme, kaikessa tuskamme tunnet, ristisi, haavasi lohduttavat. Kun vihamiehemme raivo on suurin, maahan sen polkea voit perinjuurin, maahan sen polkea voit perinjuurin. Siionin muuri ei sortua saata, kun peruskallio Jeesus on sen. Rynnätä saavat nyt helvetin joukot, on Herra kanssamme voimallinen. Vahvista, Herra, nyt taistelijoita, luopuneet etsi ja laumaasi voita, luopuneet etsi ja laumaasi voita. Nyt kansat kaikki laulakaa kiitosta Jumalalle ja ylistystä veisatkaa elämän antajalle. Hän sanansa ja tekonsa tuo yhä keskellemme. On siinä autuutemme. Poikansa rakkaan kuolemaan hän antoi edestämme. On Jeesus tullut auttamaan meitäkin synneistämme. Hän piinallaan ja voitollaan toi meille sovituksen ja täyden lunastuksen. Käy, seurakunta Kristuksen, liikkeelle rohkeasti! Vie armon hyvä uutinen maailman ääriin asti! Halleluja, halleluja! soi silloin kaikkialta. On Kristuksella valta. Minä uskon Isään, Herraan Jumalaamme. Luoja olet maan ja taivaan, kaikkivaltias. Sinulta on kaikki, minkä täällä saamme, maailman Herra, pyhä, laupias. Minä uskon Poikaan, Herraan Jeesukseemme. Poika olet Jumalan ja poika Marian. Naulittuna ristiin, toivo autuutemme, Herramme Kristus, kärsit kuoleman. Kuolemamme voitit, nousit kuolemasta, kirkkauteen astuit, Jeesus, Isän vertainen. Tuomiolle saavut taivaan kunniasta. Valta ja voima yksin Kristuksen! Minä uskon Henkeen, Herraan, auttajaamme. Henki olet totuuden ja voima heikkojen. Armon vakuutuksen sinulta me saamme, luot, Pyhä Henki, uuden ihmisen. Uskon seurakunnan, pyhäin yhteyden, ruumiin ylösnousemuksen, uuden luomisen. Herra Jumalamme, voitat pimeyden, elämän annat iankaikkisen. Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan. Se vanha vainooja, kavala, kauhea, on kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen. Vain Herra hänet voittaa. On turha oma voimamme vääryyden valtaa vastaan. Me turman vallat voitamme Herrassa ainoastaan. Hän, Kristus, kuningas, on voitonruhtinas, lyö joukot helvetin, ne tallaa jalkoihin ja voiton meille saattaa. Jos täyttyisikin maailma nyt valheen enkeleistä, niin pimeys ei voittoa kuitenkaan saisi meistä. Ne olkoot raivoissaan ja syöskööt kiukkuaan. Nyt valheen vallat on jo saaneet tuomion. Ne yksi sana kaataa. Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää? Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Muista, Herra Kristus pyhä, ostolaumaa Siionin. Se on hajotettu yhä vuorille ja laaksoihin. Hoida, Paimen, lampaitasi, kanna heikot helmassasi. Monen raskaan ristin alla täällä usein uuvumme. Nosta tiellä vaikealla, kun me maahan vaivumme. Ostit meidät verelläsi omiksesi ristilläsi. Jeesus, armon aurinkomme, valaise myös paimenet, jotta alla ahdinkomme saamme sanan antimet. Hengen tulta heille anna, lohdun sekä neuvon manna. Auta heitä voimallasi parannusta saarnaamaan, johdattele armollasi sielun haavat hoitamaan, etsimään vie eksyneitä, virvoittamaan nääntyneitä. Hyvä Paimen armollinen, siunaa sanan kylvötyö. Paina mieliin uskovien Getsemanen tuskanyö, päivä suuri sovituksen, voima ylösnousemuksen. Suo, Herra, sama Henki meille kuin annoit kerran apostoleille. Hän heidät johti vaarain teille rohkeina viemään sanaa kaikille. He veivät armokutsun maailmaan, Henkesi auttoi siihen uskomaan. Siis anna saman Hengen yhä ohjata kaikkialla työtäsi, ja kutsu vielä, Herra pyhä, työntekijöitä valtakuntaasi. On paljon kypsynyttä eloa, vaan vähän väkeä on pellolla. Kun itse käskit, Herra, meitä työntekijöitä työhön anomaan, niin kasvojasi ethän peitä, vaan riennä seurakuntaa kuulemaan. Me saamme luottaa lupaukseesi, tänäänkin täytät pyynnöt kansasi. Hengellä väkevällä täytä sanasi uskolliset saarnaajat. Työnäky jälleen heille näytä, kun into pettää, voimat uupuvat. Kun pyhää nimeäsi saarnataan, niin saatanalta voima murretaan. Suo, että avun Siion saisi uhrisi väkevästä voimasta, se voima kansat vapahtaisi ja päästäisi ne valheen vallasta. Oi saavu, Herra, itse auttamaan, Henkesi tulta heitä päälle maan. Maan kylmät, synkimmätkin loukot valaise sanallasi kirkkaiksi, ja kaukaistenkin kansain joukot tuo yhteen pyhään seurakuntaasi. Myös Israelin kansaa paimenna, Kristusta tuntemaan se johdata. Näin hoida, Herra, kirkkoamme. Henkesi anna yhä uudestaan myös rohkaisemaan nuoriamme työhösi, paimenvirkaan astumaan. Suo, että aikain halki kansasi kaikille toivon sanaa kantaisi. Uskomme Jumalaan, Isään ja kaiken luojaan, maailman kaitsijaan ja kaikkein lahjain suojaan. Hän, Herra laupias, määrätön voimassaan, on kaikkivaltias taivaassa, päällä maan. Uskomme Jeesukseen. Hän uhrin kalliin antoi, hän, syytön, ristilleen maailman synnin kantoi. Nyt Isän vertainen on Poika taivaassa, hänelle iäinen kiitos ja kunnia. Uskomme Henkehen, pyhyyden, voiman tuojaan ja panttiin autuuden, hyvien töiden luojaan. Hän meidät uudistaa, on voima heikkojen, hän ohjaa, lohduttaa, kirkastaa Kristuksen. Hän kristikunnan tuo kansoista kokoon yhä, näin seurakunnan luo, se yksi on ja pyhä. Se kestää iäti, kun Kristus on sen pää, se loistaa kirkkaasti, kun kaikki häviää. On joukko pyhien hajallaan maailmassa, vaan Henki liittää sen yhdeksi Jumalassa. Se kulkee vieraana ja muukalaisena, vaan nyt jo taivaassa on sillä kotinsa. Ken elää uskossa ja siinä kuolee kerran, se armahdettuna saa kruunun luona Herran. Kun päivää tuomion kauhistuu maailma, niin joukko luvuton tervehtii Herraansa. On tämä uskoni elämän loppuun asti, ja siinä matkani myös päätän rohkeasti. Sen mukaan, Isäni, suo minun vaeltaa, myös elämälläni uskoni tunnustaa. On hengissä maa, ei kuoleman yö sitä vallata saa. Sen turmion partaalle synti jo vei, kun ihminen Luojaansa kuunnellut ei. Vaan Herramme ainoan Poikansa soi. Hän autuuden toi. Vain palvelemaan hän saapui ja maailman sovittamaan. Hän syntimme kuiluun on laskeutunut, taas Luojalle maailman rakastanut. Vain Golgatan rakkaus entiselleen sai rikkoutuneen. Niin aukeni tie, se Kristuksen lähetit maailmaan vie. Vain elämän Sanassa voittomme on, ja kasteemme armo on mittaamaton. Sen merestä nousemme, sovitetut ja uudistetut. Nyt kilvoitteluun me vartumme oksina elämänpuun. Työn kutsumuskuormaa kun kannamme me, hän, kantaja kaiken, on voimanamme. Hän tuomiot kaataa, hän sovinnon tuo ja uskoa luo. Hän armahduksen toi kaikille, uhriksi antautuen. Kun maailman synnit on kantanut hän, myös kuolleille meille hän tuo elämän, ja rukoustaistelu lakkaamaton maan suojana on. Vaan rauhattomuus maan lapsia raastaa ja turvattomuus. Oi Henki, nyt yhdistä rakkauteen jo kristityt kaikki ja parannukseen, niin maailma uskoo ja turvaksi yön saa Kristuksen työn. On suuri ihme seurakunta Herran! Maailman muoto vaikka katoaa, on Jeesus Kristus sama ikuisesti, hän itse seurakuntaa rakentaa. Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää ja kohti täyttä päivää vaeltaa. Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki, kuin kesän tullen sulaa lumi, jää! Näin saatanalta kaatuu voima, valta ja paha taistelunsa häviää. Vaan Herran kansa kylvöänsä niittää, saa nähdä Herran, häntä ylistää. Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan, ei muutu mieli Herran Jeesuksen. Yö pitkä lie ja taistelu on raskas, vaan aamutähti loistaa rohkaisten. Siis sanaan luota ahdistusten tiellä, tie kulkee kohti päivää Kristuksen. On Kristus kirkon Herra, sen luoja ainoa, hän Hengen sille antaa vedellä, sanalla. Maan alhoista sen etsi hän morsiamekseen ja osti kuolemallaan iäksi itselleen. Kansoista kooten yhteen hän uhriverellään sen yhteen uskoon liittää ja yhteen elämään. Hän, Kristus, yksi Herra, kaikilla lahjoillaan yhdessä pöydässänsä rakentaa kirkkoaan. Ja vaikka maailmassa on kirkko vieras niin, häväisty, haavoitettu, revitty uuvuksiin, sen pyhät vartiossa kuitenkin odottaa, yön valta milloin päättyy ja aamu aukeaa. Näin seurakunta Herran melskeessä taistelun tähyää täyttymystä rauhansa luvatun. On kerran juhlariemu silmissä voittajan, ja kilvoituksen kirkko on kirkko kunnian. Vaan nyt jo yhtyy Herraan se kolmiyhteiseen ja riemuitsevaan kirkkoon, pyhien autuuteen. Voimasi, Kristus, anna nyt kuuliaisuuteen, armossa meidät kanna juhlaasi taivaaseen. ”Herätkää! ” niin huuto kaikaa, ”ei enää unta eikä aikaa! ” Se ääni kuullaan haudoissa. Lunastetut, havahtukaa, Jumalan lapset, kokoontukaa maailman Herran kutsusta! Yö kuoleman on nyt iäksi päättynyt, Valmistukaa ja katsokaa: iäinen päivä kohoaa. Soikoon kiitos ikuisesti! Niin kauan taistelumme kesti, jo rauha koitti vihdoinkin. Riemu täyttää sydämemme, kun Kristus seisoo keskellämme nyt kasvoin peittämättömin. Ei silmiin siintänyt, maan päälle yltänyt tämä riemu. Nyt ikuisen saa kiitoksen Jumala kolmiyhteinen. Kristus-kuningas, kaikkivaltias, joudu, voittoon vie jo valtakuntasi! Vielä tuskan maa kaipaa, odottaa. Milloin on se täynnä tuntemistasi? On viety sanaa autuuden jo halki vuosisatojen. Vielä miljoonat yössä kulkevat. Milloin valtasuuruutesi kirkastat? yksin voimakas, kerran annat koittaa aamun autuaan. Auta, että me siihen uskomme silloinkin, kun yötä kohti kuljetaan. Soit tehtävän niin valtavan, on vastaan mahti maailman, mutta heikkojen, meidän köyhien väkevyytenä on Herra taivaitten. valtakunnassas meidän salli taistella ja kärsiä kaiken antaen, vaivat kantaen saada puhdistusta, voimaa ristiltä. Jo ilta tummuu yllä maan, siis auta meitä joutumaan, ennen kuin on yö, päättyy kylvötyö, saavut, Kristus, Herra, lopun hetki lyö. Vain hetki, Herra kaataa viimeisen raskaan verhon pois. Kyrie eleison. Sinä olet Jumala. Armahda meitä, Herra. Vain hetki, Herra peittää katseensa loistoon meidätkin. Vain hetki, melu lakkaa, laulamme Herran kunniaa. Vain hetki, Kristus saapuu ja murtaa kaikki hautamme. Herätät meidät, Herra. Kun luova tahto kaikkeuden Herran turmellun maailmamme kohtaa kerran, on päivä tuomion. Nyt polvillemme! Jumala, luoja, saakoon kiitoksemme. Kun ihmiskunta huutaa peloissansa, ilmestyy Kristus, näyttää kunniansa. Nyt koittaa oikeus. Pilvissä loistaa merkki Kristuksemme. Siis ajan merkit nähkää: uutta luodaan, puu kukkii, kesä keskellemme tuodaan. On päivä Kristuksen. Kunnian Herra tuntee kurjuutemme. Hän ristinpuulla kuoli puolestamme, hän kantaa Isän haltuun maailmamme, hän, uhrikaritsa. Kaikesta saakoon Isä kiitoksemme. Maailman ääriin kaikuu huuto Herran, se elävät ja kuolleet kohtaa kerran. Nyt armon aika on. Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme. Ken Jumalan tuomion torjua voi, se läheltä löytää ja kaukaa. Kun Jeesuksen tullessa pasuuna soi, niin kuinka sen kestänen, raukka? Mua syntistä armahda, Herra! Kun taivasta katson, niin huomata saan: on syntini kirjattu sinne, ne vaikkakin tehty on kätköissä maan. Voi minnekä pakenen, minne? 3 Vain itseeni tuijotan päivät ja yöt, saan syntini palkkaa jo kantaa. Vaan turhaan nyt, ihminen, rintaasi lyöt: ken kuolleelle elämän antaa! Siis murra jo kivinen sydämeni, oi Jeesus, ja luo sydän uusi. Se vahvista, pyhitä itsellesi, vie kanssasi kilvoitteluusi. Kun ristisi uhrissa elämän saan ja Henkesi suot sydämeeni, niin rauhan tuot tuntooni ahdistavaan, jo kuivuvat pois kyyneleeni. Oi Jeesus, on veresi ristilläsi jo virrannut autuudekseni. Tee minulle kalliiksi kuolemasi, tuo lohdutus sydämelleni. Vihan päivä kauhistava! Sydänjuuret värähtää, kun on kaikki katoava, taivas, maa kun häviää. Ihmiskunta peljästyy, tuomari kun lähestyy. Taivaan torvi äänen antaa, kaikuu kaikkeen maailmaan, maankin alle kaiun kantaa, kutsuu kuolleet haudoistaan tuomiolle käskien eteen Herran istuimen. Siinä suuret, siinä pienet, kaikki tarkoin tutkitaan. Ihminen, ken ikään lienet, silloin sinut tuomitaan. Silloin kaikki löydetään, sanat, teot kätköistään. Näitä, Jeesus, muistaissani vain se toivo lohduttaa, näissä ahdistuksissani sieluani virvoittaa, että tulit päälle maan tuomiosta auttamaan. Jeesus, sinä tuskallasi ostit minut vapaaksi. Suo nyt olla seuraajasi, jäsen sinun ruumiisi, että kerran löytyisi kirjastasi nimeni. Kaikki mikä synnin tähden karttuu täällä kanteeksi, Kristus, kuolemasi tähden nyt jo anna anteeksi. Armahdithan ryövärin, sulje armoon minutkin. Ansioosi aina luottaa anna minun poloisen. Uhrikuolemasi tuottaa täyden rauhan, autuuden. Pelkäämättä olla saa, ken sen uskoo, omistaa. Sinuun, Herra Jeesus, turvaan, nyt jo sinun olla saan. Niin en joudu joukkoon kurjaan, jolta taivas suljetaan. Armostasi autuuteen minut kannat taivaaseen. Maailma täynnä turhuuttaan kiiruhtaa kohti loppuaan. On ylpeys sen pukuna ja rikkaus sen koruna. Vain valtaa, voimaa, kunniaa niin moni etsii, kumartaa. Kuin poutapilvi taivaalla tai varjo kohta haihtuva, kuin vaahto aallon kuohuvan on kaikki turhuus maailman. Se häipyy yhtä nopeaan kuin nuoli lentää jouseltaan. Kun tuomiolla seisomme, niin hämmästyen näemme: maailma hukkuu menoineen ja riemuineen ja himoineen. Ken niissä löysi aarteensa, on niiden kanssa hukkuva. Voi ihmisparkaa sokeaa, turmion teiden kulkijaa! Ei kysynyt hän totuutta, ei etsinyt hän autuutta, vaan Herran armon hylkäsi ja itseensä vain turvasi. Ei parannuksen toivoa kadotetuille anneta. On armonaika loppunut, iäinen vaiva alkanut. ja parannukseen johdata! Vie meidät tuomioltasi, oi Herra, valtakuntaasi. Vie riemuun taivaan ihanan, iäisiin häihin Karitsan. Ylistys, Herra, sinun on, kun autat alta tuomion. Hautaan kaikki kaatuu kerran, vastassamme Kristus on. Kaikki kootaan eteen Herran, koittaa päivä tuomion. Silloin meidät tutkitaan, tili tarkka vaaditaan teoistamme, puheistamme, myöskin ajatuksistamme. Jeesus, Hengelläsi auta, etten pelkoon nääntyisi. Auta, että uskon kautta nyt jo elän kanssasi. Asu, Jeesus, minussa, että pysyn sinussa. Anna minun sinuun luottaa, Hengen hedelmiä tuottaa. Maailma tuo ahdistusta, hätää, tuskaa, kuolemaa. Sinä annat virvoitusta, sieluun rauhaa oikeaa. Lohdutusta kaipaavat armollasi valloitat. Ilo syttyy armostasi, riemu läsnäolostasi. Kuljen kohti kuolemaani, anna, Jeesus, kätesi. Luotan sinuun, auttajaani, ota vastaan henkeni. Jeesus Kristus, armahda, puolusta ja pelasta. Edessäsi tuomiolla anna suojassasi olla. Katso, Isä, pyhitetty olen kautta Jeesuksen, hänen kanssaan yhdistetty, saanut osan suloisen. Tuomiolta taivaaseen astun Herran autuuteen. Silloin kiitän hyvyyttäsi, kunnioitan nimeäsi. Jo Herran päivä läsnä on, hän saapuu voimassansa, ja maailmalle tuomion tuo Jeesus tullessansa. Pois pilkka, nauru katoaa, kun tuli kaiken kuluttaa ja Herran sana täyttyy, ja Herran sana täyttyy. Soi silloin taivaan pasuunat kutsuen kaikkialta maan piirin kaikki asukkaat ja kuolleetkin maan alta. Myös meri antaa kuolleensa. Muutumme ajan rahdussa. Joudumme eteen Herran, joudumme eteen Herran. Kun silloin kirjat avataan, niin kaikki tulee julki ja päivänvaloon saatetaan, yö minkä kätköön sulki. Jokainen joutuu kuulemaan sen mitä teki aikanaan. Ei mitään voida peittää, ei mitään voida peittää. Armahda, Jeesus, minua, päivääsi että muistan, niin ettei voita maailma, vaan huolet, synnit suistan. On kerran jäävä häpeään ja kylvöänsä niittämään, ken täällä Herran hylkää, ken täällä Herran hylkää. Käy, Vapahtaja, avuksi, tuo turva haavoistasi! Tallella pidä nimeni elämänkirjassasi. Myös minut, Jeesus, lunastit ja kaikki synnit sovitit, saan ansioosi luottaa, saan ansioosi luottaa. Jo anna, Jeesus, Herrani, sen suuren päivän koittaa. Jo täytä toivo kansasi, pimeys kohta voittaa. Kansasi huokaa: Saavu jo, oi Jeesus Kristus, A ja O ja kaiken alku, loppu, ja kaiken alku, loppu. Jo nouskaa, kristityt, valvokaa! Nyt viisaat neitseetkin nukkuu. Kun voiton Ihmisen Poika saa, niin vanha maailma hukkuu. Se hetki salattu meiltä on, siis pyydä armoa Herran, niin että tullessa tuomion voit olla valveilla kerran. Kuin iskee idässä salama ja nähdään lännessä asti, niin kaikuu äkkiä pasuuna ja kutsuu kauhistavasti. Sen ääni elävät, kuolleetkin nyt kutsuu multien alta, se kuullaan mertenkin hautoihin. On yksin Herralla valta. Hän tuomariksemme istuutuu ja hetki totuuden koittaa. Ei auta arvo, ei mahti muu, vain totuus, oikeus voittaa. Ken armoon luotti, se armon saa ja rauhan majoissa taivaan. Ken armon torjui, se vaikertaa, kun astuu itkuun ja vaivaan. ”Te tulkaa, Isäni siunaamat, nyt taivaan antaa hän teille. Te näitte pienimmät, kurjimmat ja soitte hoivanne heille. ” Vaan jotka palvellen itseään tien armoon kielsivät kerran, ne yksin vaipuvat pimeään ja kauas kasvoista Herran. Nyt, Kristus, kansaasi armahda ja vaivan kuilusta säästä! Suo, että etsimme sinua ja voimme luoksesi päästä. On synti saanut jo tuomion, ja kaiken anteeksi annat. Nyt portti armoosi auki on ja meidät riemuusi kannat. Herää, nouse nukkumasta, hukkumasta, syntinen, nyt vihdoinkin. Kohta saapuu loistossansa pyhäin kanssa Kristus, Ylkä Siionin. Kuinka voisi kuningastaan juosta vastaan ryysyissänsä syntinen? Nouse, riisu syntipuku, älä huku, vaate ota pyhien. Synnin tieltä nouse, käänny, ettet näänny, aikaa et saa tuhlata. Kristus seurakunnassansa haavoissansa antaa armon, rauhansa. Lamput palavina vastaan kuningastaan viisaat neitseet rientävät. Heidän laillaan Yljän luokse riennä, juokse, katso, lamput syttyvät! Saavu joutuin, Ylkä taivaan, ettei vaivaan näänny seurakuntasi. Saavu luokse väsyneiden, uupuneiden, korjaa meidät luoksesi. On Kristuksen tulemus arvaamaton, myös kohta voi aueta hauta, ja niin armonaikamme loppunut on, voi, sitten ei parannus auta. Oi Herramme, armahda meitä! Voi meitä, jos uneen me vajoamme ja synti ei tuntoa paina, jos taivaan ja Jumalan unohdamme ja suruton mieli on aina! Ei teoilla autuutta ansaita voi, me lahjaksi autuuden saamme. Siis Herraamme, koska hän elämän toi, me uskossa turvautukaamme. Nyt valvomaan rohkaise, Jumalani, ja oikein suo aikani käyttää, niin että on öljyä lampussani, kun maan ääret huuto tuo täyttää: Nyt Herramme Kristus jo saapuu! Siis huolehdi, sieluni, rauhastasi ja Herrasi tuloa muista. Vain hän olkoon turvana, toivonasi, pois maailman rakkaus suista. Nyt yhdessä jo lähtekää, iäisiin häihin pyrkikää. Ken Herran kutsun torjuen pois jäisi tieltä autuuden? Myös tulkaa, heikkouskoiset, te väsyneet ja murheiset, nyt taivaan tietä kulkemaan ja Herran virttä veisaamaan. Maailman tien me jätämme ja Herran tielle lähdemme. Myös jääkööt turhat murheemme, ne estävät vain matkaamme. Nyt, Pyhä Henki, taluta, oppaana kulje matkalla. Sanalla meitä valaise, kirkasta Jeesus kaikille. Sytytä lamput palamaan ja öljystäsi loistamaan. Häävaatteet pidä puhtaina Jeesuksen veren voimalla. Opeta meitä uskomaan ja neuvojasi seuraamaan. Eteesi kaikki puutteemme nyt, armon Henki, kannamme. Me tiellä Ylkää kiitämme ja taivaan häistä puhumme. Jos pilvinen on joskus sää, niin taivas jälleen selkiää. Me Golgatalla lepäämme ja kuormat sinne laskemme. Myös kirkastuksen vuorella me saamme Herraa katsella. Kun ristin alle joudumme, on Herra meidän voimamme. Voi, milloin loppuu vaiva, työ, kauanko kestää vielä yö? Me taistelemme uskossa, kun odotamme kruunua. Jo kohta häihin pääsemme, soi silloin uusi virtemme. Jo saapuu Ylkä taivainen, käykäämme vastaan riemuiten. Nyt valmiiksi jo lamppumme! Oi terve, rakas Herramme! Oi herätkää, te hitaat sielut, juuri ja muistakaa: on Herran armo suuri. Hän etsii synnin yössä nukkuvaa. Hän tarjoo armon. Luopukaa siis muusta ja kuulkaa varoitusta Herran suusta. Oi valvokaa! Oi herätkää! Vain armon valo auttaa ja synnin viekkaan ansat ilmi saattaa, suljetut silmät jälleen auki saa. Se valo olkoon aina oppaananne, on turmioksi muuten kuolemanne. Siis valvokaa! Oi valvokaa! Jos henki onkin altis, on liha synnin viettelyksiin valmis, turmelus sydämemme saastuttaa. Kun Herralta te sanan valon saatte, niin hänen tietään aina kulkekaatte. Oi valvokaa, niin ettei kuolemanne kuin varas yöllä olis ovellanne. Voi kaiken tuhoavaa kuolemaa! On vanhain, nuorten eessä viime retki, ja kaikilla on kohta lähtöhetki. Oi valvokaa, niin voitte valmiit olla, kun Jeesus kohtaa teidät tuomiolla. Jo korjuupäivää vilja vartoaa. Kenties hän kutsuu nyt jo viime kerran. On tietymätön paluun hetki Herran. Nyt valvokaa! Oi valvokaa nyt vielä uskossanne, niin ettei sammu tuli lampustanne, ja odottakaa ylkää saapuvaa. Siis kuulkaa, mitä Jeesus meiltä anoo, kun minulle ja kaikille hän sanoo: Tulkaa kaikki kotiin, tulkaa, kutsuu itse Jumala. Tulkaa kotiin, tilaa riittää taivaan valtakunnassa. Kohta laskee armon päivä, kohta tulee synkkä yö. Silloin Herra portin sulkee, päättyy kutsumisen työ. Armon ovi kadonneille on nyt vielä avoinna. Yllättäen sinut saattaa temmata pois kuolema. Jos käyt epäuskon tietä, matkasi on turvaton. Kristusta et silloin tunne. Vain hän tie ja turva on. Missä vietät, ihmislapsi, kerran ikuisuutesi, jos ei ole talletettu taivaan kirjaan nimesi? Onnetonta olla siellä, mistä taivas poissa on, missä vaiva loppumaton, itku raskas, lohduton. Aikain merkit muistuttavat: maailmamme lopun saa. Silloin tulta sataa maahan, nyt on aika kiiruhtaa. Riennä kohti kutsujaasi, nöyrry, tee jo parannus. Taivaan juhla alkaa täällä, autuuden tuo armahdus. Herää, Herran seurakunta lähellä ja kaukana! Huuto ”Katso, ylkä saapuu! ” kohta on jo kaikuva. Herää taistoon, vaivannäköön, rakkauteen, elämään. Rohkeuden suo hän sulle, ostetulle verellään. Herää ylistämään Herraa! Armon sade lankeaa. Hengen lahja virran lailla janoavat virvoittaa. Maasta maahan Herran sana niin kuin liekki etenee, sytyttäen, lämmittäen sydämiä valaisee. Herää, katso Herran töitä! Syntiset hän armahtaa. Lapsilleen hän runsaan pöydän taivaan lahjoin valmistaa. Kiitos Herran! Herra elää ihmetöitään jatkaen. Puhkea siis ylistykseen, Herran kansa, riemuiten. Herää! Anna elämäsi Herran käyttöön kokonaan. Vapahtajan kunniaksi silloin riennät toimimaan. Rohkeasti nosta pääsi, hoida tulta lampussa. Herää, Herran seurakunta, Kuningas on tulossa! Sukupolvet ennen meitä vaivan teitä ovat täällä kulkeneet, valossa ja pimennossa, ahdingossa uskoneet ja toivoneet. taivasteitä sanan turvin kulkivat, lampun viimein sammuessa Jeesuksessa silmät uneen sulkivat. Nyt on päästy luokse Herran, joka kerran kaikki osti verellään. Hän on vienyt seuraajansa armostansa iloon, rauhaan, elämään. Täällä nyt me vuorostamme vaellamme tietä sukupolvien, niin kuin lapset aikanansa taivaltansa käyvät meitä seuraten. Johda, Herra uskollinen, armollinen kotiin kaikki kulkijat. Matkan jälkeen taivaassasi kiitostasi sukupolvet laulavat. Rauhan saivat pyhät Herran, jotka kerran taistelivat päällä maan. Kun me heitä muistelemme, kaipailemme sinne taivaan kunniaan. Ei he enää itke siellä, niin kuin tiellä itkivät he kulkeissaan. Täällä painoi synnin taakka maahan saakka, taivaassa ei milloinkaan. Täällä kylväin kyyneleitä murheen teitä kilvoitellen kulkivat, siellä nyt he kanneltansa riemuissansa Karitsalle soittavat. Auta, Herra, aina meitä elon teitä uskossa vain kulkemaan. Auta, milloin täältä lähden, haavais tähden pyhäin joukkoon joutumaan. Taivaassa, johon Jumala majansa asetti, myös saavat hänen omansa asua iäti. He ovat päässeet vaaroista, maailman, synnin vaivoista autuutta nauttimaan. He vihaa viekkaan maailman joutuivat kärsimään ja kiusat vallan, kunnian tunsivat itsessään. Vaan Herra heitä vahvisti ja sanallansa puhdisti. Hän auttoi voittamaan. Edessä Herran istuimen nyt pyhät iloitsee ja seurakunta Kristuksen hänessä riemuitsee. Se mitä täällä uskottiin ja ikävöiden toivottiin, jo saavutettu on. Ei löydy siellä surua, on itku vaiennut, ei siellä ole kipua, on tuska loppunut. On rauha, riemu, rakkaus ja taivaallinen rikkaus nyt Herran kansalla. Nyt Herran jalkain juuressa vanhurskaat veisaavat ja Herran nimen suuruutta kiittävät, palvovat. He Herran tahdon tietävät, sen ilomielin täyttävät, jo vajaa lakkasi. Elämän vettä kirkasta he saavat juodakseen, elämän puusta runsaasta he syövät riemukseen. Ja salaisuudet Korkeimman ja tarkoitukset Jumalan nyt heille avataan. Ei osaa kieli selittää, ei sydän aavistaa, ei ihmisjärki käsittää autuutta ihanaa. Sen valittujen joukolle on Herra pannut tallelle rauhansa majoissa. Kuoleman jälkeen parempaa toivomme aikaa tulevaa Jumalan kartanoissa. Itkumme muuttuu iloksi, murheet ja surut riemuksi uusissa asunnoissa. Kaikki, kaikki on nyt uutta ihanuutta voittaneille, riemuun taivaan saapuneille. Kasvoja Kolminaisuuden he katselevat riemuiten valkeissa vaatteissansa. He ovat päässeet vaivoista, maan taisteluista, vainoista ja ahdistuksistansa. Siellä, siellä autuudessa ikuisessa tuska haihtuu, usko näkemiseen vaihtuu. Niin täyttyy suuri odotus ja luomakunnan huokaus, on uudet taivaat luotu. Ei siellä vääryys hallitse, ei väkivalta vallitse, on rauha, rauha suotu. Rakkaus ja tahto hyvä, tieto syvä täyttää mielet, ylistykseen yhtyy kielet. Nyt autuaitten joukossa, enkelten juhlaseurassa riemusta kasvot hohtaa, kun siskot, veljet, vanhemmat, tutut ja tuntemattomat toisensa siellä kohtaa. Kaikki, kaikki ovat yhtä ystävinä Jumalassa, Isä yhtä lasten kanssa. Soi pauhu uusi urkujen, helinä kaunis kannelten taivaassa valtavasti. Myös kuoro lunastettujen nyt yhtyy ääniin enkelten veisaten riemuisasti: Herraa, luojaa, ylistämme virsillämme voimastansa, kaikki loi hän sanallansa. Ei autuaitten riemua, pyhien rauhaa taivaassa voi aavistaa maan päällä. Ei ole korvin kuunneltu, ei ihmissilmin katseltu sen suloisuutta täällä. Aamen, aamen! Pyhä, pyhä! kaikuu yhä valtiaalle, Kristukselle, kuninkaalle. Se kaikki, mitä ikänään taivaasta täällä tiedetään, on pelkkää arvoitusta. Suurinkin ilo uskovain kuin esimakua on vain, himmeää aavistusta. Näihin häihin, Karitsamme, auttajamme, johda meitä, vaikka veisit murheen teitä. Ah, näitä häitä ikävöin kuin vartijakin syksyöin hohdetta aamuruskon. Suo, Jeesus, että nähdä saan sen päivän suuren, autuaan, sen johon tänään uskon. Kiitos, kiitos olkoon Herran, joka kerran pahan poistaa, kunniansa antaa loistaa! Oi päivä suuri, autuas, kun taivas aukeaa ja Jeesus Kristus, kuningas, kansansa kokoaa, kansansa kokoaa. On joukko valkovaatteinen edessä Karitsan. Se pääsi maasta vaivojen, sai riemun ihanan, sai riemun ihanan. Näin ovat yhteen saapuneet Kristuksen ystävät, hajallaan maassa asuneet yhdessä kiittävät, yhdessä kiittävät. He ylistävät Kristustaan perillä riemuiten. Soi kiitosvirsi uuden maan kuin virta pauhaten, kuin virta pauhaten. Myös meitä, Herra laupias, luoksesi johdata. Suo nähdä päivä autuas pyhien seurassa, Ne jotka täällä uskossa tunnusti Herraa Kristusta, luopuivat tiestä maailman hyljäten vallan, kunnian. He valtakuntaa tulevaa tahtoivat täällä odottaa. Ei heitä saanut pelkokaan maan valtiaita palvomaan. Ei heitä saatu milloinkaan kuvia kunnioittamaan. Uskossa aina pysyen he tunnustivat Kristuksen. He saivat sietää kovuutta ja sortajainsa julmuutta, joutuivat pilkkaan, häpeään, maanpaon kauhut kestämään, kärsivät vainot maailman ja kidutukset, kuoleman. Nyt kunniassa suuressa he ovat taivaan riemussa. He ovat saaneet autuuden, perintöön päässeet pyhien, kiittävät Herraa Kristusta Jumalan lasten juhlassa. Suo, Jeesus, kanssa pyhien myös meidän kiittää riemuiten, tunnustaa täällä sinua ja kilvoitella uskossa. Kunnia olkoon iäinen Jumalan kolmiyhteisen. Autuaita kaikki hengessänsä köyhät, autuaita Herran köyhät! Kristus itse syntyi kaikkein köyhimmäksi, ihmisistä pienimmäksi. Neuvoton, suojaton puutteeseen ja vaivaan lahjaksi saa taivaan. murheen kuorman alla, autuaita murheen alla! Kristus itse kulkee heidän rinnallansa, siunaa lohdutuksellansa. Kuollessaan murhettaan Kristus yksin kantoi, Isälleen sen antoi. Autuaita kaikki, jotka täällä hiljaa odottavat Herraa hiljaa! Kristus käsin tyhjin luo jo uutta heissä, tiensä ahneen hyljänneissä. Sydämiin luottaviin Isän valta luodaan, arpa kaunein suodaan. joita nälkä kalvaa, oikeuden nälkä kalvaa! Kristus nääntyneiden tuskan tuntee kyllä, pitää heissä toivon yllä. Ruokanaan päällä maan Isän tahdon täytti, meille tien hän näytti. jotka armahtavat, toinen toistaan armahtavat! Kristus heitä saartaa rakkaudellansa, suojaa laupeudellansa. Tuomion alta on heidät pelastettu, iloon armahdettu. sydämeltään puhtaat, kaikki sydämeltään puhtaat! Kristus itse heidän valonansa loistaa, valo valheen kätköt poistaa. Paljasta, Jumala, meille hyvyytesi, kasvot pyhyytesi. rakentajat rauhan, luojat sovinnon ja rauhan! Kristus kuolemallaan toi jo sovituksen, vihaa vastaan luottamuksen. Lapsinaan maailmaan Isä kutsuu meitä luomaan rauhan teitä. joita Herran tähden vainotaan nyt Herran tähden! Kristus teissä kärsii, hyvyys kunnes voittaa, oikeus ja lepo koittaa. Elämään täyttyvään teidät viedään kerran juhlariemuun Herran. Oi Jeesus, lasten ystävä, syliisi suljet pieniä. Vain pienten, lasten kaltaisten on valtakunta taivasten. Jo riemu lasten enkelten soi luota Herran istuimen. On pieni lapsi avuton, hän vailla valtaa, voimaa on. Hän aina joutuu turvaamaan ja luottamaan vain vahvempaan. Oi Jeesus, meitä kaikkia varjele lapsenuskossa. Ken lapsen ottaa hoivaansa, saa hoitaa itse Jeesusta, vaan Herran tuomion se saa, ken lapsen mielen haavoittaa. Vastuumme, Jeesus, kirkasta ja sydämemme sulata. Herra valtaistuimeltaan enkeleitä lähettää tänne, missä pahan valta uhkaa toivon pimentää. Niin kuin tuulen hiljaisuus, liekkimyrskyn ankaruus liikkuu Herran viestintuoja, taistelun ja rauhan luoja. Herran viestissä on aina käsky, kutsu, lupaus. Sen voi kuulla ainoastaan totteleva luottamus. Tahdon niin kuin Maria enkeliä kuunnella. Tässä olen, työhön käytä, armollasi köyhä täytä. Enkeleitä erämaahan Jeesukselle annettiin, Getsemanen tuskanyöhön, kärsimyksen syvyyksiin. Turvakseni minäkin saanko yöhön enkelin, joka kulkee kuilun pohjaa, kuolemasta kotiin ohjaa? Paaden Herran haudan suulta kirkas käsi vieritti. Pimeyden valtaa vastaan Jeesus yksin taisteli. Syyttäjämme kauhea heitetty on taivaasta. Karitsa on saanut voiton, yöstä luonut aamunkoiton. Kerran kanssa enkeleitten, pauhinassa kiitoksen, laulan: Aamen! Halleluja! luona valtaistuimen. Väkevyys ja viisaus, kunnia ja kirkkaus, kaikki valta Karitsalle, Herrallemme, Jumalalle! Armollaan Herra ennättää turvaksi omillensa, ja enkelinsä lähettää hän heidän avuksensa. Me saamme laulaa ilolla. On enkeleitä suojana myös tänään matkallamme. He varjelevat lapsuuden ja nuoren elämämme, seuraavat päiviin vanhuuden, kulkevat lähellämme. He saattavat myös kuollessa iäiseen kotiin meitä. Näin Herran omat matkallaan turvassa olla saavat ja Pyhä Henki armollaan lääkitsee vaivat, haavat. Nyt saamme laulaa ilolla ja kerran kiittää taivaassa seurassa enkeleiden. Sinua enkeleistä nyt kiitän, Herrani. Yön valtoja en pelkää, kun näytät voimasi. Ja kiusaaja kun tahtoo myös minut valloittaa, voit hyökkäykset voittaa ja minut pelastaa. Sai Jaakob enkeleitä turvakseen matkalla, ja Daniel sai suojan leijonain luolassa. Pois Sodomasta johti enkeli Lootinkin, löi kahleet Pietarilta, pelasti Paavalin. Näin olet lapsiasi ennenkin varjellut ja pahan tulinuolet pois heistä torjunut. Myös tänään turvakseni suo joukko enkelten, varjelus matkalleni keskellä vaarojen. Varjele armollasi myös lähtöhetkeni, sielulle saattajaksi lähetä enkeli. Kun Jeesus saapuu kerran seurassa enkelten, myös minun anna olla joukossa pyhien. Jumala loi auringon, kuun ja järvet ja puut, ihmiset myös. Jumalan on taivas ja maa. Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi. Jeesukselle virtemme soi, hän kuolemallaan elämän toi. Luonamme hän täällä nyt on. Henkensä hän heikoille suo ja keskellemme lämpöä luo. Taivas jo on luonamme näin. Suuri Jumalamme, aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen. Pyhä, pyhä, pyhä, armon antajamme, laupias Herra kolmiyhteinen! Autuaat ne kantaa kultakruunut eteen Herran valtaistuimen. Enkeleiden kuoro kiitoksensa antaa, herrojen Herra iankaikkinen. Kirkkautes loistaa, vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas. Pyhä olet yksin, vertaistas ei toista, rakkaus, voima kaikkivaltias. Kiitoslaulu suuri kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien. armon vahva muuri, oi Jumalamme kolmiyhteinen! Halleluja! Nyt ylistys, kunnia, voima, väkevyys Isälle, luojallemme! On hänen yksin kirkkaus, on hänen valta, viisaus. Kunnia Herrallemme! Pyhä, pyhä! soikoon maassa, taivahassa. Halleluja! Herra liitossaan on luja. Halleluja! Nyt kunnia Pojalle olkoon korkea, Jumalan Karitsalle. Hän osti meidät pyhällä, kalliilla liiton verellä kansaksi Jumalalle. Halleluja! Myös Hengelle ylistys nouskoon Pyhälle Hän kristikunnan pyhittää, sen uuteen toivoon synnyttää ja eksymästä estää. Oi rakas Isä, luojamme, hyvyyden kaiken lähde, anteeksi anna syntimme Poikasi piinan tähden. On tuomiosi vanhurskas, vaan ole meille laupias, niin että kuuliaisina nyt uskossa sinua voimme palvella. Oi Jeesus Kristus armias, valosi anna koittaa. Vain sinä, voitonruhtinas, voit surman vallat voittaa. Kalliilla uhriverellä lunastit meidät synnistä. Kansaasi muista, armahda ja pelasta, kaikesta auta pahasta. Oi Pyhä Henki, lohduta, suo meille lahjojasi, nyt rauhan tiellä johdata ja rakkaudessasi. Luo meihin toivo elävä ja anna voima kestävä. Jeesuksen tähden autuuteen vie ikuiseen, näin saata meidät taivaaseen. Oi Isä kaikkivaltias, maan, taivaan luoja laupias, on herruuttasi täynnä maa ja taivas soi sen kunniaa. Eteesi käymme kiittäen ja tarpeitamme rukoillen. Oi Kristus, Poika Jumalan, kirkkaus Isän kunnian, toit armon kuolemallasi, me saamme olla kansasi. Siis nytkin meitä armahda ja synneistämme paranna. riidat ja sodat sammuta, lannista vilppi, viekkaus, vahvista totuus, rakkaus. Tie näytä Vapahtajan luo, hän turvan etsiville suo. Oi pyhä Isä Jumala ja pyhä Poika ainoa, oi Pyhä Henki kirkkauden, Jumala kolmiyhteinen, nyt kristikunta päällä maan sinulle laulaa kiitostaan. Jumala, Isä taivaassa, nyt ylistämme sinua. Laupeutesi pohjaton voimana meillä aina on, aina on. Jumalan Poika, ihminen, tie näytä armon, totuuden. Kirkasta, Kristus, sanasi, ristisi uhri, voittosi, voittosi. ja meitä neuvo, johdata. turvaksi tule kaikkien, kaikkien. salattu, iankaikkinen! Oi Herra kaikkivaltias ja suuri, pyhä, laupias, ylistys nouskoon taivaisiin, kun katsot meihin ihmisiin! Ylistän, Isä, sinua, kaikkien luoja, kaitsija, kun annoit rakkaan Poikasi maailman Vapahtajaksi ja lunastuksen sanoman lähetät yli maailman. Oi kiitos, Poika Jumalan, kun annoit armon avaran ja tulit muotoon ihmisen, veljeksi meidän syntisten, ja ristinkuolemallasi myös minut ostit vapaaksi. Sinua, Pyhä Henki, myös nyt kiitän tähden armotyös, kun kautta pyhän kasteeni mun otit uuteen liittoosi. Sanalla sielun lohdutat ja elämäni uudistat. Oi Kolminaisuus korkea, päiväni täytät ilolla. Nyt anna elää kanssasi ja kerran kuolla käsiisi. Vie riemuun sanomattomaan, vie voitonvirttä veisaamaan! Ainoan Herran Jumalan ylistys, kiitos olkoon armonsa tähden avaran, se osaksemme tulkoon. Me saimme rauhan riemuisan ja ystäväksi Jumalan. Iloitkoon ihmiskunta! Kiitämme, Isä, sinua, laulamme kunniaasi. Maa, meri, taivas korkea alistuu hallintaasi. On luomakunta kädessäs, se vapisee sun edessäs. On sinun kaikki valta. Oi Kristus, Poika ainoa laupiaan Jumalamme, syntisten ainut auttaja ja vapauttajamme, Karitsa puhdas Jumalan, kuningas suuri kunnian, armahda, kuule meitä! Oi Pyhä Henki, Jumala ja parhain lohduttaja, totuuteen meitä johdata, oikea opettaja. Suo meille rauha sydämeen ja liitä meidät Kristukseen nyt, aina, iäisesti. Luoja kolmiyhteinen, nyt puolla lapsiasi. Auta alta syntien, suo kuolla turvissasi. Vihollinen karkota, suo vahva usko meille ja ole lohdutuksena murheisiin vaipuneille. Päästä meidät pahasta ja ole turvanamme ja säästä kiusauksista, oi Herra, auttajamme. Siihen aamen sanomme ja veisaamme halleluja. Kosketa minua, Henki, kosketa, kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus. Kosketa, Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen. Rohkaise minua, Henki, murenna pelkoni. Tässä maailmassa osoita paikkani. Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille. Kosketa minua, Henki! Herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään. Käy köyhään sydämeeni nyt, Henki totuuden. On siitä kyyneleeni, kun täyttää synti sen. Ei itku, tuska pestä voi sitä vääryydestä. Sen teet sä, armoinen. Tunnethan köyhyyteni, näin olen avuton. On kylmä sydämeni, tyhjä ja valoton. Vaan kylmyyteen ja vaivaan nyt pyydän tulta taivaan, toivoni siinä on. En syntiturmelusta pois sielustani saa. En tuskaa, ahdistusta voi itse karkottaa. Tyhjäksi merta luoda ja yöstä päivää tuoda on yhtä vaikeaa. Rukoilen, Herra, yhä: Henkesi lahjoita. Sytytä valo pyhä, mieleni kirkasta. Yön usvat aamu voittaa, taas uusi päivä koittaa, saan elää armosta. hallitset kunniassa. Kun astuit Isän rinnalle, sait vallan maailmassa. Taas olet meitä lähellä, kun nimessäsi pyhässä sanaasi kuulla saamme. Yhdessä, Herra, pyydämme: Itsesi meille näytä. Henkesi anna kaikille, ilolla meidät täytä. Valosi meissä sytytä ja Lohduttaja lähetä, viritä riemulaulu. Tiedäthän, kuinka uskossa olemme heikot vielä ja hitaat rakkaudessa ja lankeamme tiellä. Siis Henki armon, totuuden ja rakkauden, vahvuuden suo meille, Herra Jeesus. Murheissa meitä lohduta, suo armopäivän paistaa. Taas anna Hengen iloa yhdessä meidän maistaa. Näin yksi sydän meihin luo ja Hengen yhteyttä suo ja vyötä rauhan vyöllä. Henkesi armokasteella, oi Jeesus, meitä kasta. Elämän uuden virtoja vuodata taivahasta. Sanasi ovi aukaise ja anna sanan saarnalle nyt Pyhän Hengen voima. Tuo meidät armon sanalla sinua lähemmäksi. Kosketa kuuron korvia, tee kuollut eläväksi. Oi Jeesus, itse elämä, sanasi kallis, väkevä säilytä keskellämme. Luojansa sanasta sai valon maailma, yö autio. Vaan tähden syntinsä maa on niin hämärä. Taas sana lähetä kuin aurinko. Teit uuden luomistyön, kun kuoleman ja yön löit, Jumala. Näin, Jeesus, päivän loit, sokeille valon soit, vangeille toivon toit, armahtaja. Helluntain tuulien, sen valon, liekkien taas tulla suo. Suveesi saapuvaan suo havahtua maan. Sen tuskaan vaikeaan valkeus tuo. Oi kolmiyhteinen Jumala ikuinen, muuttumaton. Nyt yli maailman suo loistaa sanoman Kristuksen, voittajan. Hän toivo on. Mua, Pyhä Henki, pyhitä, luo minuun uusi elämä ja päästä synnin vallasta, se sydämestä kuoleta. Sä tuet väärät kukista, Kristuksen kuoloon istuta. Silmäni avaa, voitele, niin että katsoisivat ne uskossa yli kaiken muun vain salaisuuteen ristinpuun, sen korkeuteen, pituuteen, sen syvyyteen ja laajuuteen. Minulle Jeesus kirkasta ja tunnolleni vakuuta, hän että kärsi tähteni ja kantoi syyllisyyteni. Näin minua hän rakasti, verellään maksoi velkani. Vie minut Getsemanehen katsomaan vaivaa Jeesuksen. On Herra maassa kasvoillaan ja vaikeroiden tuskassaan hän siellä verta hikoilee ja puolestani taistelee. Mua neuvo aina muistamaan, hän mitä kärsi sielussaan, myös haavat verta vuotavat ja ristin tuskat katkerat. Suo, että niihin katsoisin, edessä ristin särkyisin. Kuolostaan turva luja luo ja voitostansa voima tuo, niin että hänet kokonaan uskossa sydämeeni saan. Ja nimessänsä rakkaassa saan kodin Isän taivaassa. Käy, Pyhä Henki, luokseni, sytytä kylmä mieleni, lämmitä sydämeni. Armosi anna johtamaan, oikeaan suuntaan ohjaamaan, tee Kristus Herrakseni. Mua totuuteesi taivuta, ymmärrys nöyrä lahjoita tuntemaan tahtoasi. Tee sydämeni puhtaaksi, uudista palvelukseesi nyt, Henki, voimallasi. Oi armas voiman antaja, suo, että koko sielusta tahtosi voisin täyttää, uskoa yksin Herraani ja lähimmäisten parhaaksi lahjasi kaikki käyttää. Ja auta, ettei minua saa oma tahto, maailma langettaa juonillansa. Kun usko horjuu, vakuuta: armossaan otti Jumala myös minut lapseksensa. Mun katso heikkouttani, kun en voi rukoillessani niin rukoilla kuin soisin. Suo, että ahdistuksessa vain ”Abba, Isä! ” uskossa kuin lapsi huutaa voisin. Luo, taidon Henki, taitoa ja hyviin töihin halua, valpasta rakkautta. Varjele, etten saattaisi sinua murheelliseksi. Suo karttaa ahneutta. Oi riemun Henki, virvoita ja murheissani kaikissa rohkaise sydäntäni. Suo Kristuksessa lohdutus ja uskolleni vahvistus myös viime hetkelläni. Henki, armon tuoja, lohdutuksen suoja, asu luonani. Rakkauden tulta, uutta voimaa sulta pyydän sieluuni. Sytytä nyt kylmä mieli, voimistuta heikko kieli. Henki meissä kiittää, heikot yhteen liittää, Herraa kirkastaa. Auta, että voisin aina, niin kuin soisin, häntä rakastaa, kiittää häntä lahjoistansa, kasvaa hänen armossansa. Murhe kyllä vaivaa, tuska mieltä kaivaa, Henki, lohduta. Auta, että löydän runsaan riemupöydän täynnä lahjoja. Anna sanan valon loistaa, mustat murhepilvet poistaa. Herran lahja parhain, minuun luo jo varhain usko, hartaus. Saavu, toivottuni, kallis kaivattuni, sielun virvoitus. Anna voimaa voimastasi, rauhaa läsnäolostasi. Peura janoissansa rientää tuskissansa luokse lähtehen. Vie myös meidät täällä murheen hellesäällä luokse Jeesuksen. Johda meidät Herran huomaan armolähteen vettä juomaan. Uskon uudistaja, synnin karkottaja, minut puhdista, että tiellä pysyn, joka päivä kysyn Herran tahtoa, että valon lapsi oisin, kiusaukset voittaa voisin. Tule sydämeeni, ohjaa askeleeni kunniaksesi. Käännä etsintäni, että elämäni Herraa kiittäisi. Anna rukouksen mieli, kiitokseesi käännä kieli. Estä pahan valta, torju kaikkialta viekkaat aikeet sen. Jälkeen matkan vaivan anna ilo taivaan autuaallinen. Siellä laulan lakkaamatta uutta virttä loppumatta. Jumala, anna Henkesi, on hänet oma Poikasi luvannut uskoville. Me rukoilemme sinua: Lähetä Henki taivaasta kaikille kaipaaville. Henkesi lahjaa päällä maan ei ansiosta ainutkaan voi saada palkaksensa. Sen kuollessansa ristillään ansaitsi Kristus verellään ja antaa omillensa. Jumalan Hengen turvissa saan taivaan tietä kulkea, hän neuvoo, ohjaa meitä. Ja hänen viittaamansa tie autuuteen, suureen iloon vie, jos viekin vaivain teitä. Hän sille, joka sanalla rakentaa Herran huonetta, ylhäältä voimaa antaa. Hän liikuttaa voi sydämet, tiet Herran neuvoo salaiset, armonsa lahjat kantaa. Näin sydämemme armollaan hän avaa vastaanottamaan kallista sanaa Herran. Hän kylvää meihin siemenen, ja sato satakertainen voi siitä nousta kerran. Jos Herran armoon pakenet ja hylkäät tiesi syntiset, niin riemu taivaan täyttää. Kun Henki meidät puhdistaa, hän sydämemme uudistaa ja työssään meitä käyttää. Hän aina uskollinen on, hän auttaa alla ahdingon kuoleman hetkeen asti. Kun meidät viimein riisutaan, hän auttaa oikein kuolemaan Herrassa autuaasti. Nyt kuule meitä, Isämme, kun Hengessä me huokaamme, valaise tiemme kaita. Varjele meitä uskossa ja Hengelläsi virvoita kuin aamukaste maita. Pyhä Henki, lohduttaja, valon lähde ainoa, Pyhä Henki, puolustaja, sydämeni taivuta. Tee se temppeliksesi, että huokaukseni Herran puoleen nousta voisi, niin kuin pyhä tahtos oisi. Sinä olet Henki Herran, paras lahja Jeesuksen, jonka lupasi hän kerran ohjaajaksi omilleen, lunastuksen sinetti, toivon varma ankkuri, Sanan vahva todistaja, lupauksen kirkastaja. Lähde armon, rakkauden, Henki taidon, totuuden, lahjoittaja elon uuden, lohduttaja sydämen, hengelleni todista, että kuulee Jumala minua kuin isä lastaan, eksynyttä juoksee vastaan. Niin kuin kaste kedoillemme vuotanut on taivaasta, niin myös, Henki, sieluillemme taivaan vihma vuodata. Täytä meidät lahjoilla, pelastuksen armolla. Avaa sydän Kristukselle, anna rauha sydämelle. Sinä tunnet ihmeet taivaan, salaisuudet Jumalan. Anon, taitamaton aivan, että oikein vaellan. Saata Herraa tuntemaan, neuvojansa seuraamaan. Sanan anna johtaa meitä karttaaksemme synnin teitä. Sinä tahdot puhtautta, Pyhä, pyydät pyhyyttä, vihaat synnin saastaisuutta, vilppiä ja vääryyttä. Pyhitä siis mieleni, sydämeni, sieluni, puhdista se majaksesi sinun siinä ollaksesi. Olet hellä mieleltäsi, puhdas niin kuin kyyhkynen. Kestää ei voi edessäsi kova, nurja ihminen. Mieli nöyrä minuun luo, armo voimakseni suo, että lähimmäisiäni rakastan kuin itseäni. Tietä kaitaa käydessäni ole matkasauvana. Ole itse elämäni kuolemankin tullessa. Herran päivän aamuna minun anna astua rakkaan Jeesukseni eteen pyhäin kanssa käsi käteen. Oi Pyhä Henki, majasi tee meihin, anna lahjasi, käy Herraa kirkastamaan. Oi taivaan suuri valkeus, kirkasta Herran rakkaus, käy meitä johdattamaan. Tälle tielle rukouksen, kilvoituksen voimaa anna. Kristukseen suo toivo panna. Nyt Hengen liekki, leimua, pois synti polta sanalla, pois saasta sielustamme, niin että puhdistettuina kuin kulta, tullut ahjosta, pyhästi vaellamme. Suojaa, voimaa rukoilemme, että emme uskostamme horjahtaisi matkallamme. Oi lähde, josta viisaus ja lohdutus ja rohkeus nyt virtaa matkallamme, suo meille voimaa todistaa, niin että kuulla kaikki saa rakkaasta Herrastamme. Käytä meitä kärsivässä maailmassa toimintaasi, kirkastamaan kunniaasi. Nyt neuvo neuvottomia, taluta taidottomia ja hoida taivaan tiellä, niin että voimallasi me maailman voittaa voisimme ja emme Herraa kiellä. Raskaan kuorman alla kanna, meille anna lohdutusta, uupuneille vahvistusta. Oi taivaan vihma, pehmitä kovettuneita mieliä, suo rauha rauhastasi. Näin meidät kylmät, penseät toisiimme täällä kiinnität taas rakkaudellasi. Mieltä, kieltä tahto hyvä, enentyvä johdattakoon, katkeruuden karkottakoon. Ruumiimme temppeliksesi pyhitä kunniaksesi, vahvista toivoamme. Kun väistyy synti, kuolema, niin perintömme valmiina on luona Jumalamme. Taivaan juhlaan uusin kielin, riemumielin Herran kansa nousee tuomaan kiitostansa. Oi Luoja, lohduttajamme, ja Henki, pyhittäjämme, opettajamme oikea, totuuteen meitä johdata ja armollasi kaunista. Taas laumaan etsi eksyneet, turvaasi nosta harhailleet, katkaise kahleet syntien ja hoida haavat sielujen. Vie meidät joukkoon pyhien. Osoita armos avaruus ja estä mielten katkeruus. Sydänten poista sokeus, ylhäältä anna viisaus, luo meihin sanas rakkaus. Puhdista häijyt sydämet, pois perkaa juonet, petokset. Mielemme vastahakoinen taivuta tielle Kristuksen äänellä hyvän Paimenen. Murheessa muista, ilo suo, käy itse itkevien luo! Varjele turvattomia, vapisevia vahvista ja meissä usko uudista. Suo meille ilo ilostas ja anna rauha rauhastas, niin elpyy toivo, rakkaus. Anteeksi anna ahneus, kuihduta kauna, kateus. Opeta Isää tuntemaan, Kristusta, Poikaa, kuulemaan, lunastajaamme luottamaan ja ristin alla ainiaan sinussa kiinni riippumaan. Nyt Isälle ja Pojalle ja Hengelle myös Pyhälle kunnia, kiitos iäinen! ylistys kautta aikojen! Oi Pyhä Henki, Jumala, nyt meille rauha lahjoita, virvoita seurakuntasi voimalla rakkautesi. Yhdistä uskoon yhteiseen ja yhden Herran kiitokseen uskoviesi sydämet, toisilleen vieraat, etäiset. Oi paiste pyhä, siunaava, rohkaise meitä sanalla Isämme oikein tuntemaan, kaikessa häneen turvaamaan. Kirkasta armo Kristuksen, lohduta mielet arkojen. Pois vilppi meistä juurita ja valheen opit karkota. Oi liekki, pyhä leimahdus, sydänten riemu, uskallus! Heikkoja uskoon rohkaise, murheemme huone valaise. Sytytä sydän palamaan rakkaudesta Jumalaan, urhoollisesti sotimaan ja kunniaasi kulkemaan. Oi Pyhä Henki, vahvista ja sydämemme taivuta uskohon, taitoon, ymmärrykseen, sun kalliin nimes pyhitykseen. Herra armahda! Oi pyhä valo, valista, Kristusta meille kirkasta, hänessä että pysyisimme ja jälkiänsä seuraisimme. Oi Henki, kirkas leimahdus, sytytä meihin rakkaus sanaasi pyhää noudattamaan ja kiusaukset karkottamaan. Oi vahva turva heikkojen ja lohduttaja murheisten, sanaasi meidän kuulla anna ja viimein meidät iloos kanna. Tule, Pyhä Henki, luoksemme ja täytä sinuun uskovien sydämet. Jo sytytä rakkautesi liekki palamaan ja liitä yhteen kaikki kielet, kaikki kansakunnat maan yhdessä uskossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Oi Pyhä Henki, Herramme, elämän lähde, Luojamme, nyt täytä meidät armolla ja voimallasi vahvista. Lohduttajamme ainoa ja runsas lahjain antaja, mielemme kovat pehmitä, ne liekilläsi lämmitä. Oi Henki voiman, totuuden ja luoja armolahjojen, valaise silmät sokeat, kirvoita kielet kankeat. Ymmärrys meille lahjoita, rakkaus meihin vuodata. Pois torju pahan kiusaus, suo langenneille armahdus. Vihollisemme karkota, suo meidän olla rauhassa. Hurskaasti auta elämään ja kadotusta välttämään. Kristukseen, Poikaan, turvaamaan. Suo meille uskon palavuus ja voimastasi voima uus. Nyt kiitos olkoon Isälle ja ainoalle Pojalle. Hän Pyhän Hengen meille suo ja armon runsaat lahjat tuo. Polvistu eteen Herrasi nyt lauma lunastettu. Jo Isä Pojan korotti, on Herra kirkastettu. Hän jätti vaivat synnin maan, hän astui taivaan kunniaan. Nyt hallitsee hän siellä. On ympärillä istuimen tuhannet laulamassa. Soi kiitos iankaikkinen joukossa valtavassa. Ja ”Pyhä, pyhä” kajahtaa. Sen ihanuuden aavistaa jo lauma lunastettu. Soi laulu: ”Kiitos iäti, Karitsa teurastettu, on kautta pyhän veresi laumasi lunastettu. Aukaisit tiemme autuuteen. Nyt arvollinen kiitokseen vain sinä olet, Herra. ” Näin kaikuu kiitos pyhien sinulle taivaassasi. Myös meidän maassa vaivojen suo laulaa kiitostasi. Sait, Jeesus, kruunun, valtikan, sait voiman, vallan, kunnian, nyt puhut puolestamme. Nyt eteen Herran Kristuksen me maahan langetkaamme ja häntä kiittäin, rukoillen jo täällä palvelkaamme! Suo, Jeesus, meille pelastus, suo usko, toivo, rakkaus, vie riemuun meidät kerran. Kun nousit Isän kunniaan taivaaseen, Jeesukseni, jäin ikävöimään päälle maan, jäi murhe seurakseni. Nyt kuljen täällä vieraana, on isänmaani kaukana. Ei täältä sinne katseeni luoksesi kanna vielä, vaan silti heikko ääneni jo nytkin kuullaan siellä. Kun täällä huokaan, Herrani, saan sieltä vastauksesi. Nyt uskoani vahvista ja tue toivoani. En jaksa, ellet johdata ja kanna matkallani. Niin armostasi nähdä saan sen toivon maan, sen riemun maan. Ja niin kuin nousit kunniaan pilvessä valoisassa, niin saavut jälleen päälle maan suuressa kunniassa, ja tuomariksi jokaisen käyt, Herra maan ja taivaitten. Siis auta, Jeesus, valvomaan, suo valmis aina olla. Kun meidät kaikki kutsutaan eteesi tuomiolla, myös minut johda kunniaan Isäni maahan oikeaan. Oi suuri Voitonruhtinas, sä voitit kuolon kuolollas maailman synnit kantain. Nyt istuimelleen taivaassa korotti sinut Jumala haltuusi kaiken antain. Jeesus Kristus, kunniassa korkeimmassa muista meitä, armon suojaan meidät peitä. Nyt palvelevat kerubit ja ylistävät serafit sinua taivaassasi, kun, Vapahtaja maailman, sait herruuden ja kunnian ja istut vallassasi. Kiitä siitä, sielu, yhä, hän on pyhä armossansa. Suuri hän on voimassansa. Oi Kristus, seurakunnan pää, meidätkin tahdoit yhdistää ruumiisi jäseniksi. Nyt rauhan, voiman, valon tuot ja kuolemasta voiton suot, teet meidät eläviksi. Suokoon, tuokoon Herran kansa riemuissansa kiitoksensa voittajalle, Herrallensa. Nyt pappinamme palvelet ja lakkaamatta rukoilet Isääsi edestämme. Siis sydämemme ylennä, pois torju tahto ylpeä ja pelko mielestämme. Hyvän Pyhän Hengen kautta meitä auta kestäviksi, nöyriksi ja iloisiksi. Oi saavu, Voitonruhtinas, Daavidin poika, Kuningas, pelasta uskovasi. Tien pyhyyteesi valmistit, sen uhrillasi aukaisit myös meille kuollessasi. Anna, kanna lahjojasi armossasi, että saamme kiittää ikuisesti. Aamen. Oi Jeesus, yksin laupeus, käsittämätön rakkaus toi sinut tänne maailmaan syntisten tähden kuolemaan. Tuonelaan astuit, voittaja, ja nousit ylös kuolleista ja astuit jälleen taivaaseen, herrauteesi ikuiseen. Näin olet kaiken täyttänyt, lunastustyösi päättänyt. Taivaassa sijaa valmistat kaikille, jotka uskovat. Et omiasi milloinkaan orvoiksi hylkää maailmaan, vaan annat Pyhän Henkesi lohduttajaksi, oppaaksi. Velkamme suuren maksaja, puolustat meitä taivaassa, Isääsi aina rukoilet ja hänen kanssaan hallitset. Kun päättyy aika maailman, niin sinun nähdään saapuvan suuressa kunniassasi, vanhurskas, pyhä tuomari. Kun kunniaasi päältä maan siunatut silloin kutsutaan, suo, Jeesus, että minäkin Isäsi kotiin pääsisin. Terve, juhla Kristuksen, halleluja, voitonpäivä Jeesuksen, halleluja! Herra vaikka haudattiin, halleluja, nyt hän astuu taivaisiin, halleluja. Kätensä hän kohottaa, halleluja, naulanjäljet paljastaa, halleluja. Kirkkoansa siunaa hän, halleluja, antaa toivon elävän, halleluja. Vaikka taivaan vallan saa, halleluja, maailmaa hän rakastaa, halleluja, kutsuu meitä, omiaan, halleluja, noudattamaan tahtoaan, halleluja. Korotettu Herramme, halleluja, aina olet luonamme, halleluja. Isän kanssa hallitset, halleluja, puolestamme rukoilet, halleluja. Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa. Kokoon tulkaa, taivaan linnut, suvi-ilmaan puhtaaseen. Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa. Kylmä talvi pois on mennyt, myrskysää on lakannut, lumipilvet hajotetut, kylmä sumu selvinnyt. Lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee. Lounatuuli hiljaisena Eedomista puhaltaa. Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät. Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset. Elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa. Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen. Armon Henki täyttää mielet murheelliset ilolla. Rauhan tyven, puhdas ilma Jeesuksesta virtailee. Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään. Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen. Pilvimuurista valo välähtää. Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on. Kuka tuskaani hiljaa koskettaa? Mistä riitaamme hymy leviää? Alas syntiimme armo kumartuu. Pyhä Henki luo juhlan sydämiin. Ah saavu, Jeesus, keskellemme, niin sydämemme rukoilee. Jo joutuu ehtoo matkallemme, jo armon päivä alenee. Yö kohta peittää maailman, taisteluun käymme kuoleman. Ah kulje, Jeesus, rinnallamme, niin rakastamme, uskomme. Suo rohkeutta sodassamme, sinussa lepää toivomme. Kun Jeesus seurassamme on, on yökin päivä verraton. On lähellä jo ajan ilta, jää, Herra Jeesus, luoksemme. Pois vierailta vie laitumilta ja ole itse ruokamme. Maailma meitä ahdistaa ja vaiva, nälkä rasittaa. Vain siitä syttyy sydämemme, kun saavut, Jeesus kallehin. Kirkastat armon riemuksemme, taas vaikka kasvos salaatkin. Tuntea saimme Jeesuksen, ja ilo täyttää sydämen. Iloiten sitten kiiruhdamme rientämään ystäväimme luo ja siellä heille julistamme: Vieläkin avun Herra suo! Me luulimme, on kuollut hän, vaan näimme hänen elävän. Ah riennä, Jeesus, avuksemme, rakkaus muuten kylmenee. Tee halulliseks sydämemme, niin uskon voima selkenee loistamaan rakkaudessa, uudessa palavuudessa. Kun olet, Jeesus, seurassamme, armosi anna johdattaa, niin että täällä toisiamme, kuin tahdot, voimme rakastaa. Ah Jeesus, ole turvamme. Sinua aina kiitämme. Murhemielin, kyynelöiden oppilasta kaksi käy mestariaan ikävöiden, Jeesusta ei enää näy. Mutta katso, Jeesus siellä lähestyy jo heitä tiellä, heidän kanssaan vaeltaa. Kohta murhe kaikkoaa. Moni arka kulkee tiellä hiljaisessa murheessaan, niin kuin Jeesus yhä vielä olisikin haudassaan. Moni kulkee yksinänsä, huokaa epäilyksissänsä, kunnes täyttää sydämen Tiedän, ettei Jeesus jätä meitä valtaan ikävän. Kun on sydämessä hätä, arvaamatta tulee hän. Vaikka sydän surren kysyy, miksi Jeesus poissa pysyy, aivan lähellä hän on, auttajamme verraton. Uskollisin ystävistä, viivy aina luonani. Mitä onkaan pelkäämistä, kun vain pääsen turvaasi? Vaikka murheen myrskyt pauhaa, sinä suojaat, annat rauhaa. Sinut seuraani kun saan, sydän syttyy palamaan. Milloin vaivaa suru syvä, saata mieleen voittosi, jonka turvin, Paimen hyvä, olen sinun omasi. Lohdutusta, Jeesus, anna, sanaasi suo toivo panna: Joka kylvi kyynelin, leikkaa mielin riemuisin. Ja kun alkaa mailleen mennä elinpäivä laskeva eikä heikko silmä enää näe missään apua, seiso, Jeesus, rinnallani, auta viime sodassani, että loppuun kestäisin, voiton kruunun perisin. Oi nouse, aurinkomme kirkas ja suloinen, ja auta kaikki kansat pois yöstä orjuuden. Kuin paaden haudaltasi vieritti Jumala, niin valhe, taikausko myös, Jeesus, kukista. Kuin pääsiäisen koitto ylene loistamaan. Jo säteittesi alla puhkeaa kevät maan. Vain valo totuutesi tien raivaa pimeään, ja synnin valtaan kuolleet herätät elämään. Kun kosketat, niin kukkii taas oksa alaston ja vehmas ruoho peittää jo hiekka-aavikon. Näin yrttitarhaksesi myös sydän aukeaa, kun, Herra, suven viestin se sanastasi saa. Jo nähkööt sokeatkin: sä yksin olet tie, ja kahlehditut kuulkoot: se vapauteen vie. Veisatkoot iloisesti myös kielet kankeat, kun autuutesi annat, valollas valistat. Myös kauas eksyneille vie juhlakutsusi. Tee tunnetuksi heille jo rakkautesi. Suo voima Pyhän Hengen viejille viestin sen, ja koko lauma johda luo yhden paimenen. Sait, Jeesus, täyden voiton, lunastit laumasi. Toit uuden päivän koiton, oi voitonsankari. Aukeni haudan salpa ja murtui kuolon valta, kun nousit haudasta. Näin nousit kunniassa, maan täytät valolla. Kuoleman maailmassa soi kiitos voitosta. On ilo enkeleillä, on riemu, rauha meillä ja toivo autuuden. Ei voimaa kuolemalla, se vaikka kauhistaa. Saa ruumis mullan alla päivääsi odottaa. Ken elää Herran kanssa, se nousee haudastansa ja riemuun taivaan käy. Suo, että eläisimme nyt, Jeesus, kanssasi. Suo, että kuolisimme turvissa voittosi. Ken kilvoitteli tiellä, saa voitonkruunun siellä luonasi taivaassa. Jeesus elää, Herrani! Kuolemalta murtui valta. Hän on vapahtajani kuoleman ja synnin alta. Jeesus auttaa, pelastaa, siihen tahdon uskaltaa. Hänessä on kaikki luotu, minullekin iäksi elämä ja armo suotu. Minkä Herra vakuuttaa, Älä pelkää, syntisparka. Hän on minun turvani, häneen luottaa sydän arka. Hänen luokseen tulla saa, Ota vastaan elämäni. Sydän pese puhtaaksi, päästä minut synneistäni. Heikkoa hän vahvistaa, Jeesus elää! Minä saan elää hänen omanansa. Mikään ei voi milloinkaan riistää hänen turvistansa. Taivaaseen hän kuljettaa, Jeesus elää! Hänessä kuolema on taivaan ovi. Ei siis missään hädässä epätoivoon jäädä sovi. Rauhakseni Jeesus jää, kuolleista hän herättää. Jo nousit haudastasi, oi voitonsankari, saan sinun voitostasi elämäntoivoni. Nyt iloiten voin kuolla, kun kanssas nousta saan ja haudan tuolla puolla luvatun perin maan. Myös sinä nukuit maassa, toit hautaan rauhasi. Levossa autuaassa saa olla ruumiini. Se maasta luotiin kerran ja maahan jälleen jää, vaan maasta ääni Herran sen eloon herättää. Myös sinut hauta sulki ja kivet, sinetit, vaan sieltä astuit julki, kuoleman kukistit. Näin aukee voimallasi myös minun hautani, ja kirkkaudessasi saan uuden ruumiini. Kuoleman kuolettaja, elämän elämä! Ainoa lohduttaja kuoleman hädässä! Kun kauhu kohtaa minut, sen valta raukeaa. Saan kohdata myös sinut, ja taivas aukeaa. Jo itse elät siellä, kätesi ojennat ja kilvoituksen tiellä perille vahvistat. Kun olen tällä puolen jo sinun kokonaan ja omanasi kuolen, saan uuden isänmaan. Herralle Jeesukselle Kuoleman saartamille hän toivon lahjoittaa. Hän mursi haudan muurin, ja katso: tuska suurin näin kääntyi voitoksi. Taistellut voitokkaasti on Juudan leijona. Hän nöyrtyi loppuun asti kuin uhrikaritsa, käärmeeltä, kiusaajalta pään polki kavalalta, kukisti kuoleman. Me näemme kuin unta: nyt Herran päivä on! Kristuksen valtakunta on kukistamaton. Siis kiitos Herrallemme: näin on hän hyväksemme voittonsa antanut. Kuolema, missä onkaan aseesi julma nyt? Tuonela, minne onkaan saaliisi hävinnyt? Ylistys Karitsalle, suurelle voittajalle, jalosta voitosta. Hän kuolemasta päästi, paulasta jalkamme. Hän armahti, hän säästi itkusta silmämme. Siis synti hylätkäämme, sen teiltä kääntykäämme Kristuksen askeliin. Meidätkin Jeesuksemme kuolemaan kastettiin, niin vanha ihmisemme kanssansa haudattiin. Siis uskoon, Herra, auta ja Pyhän Hengen kautta vie uuteen elämään. Kuoleman kahleet murtanut on Kristus voitollansa, elämän portin aukaissut haudasta noustessansa. Siis nyt kaikki riemuitkaa, Hän voiton sai. Halleluja, Kuoleman voimaa vastustaa ei kukaan voi maan päällä. On synti saanut saastuttaa niin tyystin kaiken täällä. Hallinnut on kuolema, vaan nyt hänen valtansa on murrettu. Halleluja, Nyt Jeesus Kristus synnistä on meidät puhdistanut. Kuoleman valta hirveä on voiman kadottanut. Varjo vain on kuolema. Kristus nousi haudasta. Hän Herra on. Halleluja, Nyt taisteltu on loppuun jo elämän, kuolon sota. On noussut voiton aurinko, kuololta taittui ota, niin kuin lausuu Raamattu. Kuolemalla voitettu on kuolema. Halleluja, Pääsiäislammas viaton on Kristus, elämämme. Hän ristin pyhä uhri on, pelastus synneistämme. Veri pankaa merkiksi, että surman enkeli käy ohitse. Halleluja, Siis tänä riemujuhlana nyt kaikki iloitkaamme. Kun Jeesus nousi haudasta, elämän mekin saamme. Aina keskellämme on valo armon auringon. Pois väistyi yö. Halleluja, Oi Kristus, leipä makea, nyt tule leiväksemme. Pois perkaa hapantaikina, pois saasta sydäntemme. Anna meille itsesi aina sielun ruoaksi, niin elämme. Halleluja, Te kristityt, nyt juhlikaa ja kiitosvirttä veisatkaa, kun Jeesus Kristus voimassaan on noussut ylös haudastaan. Hän pyhimmällä piinallaan, hän katkeralla kuolollaan ja ylösnousemisellaan toi meidät armoon avaraan. Ei saa nyt synti soimata, ei laki meitä tuomita, ei kuolema saa kadottaa, helvetin tuskaan hukuttaa. Näin Jeesus meitä armahti, vihollisista vapahti, ne kaikki syöksi syvyyteen, nyt meidät johtaa autuuteen. On Jeesus Kristus, Herramme, tukemme, vahva turvamme, karitsa puhdas, viaton, pääsiäislammas tahraton. Oi Jeesus, uhri oikea, pään käärmeen rikkipolkija, nyt rauhattomat rauhoitat, vangitut sielut vapahdat. Suo meidän kasvaa uskossa, toivossa, rakkaudessa, pois perkaa vanha hapatus ja anna Hengen uudistus. ja ylistämme, palvomme, Jumalan Poika ainoa, kun ylösnousit kuolleista. Nyt kansat kaikki laulakaamme, on ylösnoussut Herramme! Me hänen kanssaan nousta saamme, orjuuden maasta pääsimme. Jumalan juhlaa, pääsiäistä, vietämme, päivää ensimmäistä. Nyt talven alta, siskot, veljet, kevääseen nouskaa kirkkaaseen, kun Kristus särki haudan teljet, julisti rauhaa omilleen. Siis olkoot puhtaat sydämemme Kristuksen kasvot nähdäksemme. Riemuitkaa, taivaat, Herrastanne, puhkea kiitoslauluun, maa! Te kaikki luodut, Luojastanne nyt yhteen ääneen iloitkaa. Voittaja seisoo keskellämme, valollaan täyttää elämämme. Nouse mieli, käänny kieli Jeesuksesta veisaamaan. Hän on täällä surun säällä turvan tuonut kuollessaan, syntisille, saastaisille Isän armon autuaan. Jumalasta armiaasta olimme me luopuneet, kirouksen, kadotuksen vallan alle vaipuneet, syntisiksi, syyllisiksi, tuomituiksi joutuneet. Herra täällä ristin päällä kantoi tuskat tuimimmat, sielussansa, ruumiissansa kärsimykset katkerat. Synneistämme päästäksemme haavat verta vuotivat. Vaivan alla Golgatalla Jeesus Isää rukoili. Uhrinamme puolestamme syntimme hän sovitti, hautaan mennen meitä ennen meille haudan pyhitti. Voiton jalon, uuden valon Jeesus meille valmisti, luopuneille, langenneille Isän armon ilmoitti. Kuolemasta kauheasta meidät Kristus lunasti. Noustessansa haudastansa julisti hän voittoaan. Omillensa, rakkaillensa hän toi rauhan tullessaan, kuninkaana, valtiaana astui taivaan kunniaan. Näin on tuotu, meille suotu armo iankaikkinen. Saatanasta, kuolemasta voiton saamme riemuisen. Turvallinen, lohdullinen tie on Herran omien. Elää saamme! Laulakaamme ratki riemullisesti Jeesukselle Kristukselle, joka meidät lunasti. Kiittäkäämme! Eläkäämme kunniakseen iäti! On Kristus noussut kuolleista, halleluja, halleluja, on toivon saanut maailma, halleluja, halleluja. Se Kristuksessa pelastuu, ei meitä auta kukaan muu, On kolmas päivä koittanut, on Kristus kuolon voittanut, Ei hauta häntä teljennyt, hän edellämme kulkee nyt, Menkäämme Herran jäljissä, nyt viemään riemuviestiä, Se viedään kaikkeen maailmaan, ja kiitosvirttä lauletaan, Sinulle kiitos ainainen, oi Luoja kolmiyhteinen! Halleluja, halleluja. Pääsiäisen kirkas aamu koittaa, väistyy yön ja pimeyden valta. Taivaan enkeli on viestin tuonut: Kristus on ylösnoussut! Rientäkää siis Herran haudan suulle, kiiruhtakaa kaikki riemuissanne. Ihmetelkää tyhjää lepopaikkaa: Kristus kärsi meidän tuomiomme, kuoleman hän kuolemallaan voitti. Ihmetelkää Herran rakkautta: Synnin, syyllisyyden orjuudesta, epäilysten, pettymysten alta luottavasti käymme uuteen toivoon: Jeesuksemme haudan suulta viedään viesti kauas, maiden ääriin saakka: Herra elää, hän on keskellämme, Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Virsi lauletaan yleensä kolme kertaa. Nyt herää yöstä, henkeni, jo päivä kirkas koitti. Herraasi vastaan kiirehdi, hän turman vallat voitti. Hän haudan teljet murskasi, tuonelan portit aukaisi riemuksi ihmiskunnan. Jo herää synnin haudasta ja nouse toivoon uuteen. Katseesi nosta uskossa jo taivaan ihanuuteen. Pois hylkää turha maailma, saat rauhan Ylösnousseelta, ylhäältä juhlariemun. Kun murhe painaa rintaasi kuin paasi haudan suulla, pois Jeesus ottaa tuskasi, saat rauhan viestin kuulla. Huolesi usko hänelle, murheesi Ylösnousseelle, hän vierelläsi kulkee. Kuin Salome ja Maria käy hänen haudallensa! He vievät sinne lahjansa, hiljaisen kiitoksensa. Saat nähdä: Jeesus voiton sai, jo koitti toivon sunnuntai, on Herran hauta tyhjä. On Jeesus, uhrikaritsa, maailman sovittanut, on pyhä Juudan leijona kuoleman kukistanut. Hän voitti sodan hirmuisen, ansaitsi meille autuuden ja elämän ja rauhan. Syntiä vastaan sotimaan siis lähde, Jeesus auttaa. Saat voiton aina uudestaan vain Herran armon kautta. Saat nousta turtumuksesta ja heikkonakin palvella ja luottaa Jumalaasi. Kuolleista noussut kuningas, synnistä meidät nosta. Armahda meitä, laupias, ja päästä ahdingosta! Yhdessä anna taistella ja toisiamme rohkaista matkalla taivaan riemuun. Nyt ystäväsi kiittävät sinua ristin tiellä, ja voiton saaneet yhtyvät jo uuteen virteen siellä. Sait voiton, uhrikaritsa, ja kuolemasi voimalla myös meille voiton annat. Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. Kivelle hän istahti, puhui iloisesti: Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti. Jeesus, taivaan kuningas, kuolon vallan voitti. Jälkeen pitkäperjantain näin pääsiäinen koitti. Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme. Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme. Minun turvani on Herra, minun kotini on Korkeimman suojassa. TAI (Virsi 380:3) kiitän kodista. (Virsi 471:1) Minä odotan sinua, Herra, panen toivoni sanaasi. (Virsi 146:4) (Virsi 267:1) Käänny puoleeni, Herra, ja ole minulle armollinen. (Jumalanpalvelusliitteessä nro 774) Sinä, Herra, olet turvani ja linnani. Jumalani, sinuun minä turvaan. kaikesta sielustani. (Virsi 331:1) (Virsi 338:2) Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta. (Jumalanpalvelusliitteessä nro 775) Sinä, Herra, olet ilomme lähde, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä. Jeesukselle kiitosta. (Virsi 235:4) (Virsi 507:3) Herra, kädelläsi, asua mä saan, (Virsi 517:1) Kristus, valo valkeuden, Isän Poika iäinen, armostasi jälleen uuden päivän saamme suloisen. Valo varjot hajottaa, salatutkin paljastaa, nostaa kaikki levoltansa työhön kutsumuksessansa. Saakoon Henki rakastava sydämemme lämmittää, että kova, paha sana tänään lausumatta jää. Katso, Herra, eksymme. Työmme, ajatuksemme meidät ilman Henkeäsi vievät kauas edestäsi. Anna, Jeesus, valon loistaa synnin yöhön pimeään, epäusko meistä poistaa, auttaa uuteen elämään. Kirkkaan armon valolla murheen pilvet hajota. Kulje tänään vierellämme, Jeesus, parhain ystävämme. Rauha seurakunnassasi väkevänä virratkoon. Rauha sinun armostasi isänmaata suojatkoon. Estä riidat, vääryydet, sodat, onnettomuudet. Toimillemme, hankkeillemme viisautta rukoilemme. Uskon lamppu lakkaamatta öljystäsi loistakoon, käymään tietä oikeata Pyhä Henki johtakoon. Päästä meidät pahasta, anna rauha taivaassa iloisesti kiittääksemme armostasi, Jeesuksemme. Kirkkaat riemun äänet soivat tänään sydämessäni. Muistot kiitosmielen toivat, niistä kiitän nöyrästi. Herra antoi elämän, kaiken hyvin johti hän, tähän asti armossansa siunannut on lahjoillansa. Halki elinpäivieni tieni hän on avannut, riemut, murheet matkalleni viisaasti on jakanut. Vaikeinakin päivinä Herra oli lähellä, rakkauden voimin kantoi, murheeseenkin toivon antoi. Yli ihmisymmärryksen nousee Herran ajatus. Lohdutuksen, tyyntymyksen luo vain taivaan rakkaus. Mitä ymmärtänyt en, siitäkin tuon kiitoksen. Ansainnut en lahjojasi, olet suuri armossasi. Siitä, Herra, tahdon kiittää yli kaiken tänäänkin, että uusi armo riittää, kantaa sanoin siunaavin. Seurakunnassasi saan nyt jo osan autuaan. Hoida tieni hallussasi, että säilyn lapsenasi. Herra, siunaa, auta meitä, vaaroissa myös varjele. Ole meille armollinen, kasvoillasi valaise. Käännä meihin kasvosi, anna meille rauhasi. Isän, Pojan, Pyhän Hengen kunnia ja kiitos! Aamen. Herra, olet auttajamme, sinun ovat taivas, maa. Sinulta myös elämämme tien ja tarkoituksen saa. Minkä teemme rukoillen, sinuun, Herra, uskoen, saamme jättää hallintaasi, siunaukseen lupaamaasi. Näkyvästi lippu meidät ympärilleen kokoaa. Siunaa, Herra, toimintamme, josta lippu muistuttaa. Yhteen meidät lujita, tehtävissä vahvista. Mikä aika meitä kohtaa, tahtosi suo aina johtaa. Sinua me ylistämme, Luoja maan ja taivaitten! Nimesi on vahva turva, siunattu ja ikuinen. Sinä olet Herramme, sinulle me kuulumme, sinua me ylistämme halki koko elämämme. Työ on lahja, tehtävämme. Sinä, Luoja, annoit sen. Saamme tulla työmme ääreen siunausta pyytäen. Liitä työhön yhteiseen, ohjaa meitä vastuuseen toisistamme, toimistamme. Ole meidän turvanamme. Anna voimaa arjen työhön, auta siinä kestämään. Sinä olet Kristuksessa tullut ihmiselämään. Ole meitä lähellä, anna levon hetkiä. Kiitos, Herra, ajastamme, tehtävistä vuorollamme. Sinä, Herra, keskellämme olet turva heikkojen. Sinussa on elämämme ajallinen, ikuinen. Siunaa täällä jokaista hoidossa ja hoivassa. Ole, ihmislasten Luoja, levon lähde, lohdun tuoja. Siunaa, Herra, niiden työtä, jotka hoivaa antavat, jotka kuormaa lähimmäisten huojentavat, kantavat. Sinä sanot sanassa: suurinta on palvella. Anna työhön, elämäämme armo, jonka huomaan jäämme. Kiitos, Herra, elämästä, tehtävistä toiveineen. Ohjaa, auta hyvään alkuun lukukausi vaiheineen. Siunaus suo tehtäviin, opintoihin, päätöksiin. Anna meidän edessämme nähdä suunta elämämme. Auta, että työmme meidät erilaiset yhdistää. Avaa, Herra, jokaiselle oma tie ja määränpää. Lukukausi alkava, kaikki työ ja toiminta siunaa, hyvä Jumalamme. Sinua me rakastamme. Iloitsemme koulustamme, anna sille siunaus. Ole, Herra, elämämme, kaiken työmme perustus. Siunaa tässä koulussa lapsia ja nuoria työssä, joka heitä kantaa, vastuun herättää ja antaa. Siunaa niitä, joiden työ on opettaa ja kasvattaa. Herra, sinun suojassasi kylvö kasvuun puhkeaa. Kaikille luo iloa, luottamusta, toivoa, että lahjat, luovuutensa kukin käyttää parhaaksensa. Korjuupäivän saapuessa sato talteen korjataan. Kiitos, Herra, lahjastasi, antimista hyvän maan. Valo, lämpö auringon voima kaiken kasvun on. Mitä kylvää, sitä niittää, kylvö, sato Luojaa kiittää. Hyvyydellä ruokit meitä, lahjaa se on kokonaan. Anna meidän hyvyyttäsi jakaa köyhään maailmaan. Maailmamme yhteinen on myös koti nälkäisen. Olkoon hyvä hedelmämme osa meidän leivästämme. Jumalamme, sinä yksin olet luoja elämän. Kylvölle ja kasvullekin annat ajan, tehtävän. Kuule, Herra, pyyntömme: siunaa työmme, kylvömme, että jyvä sadon antaa, täyden, kypsän tähkän kantaa. vihannoi ja kukkii maa. Anna meille rohkeutta työhön luottaa, uskaltaa. Kiitos, Luoja, kaikkien! Kylvöön pellon keväisen, joka lepää tuoksuvana, sinulla on viime sana. Luojalta saimme tehtävän maa kylvöön valmistaa. Askelten alla kylväjän on multa kuohkeaa. Maan vakoon, multaan heitämme nyt kylvösiemenen. Kättesi suojaan peitämme, oi Herra, kylvön sen. On pelkkää Luojan ihmettä salaisuus syntymän. Silmu ja laiho vehreä on merkki elämän. Nöyrästi sinuun turvaamme, oi Isä, Jumala. Äärellä kylvön pyydämme: luo valo taivaasta. Sinä, seurakunnan Herra, kutsut työhön, toimintaan, lahjojesi rikkautta nauttimaan ja jakamaan. Ole täällä luonamme, siunaa toimitilamme, nosta iloon sydämemme nimeäsi kiittääksemme. Siunaa niitä, jotka tänne kokoontuvat, saapuvat. Auta, että seurakunnan kodikseen he tuntevat. Yhteyttä meihin luo. Herra, elämäämme tuo valo sinun sanastasi, rauha sinun rauhastasi. Herra, sinun pyhyytesi temppelimme kirkastaa. Ihanuutta, hyvyyttäsi silmämmekin nähdä saa. Elävinä kivinä saamme täällä yhdessä kiittää läsnäolostasi, jolla siunaat kirkkoasi. Anna myöskin esineiden pyhyyttäsi heijastaa, kantaa kauneudellansa kirkon pyhää sanomaa. Ota käyttöön meidätkin, ohjaa niihin tekoihin, joissa temppelisi sana voimana on siunaavana. Ei väisty meiltä koskaan pois sinun rauhasi. Nyt turvapaikka meillä on, Herra, luonasi. Kun yksinäisyys painaa ja suru ahdistus, niin sinä olet läsnä ja löytyy lohdutus. Myös murheen tyyntyessä jää, Herra, luoksemme ja saata meitä tiellä rakkaitten haudoille. Ja näytä, että hyvyys nyt heidän kaikkien on yhä meille lahjaa ja seuraa siunaten. Nimemme, työmme muiston voi aika unohtaa, vaan sydämesi meidät iäti tallettaa. Me vaikka katoamme, olemme turvassa. Sielumme saamme jättää sinulle, Jumala. Koittanut on juhlapäivä suuri. Onnittelut tuomme ystävälle. Toivotamme onnea ja rauhaa, kiitämme kaiken Luojaa. Kirkastakoon Kristus koko tiesi, loistakoon hän eilispäivän ylle, antakoon hän riemun tähän hetkeen, kiitämme ilon tuojaa. Yhdymme näin lauluun luomakunnan. Katselemme ihmetöitä Herran. Sinullekin lahjojaan hän antaa, lapsiaan aina suojaa. Monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia! Sinulta me, Isä taivaan, saimme oman elämän. Annoit meille kodin hoivan, ilon, mielen leikkivän. Siunaa, Isä, koulutie, oppimaan nyt meitä vie. Anna siihen innostusta, kaikkeen uuteen kiinnostusta. Siunaa, Herra, lapsiamme kotona ja koulussa. Anna meille vanhemmille aikaa heitä tukea. Varjeleva kätesi nosta heille suojaksi, että saavat kaikkialla elää Isän katseen alla. Taivaallinen Isämme, näet, että lapsemme koulutien on alkamassa, leikit työhön vaihtamassa. Ole suojaamassa. Tunnet meidän mietteemme, ilomme ja huolemme. Tiedät arjen kommellukset, toiveemme ja huokaukset. Kuule rukoukset. Pihapiiri laajentuu. Olemme nyt saattamassa, vuoroin vastaan ottamassa, kasvuun auttamassa. Siunaa kodin perusta. Siunaa koulun toimia. Anna uutta yhteisyyttä, läheisyyttä, kestävyyttä, kärsivällisyyttä. Kotona ja koulussa siunaa meitä jokaista. Lempeästi katse avaa kohti uutta, innostavaa, alkuun johdattavaa. Isä, Luoja, sanelet elämämme aakkoset. Opeta ja ohjaa meitä. Siunaa lasten kouluteitä. Anna enkeleitä. Kun Hengen tuuli tuulee ja armo virtaa päällä maan, on Kristus keskellämme, sanallaan luo hän kirkkoaan. Ja katso: Laaksot täyttyy, ja vuoret alenee, myös virrat korpimaitten ne Herraa tottelee. Ja armahdettu kansa vain häntä ylistää, kun temppelinsä täällä se Herran nimeen pystyttää. On seurakunnan Herra maailman toivo ainoa. Maa kärsimystään kantaa ja etsii tietä, toivoa. Jo kansat kuulla saavat: tie Jeesus itse on! Se piirtyy kaaren lailla myös pilveen ahdingon. Hän rauhan meille antaa, ei niin kuin maailma. Ja rauhan risti loistaa nyt keskellämme kirkkaana. Maan vilja varttuu, kypsyy, se nousee päivään auringon. Ja Herran kansa nostaa pään pystyyn päällä kallion. Se lähtee korjuutyöhön, vie voiton sanomaa. Näin valkeus on läsnä, sen kansat nähdä saa. Hän, pääsiäisen Herra, on Voitonruhtinas, hän köyhissään on vahva, hän heikoissaan on voimakas. Temppeliinsä Herran kansa saapunut on riemuiten, huoneen rakennuttamansa ottaa vastaan kiittäen. rakennamme yhdessä. Vierekkäin on hyvä kiittää. Kristus meidät yhteen liittää. Kastemaljan kirkas vesi aina meitä muistuttaa: meidät otit lapsiksesi, saamme armon omistaa. pelastuksen lähteellä, Pyhän Hengen voiman saamme. Kristusta siis palvelkaamme. Sanan valo kutsuvana täältä aina loistakoon, totuuden ja armon sana selkeästi kaikukoon. Sanallasi kosketa, uskoamme vahvista. Sanallasi siunaa meitä sanoihimme väsyneitä. Alttarille, Jumalamme, tuomme kiitosuhrimme. Pöytääsi me tuoda saamme Kristus ehtoollisellaan tässä ruokkii omiaan. Synnit maailman hän kantaa, toivon, rohkeuden antaa. Soitto, laulu ylistäköön Luojan suurta kunniaa. Sävel, sointu yhdistäköön seurakuntaa laulavaa. Täytä meidät Hengellä, täytä riemun äänellä. Anna meidän taivaassasi laulaa juhlajoukossasi. Laskeudu tänne, Pyhä Henki Herran, rukouksemme kuule jälleen kerran. Suo työhön kutsutulle siunaus, jaa meille lahjojesi rikkaus, rikkaus. Kun hänet kutsuit työhön kirkossamme ja palvelemaan seurakunnassamme, niin anna voimaa työhön arkiseen, ihmisten kohtaamiseen jokaiseen, jokaiseen. Suo hänen työn ja viran paineet kestää, lankeamasta sinä vain voit estää. Lahjoita, Henki, nöyryys, rohkeus, sytytä seurakuntaan rakkaus, rakkaus. Jaa hänen kauttaan sanan lohdutusta, hänelle anna sanan virvoitusta, niin että usko meissä vahvistuu ja liekki rakkauden kirkastuu, kirkastuu. Siunaa, Herra, kotiamme, ilo, rauha sinne tuo. Ole itse kodin Herra, rakkauden mieltä luo, että säilyy läheisyys, kunnioitus, ystävyys. Anna kunkin ajallansa kasvaa omaa kasvuansa. Siunaa läsnäolollasi kodin onni yhteinen. Auta, että toisiamme rakastamme palvellen. Sanallasi rakenna turvallista kotia. Kiitos, Herra, kodistamme, jokaisesta rakkaastamme. Siunaa, Herra, kotini rauhan, levon paikaksi. Anna armon valon loistaa, huolet, murheet täältä poistaa. Asu tässä kodissa voimana ja valona. rukouksen paikaksi. Anna mieltä rakastavaa. Iloon, onneen ovi avaa, enkeleitä lähetä. Siunaa koko elämä. Oi saavu, Herra, kotiimme, tuo sille siunaus. Tee asuinsijaksesi se ja ole perustus. Tuo arkeemme ja juhlaamme myös valo taivaasta ja ilon, huolten keskelle luo toivo luottava. Tee kodistamme avara, niin että jokainen voi kasvaa omaa kasvua suojassa rakkauden. Suo, että koti yhteinen myös levon paikka on ja paikka armon, hyvyyden ja sija sovinnon. Ja olkoon täällä vastassa vain avoin ystävyys, ja kohdatkoon se kaikkia. Pois kitke itsekkyys. Suo kodin meitä yhdistää, jos tiemme kauas vie. Ja itse ole määränpää ja taivaan kodin tie. Oi Herra, ei voi tavoittaa katseemme toista maailmaa. Sen suojaan olet ottanut vainajat rakkaat, kaivatut. Sinulle kaikki elävät, myös tuolle puolen siirtyjät. On heissä yhä elämä, on sinussa se kätkössä, ja heidän työnsä jälkikin nyt sinun on, jos meidänkin. He eivät elä luonamme, vaan elävät nyt sinulle. Herramme, kutsut pois ystävämme, rakkainkin väistyy kerran viereltämme. Varjojen maassa käyt edellämme. Taivaaseen kanna. On yli tuulten sinulla valta. Vain sinä nostat murheiden alta. Puoleesi huuto soi kaikkialta. Ehjäksi hoida. Valkeus puhtain sinusta hohtaa. Armosi kirkkaan syntinen kohtaa. Kasvosi meidät taivaaseen johtaa, yön halki riemuun. Jo juhlia taivaassa valmistetaan, ja koolle käy kutsuttu kansa. He saapuvat kaikilta ääriltä maan häävaatteissa Vapahtajansa. Oi riemua Karitsan häissä! Kun meillekin toit, Isä, kutsusi sen, suo armosi, että me saamme myös juhlia joukossa valittujen ja katsella Armahtajaamme. Saan ristini jättää, ja ahdistavat maan vääryydet oikeus voittaa. Myös synkimmät solmumme aukeavat, kun tuomion aurinko koittaa. Niin Jumalan kasvojen kirkkauteen me kiitosta laulaen jäämme. On taistelu vaihtunut ylistykseen, ja seppeleet kruunaavat päämme. Et, Herra, hylkää silloinkaan, kun minut maahan lasketaan, ihmeesi silloin kohtaan. Syvälle siemen kylvetään, syvälle luomissanaan jään, se ikuisuuksiin johtaa. Äärellä pelkän tyhjyyden ystävä lausuu läheinen: »Nyt kotiin olet tullut. » Jo tuska vaihtuu lauluksi, saan kaiken, mihin kaipuuni on koko matkan ollut. Tomusta kerran nouseva on elämämme kirkkaana, uudeksi kaikki luodaan. Ja rakkauden kaupunkiin, sen päiviin loppumattomiin myös meidän päästä suodaan. Armo suuren Jumalamme avarasti hengittää, hoitaa meitä matkallamme kohti rantaa seestyvää. Edessä on ensin yö, johon pelon aalto lyö. Mutta kuolemankin säällä Herra kulkee vetten päällä. Taivas kaartuu lempeänä yllä katseen hiipuvan. Armo kantaa väkevänä ruumiin, sielun uupuvan. Kuolemamme ahdingon Jeesus kohdannut jo on. Hän on noussut kuolon alta, hänellä on kaikki valta. Kaipauksen askelissa suru kauas tähyää. Muistoissamme kaipaavissa kiitosmieleen mennyt jää. Kiitos, Herra, matkasta! Ole tienä, valona. Näytä meille määränpäämme, käsiisi me täällä jäämme. Kädellään näin Herra meitä painaa sekä kohottaa, nostaa silmiin kyyneleitä, kuivumaan ne jälleen saa. Kerran juhlan autuaan Herra antaa taivaassaan, kun hän meitä rakkaitansa ohjaa sinne sanallansa. Oi rakkauden Luoja ja uuden armon tuoja, kiitämme sinua, kun meitä johdit, kannoit ja tämän päivän annoit. Soi kiitoksemme kirkkaana. Tunnemme heikkoutemme. Me omin voimin emme voi tietä kulkea, vaan sinä kaikki vaiheet ja murheet, riemun aiheet voit suojelukseen sulkea. Oi Herra, rukoilemme: jää aina suojaksemme, luo henki sovinnon. Ja siunaa liittoamme, niin että kodissamme on valo armon auringon. Rakkauden suurta juhlaa riemuiten me vietämme. Lahjojansa meille tuhlaa uskollinen Herramme. Hän nyt kaksi yhteen liittää, liittoamme siunaten. Yhdessä me saamme kiittää Luojaa kaiken rakkauden Rakkauden lähde meille rohkeutta pulppuaa. Voimaa virtaa uupuneille, Kristus meitä koskettaa. Viiniksi hän häissä kerran muutti veden arkisen. Vielä voima saman Herran uudistaa voi ihmisen. Rakkaus on aarre suurin, rakkaus on pohjaton. Rakkaus voi murtaa muurin, kaikkialla läsnä on. Kaiken kärsii, kaiken kestää, toivoo, uskoo luottaen. Lahjan voimaa ei voi estää. Kristus meille antoi sen. Se tuntee onnen syvän ja riemun sydämen, ken puolison saa hyvän, niin rakkaan, läheisen. Soi kiitos Jumalalle lahjasta elämän! Ja kiitos rakkaimmalle, on suuri aarre hän. Ja toisen hyvää aina myös auta etsimään. Sanasi neuvot paina syvälle sisimpään. Parhaaksi toisiemme me työtä teemme näin, ja vaiheet vuosiemme kääntyvät parhain päin. Maan, meren, taivaan Luoja, Jumala ihmisten. Nyt ole meille suoja, antaja rakkauden. Kun matka jatkuu tästä, niin kulje kanssamme. Me koko elämästä kiitosta laulamme. Kiitos, hyvä Jumala, rakkauden lahjasta. Kiitos tästä hetkestä alttarisi edessä. Annoit meidän kohdata, toisissamme tuntea ystävyyden alkavan, rakkauden kasvavan. Tänään liiton solmimme, »tahdon»-sanat sanoimme. Siunaa meitä, Jumala, täytä meidät ilolla. Anna rakkautesi jokaiselle lahjaksi. Loit, Luoja, meidät maailmaan ja annoit toisillemme. Myös arki auta kohtaamaan, suo kestää rakkautemme. Nyt saavu, Jeesus, siunaamaan toiveemme, unelmamme ja auta pelko voittamaan ja esteet matkallamme. Oi Henki, armon rikkaus voimaksi anna meille. Ja loista, Hengen kirkkaus, myös arkipäivän teille. Kaiken hyvän antaja suokoon teille onnea. Elämänne, tienne nyt yhteen ovat liitetyt. Menkää rohkein askelin arkeen luota alttarin. Toisianne palvelkaa, hellyydellä hoitakaa. Luojan suuri rakkaus, ihmeellinen siunaus olkoon teillä voimana, aurinkona kirkkaana. Voidaan laulaa myös virren 334 sävelmällä. Luo näihin kahteen katseesi, he ovat tulleet eteesi. Suo Herra, heidän yhdessä iloita, kestää, pysyä He ovat liiton solmineet ja rakkauteen suostuneet. Jää, Herra, heidän luoksensa ja siunaa heitä armolla. Ei pelkkää ruusutarhaa tie, se koetusten kautta vie. Suo, että kestää rakkaus, sen lohdutus ja luottamus. Suo Hengen heitä johdattaa ja kotiin rauhaa rakentaa. Hän, paras vieras päällä maan, tuo riemun, toivon tullessaan. Me kumarrumme rukoillen eteesi, Luoja ikuinen. On voiman lähde sinussa. Oi, siunaa meitä, Jumala. Voidaan laulaa myös virren 401 sävelmällä. Luoja teidät loi, teidät yhteen toi rakentamaan elämäänne valo toivon yllä päänne. Kaiken perustus Herran rakkaus. Luottamuksesta versoo voimia. Mitä antaa elämänne, jakakaa se keskenänne: ilo, rohkeus, kipu, uupumus. Valo lankeaa, katso: kukkii maa! Missä äärtä, avaruutta, siellä kasvaa aina uutta. Olkaa hyvä maa, kukkaan puhjetkaa! Herran rakkaus, Herran siunaus saattaa teitä matkallenne. Iloitkoon nyt sydämenne! Katse nostakaa kohti Jumalaa. Herra, en ole sen arvoinen, että tulet luokseni. Sano vain sana, niin minä paranen. Kuljemme yhdessä tällä tiellä, jolla jo muinoin kuljettiin. Usko ja toivo yhteinen yltää näin halki aikojen. Kuljemme yhdessä, vaikka emme matkamme suuntaa tunnekaan. Jeesus on totuus, hän on tie, hän meidät määränpäähän vie. Hän kuulee hiljaiset huokauksemme, hän kantoi synnit harteillaan. Yhteistä leipää murramme, siinä on meidän voimamme. Joskus hän vie meidät hiljaisuuteen, joskus taas työhön, toimintaan. Oppaaksi Hengen antaa hän, päiviimme voiman riittävän, oppaaksi Hengen antaa hän, päiviimme voiman riittävän. Kuljemme yhdessä pitkää matkaa, luottamus kasvaa hiljalleen. Kaipaus meihin vielä jää, kaukana siintää määränpää. Lapsuudesta lähtien suoja rukouksien varjellut on elämässä. Kiittäen nyt laulan tässä. Alttarille tulla saan, lapsi taivaan kuninkaan. Jumala ei milloinkaan hylkää meitä lapsiaan. Tien hän näyttää eksyneille, armon lahjoittaa myös meille. Uuden voiman saamme näin, toivo kantaa eteenpäin. Kutsut meidät elämään, lahjoistasi kiittämään. Huolenpito läheisten saattoi tielle nuoruuden. Kiitän, Isä, kasteesta! Armoosi saan turvata. Ystävien kanssa näin kuljen tästä eteenpäin. Kulje itse lähellä, Vapahtaja elävä. Näytä etsijälle tie, uskon, toivon tietä vie. Luona kirkon alttarin siunaat käsin rakkaimmin. Niiden suojaan, Jeesus, jään rohkein mielin elämään. Juhlaan suureen, Jumalamme, kutsut seurakuntasi. Kasteen lahjan kerran saimme, siitä nousee kutsusi. Oppilaina Jeesuksemme kuunnellen me kuljemme. Toiveet, pyynnöt, arkuutemme, kaiken tuomme Herralle. Auta, että rohkeasti tunnustamme Jeesusta. Anna voimaa luottavasti häntä aina seurata. Kummeina ja läheisinä saamme nuorten juhlassa heidän kanssaan ystävinä yhteyttä tuntea. Jeesus, meitä kädelläsi ohjaa, kanna, vahvista. Siunaa meitä Hengelläsi, tiellä taivaan johdata. Jo ennen syntymääni näit minut, Jumala. Suojelit elämääni, sain kaiken lahjana. Niin pieni olen vasta. Varjele minua kauaksi joutumasta luotasi, Jumala. Kun sinun lapseksesi saan tulla kasteessa, on läsnä hyvyytesi ja taivas avoinna. On luona enkeleitä ja joukko pyhien. Nyt ympäröi jo meitä rakkaus ikuinen. Sinua, Jeesus, kiitän, kun saavut luokseni, ja käteni myös liitän näin sinun käteesi. Kun suuremmaksi vartun, suo, että päivittäin käteesi, Jeesus, tartun. Näin ohjaa eteenpäin. Juhla on nyt riemullinen, me yhdessä näin vietämme sen. Vapahtajan yhteyteen kannamme lapsemme rakkaan. Jumalan perheeseen, Jeesuksen yhteyteen lapsi näin kasteessa liittyä saa. Juhla on nyt riemullinen ja kynttilä on merkkinä sen. Rukouksin, siunauksin saatamme lapsemme matkaan. Juhla on nyt riemullinen. Me yhdessä näin vietämme sen: sukulaiset, sisarukset, meitäkin Jumala kantaa. Herra, olet Luojani, tunnet minut tarkasti. Sinulta sain elämäni, suojelit jo syntymäni. Olen ihme, tiedän sen, sinulle tuon kiitoksen. Loit jo äidin kohdussa silmiltämme piilossa minut ainutlaatuiseksi, muovasit jo ihmiseksi. Sinä tiedät parhaiten, miksi olen tällainen. Silmät kaikkinäkevät aikani myös tietävät. Olin vielä idullani, kun jo tunsit elämäni, kirjoitithan kirjaasi kaikki elinpäiväni. Nimessä Herran pyydämme Isältä voimaa lapselle, lämpöä viimat kestävää, herkkyyttä, jolla murtuu jää. Nimemme kerran piirrettiin Luojamme kätten uurteisiin. Kuoleman halki johtaa hän luvattuun maahan elämän. Kuin Nooa nousi arkistaan, myrskystä päälle tuoreen maan, kuin Mooses virran partaalla juhlimme uutta toivoa. On vesi merkki rakkauden, Jumalan armon suuruuden. Rakkaus loistaa kirkkaana Jeesuksen, Herran, kasvoilta. Kiitämme tässä kaikista Isämme kirkon lapsista, ja tämä pieni lapsi nyt on uuteen liittoon syntynyt. Otsaani ja rintaani ristinmerkki kosketti. Jeesus, kuolemasi tähden seuraasi myös minä lähden. Oppilaana kuuntelen ääntä sinun, Paimenen. Jeesus, minut lunastit, kuolemasta pelastit. Sinulla on ainoastaan voima pahan valtaa vastaan. Tahdon elää sinulle, synnin teiltä varjele. Valon valtakunnassa seuraan, Jeesus, sinua. Anna voimaa aina jatkaa elämän ja uskon matkaa. Kiitos kasteen lahjasta! Johda kohti taivasta. Simeonin kiitoslaulu (Nunc dimittis) Antifoni Kiitoslaulu Marian kiitoslaulu (Magnificat) Sakariaan kiitoslaulu (Benedictus) E Karitsan häiden aika on tullut. Halleluja, halleluja! S Karitsan häiden aika on tullut. Halleluja, halleluja! E He saavat nähdä hänen kasvonsa, heidän otsassaan on hänen nimensä. S Halleluja, halleluja! E Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle. E Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! S Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! E Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. E Henki auttaa meitä, heikkoja. Halleluja, halleluja! S Henki auttaa meitä, heikkoja. Halleluja, halleluja! E Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin. E Laulakaa Herralle uusi laulu! Halleluja, halleluja! S Laulakaa Herralle uusi laulu! Halleluja, halleluja! E Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä. E Armahda minua, Jumala, armahda minua. S Armahda minua, Jumala, armahda minua. E Murtunut mieli on uhrini, särkynyttä sydäntä sinä et hylkää. E Herra, älä ole kaukana, anna voimaa, riennä avuksi. S Herra, älä ole kaukana, anna voimaa, riennä avuksi. E Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. – kertosäe E Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! S Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! E Kiittäkää Herraa, hän on hyvä! Iäti kestää hänen armonsa. E Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. S Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. E Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. E Minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani. S Minä riemuitsen Herrasta, E Herra lohduttaa kansaansa, hän hoitaa köyhiä lapsiaan. E Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret! S Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! E Sanokaa tytär Siionille: katso, sinun pelastajasi saapuu. E Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri. Valon rukouksessa Suuri on Herra. Hän suo palvelijalleen rauhan. tai Herra on ikuinen valosi, Jumalasi on sinun kirkkautesi. myös meidän kiittää riemuiten. (Virsi 141:5) Sinä olet tullut avukseni. Minä saan riemuita siipiesi suojassa. (Virsi 179:7) Sydämeni riemuitsee Herrasta, sieluni ylistää hänen suuruuttaan. (Virsi 456:6) Maan ääriin saakka kiiriköön nimesi, Jumala! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä. (Virsi 186:6) Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. ja vahva turva aivan. (Virsi 170:1) Ylistetty olkoon Pyhä Kolminaisuus, hyvä ja armollinen Jumala. (Virsi 277:5) Kun sinä lähetät henkesi, se luo uutta elämää, se luo uutta elämää. (Virsi 445:1) (Virsi 437:2) Laulakaa Herralle uusi laulu. (Virsi 569:3) (Virsi 337:2) kuoleman on voittanut! (Virsi 339:2) Halleluja, halleluja, halleluja! (Virsi 85:1) Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut, miksi hylkäsit minut? ’”Eeli, lama sabaktani! ” vaivoissasi valitit, ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit! ” (Virsi 66:5) (Virsi 316:3) Iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka Herra on tehnyt. (Virsi 300:1) Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna! Oi terve, auttajamme, kärsivä Messias ja orjantappuroilla kruunattu kuningas! (Virsi 60:4) Hanki minulle oikeutta, Jumala. Lähetä valosi ja totuutesi. (Virsi 132:2) armosi, totuutesi. (Virsi 255:4) Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, voimansa sinusta. ja ole minulle armollinen, käänny puoleeni, Herra, (Virsi 350:1) Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta. (Virsi 173:5) Nouse auttamaan meitä, Herra, lunasta meidät armosi tähden. (Virsi 358:1) Kiittäkää Herraa, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! Kaikille kerron ihmeitä Tulkaa, kumartukaamme maahan, polvistukaamme Kristuksen, Herramme eteen. Siis kumartamaan tulkaa, siis kumartamaan tulkaa, siis kumartamaan tulkaa Herraamme! (Virsi 27:4) Sanan valon anna paistaa, kaikki kansat tavoittaa. (Virsi 46:6) Jumalan sädehtivä kirkkaus, Jeesus Kristus. Hän on täynnä armoa ja totuutta. (Virsi 201a:3) Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Syntyi tänne Jumala neitsehestä puhtaasta. (Virsi 19:1) Neitsyestä maailmaan syntyi Jumalamme. (Virsi 17:3) Isä antoi armossaan ainoansa päälle maan pelastajaksemme. (Virsi 17:1) kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan. Katso, pimeys peittää maan, mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi. Ilon päivä verraton koitti maailmalle. Iloitkaa aina Herrassa! Herra on jo lähellä. Iloitse, kaikki kansa, nyt armon aikana. (Virsi 10:1) Iloitse, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem! Kirkkauden kuningas tulee. Hoosianna! Kaikki maa laulakoon: Halleluja! (Virsi 3:6) Jo katsele, tytär Siion, kirkkauttaan ja riemuitse ja kuuluta laupeuttaan! (Virsi 6:1) Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! (Virsi 200:1) (Virsi 572:5) Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. (Virsi 461:6) Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa. (Virsi 199:1) Hyvä on Herraa kiittää, laulaa ylistystä nimellesi, korkein. ja hänen pyhää nimeään. (Virsi 323:1) Ensimmäinen adventtisunnuntai E  Palvelkaa Herraa iloiten. S  Häntä me kiitämme riemuiten. E  Juhlivaan kansaan me liitymme. S  Kuningas saapuu luoksemme. E  Kristus on meidän Herramme. S  Laulamme hoosianna. Joulu E  Suurinta ihmettä katsomme: S  Jeesus on syntynyt luoksemme. E  Enkelten kuoroon yhdymme: S  Kunnia, kunnia Herran! Pääsiäinen E  Kaikuu jo tyhjältä haudalta: S  Kristus on noussut kuolleista! E  Hän elää aina kanssamme. S  Jeesus on elämän Herra! Helluntai E  Jumala lähetti Henkensä. S  Herra on kansansa keskellä. E  Henki luo uskon sydämiin. S  Me saamme ilon ja rauhan. Mikkelinpäivä E  Jumala lähettää enkelit. S  Apunsa meille he antavat. E  Enkelten kanssa me laulamme. S  Ylistys soi Jumalalle. Perheen sunnuntai E  Jeesus on ystävä lapsien. S  Taivas on lasten kaltaisten. E  Syliinsä meidät nostaa hän. S  Hän tahtoo siunata meitä Tuo lehvää öljypuiden kyyhkynen nokassaan. On eläinsuku suuri Nooalla arkissaan. Riemuitse, Suomen kansa, ja Herraa armostansa ylistä palvoen. Nyt vuoren huippu peittyy, kun tulva kohoaa, vaan pilvet hälvenevät, taas taivas sarastaa. Oi ihme suuri Luojan, kun arkki pelastuu, vaan Herran vihan alla muu kaikki tuhoutuu. Mies saapui Englannista uskoa kylvämään, hän, opettaja Suomen, sai kansaa kääntymään. Upsalan hiippakuntaa hän johti Ruotsissa. Rinnallaan pyhä Eerik hän kylvi uskoa. Oi, rakkauden tulta, se kuinka hehkuikaan! Ja totuus heitä johti, myös armo voimallaan. He laivan Suomen rantaan iloiten laskivat, taittoivat taikauskon ja voiton hankkivat. Vaan opettaja uskon vaaroihin antautui, kun viesti hänen töistään laajalle kantautui. Laivansa käänsi Eerik ja kotiin matkasi. Jäi maahan piispa Henrik ja kansaa opetti. Hän voitti kuolemallaan marttyyrin seppeleen, kun pyöveli niin julma sai hänet uhrikseen. Isältään rauhaa Kristus maallemme pyytäköön! Herraansa kansa täällä uskossaan kiittäköön. Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä. Pyhä risti kärsimyksen, jalompi kuin kaunein puu, joka kantaa lehvää, kukkaa, mutta viimein lakastuu. Kannat taakkaa suloisinta, sinä ainut toivonpuu. Laula, sydän, taistelusta voitokkaasta Jeesuksen. Hän sai voiton ristinpuulla, hän toi rauhan ikuisen. Hän on vahva jalopeura, uhrilammas hiljainen. Kielletystä puusta maistoi ensimmäinen ihminen. Siitä asti ihmissuku syntiin oli syyllinen. Risti kantoi Vapahtajaa, sovittajaa syntien. Ruoskat häntä sivaltavat, pilkka iskee voimallaan. Piikkikruunu, ristin naulat veren saavat vuotamaan. Siinä virta puhdistava puhjennut on päälle maan. Pyhä risti! Nauloissasi kuoli kuolon voittaja. Yksin Kristukselle kuuluu ylistys ja kunnia. Kaikki kansat saavat nähdä sinut voitonlippuna. Oi saavu jo, Immanuel, ja täytä toivo kansojen. Käy, Kuninkaamme, päälle maan, näin riennä meitä auttamaan. Jo riemuitkaa! On Luojamme nyt Kristuksessa kanssamme. Oi viisautta Herran suun, sen voima voittaa kaiken muun. Loit maan ja taivaan kaikkineen, tie neuvo meille viisauteen. Oi pyhä armon Jumala, lain annoit Siinainvuorella. Opeta meille tahtosi, johdata tiellä armosi. Oi verso suvun Daavidin, luo valoasi kansoihin. Me syvyydestä huudamme: Pois ota raskaat kuormamme! Oi päästä, avain Daavidin, myös meidät taivaan saleihin. Oi, avaa kuolon vankila, sen vangit valoon johdata. Oi vanhurskauden aurinko, oi aamunkoitto, nouse jo. Ikuinen valo loistava, pois yö ja tuska karkota. Oi hallitsija kansojen, tuo rauha maahan ihmisten. Oi, luotujasi armahda ja kansaksesi rakenna. Oi, ilon lähde ja aurinkomme, säteily taivaisen kirkkauden. Herramme Kristus, näin meille loistat valoa Luojamme ikuisen. Pois päivä laskee, vaan iltaan syttyy kirkkaus päivääkin kirkkaampi. Me kumarramme maan, taivaan Luojaa, Poikaa ja Henkeä iäti. Jumalan Poika, myös luomakunta sinua kaikkineen ylistää. Toivoon sen suljet, se kiittää siitä valossa kantaen elämää. Kun päivä painuu levolle, pyydämme pyhä Luojamme, sinulta rauhaa sielulle ja varjelusta ruumiille. Pois pahat unet karkota ja öiset haamut hajota, huoltemme kuorma huojenna ja murhemieli murenna. Oi rakas Isä, suloinen, ja Poika, Isän vertainen, ja Henki, puolustajamme, Herrani suuruutta nyt ylistän, Jumalan, auttajani väkevän. Vapahtajaani kiitän iloiten ja hänen armotöistään riemuitsen. On voimallinen armon Jumala, saan autuaana häntä palvella. Hän minun puoleeni on katsonut ja minut tehtäväänsä valinnut. On Herran nimi pyhä, ikuinen, sen voima kantaa halki aikojen. Hän pelkäävilleen laupeutensa polvesta polveen antaa runsaana. Näin Herran teot ovat väkevät, hän vastustajat kaataa ylpeät, hän istuimilta syöksee mahtavat ja nostaa nöyrät, köyhät, alimmat. Hän hyvyydessään ruokkii nälkäiset, vaan lähettää pois rikkaat, kylläiset. Hän pitää aina huolta kansastaan ja muistaa sitä lupauksillaan. Ajasta aikaan kiitos kohotkoon, Isälle, Jumalalle kaikukoon. Jumalan laupeus on loputon, iäti uskollinen Herra on. Oi pyhä Kolmiyhteinen, Jumala, Yksi, iäinen! Taas laskiessa auringon valosi riemunamme on. Ja jälleen aamun koitossa me ylistämme sinua. Öin päivin köyhä laulumme sinulle nousee, Herramme. Sinulle, Isä Jumala, sinulle, Poika ainoa, sinulle, Henki totuuden, yhdessä tuomme kiitoksen. Soikoon kiitos Jumalalle, Herrallemme kunnia! Hän on meihin katseen luonut, lunastanut kansansa. Pelastajan väkevän nostanut on meille hän, täyttänyt on lupauksen, profeettojen julistuksen. Hän on meidät vapahtanut vihollisten vallasta, laupeuden osoittanut, uskollinen Jumala. Liiton kanssa isien hän on tehnyt ikuisen, eikä unohtanut Herra valaa, jonka vannoi kerran. Palvella me häntä saamme pelotta ja vapaina, pyhinä ja vanhurskaina päivinämme kaikkina. Hänen edessänsä on vihamies niin voimaton. Käsi sen ei meihin yllä, Herra meitä suojaa kyllä. Tätä lasta, Johannesta, profeetaksi kutsutaan. Herran edellä hän kulkee, lähtee tietä raivaamaan. Niin saa kansa tuntea pelastuksen lahjana. Herran armo meitä kantaa, anteeksi hän synnit antaa. Jumalamme hyvyydessään kansaansa näin armahtaa: Aamun koiton korkeudesta näkee kuolon varjon maa. Rauhan tielle jalkamme ohjaa kirkas valo se. Kiittäkäämme Jumalaamme, avun häneltä me saamme. Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Ylistetty olkoon Herra, armollinen Auttaja! Meille pelastuksen antoi, lupaus nyt toteutuu. Profeettojen kautta meille puhunut on Herran suu. Hän on meidät pelastanut vihollisten vallasta, laupeuttaan osoittanut, uskollinen Jumala. Pitänyt on pyhän liiton, valan, jonka vannoi hän. Vapaina me palvelemme Herraa halki elämän. Lapsi, sinä tietä näytät, edellä käyt kulkemaan. Sinä johdat Herran kansan pelastuksen tuntemaan. Jumalamme hyvyydessään yhä meitä armahtaa. Korkeudesta aamun koitto keskellemme kajastaa. Kasteen armon, lahjan taivahasta pieni lapsi omaksensa saa. Siunaa, Jeesus, armollasi lasta, anna voimaa häntä rakastaa. Kiitos, Herra, että rakkautta toisillemme saamme osoittaa. Anna rauhaa, anna viisautta koti kristillinen rakentaa. Aika vaihtuu iankaikkisuuteen, lohdutusta sydän odottaa. Uskoen se katsoo eloon uuteen, siellä siintää toivon, rauhan maa. Jeesus, meidän perheestä tänään tahdon kiittää. Moni muisto lämpöinen meidät yhteen liittää Välillä kun riidellään, joku kovin suuttuu. Auta, että sovuksi paha mieli muuttuu. Vanhempaa kun väsyttää, Jeesus, voimaa anna. Suuria ja pieniä sylissäsi kanna. Anna levon hetkiä. Turha kiire poista. Auta, että jokainen kuuntelisi toista. Siunaa meidän perhettä, Jeesus, rukoilemme. Sinä meidät lahjaksi annoit toisillemme. Erityisesti perhejumalanpalveluksissa Ympärillä ihmisien on kirkkauden maa enkeleiden. Jumalaa ne palvelevat. Enkelit auttavat meitä. Jumala lahjoillaan näin hoitaa lapsiaan. Herra, me kiitämme enkeleistä. Enkeli käy ihmisten luo ja Jumalalta viestiä tuo. Varjellen hän vierellä on. Enkeliä silmin ei näy, ja kuitenkin hän edellä käy. Päivin ja öin johdattaa hän. Keskellämme ihmeellinen ja tutkimaton Hengen työ on. Sydämiin hän uskoa luo. Hyvä on Jumalan Henki. Jumalan Hengelle Henki, tien näytät luo Vapahtajan. Nöyrä hän on, uskollinen. Hän murheeseen tuo lohdutuksen. Jeesuksen luo johdattaa hän. Kuin tuuli käy ylitse maan hän rakastaen suo lahjojaan. Jokainen näin tehtävän saa. Pääsiäiseen herätä saan ja kirkkauteen valloittavaan. Herramme ei hautaansa jää. Jeesus nyt on ylösnoussut. Ylistys Jumalan, soi halki maailman: Jeesus nyt kuoleman voittanut on! Kivi jo pois vieritettiin, ja laulumme soi korkeuksiin. Vapahtaja luonamme on! Enkeli näin viestiä tuo: Jo kiiruhtakaa murheisten luo. Kaikkialla kuuluttakaa: On jouluyö ensimmäinen. Nyt Maria sai esikoisen. Lupaukset täyttyvät näin. Jumalan kunnia olkoon. Seimelle saapukaa, ihmettä katsokaa! Jeesus näin rauhansa kansoille tuo. Keskellä yön pimeyden nyt kirkkaus on ihmeellinen. Ylistys soi enkeleiden: Oppaanamme lapsi nyt on, ja ilomme on sammumaton. Kaikille hän tuo sovinnon. Erityisesti perhejumalanpalveluksessa Jeesus, kutsut minutkin luokse juhlapöydän. Sieltä uutta voimaa saan, sieltä ilon löydän. Leivässä ja viinissä kohtaan sinut, Herran. Tahdon muistaa sinua, niin kuin toivoit kerran. Ymmärrä ei viisainkaan suurta salaisuutta: Tässä juhlapöydässä tahdot luoda uutta. Annat synnit anteeksi, hoidat väsyneitä, kosketat ja rakastat monin tavoin meitä. Sinä annoit itsesi ihmislasten tähden. Siksi, Jeesus, kanssasi arkipäivään lähden. Pyhä ja puhdas Vapahtaja, Kristus, Jumalan Karitsa. Itsesi annoit maailmalle, saavuit leiväksi nälkäämme. saavuit juomaksi janoomme. maksoit, viaton, velkamme. Jumalan Karitsa, syntien kantaja, ainoa auttaja, anteeksiantaja, kuule ja armahda meitä. Jumalan Karitsa, puhdas ja viaton, itsesi lahjoitat, sinussa armo on, Jumalan Karitsa, syntisten ystävä, uhrisi meille on ikuinen elämä. Rauhasi lahjoita meille. Jumalan Karitsa, pelasta, armahda! Sinä maailman synnin kannoit, sinä ristillä uhrin annoit kaikkien puolesta. rauhasi lahjoita! sinä elämän meille annoit, kuoleman voittaja. Oi suuri Jumalamme, nimesi pyhä on. Koko maailmamme täyttää kirkkaus suunnaton. Laulavat kunniaasi meret ja metsän puut, taivaiden enkeljoukot ja ihmislasten suut. Oi suuri Auttajamme, kiitetty nyt on hän, joka Herran nimeen saapuu ja antaa elämän. Nyt kaikuu hoosianna. Se korkeuksissa soi. Jo kiittää luomakunta. Hän avun meille toi. Pyhä olet, Jumalamme, ihmeellinen, ikuinen. Maa on täynnä kunniaasi kirkkautta säteillen. Hoosianna korkeuksissa! Siunattu nyt olkoon hän, joka Herran nimeen saapuu, antaa meille elämän. Pyhä, pyhä, pyhä! kaikuu kaikki maa. Kaikkivaltiasta, kansat, palvokaa. Pyhyytensä näyttää Herra voimassaan, maan ja taivaan täyttää kirkkaudellaan. Hoosianna! soikoon kautta kansojen, kuninkaamme saapuu luokse ihmisten. Siunattu hän olkoon, hän on auttaja. Hoosianna soikoon korkeuksissa! Uskon Isään Jumalaan, Luojaan taivaan, Luojaan maan. Kaikki valta hänen on ja viisaus loputon. Yöllä sekä päivällä hän on meitä lähellä. Tietämme hän johdattaa ja avun tarjoaa. Uskon yhteen Jumalaan kolmiyhteiseen, Isään, Poikaan ainoaan ja Henkeen ikuiseen. Uskon Poikaan ainoaan, Jeesukseen, Vapahtajaan, joka saapui maailmaan meitä auttamaan. Vapahtajaa pilkattiin, hänet ristiinnaulittiin. Puolestamme kuoli hän. Me saimme elämän. Uskon Pyhän Hengen työn. Henki johtaa halki yön. Jeesuksen luo meidät tuo ja uskon meihin luo. Henki meitä opettaa, totuudesta muistuttaa. Usko meissä kasvaa saa, kun hän sen vahvistaa. kaiken hyvän antajaan. Hän on luonut ihmisen, maailman ja ihmeet sen. Uskon Poikaan, Jeesukseen, Vapahtajaan rakkaaseen. Keskellemme syntyi hän, tuntee ihmiselämän. kuoli, haudattiin, astui ylös taivaisiin. Syntimme hän sovitti, kaiken saamme anteeksi. Uskon Henkeen totuuden. Hän on Henki rakkauden. Hän luo uutta elämää, uskon meissä herättää. Tämän uskon turvissa elän seurakunnassa. Taivas maata koskettaa, usko ilon lahjoittaa. Uskon Isään kaikkivoipaan, uskon yhteen Jumalaan, maan ja taivaan suureen Luojaan, luomakunnan kaitsijaan. Kaiken hän on luonut kyllä, kaikkeen silmämme ei yllä. Uskon Poikaan ainokaiseen, yhteen Herraan Jeesukseen, ennen aikaa syntyneeseen Jumalaan ja Valkeuteen. Hän on itse Jumalasta, syntyi neitsyt Mariasta. Ihmiseksi hän on tullut, autuudeksi taivaasta. Kuolollaan löi kuolon vallat, nousi ylös kuolleista. Kirkkauteen noussut Herra tuomiolle saapuu kerran. Uskon Henkeen, Lohduttajaan, eläväksi tekijään, Isän, Pojan kirkastajaan, Herraan heistä lähtevään. Hän myös uskon lahjan antaa, sanallaan hän meitä kantaa. Uskon Herran seurakunnan, kirkon apostolisen, Pyhän Hengen perustaman, yhden, pyhän, yhteisen. Kaste meidät siihen liittää, armo ikuisesti riittää. Uskon Isään, Poikaan, Henkeen, uskon yhteen Jumalaan. Usko meidät liittää yhteen, johtaa taivaan kunniaan. Kuolleista me nousta saamme ylistämään Jumalaamme. Me tunnustamme kaiken Luojan, uskomme Isään, yhteen Jumalaan. Hän yksin Kaikkivaltiaana on luonut sanallansa taivaan maan. Näin luonut on hän kaikki näkyvät ja kaikki meille näkymättömät. Me uskomme myös Jeesukseemme, hän Jumalan on Poika ainoa. Hän ennen aikoja on ollut, hän Valkeus on Valkeudesta. Me Kristuksessa tosi Jumalaa nyt saamme lähestyä, rakastaa. Hän saapui tänne ihmiseksi, hän syntyi syliin neitsyt Marian. Näin lihaksi on tullut Sana ja tuonut pelastuksen suurimman. Hän jätti taivaan, ristin otti hän ja maailmalle antoi elämän. Hän, Kristus, kärsi puolestamme ja kuoli ristinpuussa, haudattiin, vaan nousi ylös voittajana ja astui Isän luokse taivaisiin. Ja tuomiolle kirkkaudessaan hän saapuu, kantaa valtaa Kuninkaan. Me uskomme myös Henkeen, Herraan, hän lähtee Isästä ja Pojasta. Hän eläväksi kuolleen tekee, hän uutta luo ja puhuu sanassa. On Jumalamme kolmiyhteinen, maa, taivas kumartaa, tuo kiitoksen. Me uskomme myös seurakunnan, yhden ja pyhän, apostolisen. Me tunnustamme yhden kasteen anteeksiantamukseen uskoen. Ja kerran saamme nousta kuolleista, kirkkaina taivaan juhlaan astua. Me ylistämme sinua, kun sinä annat elämän ja hoidat kaikkia. Isä ihmisten, kun annoit meille Poikasi ja ilon ikuisen. Jeesus, veljemme, kun synnyit ihmislapseksi ja saavuit luoksemme. Jeesus, Herramme, kun sinä annoit henkesi myös meidän vuoksemme. Henki totuuden kun meissä uskon synnytät ja annat kasvaa sen. Henki rakkauden, kun sinä meitä johdatat luo Herran Jeesuksen. Isä, Kaikkivaltias, Herra, taivaan Kuningas! Sinua me kumarramme, ylistämme laulullamme, suuri Jumalamme. Kristus, Poika Jumalan, synnin kannat maailman. Armahda, oi Jeesuksemme! Ota vastaan kiitoksemme, tule turvaksemme., Herra ainoa, pyhä, korkein kaikista, ylistetty Hengen kanssa! Isälle tuo kiitostansa kansa riemuissansa. Sinulle kiitos, kunnia, oi Herra, Jumalamme! palvomme, kumarramme. Sinulle, taivaan kuningas ja Isä Kaikkivaltias, me tuomme kiitoksemme. itsesi meille annat ja uhritiellä Karitsan maailman synnin kannat. Oi Jeesus, meitä armahda! pyyntömme ota vastaan. Vain sinä Herra ainoa! Vain sinä yksin pyhä! Ja sinä, korkein kaikista, johdatat meitä yhä. Nyt kunniassa Isäsi ja Hengen kanssa iäti hallitset, Herra Jeesus. Me ylistämme Jumalaa, Ja luomakunta kumartaa Luojaansa voimallista. On kaiken yllä kirkkaus, ja Herran pyhyys, rakkaus säteilee kaikkialle. Me ylistämme Jeesusta, hän syntyi veljeksemme. Hänessä itse Jumala näin tuli keskellemme. on Kristus taivaan vastaus kansalle kaipaavalle. Me ylistämme Kristusta Karitsan uhritiestä. Maa, taivas kiittää voitosta kärsivää ristin miestä. ja aamu, ylösnousemus tuo toivon maailmalle. Me ylistämme Henkeä, ihmettä, salaisuutta. Hän elämän tuo ylhäältä, sanalla luo hän uutta. ja Hengen voima, valkeus luo tietään kaikkialle. Sinua me kiitämme, sinua ylistämme. Sinua me palvomme, voimastasi laulamme. Istuimesi eteen me kiitosuhrin kannamme, taivaallinen Kuningas, Isä, Kaikkivaltias. Herra, Poika ainoa, Jeesus, uhrikaritsa, syntiemme kantaja, Kristus, meitä armahda! Syntiemme kantaja, kuule meitä armossa! Istut Isän rinnalla, siellä meitä puolusta! Pyhä olet ainoa, Herra olet ainoa, Korkein olet ainoa, Jeesus Kristus, Jumala! Pyhän Hengen voimassa, Isän kirkkaudessa Kristus, Poika Jumalan, saakoon kaiken kunnian! Voidaan laulaa myös virren 16 tai 332 sävelmillä. Kunnia sinulle olkoon, ikuinen Jumala. Rauha ja rakkaus saakoon maan päällä vallita. Jumalan on kunnia korkeuksissa. Ihmisillä päällä maan rauha hänen lahjanaan. Isä, Luojamme taivaassa, pyhä ja ikuinen Jumala. Kuule ja armahda meitä. Jeesus, Herramme ainoa, synnin ja kuoleman voittaja. kaikkien luotujen auttaja. Armahda meitä, Herra Jumalamme! Laupeuteesi, Isä, vetoamme. Armahda, Kristus, tuomiomme poista! Ristiltä armon kirkkautta loista. Henkesi puhtautta janoamme. Jeesus, meidän veljemme, pelastaja ihmisten. Sinä tunnet syntimme. Anna kaikki anteeksi. Herra, armahda. Rakas Vapahtajamme, aina meitä armahdat, pahat teot unohdat, elämämme uudistat. Kristus, armahda. Jeesus, meidän Herramme, ylistämme sinua armosta ja avusta. Täytä meidät ilolla. Pyhä Jumala -rukous (Trishagion) E    Me rukoilemme sinulta sielumme pelastusta, seurakuntasi leviämistä yli koko maanpiirin, kaikkien uskovien yhteyttä, suojelustasi tälle huoneelle ja kaikille, jotka tänne tulevat, sinun mielesi mukaisia paimenia ja sielunhoitajia, Henkesi synnyttämää elämää sanan ja sakramenttien kautta. E    Anna rauhasi sydämiimme ja koteihimme, nuorisolle voimaa vaeltaa sinun tietäsi, rauhaa maailman kansoille, oikeutta ja vanhurskautta maan päälle, viisasta johdatustasi tasavallan presidentille, siunausta ja varjelusta maallemme ja kansallemme, kaikkia elämämme tarpeita. E    Anna tukesi ja apusi sairaille, pelastus hädässä ja vaarassa oleville, kestävyyttä niille, jotka kärsivät uskonsa tähden, armollista läsnäoloasi siellä, missä suru ja kärsimys asuu. [Muista niitä lähimmäisiämme, joiden puolesta on pyydetty seurakuntasi esirukousta. ] Anna autuaallinen kuolema ja riemullinen jälleennäkeminen poisnukkuneiden rakkaittemme kanssa. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Jumala, Isämme, me kiitämme sinua siitä, että Jeesus Kristus on avannut tien sinun luoksesi. Vahvista uskoamme, lisää toivoamme ja uudista rakkauttamme. Rakas taivaallinen Isä. Kiitos, että annat syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Auta meitä elämään armosi varassa. Taivaallinen Isämme. Sinä olet luonut meidät vapaiksi, mutta synti turmelee vapauden. Sinä et pakota meitä seuraasi. Kuitenkin sinä tahdot, että eläisimme lapsinasi. Me kuljemme usein omia teitämme ja välttelemme vastuutamme. Kuitenkin aavistamme elämän syvyyden ja rikkauden paljastuvan vain sinun yhteydessäsi. Me tunnustamme syyllisyytemme ja pyydämme: Anna meille anteeksi itsekeskeisyytemme ja haluttomuutemme noudattaa sinun tahtoasi. Taivaallinen Isä. Sinä loit tämän maan, sen kasvit ja eläimet iloksi itsellesi ja ihmisille. Sinä uskoit haltuumme hyvän maailman, mutta me olemme kääntyneet sinua vastaan. Me olemme ajaneet teoillamme koko luomakunnan kuoleman tielle ja nyt näyttää siltä, että kaikki mihin koskemme menee rikki. Isä, me tunnustamme, että olemme voimattomat katkaisemaan tuhon kierrettä. Usein silloinkin kun tiedämme, mitä elämän suojelemiseksi pitäisi tehdä, me emme muuta suuntaa. Me kulutamme yli kohtuuden ja anastamme leivän tulevilta sukupolvilta, joita meidän tulisi rakastaa kuin itseämme. Ahneus ja välinpitämättömyys riivaavat meitä joka päivä. Isä, anna meille anteeksi. Vapauta meidät tuhoavasta käyttäytymisestä ja sytytä meissä rakkaus, joka ohjaa oikeisiin tekoihin kaikkia luotujasi kohtaan. Herra. Sinä olet valo, mutta en ole katsonut sinua. Sinä olet tie, mutta en ole seurannut sinua. Sinä olet totuus, mutta en ole pysynyt sinussa. Sinä olet elämä, mutta en ole tunnustanut sitä. Sinä olet opastajani, mutta en ole totellut sinua. Ja kuitenkin, Herra, kun teen väärin ja turmelen elämääni, olen onneton ja syytän sinua. Herra, anna minulle anteeksi. Tätä pyydän Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajani tähden. Herra, maailmamme on täynnä vääryyttä ja väkivaltaa. Kuulemme siitä joka päivä, mutta emme haluaisi tunnustaa, että olemme itsekin osallisia siihen ja siksi myös syyllisiä. Usein olemme antaneet vääryyden tapahtua, vaikka olisimme voineet estää sen. (hiljaisuus) Usein olemme vaienneet, kun olisi pitänyt puhua. Usein olemme vain puhuneet, kun olisi pitänyt toimia. (Tähän voidaan liittää ajankohtaisia aiheita. ) Jumala, me tunnustamme syyllisyytemme ja pyydämme: Armahda ja auta meitä. Älä katso pahuuttamme, välinpitämättömyyttämme ja velttouttamme. Katso Poikaasi Jeesusta Kristusta, joka on kuolemallaan voittanut pahan vallan ja hankkinut meille anteeksiantosi. Kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isä. Sinä olet luonut meidät kuvaksesi ja tehnyt meistä lapsiasi, jotta eläisimme sinun yhteydessäsi. Tunnustamme edessäsi, että olemme kääntyneet pois sinusta ja palvoneet luotua enemmän kuin sinua, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaa. – rukouslause Sinä olet lähettänyt Poikasi Jeesuksen Kristuksen eksyneen ihmiskunnan pelastajaksi ja palauttanut meidät yhteyteesi. Me olemme kuitenkin monin tavoin torjuneet kutsusi. Olemme kieltäneet syyllisyytemme ja syyttäneet muita. Olemme etsineet sovitusta omilla teoillamme ja turvautuneet omiin ajatuksiin ja selittelyihin. Sinä olet antanut Pyhän Henkesi oppaaksemme, niin että voisimme elää tahtosi mukaan. Me olemme kuitenkin halunneet itse hallita elämäämme ja kulkeneet omia teitämme sinusta välittämättä. Epäusko, ahdistukset ja maalliset huolet ovat vallanneet sisimpämme. Rakas taivaallinen Isä, tarvitsemme vapautusta. Älä jätä meitä yksin syyllisyyteemme, vaan anna anteeksi syntimme ja täytä meidät rauhallasi. Herra, joka näet kaiken ja jolta kukaan ei voi salata mitään. Sinä olet sanonut, ettet tahdo synti­sen kuolemaa, vaan odotat, että hän kääntyy ja saa elää. Katso minuun, armahda minua ja anna kaikki syntini anteeksi. Auta minua olemaan elävä jäsen seurakunnassasi, olethan minut kalliisti lunastanut. Tahdon luottaa yksin sinun laupeuteesi ja olla siellä, missä julistetaan armon ja sovi­tuksen sanaa. Herra, meidän Jumalamme, kaiken hyvyyden ja armon lähde. Sinun edessäsi tunnustamme kaiken sen väärän, mitä olemme tehneet, epäoikeudenmukaisuuden, jossa olemme olleet mukana, ja kaiken sen, millä olemme halventaneet armosi ja totuutesi. Käännä mielemme ottamaan vastaan rakkaus, jota osoitit meille Vapahtajamme sovitustyössä, ja puhdista meidät armollasi Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta. Herra, minä tunnustan sinun totuutesi valossa, että olen tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Minun tulisi rakastaa sinua, Jumalani ja Vapahtajani, yli kaiken, mutta olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua. Sinä olet antanut minulle lähimmäisen, että rakastaisin häntä niin kuin itseäni. Olen kuitenkin ollut itsekäs ja käteni on ollut hidas auttamaan. Sen tähden käyn eteesi ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni. Tuomitse minut, Jumala, mutta älä hylkää minua. Minulla ei ole mitään muuta pakopaikkaa, kuin sinun sanomaton laupeutesi. Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla. Anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti. Armollinen Jumala. Tunnustan edessäsi, että synti on sitonut minut enkä kykene vapauttamaan itseäni. Olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan ja torjunut käskyjesi siunauksen. Sinä näet kaiken väärän, senkin, mitä itse en näe. Armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Sain kasteen sinun lapseksesi. Sinä siirsit minut pimeydestä valoon, kadotuksen alta taivaan perilliseksi. En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi. Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi. Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä, joka olet kärsivällinen ja pitkämielinen ja annat armossasi anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit. Me olemme tehneet syntiä, olleet jumalattomat ja rikkoneet sinun tahtoasi vastaan. Mutta älä muistele pahoja tekojamme äläkä viivytä armahdustasi, sillä me olemme joutuneet hätään ja ahdinkoon syntiemme vuoksi. Auta meitä, Jumala, nimesi kunnian tähden. Pelasta meidät ja anna kaikki syntimme anteeksi. Anna meille Pyhän Henkesi armo, että luopuisimme syntisestä elämästämme ja saisimme luonasi iankaikkisen elämän Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä. Me tunnustamme sinulle syntimme, joilla olemme ansainneet vihasi ja rangaistuksesi. Katso armollisesti meihin ja anna meille syntimme anteeksi rakkaan Poikasi, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi. Sen tähden, Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Maailman ääriin kaikukoon riemuinen sanomamme! Kansojen suureen ahdinkoon se soikoon iloamme: Nyt Kristus nousi haudastaan, hän voitti kuolon ruhtinaan ja tuonen vallan mursi. Kuolleena nukkui Sankari, kuin kuoleman ois voitto, vaan kolmas päivä valkeni, elämän uuden koitto. Hän yltään kuolon kahleet loi, hän voiton sai, hän toivon toi keskelle kuolemaamme. Ei vielä aamuruskokaan valaissut öistä maata, kun syttyi päivä paistamaan, ei sammua se saata. Ei noussut ollut aurinko, kun loistavana säihkyi jo luomaton Aurinkomme. Enkeli saapui taivaasta kirkkaissa vaatteissansa häikäisten niin kuin salama vartijat loistollansa. Hän sinetin pois repäisi, pois raskaan kiven vieritti Herramme haudan suulta. Sinua, Juudan leijonaa, elämän ruhtinasta, ei hauta voinut kukistaa, pois astuit vankilasta. Sait voiton vihollisista, kuningas, Herra ainoa, sait kirkkaan voitonkruunun. Kun kaikki vallat helvetin näin voitit voimallasi, niin päästä niistä minutkin ja pidä omanasi. Käyn turvissasi kuolemaan, voittosi voitokseni saan. Vain sinuun, Herra, luotan. Nyt tahdon nousta synneistä kuin sinä haudastasi, taivasta kohti pyrkiä kuunnellen kutsuasi. Kuolema täällä hallitsee, siis meidät eläviksi tee, kuolleista noussut Kristus. Nyt ylistämme Jumalaa, kiitämme Poikaa ainoaa, kuoleman vallan voittajaa. Kolmannen päivän aamuna kivi on poissa haudalta. Kristus on noussut kuolleista. Enkeli lausuu naisille: Pois heittäkää jo murheenne, ei ole täällä Herranne! Meidätkin, Herra, herätä elävän toivon Hengellä. Vapahda meidät synnistä. Niin viemme ääriin maailman pääsiäisaamun sanoman: Elämä voitti kuoleman. Nyt ylistämme sinua, kuolleista noussut Karitsa. Sinulle kiitos, kunnia! Nyt se suuri päivä koitti, armon päivä valkeni. Haudan hirmut Kristus voitti, vankeuden vangitsi. Kärsitty on tuomiomme, noussut armonaurinkomme. Missä on nyt valtikkanne, helvetti ja kuolema? Käärme, viekas ruhtinaanne, menetti jo valtansa. Voiman Kristus ryösti teiltä, synnin kahleet särki meiltä. Orjina me orjan töitä teimme alla synnin lain, pelko ruoski nääntyneitä syvemmälle syntiin vain. Nyt on poissa pakkovalta, Kristus vapahti sen alta. Farao on vaunuinensa meren pohjaan suistunut, Goljatin on lingollansa uusi Daavid kaatanut. Pelkäämättä olla saamme, Kristus on nyt valtiaamme. Kristityt, jo riemuitkaamme Sankarimme voitosta, kiitosvirttä veisatkaamme pääsinpäivän koitosta. Kuolema on kukistettu, synnin vangit armahdettu. 6 Nouse sielu, riennä mieli ylistämään Jeesusta! Aukene ja kiitä kieli ihanalla laululla! Kiitä kaikkivaltiasta laupeuden ruhtinasta. On työsi, Jeesus, päätetty ja kaikki on jo täytetty, se minkä kerran kertoivat edeltä suuret profeetat. Isäsi tahdon täyttäen, rangaistuksemme kärsien ristillä maksoit velkamme, kun kuolit meidän tähtemme. Itsesi annoit kuolemaan, niin voitit kuolonruhtinaan. Kun sinut hautaan laskettiin, hautamme silloin valaistiin. Ei Isän lasta enää saa pimeys haudan kauhistaa. Ruumiini maassa maatessa saa sielu olla levossa. Ja niin kuin nousit kuolleista, myös meidät kutsut haudasta luoksesi riemuun taivaaseen, iloon ja rauhaan ikuiseen. On ehtoo jo, ja aurinko jo laski murheessansa. Ristinpuusta otetaan Jeesus kuoltuansa. En tuskatta voi katsella nyt hautaamista Herran. Rakkaat kasvot kohdata saanko vielä kerran? Näin kärsivää, näin lempeää ei ollut ketään toista. Herran suu on vaiennut, kasvot eivät loista. Hän runneltu ja surmattu on syntieni tähden. Kuinka nyt en itkisi tuomioni nähden? Vaan kuollutta kun Jeesusta katselen verissänsä, häntä kiitän, ylistän aina rististänsä. Ah Herrani, suo armosi, suo minun luottavasti kuolemaasi turvata kuolemaani asti. On taisto tauonnut Golgatalla, on pilkkahuuto jo vaiennut, ja ristiinnaulitun ristin alla on joukko ystäväin harvennut. Yön hämärässä nyt työhön tässä on heitä rakkaus ohjannut. Herransa ruumiin he ristin päältä nyt alas ottavat itkien ja yrttitarhaan sen vievät täältä. Jo hauta Joosefin kätkee sen. Se voiteinensa ja liinoinensa jää suojaan kallion viileyden. On Herran hauta niin pyhä hauta, sen yli valkeus leimahtaa. Ei sinetti eikä kivi auta, kun sinne enkeli kiiruhtaa. Niin kuolemalta jo murtui valta. Sen usko yksin voi aavistaa. Kaikille Herrassa nukkuneille vain lepokammio hauta on, ja sama toivo on suotu meille: on Kristus elämä loputon. Aamuna Herran myös meidät kerran hän luokseen taivaaseen vievä on. Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton! Ken ois kuollut synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on? Ken ois eestä pilkkaajainsa, vainoojainsa, murhaajainsa käynyt kovaan kuolohon? Jeesus on sen yksin tehnyt, yksin hän, ei kukaan muu. Hän on vaivat, tuskat nähnyt, joit ei kertoa voi suu. Nöyränä hän kaiken kantoi, nöyränä hän henkens antoi vuoteenansa ristinpuu. Minkä tähden kaiken vaivan Jeesus kärsinyt on niin? Rakkaudestansa aivan meihin kurjiin syntisiin Jeesus astui kuolon vaivaan avatakseen meille taivaan, meidän tähden kärsi niin. Miksi tuskan kalvaa annat sieluas, sä syntinen? Miksi syntein taakkaa kannat? Katso, Kristus kantoi sen! Sovitusta saarnatahan, rohkaistu siis uskomahan anteeksanto syntien. Armo kuuluu sulle juuri, sulle, raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens antoi ristiin, kärsimyksihin. Oi Jeesus, lähde autuuden, mun elämäni iäinen, sä kärsit ristinkuoleman mun edestäni katkeran. Sä kärsit kaiken vaivani, mun tuskani ja haavani, kun sinut, Jeesus, ruoskittiin ja puolestani tuomittiin. Nuo kädet, jotka vaivasta auttoivat monta sairasta, on lyöty puuhun nauloilla, nyt veri tiukkuu haavoista. Nuo jalat uupumattomat vain rauhan teillä kulkivat. Nyt riippuvat ne ristillä nauloilla lävistettyinä. Oi Jeesus, suusi suloinen toi meille toivon, autuuden. Nyt tuskassaan se juoda saa vain sappea ja etikkaa. Vaan miksi kärsit vaieten, viaton Jeesus, piinan sen? Teit kaiken laupeudesta, pelkästä rakkaudesta. Kun ihmisparkain hukkuvan näit valtaan synnin, kuoleman, et jäänyt taivaan kunniaan, vaan riensit meitä auttamaan. Näin täytit, Jeesus, raskaan työs. Nyt kääntynyt on meihin myös ristisi uhrin siunaus ja Isän armo, rakkaus. Siis nöyrimmän nyt kiitoksen sinulle annan, armoinen, kun ristinkuolemallasi näin maksoit syntivelkani. Suo seurata nyt sinua uskossa, rakkaudessa, vain jäljissäsi vaeltaa ja tahtoasi noudattaa. Kun synti syttyy mieleeni ja tahtoo voittaa sieluni, suo silloin ristin juurella piinaasi, Jeesus, muistella. Sun ristis olkoon ainoa tienviittaajani matkalla, ain aurinkona päivällä ja yöllä kuuna, tähtenä. Se oikealle ohjatkoon, pois harhateiltä johtakoon, maailma ettei eksytä, pois tyköäsi viehätä. Se olkoon turva tuskissa, varustus vahva vaaroissa, maan päällä suurin iloni ja kuollessakin toivoni. Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen. Sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen. En, rakas Jeesus, ymmärtää voi kärsimystäsi, vaan luotan, että sovitit myös minun syntini. Sä kuolit, että pääsisin Jumalan lapseksi ja taivaan tiellä seuraisin Taivaaseen portin aukaisit, kun voitit kuoleman, ja siksi aina sinua, oi Jeesus, rakastan. Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. Tien kaikkein raskaimman Jeesus on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden hän kulki kuolemaan. Oi rakkautta näin suurta, kun meitä säälii hän, maailman synnit kantaa, tuo meille elämän! Nyt, köyhä syntinen, riennä luo Herran Jeesuksen! Saat rauhan, lohdutuksen haavoissa Kristuksen. Myös laulun oppia uuden saat tiellä taivahan. Se taivaassa jo kaikuu Hän kuoli kaiken täyttäen, mutta tie oli tuskien. Puoleesi, Vapahtaja, katsahdan rukoillen, kun vuoksi syntieni ristillä tuskien uhriksi annoit itsesi myös minut vapahtaaksesi. Sinulle Getsemane niin oli katkera, ja kuolemasi kauhut sai nähdä Golgata. Koit piinan, vihan tähteni, on kaikkeen syynä syntini. Syntinen olen, kurja, sinua haavoitin pääs pyhän kruunasin. Vaan minua et hyljännyt, mitenkä kiittää voisin nyt! Vaivasi, kuolemasi tuo ilon, autuuden, sielusi kova tuska on lepo sielujen. Ja vaikka pauhaa maailma, saan turvan, levon sinussa. En maailmasta löytää voi rauhaa, iloa, minulle, Jeesus, annat ne ristis juurella. Ah, auta siellä pysymään, sinulle aina elämään. Kylmennyt sydämeni nyt saata palamaan, niin että voisin kiittää sinua ainiaan. Suo, että kerran taivaassa saan olla pyhäin parissa. Jeesus, turva ainoa, sinä kuolit puolestani, kärsit piinaa, tuskia minun raukan synneistäni. Jeesus, sinun vaivasi olkoon lohdutukseni. Kärsimykseen polttavaan jouduit vuoksi syntieni. Taivaan vihaan ankaraan syöksi sinut vääryyteni. Kuolemaasi syyllinen minä olen, tiedän sen. Sinun tuskantuleesi minä kurja puita kannoin. Sinun käsivarsiisi minä köydet julmat annoin. Minä naulat teroitin, jotka käsiis lyötihin. Hekumaa kun rakastan, jouduit sinä ruoskituksi, alla ristin raskaimman maahan saakka painetuksi. Minä nostin ristinkin, siihen sinut naulasin. Jeesus, riipuit ristillä kirottuna Golgatalla. Olit kaikkein hylkäämä pilkan, häväistyksen alla. Minä, minä vaivainen kaikkeen olen syyllinen. Riennän turviin ristisi, katso minuun, Vapahtaja. Kuule nöyrä huutoni, anna haavoissasi maja, koska vuoti veresi meitä armahtaaksesi. Jeesus, veljenkätesi anna olla hoivaamassa, ja kun tämä matkani kerran päättyy kuolemassa, vaivoistani päästäen anna autuus iäinen. Jeesus, sinun vaivas kovat, kuolemasi katkera lohdutuksenani ovat eläessä, kuollessa. Auta, etten unhota synnin kiusauksissa: sellaiseen on käynyt vaivaan syntein tähden Herra taivaan. Kiusaukseen kun mun saavat liha, veri syntinen, suojanani pyhät haavat kuolemaasi muistelen. Kun käy päälle kiusaaja, ristisi on turvana. Torjun vihollisen tällä, pois hän väistyy häpeällä. Kun vain katson haavoihisi, väistyy valhe maailman. Ken nyt sitä palvelisi? Jeesustani rakastan. Mieleeni siis johdata Getsemane, Golgata, että pyhyydessä kestän, ahnaat houkutukset estän. Heikkoinakin hetkinäni rohkaisevat haavasi, niissä vain on elämäni, niissä sielunrauhani. Armossa on lohdutus, murheeseeni huojennus. Kaikki synnit, Jeesus, kannoit, elämän ja toivon annoit. Sinuun tahdon aina luottaa, Jeesus, apu ainoa. Voiton kuolemasi tuottaa Ahdistuksen hetkinä, Herra, olet lähellä. Armossasi, Jeesus, auta silloin myös, kun aukee hauta. Kun näin täältä lähteissäni olet sydämessäni, viimeisessä hädässäni voitan viholliseni. Suojaksi kun sinut saan, pääsen taivaan kunniaan. Haavojesi turvin lähden, ilon perin niiden tähden. Sinulle, oi Vapahtaja, syntiemme sovittaja, kiitosuhrini nyt annan, ristin juurelle sen kannan. Siihen anna armosi. Sinun oli autuus taivaan, vaan sen vaihdoit ristiin, vaivaan. Kuinka rakastitkaan meitä, synnin teille eksyneitä, orjan muotoon alennuit. Armo taivaan oli suuri langenneita kohtaan juuri. Siksi kärsit, henkes annoit, kovan tuomiomme kannoit, Jeesus, uhrikaritsa. Risti näyttää pahuuteni, kirouksen syntieni. Mutta kylmäksi jää mieli, hidas kiittämään on kieli vaivoistasi, Herrani. Jeesus, sydämeeni paina rakkautes suuri aina. Auta, että sinuun luotan, Hengen hedelmiä tuotan, kuolemaasi julistan. Niin kuin kukka, niin kuin suvi ruumis kyllä lakastuvi, mutta, Jeesus, kuolemasta minut ostit kauheasta, kuolemankin voittaja. Uskon ristin salaisuuteen. Yöstä johdat aamuun uuteen. Kuolemani saapuessa, maisen valon sammuessa paratiisiin minut vie. Nyt liehuu viiri Kuninkaan ja loistaa ristin salaisuus. On Kristus kuollut. Kuollessaan hän voitti meille elämän. Ja kylkeen kaikkein pyhimpään on keihäs haavan puhkaissut, ja Kristus uhriverellään voi kaikki synnit pestä pois. Näin ristinpuusta ulottuu kaikille Luojan rakkaus. Oi terve, uhri, ristinpuu! Me kumarramme Kärsijää. Oi risti, loistat kirkkaana nyt purppurassa Kuninkaan. On paratiisin ruusuja nyt Golgatalle puhjennut. Hän kaikki kauhut helvetin on kuolemallaan voittanut, toi saaliin tuonelastakin ja maksoi lunnaat maailman. Oi terve, toivo ainoa! Vain ristiin katsoo syntinen. Myös kärsimyksen aikana me ylistämme Voittajaa. Laupias Jeesus, minkä rikkomuksen teit, kun saat kantaa raskaan rangaistuksen? Ken voisi näyttää sinun vääryytesi tuomioksesi? Miksi saat, syytön, kantaa vaivoinasi syntini raskaat lyönnit ruumiissasi? Kärsiä saat nyt vihan kuohut nähden syntini tähden. Ruumiisi ruoskaniskut karvaat maistaa, hellyyttä kasvot lyötyinäkin paistaa. Kun riiput tuskissasi ristinpuulla, saat pilkkaa kuulla. On tässä ihme ihasteltavana: on hyvä Paimen uhrikaritsana. Vanhurskas Herra orjan velat maksaa, armahtaa jaksaa. Hurskas saa kuolla, hän ken Herraan luottaa, vaan väärä elää, vaikka pahaa tuottaa. Kuoleman vanki kuolemalta säästyy, Jumala nääntyy. Rakkaus suuri, mittaamaton aivan, vei sinut tielle, jolla kärsit vaivan. Kun oman tahdon tiellä harhaan juoksin, kärsit sen vuoksi. Uskollisuudestasi, joka riittää, en osaa kyllin kertoa, en kiittää. Sen suuruus yltää yli sydämeni, ymmärrykseni. Alttiiksi tahdon elämäni panna. Ristin ja pilkan alla, Jeesus, kanna. Maailma vaikka vainoaa ja soimaa, annathan voimaa. Riemuitsen nyt jo valtakunnassasi, saan voiton kruunun kerran taivaassasi. Saan kiittää siitä, että astuit vaivaan, aukaisit taivaan. Kun katson ristin ihmettä, niin pääni painuu häpeillen. Jo murtuu mieli ylpeä ja suuruus, valta ihmisen. En tahdo muusta kerskata kuin kuolemasta Kristuksen. Muu rikkaus sen rinnalla vain rihkaman on arvoinen. Oi ihmeellinen armahdus! Kun katson Herran haavoja, niin tuska sekä rakkaus nyt vuotaa niistä virtana. Näin ruumis peittyy purppuraan hetkellä suuren sovinnon. En enää turvaa maailmaan, se minulle nyt kuollut on. Nyt kuinka siitä kiittäisin, kun, Jeesus, annoit itsesi. Rakkaus, täytä minutkin, kaikkeni annan käyttöösi. Voi, tuskassaan nyt nähdä saan Jumalan Pojan ainoon! Pyhä Herra taivaasta nääntyy pilkkaan, vainoon. Voi minua, kun Jumala nyt ristinpuussa riippuu. Sen on sydän kivestä, ken ei siitä liiku. Ken itkemään nyt syntejään ei murru näitä nähden? Herra vaipuu kuolemaan syntiemme tähden. Suu suloisin, vilpittömin vaiennut on jo aivan. Ristinpuuhun vangittiin Herra maan ja taivaan. Näin yksin on ja voimaton neitsyen lapsukainen, ryöväreiden keskellä verta vuotavainen. Kuin Karitsa näin uhrina hän elämänsä antaa ja niin armon, autuuden itse meille kantaa. Kun poveen maan nyt haudataan tuo ruumis lävistetty, lepokammioksi on hauta pyhitetty. Jeesukseni, nyt ota sydämeni siinä levätäksesi aina armoinesi. Ristinpuussa Golgatalla salamoivan vihan alla riippuu Poika Jumalan. Järkkyy maa, on taivas musta, Isä ei suo vastausta huutoon Pojan ainoan. Tuska polttaa katkerasti, vihan malja pohjaan asti juotava on Jeesuksen. Itseään ei paimen säästä, hukkumaan ei meitä päästä, kantaa synnit kaikkien. Puolestamme hyljättynä, pilkattuna, syljettynä Herra nääntyy kuolemaan. Murru, kova sydämeni, katso, tähden syntieni Vapahtaja surmataan! Rakkauden, uhrin vuoksi puolestamme kuiviin juoksi lähde kaiken elämän. Luojan tahdon rikkoneille, Isän teiltä luopuneille elämänsä antoi hän. Kylkeäsi keihäs pisti, kuolinpuuna raskas risti! Jeesus Kristus, armahda! Kivuistasi mieltä uutta, lempeyttä, hiljaisuutta elämääni kasvata. Katso, Herra, kylmyyteeni, sytytä nyt sydämeeni oma rakkautesi. Annoit kaiken, elämäsi, minuakin Hengelläsi auta kuuliaiseksi. Kiitos, Jeesus, uhristasi! Kiitos, että haavoissasi joka päivä turvan saan. Isän käsiin kerran kuolen, pääsen haudan tuolle puolen paratiisin kunniaan. Tulkaa kaikki, katsokaatte piinaa rakkaan Herramme. Itkekää, valittakaatte, kärsii Vapahtajamme. Kellä vaiva sellainen ollut on kuin Jeesuksen! Käsistänsä, jaloistansa on hän ristiinnaulittu, verisessä kruunussansa vaipuu päänsä runneltu. Sappea ja etikkata hänen juodakseen he toi pilkkaa tehden katkerata: ”Alas astukoon, jos voi! ” Tuskassansa kauheassa viimein näin hän huudahti: ”Käsiis, Isä taivahassa, minä annan henkeni! ” Ah, ken näitä katseleepi, itse eikö järky jo? Aurinkokin pimeneepi, halkee kova kallio, sillä vaiva sellainen ollut on vain Jeesuksen. Jeesusta nyt Golgatalle lähtekäämme seuraamaan, rientäkäämme ristin alle Vapahtajaa kuulemaan. Sielun parhaan ystävän viime sanaa seitsemän olkoot aina muistossamme, ristin tiellä voimanamme. Jeesus, sinun otsaltasi tihkuu tuska verinen. Silti huomaat piinaajasi, säälit heitä rukoillen: ”Anna heille, Isäni, pahat teot anteeksi! ” Rukoilethan, auttajani, näin myös minun puolestani. Tunnet tuskat lähimpäisi, tiedät neuvon murheeseen, etteivät he yksin jäisi, annat heidät toisilleen: ”Äiti, katso, poikasi! ” ”Poika, katso, äitisi! ” Auta, että turvan saisin, turvatonta armahtaisin. Sitten käännyt suloisesti ryövärille vastaamaan: ”Tänään sinut totisesti paratiisiin saatetaan! ” Minuakin armahda, katumus suo oikea, ole kuolinhetkelläni toivoni ja elämäni. ”Eeli, lama sabaktani! ” Jeesus, tuskan hetkellä ole aina lähellä, että yksin jäädessäni sinut löydän, ystäväni. Voimiesi vaipuessa hiljaa huokaat: ”Janottaa! ” Silloin miesten pilkatessa tuodaan juomaa katkeraa. Vapahtaja, minua helteessäni virvoita. Janossani tuskan tiellä älä lohdutusta kiellä. Kaiken kestät puolestamme. Vanhurskaana kärsien kuolet syntiuhrinamme, Jumala ja ihminen. Sanot: ”Se on täytetty! ” Lunastus on päätetty, maailma on vapahdettu, Isän kanssa sovitettu. Herra Jeesus, kuollessasi huudat Isään turvaten vielä viime voimillasi halki suuren pimeyden: ”Isä, sinun käsiisi Minullekin turva anna, kotiin käsissäsi kanna. Oi Jumalan Karitsa, piinattu ristin päällä! Armahtaa meitä tahdoit, vaikka sait pilkkaa täällä. Syntimme sinä kannoit, Armahda meitä, Jeesus! surmattu syyttömänä! Turvaton, täyden turvan toit meille kärsivänä. Kun kuolit edestämme, pääsemme synneistämme. nyt etsi eksyneitä ja armollasi hoida avuttomia meitä. Löit helvetinkin vallan, sen mursit kuolemalla. Rauhasi anna, Jeesus! Nyt pääsi verta vuotaa, on kruunus piikkinen. Nyt synnit lävistävät puhtaimman sydämen. Katseesi sammuessa myös päivä synkkenee, ja huutos kaikuessa myös taivas vaikenee. Kun voimas, Jeesus, raukee, pääs kuoloon kallistuu, maan uumenetkin aukee ja luonto kauhistuu. Sait tuskat kaikki kantaa edestä syntisten, suo meidän siitä antaa kiitokset sydänten. Kun kuolo tuskaa tuottaa, niin riennä auttamaan. Myös silloin tahdon luottaa armoosi avaraan. Mun kuolemassa anna rauhaasi nukkua, pyhien joukkoon kanna, suo autuus taivaassa. Oi rakkain Jeesukseni, piinattu, verinen, jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen. Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin, nyt orjantappuralla pää pyhä kruunattiin. Ah kuinka, Herra taivaan, säikähtyy sieluni, kun kärsimääsi vaivaan on syynä syntini. Kuoleman, synnin orja vain vihan ansaitsin. Ristisi tähden kurja sain armon kuitenkin. Vie minut, Paimen hyvä, taas omaan laumaasi. Suo, armolähde syvä, kuin ennen lahjasi. Suloista taivaan mannaa soi Henkes sanastas. Vieläkin voimaa anna, oi Herra laupias. Nyt kiitos haavoistasi, syntisten ystävä! On ristinkuolemasi minulle elämä. Suo voimaa loppuun asti sinua seuraamaan, sinussa luottavasti myös kerran kuolemaan. Kun joutuu viime retki, oi Jeesus, vahvista. Tuo kova lähdön hetki armollas huojenna. Ja sieluni kun aivan jo nääntyy tuskassa, kirvoita alta vaivan vaivasi voimalla. Suo ristinuhrin loistaa lohtuna pelkooni. Se ahdistuksen poistaa, tuo rauhan sieluuni. Vain katson kasvojasi, jään, Jeesus, turviisi. Näin sinun kuolemasi on minun voittoni. Sinua, Jeesus, piinattiin, alttiiksi itses annoit, ja piikkikruunuin kruunattiin, syntimme kuorman kannoit. On ruumis piesty, runneltu ja pääsi pyhä pilkattu, haavoista verta vuoti. Jalkasi, käsivartesi ristille pingotettiin ja polttavainen janosi sapella sammutettiin. Näin kannoit kaikki kipumme, näin kärsit rangaistuksemme Jumalan vihan alla. On keihäs kyljen puhkaissut, on pääsi kallistunut, ruumiisi pyhä rauennut ja pilkka vaientunut, vaan luonto vastoin luontoaan pimenee, säikkyy tuskassaan: nyt Herramme on kuollut. Oi Kristus, puhdas synnistä, lain täysin täytit aivan, ei hengessäsi vilppiä, kun kärsit synnin vaivan. Vanhurskas olit ainoa. Maailman kaiken puolesta sait, Kristus, yksin kuolla. Oi salaisuutta suurinta: Jumala puolestamme ristillä antaa uhrinsa ja kuolee kuolemamme. Käy kuolematon kuolemaan, elämä astuu tuonelaan. Oi aivoituksen syvyys! Näin, Jeesus, rakkautesi toi toivon tänne vaivaan. On mittaamaton velkani, sen maksoit, Herra taivaan. On rangaistus nyt kärsitty, on kaikki laki täytetty ja meidät armahdettu. En syntiäni peljännyt, vaan sillä sidoin sinut. Et väistynyt, et estellyt, vaan päästää tahdoit minut. Piinaasi olen syyllinen ja rangaistuksen ansaitsen, vaan tuomioni kannoit. Näin kiivas, kovakorvainen ja suulas olen minä, vaan puolestani nöyrtyen niin hiljaa kärsit sinä. Turhuutta minä himoitsen, vaan Isän tahtoon suostuen juot tuskan maljan karvaan. Tein väärin, sinut tuomittiin ja vaivuit ristin alle. Tein väärin, sinut rangaistiin ja vietiin Golgatalle. Teen väärin aina uudestaan, vaan, Kristus, kuljit kuolemaan. Se uhri aina riittää. Oi Jeesus, kuinka kiittäisin nyt rakkaudestasi, kun suostuit tänne vaivoihin, tuot turvan haavoissasi! Suo, että sitä muistaisin ja syntiäni vihaisin. Suo voimaa piinastasi. Veresi pesköön puhtaaksi minua synneistäni, ja, Kristus, alennuksesi nyt olkoon elämäni. Ah, uskoani vahvista, haavaisi tähden armahda ja tuskiin turva anna. Ja kuolemani kamppailuun kun täytyy minun tulla, suo, että voitto ristinpuun saa turvanani olla. Jää silloin, Herra, luokseni ja saata suureen iloosi ja taivaan rauha anna. Ken tahtoo käydä Herran askelissa, ken tahtoo käydä Herran askelissa, käy tietä vehnänsiemenen: kuin siemen hänkin kuolee, kuin siemen hänkin kuolee. Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan, hän kulkee tietä kaiken luomakunnan. Se täytyy loppuun kulkea. Ja elämän se antaa, ja elämän se antaa. Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa, ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa, ja myrskytuulet pyyhkivät. Ja pieni siemen kuolee, ja pieni siemen kuolee. Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden, niin toisen täytyy kuolla toisen tähden, ja siemen muuttuu leiväksi. Ja toinen ruokkii toista, ja toinen ruokkii toista. Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka, sen tien on Herra käynyt loppuun saakka, ja nyt hän meille kaikille on elämä ja autuus, on elämä ja autuus. Soi kunnia ja kiitos nyt kuninkaallemme, se raikuu lasten suusta Daavidin Pojalle. Soi riemu luomakunnan, ylistys enkelten, kun Luoja saapuu maahan, näin nöyrä, hiljainen. Ja Israelin kansa nyt palmunoksillaan tervehtii kuningasta ja laulaa kiitostaan. Laulamme hoosiannaa, tahdomme kumartaa anteeksiantamuksen ja rauhan valtikkaa. Leipää pelloilta maan ruumiin ruoaksi saamme. Nälästä varjele, Herramme, siunaa kylväjät maamme. Leipää taivaasta tuot, meille itsesi annat. Sanasta elämän voimaa jaat, halki kuoleman kannat. Leipää alttarin myös syömme keskellä matkaa. Väsyneet sielumme elpyvät, jälleen jaksamme jatkaa. Leipää merien taa eikö kaikille yllä? Kristityt, Isämme leivästä heille riittäisi kyllä! Leipää taivaasta jaa, Kristus, lihaksi tullut! Kuuluta kauttamme kaikille: Riemuvuosi on tullut! Kas Karitsata Jumalan! Hän raskaan kuorman kantaa. Hän kantaa synnit maailman, itsensä alttiiks antaa. Hän kulkee pilkkaan katkeraan ja piinaan, tuskaan kauheaan, kuoleman kovan vaivaan. Hän suostuu teurasuhriksi ja kestää kaiken nöyrästi, ääneti kärsii aivan. Tuo puhdas uhrikaritsa on rakkain Jeesuksemme. Hän kuoli kaikkein puolesta synneistä päästäksemme. Oi Isä, aivoitustasi, kun kuolemasta Poikaasi et armahda, et säästä! Oi rakkauden ihmettä, kun langennutta syntistä ei hukkumaan se päästä! Siis nöyrän, hartaan kiitoksen sinulle, Jeesus, kannan ja turmeltuneen sydämen hoitoosi hyvään annan. Elämän uuden antaja, kun sydän sortuu rinnassa, niin ole sydämeni. Oi kunniani, aarteeni, sinulle annan itseni iäksi kaikkineni! Nyt tahdon sanoin niin kuin töin ylistää rakkauttas ja kiittää päivin, kiittää öin näin suurta laupeuttas. Virteni lakkaamatta soi niin heleästi kuin se voi ja laulaa armostasi. Muun kaiken ennen unohdan kuin rakkautes, kalleimman kaikista lahjoistasi. Nyt, sydän ahdas, laajene ja aarre kätke parhain. Kirkkaampi, kauniimpi on se kuin ääret tähtitarhain. Maa, meri, taivas avara, se on vain hiukka tomua, kun katson aarrettani. Aarteeni ainut, verraton, veresi, Jeesus, kallis on, vuotanut puolestani. Missä on voima kuoleman? Ei voi se vahingoittaa. Kun matkanpääni saavutan, niin uusi päivä koittaa. Kun olen taudin tuskissa ja viime kilvoituksissa, suot rauhan haavoissasi. Kun haahteni on hukkua maailman meren kuohuissa, on Jeesus satamani. Kun mainen matka vaikea kuolemaan päättyy kerran, vanhurskauden vaatteessa saan käydä eteen Herran. Se olkoon ainut verhoni, tahraton juhlapukuni, ihana loistossansa. Näin kaunistettu morsian käy suuriin häihin Karitsan ja kiittää riemuissansa. Jeesus, olet elämäni, puolestani taistelit, kärsit tuskaa synneistäni, kuolemani kukistit. Kuljit kadotuksen vaivaan, että saisin riemut taivaan. Nimellesi iäisen, Jeesus, annan kiitoksen. Häväistykset, pilkkaamiset olet, Jeesus, kestänyt, julmat lyönnit, ruoskimiset, köydet, naulat kärsinyt, jotta minut vapahtaisit, synnin solmut irrottaisit. Kauheasti ruumistasi annoit piestä, haavoittaa, verelläsi, haavoillasi tahdoit minut parantaa. Sinä kannoit kirouksen, että saisin siunauksen. Kruunuksi sait otsallesi piikit orjantappurain, valtikaksi suuruutesi tuotiin halpa ruoko vain, voiton kruunun taivaassasi. Itseäsi lyödä annoit, että turvaan pääsisin, väärät syytöksetkin kannoit, että syytön olisin. Kärsit suuren ahdistuksen, että saisin lohdutuksen. Syvimmänkin hädän alla kestit uskollisesti, kuolemalla katkeralla maksoit syntivelkani. Kannoit synnin rangaistuksen, että saisin armahduksen. Ylpeän ja pahan sisun nöyryytesi sovitti, kuolemalta voiman riisuit, Jeesus, kuolemallasi. Häpeäsi, auttajani, on nyt kirkas kunniani. Kiitän näistä vaivoistasi, Jeesus Kristus, sinua, kivuistasi, haavoistasi, kuolemasi tuskasta. Kannoit raskaat rikokseni, rangaistuksen syntieni. Tutkimaan, oi Jeesus, auta kärsimystäs katkeraa, kuolemaasi kauheaa. Siitä sielu lohdutuksen uskossa nyt omistaa, levon vaivoissansa saa. Saata minut, Jeesukseni, turhuudesta maailman turviin veren kalleimman. Anna rauha tunnolleni, poista tuskat painavat, epäilykset vaikeat. Avaa silmät, että saisin rakkauttas katsella, Kannat synnit ristinpuussa puolestani kärsien vihan liekin hirmuisen. Nöyränä ja hiljaisena kannat piikkikruunua, riisuttuna, heikkona. Häpeissäni, Jeesus, tunnen, että olen syyllinen, kova, kevytmielinen. Maailma ei siedä niitä, jotka Herraa pelkäävät, hänen tietään etsivät. Raskain tie on Jeesuksella: kansa pilkkaa, vainoaa auttajaansa ainoaa. Juudaan suu ja viekas kieli, kieltämiset Pietarin, julma päätös Kaifaankin, Pilatuksen pelkomieli, Herodeksen kopeus maailman on kuvaus. Ystäväsi sinut antoi käsiin vihollisien palkan siitä vaatien. Yöllä joukko miekoin, keihäin sinuun kävi käsiksi, sinut köysin vangitsi. Jeesus, minut synnin vangin kahleistani vapahdit, tuomiosta armahdit. Tuomion sait synneistämme, koska tulit maailmaan meitä vapauttamaan. Kuinka koskaan unohtaisin, että kaikki vaivasi kärsit autuudekseni! Jospa voisin maailmassa ristiäsi seuraten elää sinuun luottaen! Ristisi on kunniani, veresi on aarteeni, autuuteni, iloni. Siinä turva syntiselle sielun ahdistuksissa, siinä toivo ainoa. Sydämeeni syvään auta kärsimykses kätkemään, siinä rauha perimään. Suo, kun vihdoin aukee hauta, haavoihisi nukkua katoovasta menosta. Jäi taakse vuori kirkastuksen, käy Jeesus kohti Golgataa. Hän tielle ristin ahdistuksen nyt oppilaitaan valmistaa. Se heille salatuksi jää, vain valta heitä viehättää. He eivät tahdo kantaa iestä, myös meille se on vaikeaa. Me emme seuraa ristin miestä, vaadimme vahvaa Jumalaa. Tie pilkkakruunun, tappion on mieltä vailla, mahdoton. Vaan sillä tiellä elämänsä on Jeesus meille antanut ja uhrillansa, ristillänsä myös meille portin aukaissut elämään uuteen, vaikeimpaan: ei vaatimaan vaan antamaan. Vain sille, joka suostuu uuteen, hän lupaa tosi elämän, ja valtakunnan salaisuuteen hän vihkii tielleen lähtijän. Niin vihan valtaan, kuolemaan luo rakkaus jo valoaan. Sen valon kanssa mahti, valta, rikkaus joutuu kasvokkain. Se mikä näyttää vahvimmalta, paljastuu pettäväksi vain, ja hyvinvoinnin naamion takana tyhjyys, tuho on. Jos itsekkyyden valtaan jäämme, elämä siihen katoaa. Siis ristin tielle lähtekäämme seuraten kutsun antajaa nyt rakastaen, taistellen uskossa uuden luomisen. Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi seuratkaamme. Käykäämme nyt Jerusalemiin. Vaan yössä ken kestää voisi ja Jumalan tahtoa kuunnellen sen katkeran kalkin joisi? Käykäämme nyt Jerusalemiin, kun henkensä Kristus antaa. Hän, Karitsa, kaikkien puolesta saa tuomion yksin kantaa. Käykäämme siis Jerusalemiin, on ikuinen kirkkaus siellä. Ja luoksensa kerran hän kokoaa ne, jotka hän tunsi tiellä. Nuori neitsyt Maria hämmästyen kuuli: ”Tulet Herran äidiksi, hän on Kristus suuri. ” tallin suojaan rientää. Seimeen syntyy poikansa, kumarretaan pientä. Nuori äiti Maria kuulee lupaukset, uskoo, että täyttyvät kaikki ennustukset. Herran äiti Maria suurta tuskaa kantaa, itkien hän poikansa ristinpuuhun antaa. riemastuen kuuli: ”Jeesus elää! ” Voiton sai Vapahtaja suuri. Maria, Herran äiti, ei nähnyt eteenpäin, Jumalan suuren kutsun hän otti vastaan näin: Sinua palvelen, ja vaikken tiestä tiedä, saat minne tahdot viedä, ääntäsi kuuntelen. vain köyhä ihminen, sai olla täysi malja Jumalan rakkauden. Ja seimi loistoton sai olla synnyinsija, kun taivaan hallitsija maan päälle tullut on. jäi yksin pimeyteen, kun tuskan miekka tunki myös äidin sydämeen, kun lasta vainottiin, kun puhdas Poika läksi syntisten ystäväksi ja ristiinnaulittiin. uskollisuudessaan myös suuren tuskan alla uskalsi Jumalaan. Hänessä kasvoi näin vain lupauksen sana, vain armon kantamana hän kulki eteenpäin. Ja niin kuin Herran äiti myös kirkko Kristuksen voimaa ja valtaa vailla on kehto laupeuden. Se tehdään köyhäksi. Kun siltä kaikki puuttuu, sen voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi. Kaikki ilon lähteet puhkeavat, Maria kun laulaa Herrastansa kumartuen suureen luottamukseen. Kiitetty olkoon Kristus. Kirjoitusten kätköt, lupaukset puhkeavat niin kuin nuput puissa, kaikessa on paratiisin tuoksu. Herran äidin kanssa tahdon laulaa rakastaen häntä, joka kulki haudan kautta aamun valtakuntaan. Taivaan valtias on keskellämme, suojaton ja hauras ihmislapsi valtaa vailla, paljas armon ihme. Kaikki lähteet ovat Jeesuksessa, kaikki puhkeavat Hengen riemuun, kun nyt kumarran ja kiitän Herraa. Jumalaa kiittää sieluni, ylistää Herraa nöyrästi, ja henkeni nyt iloitsee, Vapahtajassa riemuitsee. Minulle Herra voimallaan on tehnyt ihmetekojaan, kun alhaista hän armahti ja tehtäväänsä valitsi. Ei lopu Herran laupeus, uskollisuus ja rakkaus. Polvesta polveen säilyy se turvana Herran omille. Maan valtiaat hän kukisti ja ylpeät hän nöyryytti, vaan köyhät otti huomaansa, nälkäiset täytti lahjoilla. Hän muistanut on armoaan ja laupeuttaan, liittoaan. On uskollinen ainiaan Jumala lupauksissaan. Ylistys korkein Isälle Hengelle armon, totuuden nyt soikoon kautta aikojen! Nyt, Herra, rauhaan mennä saan. Lupaus täyttyi aikanaan, kun vihdoin palvelijasi sai nähdä pelastuksesi. Sen, Isä, itse valmistit ja Pojassasi ilmoitit. Lahjaksi annoit autuuden, nyt kaikki saavat nähdä sen. On Kristuksessa laupeus ja taivaallinen lupaus. Sen kansat saavat valokseen, Israel kirkkaudekseen. Ylistys olkoon Isälle ja lohdutuksen Hengelle, ylistys Jumalallemme! Tänään jälleen Herran kansan kiitosvirsi viritköön, Maria kun Jeesus-lapsen kantoi Herran pyhäkköön, jotta lapsen puolesta uhraisi hän uhrinsa. Isä taivaan ainoansa itse antoi uhriksi suodaksensa maailmalle sovituksen lahjaksi. Synniksi näin Herramme tehtiin vuoksi synteimme. Viaton on Jeesus-lapsi, ainut puhdas päällä maan. Kun hän syntyi tallin seimeen, ratkes taivas laulamaan. Kirkkaat äänet enkelten soivat maassa ihmisten. Lapsen syliinsä nyt ottaa vanha, hurskas Simeon. Herran suurten lupausten täyttyvän hän nähnyt on. Hengessään hän riemuiten lausuu lasta katsellen: ”Palvelijasi nyt lasket, Herra, rauhaan menemään, silmäni kun ovat päässeet autuutesi näkemään, jonka kansallesi toit, myöskin pakanoille soit. ” Jeesus, lailla Simeonin sinuun tahdon katsoa, nähdä, että autuuteni minulla on sinussa, että autuus kaikkien myös on minun, syntisen. Ja kun lähtöhetken tullen silmäin valo himmenee, auta, että uskon silmä sinua vain katselee. Simeonin kanssa saan käydä Herraa katsomaan. Jeesus, kirkas tähteni, aamunkoitto Jaakobista, tahdon antaa lahjaksi, mitä vain on antamista. Kaikki armoa on vain. Tahdon antaa mitä sain. Annan kiitosuhriksi avunhuudon, katumuksen. Annan kaikki puutteeni, köyhän uskonrukouksen. Armas Lapsi, kuulet sen, itse vastaat aamenen. Uskon, lahjan kalleimman, sinulta sai sydämeni. Käyttöösi nyt luovutan, Herra, kaikki jäseneni. Pyhitä siis ruumiini eläväksi uhriksi. Tuoksukoon nyt yli maan mirha armon, lohdutuksen. Lahjanasi, Lapsi, saan elämääni uudistuksen. Jeesus, auta uhraamaan niin kuin viisaat itämaan. Kaiken luoja, valtias, synnyit syntiuhriksemme. Orjan muotoon, laupias, tahdoit jäädä keskellemme. Anna meidät maailmaan lahjojasi jakamaan. Taivaan kirkas tähti kerran tietäjiä itämaan johdatteli luokse Herran loistavalla valollaan häntä kunnioittamaan, kiittämään, rukoilemaan. Sama kirkas tähti täällä yhä meitä valaisee, Betlehemin seimen päällä maailmalle säteilee. Tunnet tähden kirkkaimman, se on sana Jumalan. Sanan valossa nyt meitä, Jeesus armas, kasvata. Harhateille eksyneitä luoksesi näin johdata. Anna kirkas tähtesi kaikkialle valoksi. Auta, että selkeästi sana puhdas saarnataan idän mailta länteen asti, etelästä pohjolaan, niin kuin itse säädit sen autuudeksi kaikkien. Käskit, että sana pyhä viedään kaikkeen maailmaan. Auta, Jeesus, meitä yhä käskyäsi muistamaan. Anna työhön siunaus, Hengen voima, uudistus. kaikki kansat tavoittaa, että kaukaisinkin maistaa armon uutisleipää saa, lailla idän viisaiden löytää sinut, Kristuksen. Auta, että viimein valta pimeyden vaipuisi, ihmiskunta kaikkialta kaikin kielin taipuisi nimeäsi kiittämään, sinua ylistämään. Oi Kristus, valtiaamme ja poika Daavidin, hallitset, kuninkaamme, iäisiin aikoihin. Nyt siunaa lahjoinesi myös meitä kaikkia, tee meidät omiksesi, suo autuus armosta. Kun viisaat itämaasta luo seimen saapuivat, he tiedon kuninkaasta ja tähden tunsivat. Nyt meitä sanan tähti johdattaa luoksesi. Se taivaastasi lähti valoksi, oppaaksi. Oi suurin kuninkaista, et etsi kunniaa, et valtaa vaihtuvaista, et kultaa, purppuraa. Et kulje juhlittuna maan suurten saatossa, vaan kannat pilkattuna piikkistä kruunua. Kuitenkin ihanampi on kirkkautesi, maailmaa avarampi on sinun valtasi. Saa viimein pilkkaajasi tuomion iäisen vaan hurskas suojassasi rauhasi suloisen. Minulle armo anna ja valtakuntasi, laupeudessa kanna ja siunaa matkani. Kun kuolema ja hauta ahdistaa sielua, niin, Herra, silloin auta, hädässä puolusta. Suo, Kristus, sanan loistaa kirkkaana tähtenä ja eksytykset poistaa, varjella synniltä. Suo seurakunnassasi myös minun tunnustaa sinua Herranani, ylistää Jumalaa. Jerusalem, katse nosta, kaikki kansat, katsokaa! Öisen taivaan pimennosta uusi tähti kohoaa. Se on Herra Jeesuksemme, hän on tullut keskellemme. Synkät varjot pakenevat aamutähden noustessa. Kirkkaat säteet valaisevat maailmaamme taivaasta. Autuas, ken matkallensa Jeesuksen saa seuraksensa. Pimeässä harhailimme ennen Herran tuloa. Hämärässä hapuilimme ilman taivaan toivoa. Maallisiin vain kiintyi mieli, maasta yksin kertoi kieli. Mutta koska päämme päällä valon lähde aukeni, paisteellaan se heleällä kolkon tiemme valaisi. Halki korven yön se loisti, ahdingon ja tuskan poisti. Nyt se tähti eksymästä estää meitä tiellämme. Jeesus, lahjastasi tästä iloisesti kiitämme. Valtakunnassasi meitä johda aina uskon teitä. Anna, Jeesus, rakkautta uskon meissä synnyttää. Anna rauhaa, viisautta, Hengen hyvää hedelmää, että täällä kaikkeen vaivaan säteilisi armo taivaan. Ilmesty, oi Jeesus, meille turvaksemme murheessa. Voitto anna uupuneille, kirkas kruunu taivaassa. Ilossamme, itkussamme olet, Herra, valonamme. On kirkas aamutähti nyt taivaalle tänne syttynyt ja tullut toivokseni. Hän, pyhä poika Daavidin, on kuninkaani korkehin ja ainut autuuteni. armoasi, totuuttasi meille loistat, lohdutat ja murheen poistat. Oi Jeesus, Herra kunnian, sinussa, poika Marian, saan nähdä Jumalani. Liljaksi kutsun sinua, sanasi on kuin hunaja ja voima matkallani. hoosianna! Taivaan mannaa eteen kannat, pöydässäsi syödä annat. Nyt, Herra Jeesus, sieluuni vuodata rakkautesi, se täytä loisteellasi. Virvoita armon Hengellä, niin jäsen terve, elävä saan olla ruumiissasi. Sielu, mieli sinuun palaa, nähdä halaa kasvojasi. Tahdon olla omanasi. Katseesi, Jeesus laupias, on ilon paiste autuas, kajastus taivaallinen. Näin katsoit minuun kasteessa, valaisit taivaan valolla, soit lahjan ihmeellisen. Anna aina lämpöäsi, hyvyyttäsi. Salli minun kokonaan vain olla sinun. Ennen kuin, Isä, kaiken loit, lapsesi kalliin nimen soit minulle Jeesuksessa. Nyt täytä hartain toivoni, niin että kerran Poikaasi saan kiittää autuudessa. Eijaa, eijaa, riemuani, autuuttani! Nähdä kerran taivaassa saan kasvot Herran. Soi pauhu kiitosvirsien, helisee soitto suloinen, kajahtaa laulu taivaan. Käyn riemujuhlaan Karitsan ja rauhan loppumattoman saan jälkeen matkan vaivan. Soitan, laulan voiton virttä. Sua kiitän, että voitit sydämeni. Oi, kuinka olen iloinen, kun pyhä Jeesus-lapsonen on aina aarteenani. Hän taivaan riemuun minut vie, näin paratiisiin päättyy tie. Oi suurta autuuttani! Aamen, aamen! Jeesus, joudu, minut nouda kotiin kerran. Kaipaan suurta päivää Herran. On Jeesus nimi ihanin sielulle uskovalle. Se lohdun antaa vaivoihin, tuo rauhan ristin alle. Se rohkaisee ja puhdistaa ja hoitaa särkyneitä. Se uupuneita vahvistaa ja ruokkii nääntyneitä. Se nimi kallioni on ja linna luja Herran. Sen rikkaus on loputon, muu kaikki viedään kerran. Oi Jeesus, veli, ystävä ja paimen, kuninkaani ja tieni, koko elämä, sua kiitän, auttajaani. Jeesus, nimi verraton, olkoon tunnussananamme. Ainut turvamme hän on, kun taas vuotta aloitamme. Olkoon Herran omilla Jeesus-nimi lippuna! Pyhä nimi Jeesuksen soikoon seurakunnissamme. Armon hyvä uutinen kaikukoon taas kirkossamme, että saamme vapaina Herrassamme iloita. Jeesus, kalliin veresi anna olla aarteenamme, että lunastuksesi luottavasti omistamme. Anna vuosi vuodelta meidän kasvaa armossa. Jeesus, anna nimeesi meidän tehdä kaikki työmme. Jeesus, siunaukseesi kätke päivämme ja yömme. Anna pyhä sanasi meille tiemme oppaaksi. Kaiken ahdistuksemme, pettymyksen, katkeruuden Jeesukselle annamme, hän tuo meille toivon uuden. Jeesus, Jeesus, nimesi ylistetty iäti! Oi nimi kaikkein suloisin, mainittu ihmiskielin, kiitetty kielin tuhansin ja palavaisin mielin. Oi Jeesus Kristus, kuinka me nyt edessäsi voisimme kylliksi kumartua! Iäksi kuolon tuskista ja tuomiosta säästit, oi maailman Vapahtaja, synnistä meidät päästit. Nimesi luja linna on, on siinä turva verraton. Ken muu voi meitä auttaa? Jo ennen aikain alkua, kun maa ei ollut luotu, Isäsi suunnitelmassa jo olit meille suotu, valkeudesta valkeus, Jumalan puhtain rakkaus ja kaikkivoipa voima. Olethan korkein kaikista, viimeinen, ensimmäinen, ja kuningas ja profeetta ja pappi ylimmäinen. On sinun syvyys, korkeus, on sinun valta, kirkkaus ja kaikki, Jeesus Kristus. Oi Jeesus, hyvyyttäsi ylistää tahdomme. Puhtaaksi verelläsi tee omatuntomme. Me tuomme lahjana vain köyhän sydämemme. Jää itse turvaksemme, uskomme uudista. Suurimman armon meille ristisi kirkastaa, murheeseen vaipuneille tuo toivon sanomaa. Veressä kalliissa on apu hätään, vaivaan, tie valmistettu taivaan, pois syösty kuolema. On, Jeesus, nimi suotu sinulle suloinen ja siinä ilmituotu on autuus ihmisten. Nimesi vapahtaa, siis ole Jeesuksemme, ainoaa auttajaa. Kun jälleen aloitamme me uuden vuotemme, nöyrästi tunnustamme sinua, Herramme. Aikamme pakenee, kiinnitä sydämemme nimeesi, Jeesuksemme, valppaiksi meidät tee. Henkesi armo anna, päivämme siunaa niin, ja rauhan tiellä kanna aikoihin tuleviin. tielläsi riemuitsemme autuuden toivosta. Oi kuule, Herra, huutomme, kun puoleesi nyt nousee se. Isäimme turva, lohdutus, suo kansallemme siunaus. Pois juoksee aika joutuisaan, me väistymme kuin varjot maan, vaan kautta kaikkein vaiheittein on armo iankaikkinen. Sinulle, armon Jumala, nyt olkoon kiitos hoidosta, kun kaiken meille lahjoitit ja rakkaasti myös kuritit. Soit leivän jokapäiväisen, veit turvaan alta vaarojen. Myös yöhön synkkään valon loit ja lohdutuksen suruun toit. Me Herran nimeen luotamme, myös uuteen vuoteen kantaa se. Sen suojaan jäämme toivossa, et hylkää meitä, Jumala. Taas on yksi vuosi mennyt saamastani ajasta. Siitä kannan kiitoksen nyt, kaiken annoit lahjana. Kiitos, armon Jumala, hyvyydestä kaikesta. Minut muistit koko vuoden voimaa, siunausta suoden. Kuinka käytin ajan menneen, antamasi lahjatkin? Yhtä huonosti kuin ennen kunniaasi kirkastin. Lähimmäisen laiminlöin tekemättä jäänein töin. Kantanut en ristiäni nurkumatta, mielelläni. Tällaiseksi edessäsi, Herra, tunnen itseni. Muista vielä hyvyyttäsi, muista laupeuttasi. Pojassasi rakkaassa minuakin armahda. Armo yksin levon antaa, uuteen päivään hoitaa, kantaa. Hengelläsi sydäntäni joka hetki hallitse. Tieni, koko elämäni valollasi valaise. Ohjaa, Herra, puheeni, työni, ajatukseni. Anna kaikkeen viisautta, nöyrää mieltä, rakkautta. Sydämeeni, Herra, paina armon tunto elävä. Rauhasi suo siinä aina säilyä ja syvetä. Omaiseni, perheeni, kaikki lähimmäiseni huolenpidossasi kanna, armon suoja heille anna. Siunaa kansaa, isänmaata, ohjaa oikein elämään. Esivalta, Herra, saata Silmäsi luo puoleemme, anna rauha maallemme. ylistetty olet yhä. Jo vanha vuosi mennyt on, sun kiitos, Jeesus, olkohon, kun olet meitä suojellut ja vaaroissamme varjellut. Taas menneen vuoden aikana me teimme paljon pahuutta. Armahda meitä, Herramme, anteeksi anna syntimme. Me rukoilemme sinua, Jumalan Poika ainoa: Myös kristikuntaa, työtä sen suojele halki aikojen. Suo, että tänä vuonna saa sanasi saarna vaikuttaa, niin että usko vahvistuu ja väärät opit kukistuu. Armosta rikas vuosi suo ja sanassasi turva tuo. Synnistä meitä puhdista ja mieli meissä uudista. Niin auta meitä elämään ja kerran täältä lähtemään, me että taivaankotiisi pääsemme, Jeesus, luoksesi. Veisaamme siellä kiitosta sun enkeltesi seurassa, kun jälkeen ajan vaiheitten soit meille ilon iäisen. Joulu riemukas, juhla autuas, aika armoa tulvillaan! Maailmamme vaivaan syntyi Herra taivaan. Kristityt, riemuitkaa päällä maan! Tuskaan, taisteluun päälle ristinpuun suostui kärsivä Messias. Pääsiäisen koittoon, kuolemasta voittoon tien meille raivasi kuningas. Henki helluntain, voima voimakkain, meidät Herraamme yhdistää. Valtakunnassansa Jeesus seuraajansa Hengellään kansakseen pyhittää. Laulu enkelten, voitto Kristuksen kiitosvirreksi puhkeaa. Kiitos Voittajalle! Kristityt, Hengessä riemuitkaa! Ylitse Juudean laidunten nyt kellot kumajaa. Ne soivat joulun rauhaa, Jumalan kunniaa: Messias tänä yönä on tullut maailmaan! Ylitse talvisen pohjolan, sen metsiin hiljaisiin ja kyliin kaukaisiinkin sanoma kiirii niin: Ylitse vuorten ja virtojen ja hiekkaerämaan myös vieraat kansat tuovat viestiä Herrastaan: Ylitse kaikkien mannerten ja valtamerten taa soi kutsu seimen ääreen, se meidät yhteen saa: Kaikkien ihmisten keskelle nyt joulu saapukoon. Se kutsuu suureen piiriin, toivoon ja sovintoon: Kun kansa yössä vaeltaa, varjoissa kuoleman, se valon suuren nähdä saa taivaasta loistavan. Teet, Herra, riemun runsaaksi kuin elonkorjuussa, kun riisut kansan vapaaksi orjuuden kahleista. On lapsi meille syntynyt, on poika annettu. Hän kantaa valtaa harteillaan, kansa on turvattu. On lapsi Rauhanruhtinas ja Neuvonantaja, hän Isä Iankaikkinen, Väkevä Jumala. Kristuksen valtakunnassa ikuinen rauha on. On suuri herrautensa, valtansa loputon. Ei valtaa, kultaa, loistoa tuo joulu lahjanaan, vaan Luojan olkoon kunnia ja rauha päällä maan. tee juhlani nyt itsellesi iloksi! Ei valtaa, kultaa loistavaa vaan Luojan kunniaa. Tuo kotiin lasten riemua, kun loistaa joulupuu. Tuo joulun kirkas sanoma, kun ilta tummentuu. Ja tuntooni suo rauhasi, ilolla täytä uskoni. Tuo kotiin lasten riemua ja joulun sanoma. Jo, joulunrauha, saavu, jää nyt joka sydämeen, luo toivon, ilon lämmin sää maailman kylmyyteen. Vieraaksi saan nyt kuninkaan, et muutu, Herra, milloinkaan! Jo, joulunrauha, saavu, jää, luo toivon lämmin sää. Synkkä yö maan peitti aivan, vaan meitä sääli Herra taivaan ja lausui: ”Tulkoon valkeus! ” Saapui Kristus, yömme haihtui ja päivään pimeys jo vaihtui, näin koitti uusi kirkkaus. Jumala, ihminen, luotuinsa vertainen. Riemuitkaamme! Hänessä saa nyt kaikki maa sen mitä sielu janoaa. Kristus, aurinkomme, loistaa, yön synkät varjot maasta poistaa, ei päivä laske milloinkaan. Totuus kansoille nyt koittaa, ja eksyneitä Kristus voittaa autuuden tielle valollaan. Siis Herran johtoa iloiten uskossa seuratkaamme. Totuus ja tie, hän meitä vie taivaaseen, kotiin saattelee. Enkelkuoroon yhtykäämme ja Kristusta ylistäkäämme, hän jätti taivaan kunnian. Kantoi ihmislasten vaivan hän ristinkuoloon asti aivan ja voitti vallat saatanan. Nyt maassa, taivaassa soi kiitos, kunnia Jumalalle, kun armossaan näin auttamaan toi Poikansa hän maailmaan. Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä, rientäkää, kutsuu nyt Betlehem! Etsikää lasta, taivaan kuningasta, ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa Herraamme! Herrojen Herra, valo maailmamme, ihmisen lapseksi syntynyt. Katsokaa lasta, taivaan kuningasta, Kaikuvat virret enkeleiden kuoron, niihin me yhdymme riemuiten: Kunnia olkoon taivaan Jumalalle ja maassa olkoon rauha ja hyvä tahto luona ihmisten! Kirkkaana loistaa meille uusi aamu, syntymäjuhla on Jeesuksen. Taivaasta saapui Sana ihmiseksi, Oi armon lähde autuas, elämän suuri ruhtinas ja taivaan kirkas aamunkoi, sinulle virtemme nyt soi. Jumalan Poika armoisa, kun viimein saavuit luoksemme, kaivattu, kallis vieraamme. Jo aivan alkuajoista on ikävöity sinua. Näin huokasivat kaivaten profeetat kanssa isien: Ah, milloin saapuu Messias, Siionin suuri kuningas? Hän päästää meidät kahleista ja Israel saa iloita. Nyt saavuit, Vapahtajani, on seimen oljet vuoteesi. Näin meidät, pieni, korotat, alaston, kaikki vaatetat. Oi Herra, rikoin käskysi, en kestä kirkkauttasi, vaan siksi tänne synnyitkin, synnistä että pääsisin. Siis käännyn, Jeesus, puoleesi, sinulle annan kuormani. Sä murheen muutat riemuksi ja elämäksi kuoloni. Oi autuuteni, iloni, suo minun olla omasi. Ja Pyhän Hengen voimalla sinua tahdon palvella. Nyt seimellesi seisahdan, oi Jeesus, autuuteni, ja maahan asti kumarran Herralle, luojalleni. Sain elämäni, kaikkeni, sinulta synnyinlahjaksi. Ne ota, Jeesus, vastaan. En ollut vielä syntynyt, kun synnyit auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En vielä ollut päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan. Yö synkkä peitti silmäni, vaan tulit, Jeesukseni. Kirkastit yöni päiväksi ja nousit valokseni. Oi aurinkoni, iloni, lämmitä jälleen mieleni armosi säteilyllä. Kun murhe murtaa mieltäni tai epätoivo kaivaa, rohkaise silloin sieluni ja lievitä sen vaivaa. Kun synti mieltä ahdistaa, lohdutat, Jeesus, surevaa, velkani maksoit kaikki. Oi Jeesus, tänne maailmaan et tullut itses tähden, minua saavuit auttamaan kurjuuden kaiken nähden. Ja raskaan ristin kärsien armahdit minut, syyllisen. Voisinko kyllin kiittää! Siis, Vapahtaja, rukoilen, et sitä koskaan kiellä: Nyt ota sydän syntinen ja asu aina siellä sen ainoana Herrana, sen ilona ja riemuna ja täynnä lohdutusta. Vaan kuinka suuren vieraani ottaisin oikein vastaan, kun sydämeni, lahjani, on multaa ainoastaan? Oi Herra maan ja taivasten, käyt itse luokse syntisten, armosi meille annat. Kas, yöllä paimenille taivaan enkeli sanoman pelkääville suuren ilmoitti. Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kahleista kuoleman. Jo syntyi ennustettu meille Messias, tuo kauan odotettu Kristus-kuningas. Ja viestin tuojaan yhtyi kuoro enkelten, kun Kristus tänne syntyi, autuus ihmisten. Hän luopui taivaastansa, syntyi köyhäksi ja teki aarteillansa meidät rikkaiksi. On tullut Herra taivaan palvelijaksi. Näin Luoja suostui vaivaan, luodut lunasti. Soi aina kiitoksemme, Isä armias, kun Vapahtajaksemme annoit ainoas. Ja kiitos, armon tuoja, Kristus, kuningas, ja uuden toivon luoja, Henki laupias! On ruusu Iisain juuren nyt kukkaan puhjennut. On pyhä kirja suuren sen ihmeen kertonut. Tuo kukka suloinen valaisee talviyötä keskellä pakkasen. Näin ruusun pyhyydestä soi sana Jesajan: ”Hän syntyy neitsyestä, Messias Jumalan. ” On Herra armossaan sen ihmeen itse luonut ja tullut päälle maan. Nyt ruusu kaunein loistaa, taivaasta tuoksun tuo. Yön varjot päivä poistaa, kansoihin toivon luo. Jumala, ihminen! Hän otti lapsen muodon, jäi luokse syntisten. Herramme, Kristuksemme, oi poika Marian! Sinua rukoilemme laaksoissa kuoleman. Suo, että taivaassa me kerran kumarramme Isäsi kasvoja. Sinua, Jeesus, kiitämme, tulit kaltaiseksemme. Neitseestä synnyit puhtaasta päästämään meidät pahasta. Kyrieleis! On Isän Poika ainoa lapsi seimivuoteella. Jumalan hyvyys ikuinen on tullut muotoon ihmisen. On Herra taivaitten ja maan Marialla helmassaan. Alentui Herra köyhäksi tullakseen köyhän turvaksi. Vanhurskauden aurinko maailmalle koittaa jo. Se yömme muuttaa päiväksi ja meidät valon lapsiksi. Jumalan Poika taivaasta nyt on meillä vieraana. Hän tahtoo meidät autuuteen luoksensa viedä taivaaseen. Hän kulki täällä köyhänä, laupiaana, nöyränä. Hän rikkaus on syntisten, vie meidät joukkoon enkelten. Ilmestyi Herran rakkaus, täyttyi armolupaus. Siis, pyhät kaikki, riemuitkaa ja Herraa kunnioittakaa. Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Jo riennä, katso, sieluni, ken seimessä nyt makaapi: hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses. Oi terve, tänne tultuas, syntist et hylkää, armias. Sä köyhäks tulit, rikkahin, sua kuinka kyllin kiittäisin. Ah Herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit ja tulla halpaan seimehen heinille härkäin, juhtien! Vain heinät on sun vuoteenas, oi Herra, taivaan kuningas, vaikkeivät kultavaattehet sun oisi valtas arvoiset. Näin näytät esimerkilläs, ettei sun kelpaa edessäs ei kunnia, ei korkeus, ei valta, kulta, rikkaus. Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Ah, iloni jos sinuss’ ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen. Kaikki kansat riemuitkaa, lapsosesta laulakaa, jouluvirttä veisatkaa! On Jeesus-lapsi helmassa Marian. Gabrielin ennustus on täytetty. Eijaa, eijaa! Herra meitä armahti, taivas meille aukeni. Halleluja! Ainoaksi auttajaksi lapsi seimeen lasketaan. Toista turvaa emme löydä milloinkaan. Jeesus-lapsi siunattu, Immanuel, syntyi niin kuin ilmoitti jo Gabriel. Meille on hän syntynyt, kansaansa on etsinyt, auttajaksi ehtinyt. Synti ei saa hallita, kuolon valta vallita. Nyt me saamme riemuita. Lapset siis nyt laulakaa, nuoret, vanhat veisatkaa, Herrallemme riemuitkaa! Sana tuli lihaksi, rikas tuli köyhäksi. Paimenet nyt valvovat, enkeliltä kuulevat: Syntynyt on lapsonen, Vapahtaja ihmisten. Halvan tallin hämärään lähtevät he etsimään. Siellä nukkuu seimessä maan ja taivaan tekijä. Äidin rintaa tarvitsee hän, ken kaikki ravitsee. Lapsi hän on turvaton, vaikka kaiken Herra on. Yli ymmärryksemme todella käy armo se, jonka Herra tarjoaa, langenneille lahjoittaa. Tätä taivaan armoa nauttikaamme uskossa. Siinä meillä autuus on, riemu puhdas, loputon. Auta, Jeesus, että me juhlaasi nyt vietämme kunniaksi nimesi, elämämme voimaksi. Nyt ilovirttä veisaten me kiittäkäämme riemuiten. Suuri Jumalamme on pieni lapsi tallissa. Kristus, auttajamme, nyt aurinkona kirkkaana loistaa ilonamme seimen oljilla. Sun puolees, Jeesus, veljemme, nyt ylennämme mielemme. Rauhanruhtinaamme, voit lohduttaa ja uudistaa. Sinulta me saamme jo uuden riemun hunajaa. Anna, kuninkaamme, voimaa rakastaa. Oi Isän suuri rakkaus, oi Pojan suuri laupeus! Synti sortaa meitä, kun lankeemus toi turmion. Jeesus eksyneitä nyt auttaa alta tuomion, laumaansa ei heitä, uskollinen on. Oi taivaan riemu verraton, kun Jeesus aurinkona on. Enkeljoukko soittaa ja uutta virttä lauletaan. Uusi päivä koittaa, ei saavu ilta milloinkaan. Riemut kaikki voittaa juhla kuninkaan. koitti maailmalle, poika syntynyt kun on neitsyt Marialle. Taivaan Herra iäinen ihmiseksi syntyen tuli veljeksemme. Riemuviestin enkeli kertoi paimenille: ”Vapahtajan lähetti Isä ihmisille. Lapsi teille syntynyt seimessänsä lepää nyt, hallitsija taivaan. ” Orjan muodon otti hän, antoi meille elämän, luoksemme jäi vaivaan. syntyi Jumalamme käydäksensä kuolemaan meidän puolestamme. Herra ihmislapseksi, muuten hukkuisimme. Ilman Herraa Jeesusta, ilman ristin uhria vaivaan joutuisimme. Halki maan ja taivasten kaikuu kaikkialle kiitoslaulu enkelten armon Jumalalle: ”Jumalalle kunnia olkoon korkeuksissa, rauha maailmassa. ” Kerran saamme kumartaa Isän Poikaa ainoaa taivaan kunniassa. Jeesus Kristus meille nyt neitseestä on syntynyt. Ihmiseksi Jumala tuli tänne taivaasta. Kansa kaiken maailman näkee ihmeet Jumalan: tänne ihmislapseksi. Synnittä on syntynyt, synnittä myös elänyt, kantoi synnit maailman, mursi vallan kuoleman. Ilo, rauha mukanaan saapunut on päälle maan Jumala ja ihminen, auttajamme armoinen. Isän luota lähtenyt Isän luona taas on nyt, voitti vallat turmion, taivaan aukaissut hän on. Hän on Isän vertainen, yhtä iankaikkinen, istuu Isän rinnalla maan ja taivaan Herrana. Jumalalle kunnia olkoon korkeudessa, maassa rauha, suosio, hyvä tahto, sovinto. Valo syttyi, Jeesus syntyi, enkeli sen tiedon toi. Mahtavasti maahan asti taivaan joukon kiitos soi. Miksi siitä en nyt kiitä, miksi riemuita en voi? Ihmetellen, tutkistellen äidin sydän riemuitsee. Messiasta, toivon lasta, Simeonkin syleilee. Miksi mulla, miksi sulla sydän yhä kylmenee? Valvovilla paimenilla nyt on kiire seimen luo. Lapsoselle pienoiselle kiitoksen he hartaan tuo. Miksen juokse seimen luokse, miksen kiiruhda kuin nuo? Syttyi tähti, kohta lähti matkaan viisaat itämaan etsiskellen, tiedustellen synnyinpaikkaa kuninkaan. Miksen sinne lähde, minne lähtivät he kulkemaan? Jumalaansa, auttajaansa, seimeen äiti kapaloi. Tällaisille syntisille koitti siinä aamunkoi. Siitä sulle, siitä mulle joulu taaskin sanan toi. Juuri meille kylmenneille Jeesus avun tuonut on. Kiitä, kiitä Herraa siitä, toivon saa nyt toivoton. Nyt on sulla, nyt on mulla riemujuhla verraton. Luoja, Isä, sinulle laulaa kuolevaisten suku. Tunnustamme, Herramme: valtasi ei koskaan huku. Laulaa luomakunta muu, jalkoihisi polvistuu. Taivaan voimat, enkelit, kiittävät näin aina, yhä, kerubit ja serafit kuuluttavat: ”Pyhä, pyhä Herra, jonka kunniaa täynnä ovat taivaat, maa! ” Kaikuu apostolien, pyhien ja profeetoiden, marttyyreiden rohkeiden laulu lakkaamatta soiden. Liittyy kuoroon laulamaan kirkko pyhä kautta maan. Virtemme soi Isälle, kaikkeuden kuninkaalle, Kristukselle, Pojalle, armon, rauhan ruhtinaalle. Virsi soi myös Hengelle, heikon Puolustajalle. Kristus, Poika ikuinen, yksin sinulla on valta. Siksi voitit ihmisen saaliiksesi kuolemalta. Neitsyt tuskan maailmaan kantoi sinut kohdussaan. Murskaksi löit kuoleman, autuuden toit omillesi. Kunniassa Jumalan on nyt, Kristus, istuimesi. Saavut taas, kun aika on, toimittamaan tuomion. Ostit palvelijasi orjuudesta verelläsi. Vie myös viimein luoksesi, meistäkin tee pyhiäsi! Kansasi tee terveeksi, siunaa perikuntaasi! Aina, päivä päivältä, kiitostasi kaiutamme, auttajamme nimeä siunaten näin laulussamme. Eksymästä synteihin estä meitä tänäänkin. Herra, meitä armahda, anna laupeuden suoja! Toivomme on sinussa, kaiken elämämme Luoja. Aamen, aamen veisaamme. Saavu, Jeesus, Herramme! Saksa Großer Gott, wir loben dich, Herr, wir preisen deine Stärke. Vor dir neigt die Erde sich und bewundert deine Werke. Wie du warst vor aller Zeit, so bleibst du in Ewigkeit. Alles, was dich preisen kann, Cherubim und Seraphinen stimmen dir ein Loblied an, alle Engel, die dir dienen, rufen dir stets ohne Ruh: Heilig, heilig, heilig! zu. Heilig, Herr Gott Zebaoth! Heilig, Herr der Himmelsheere, starker Helfer in der Not! Himmel, Erde, Luft und Meere sind erfüllt von deinem Ruhm; alles ist dein Eigentum. Der Apostel heil’ger Chor, der Propheten hehre Menge, schickt zu deinem Thron empor neue Lob- und Dankgesänge; der Blutzeugen lichte Schar lobt und preist dich immerdar. Dich, Gott Vater auf dem Thron, loben Große, loben Kleine. Deinem eingebor’nen Sohn singt die heilige Gemeinde, und sie ehrt den Heil’gen Geist, der uns seinen Trost erweist. Du, des Vaters ew’ger Sohn, hast die Menschheit angenommen, bist vom hohen Himmelsthron zu uns auf die Welt gekommen, hast uns Gottes Gnad’ gebracht, von der Sünd’ uns frei gemacht. Durch dich steht das Himmelstor allen, welche glauben, offen. Du stellst uns dem Vater vor, wenn wir kindlich auf dich hoffen; du wirst kommen zum Gericht, wenn der letzte Tag anbricht. Herr steh’ deinen Dienern bei, welche dich in Demut bitten. Kauftest durch dein Blut uns frei, hast den Tod für uns gelitten; nimm uns nach vollbrachtem Lauf zu dir in den Himmel auf. Sieh dein Volk in Gnaden an, hilf uns, segne, Herr, dein Erbe; leit’ es auf der rechten Bahn, dass der Feind es nicht verderbe. Führe es durch diese Zeit, nimm es auf in Ewigkeit. Alle Tage wollen wir dich und deinen Namen preisen und zu allen Zeiten dir Ehre, Lob und Dank erweisen. Rett’ aus Sünden, rett’ aus Tod, sei uns gnädig, Herre Gott. Herr, erbarm, erbarme dich. Lass uns deine Güte schauen; deine Treue zeige sich, wie wir fest auf dich vertrauen. Auf dich hoffen wir allein; lass uns nicht verloren sein. Ruotsi Gud, vår Gud, vi lovar dig, vi bekänner dig, o Herre, dig som är till evig tid tillber ändlighetens släkten. Hela jorden, hav och land, ärar, Fader vår, ditt namn. Kerubim och serafim, änglar, makter sjunger evigt, ropar utan rast till dig: Helig är du, helig, helig, himlar, jord och allt som du är lovar, Gud, ditt majestät. Skyn av vittnen lovar dig: trons profeter och apostlar, himlaskaran klädd i vitt ur bedrövelsen förlossad. Dig bekänner fröjdefullt kyrkan hela jorden runt. Dig, vår Fader, stor i nåd, ofattbar i makt och ära, och din sanne, ende Son, tillbedd intill jordens ändar, och din Ande, Hjälparen, sänd till oss från himmelen. Jesus Kristus, ärans kung, evigt född av Faderns vilja – att försona all vår skuld blev du mänska, född av kvinna, skydde ej det moderliv jungfrun gav till borg åt dig. Du förstörde dödens gadd, upplät riket för de dina. Gud har givit dig all makt, platsen på sin högra sida. En gång vid din återkomst skall du döma alla folk. Hjälp då dina tjänare, dem du återlöst med smärta, giv åt dem bland helgonen evig härlighet och ära. Led ditt folk, välsigna det, upphöj det i evighet. Vi välsignar dig, vår Gud, varje dag du oss bereder, ropar högt ditt namn i ljus genom alla evigheter. Skydda oss av nåd idag från att bryta mot din lag. Gud vår Gud, förbarma dig. Din barmhärtighet må komma, frälsa oss till evig tid ifrån all vår nöd och vånda. Du är själv vårt fasta hopp. Amen, Herre Jesus, kom. Englanti Holy God, we praise your name; Lord of all, we bow before you. All on earth your scepter claim, all in heav’n above adore you; infinite your vast domain, everlasting is your reign. Hark! The glad celestial hymn angel choirs above are raising; cherubim and seraphim, in unceasing chorus praising; fill the heav’ns with sweet accord: “Holy, holy, holy, Lord! ” Lo, the apostolic train join the sacred name to hallow; prophets swell the glad refrain, and the white-robed martyrs follow; And from morn to set of sun through the Church the song goes on. Holy Father, holy Son, holy Spirit, three we name you, though in essence only one; undivided God we claim you and, adoring, bend the knee while we own the mystery. Jesus, God the Father’s Son, from the Virgin manhood taking, you came down from heaven’s throne life within our world partaking: you have brought us God’s own grace, set us free from sin’s embrace. Now you sit at God’s right hand, summing up creation’s story, and for all your faithful band open wide the gates of glory; finally as judge you come and will take your people home. Hear your people, Lord, arise, answer us, for aid imploring; you have bought us with the price of your precious blood’s outpouring. Bring us where you reign on high with your saints eternally. We who are your heritage seek your governance and guiding on our earthly pilgrimage whereso’er the path is leading. Be our pattern day by day, for you only are the way. Through the length and breadth of space we your people sound your praises, sing the wonder of your grace throughout time and timeless ages; keep us lest in sin we fall, loving God and Lord of all. In you, Lord, our hope we place; let your mercy on us lighten; hide not from us now your face, but let love our pathway brighten. Let not those who in you trust be confounded at the last. Venäjä Боже, славим мы Тебя и хваление приносим. Вечный, песнь поем Тебе и сердца к Тебе возносим, преклонившись пред Тобой, величаем, Царь благой! Души праведных, святых, сонмы, власти сил небесных, славят благость дел Твоих, дел великих и чудесных – славят Бога и Отца, Вседержителя Творца! Глас апостолов святых и пророков вдохновенных, изъяснителей Твоих, слов премудрых, драгоценных; с ними мучеников ряд – все Тебя благодарят! Церковь на земле Твоя Твоё имя воспевает, благостью Твоей живя, Твоей славы ожидает. Всей хвалы достоин Ты и любви всей полноты! Агнец кроткий, Ты здесь был жертвой смерти и мученья, но все козни победил, отразил все искушенья. – Слава, слава, Боже сил, Иисус-Иммануил! В небе, царствуя с Отцом, восседаешь одесную, в славе, в свете; к нам потом снизойдешь в юдоль земную. И судить при всех святых будешь мертвых и живых. Господи, благослови Твой народ и достоянье; дай чрез скорби все пройти и хранить святое званье, избранных веди Твоих в радость вечную святых! Дай Тебе, Господь, отдать, сердца каждое биенье, дай Тобою лишь дышать, жить Тебе на прославленье. Сам Ты душу нам согрей пламенем любви Твоей! Слава Троице вовек: Дух Святой, Отец небесный, Сын и Богочеловек, воплотившийся чудесно! – Да прославят все сердца имя Господа Христа! Jumalamme, suuruuttasi luomakunta kuuluttaa, ihmeitäsi, lahjojasi onhan täynnä taivas, maa. Niissä loistaa hyvyytesi, niissä kutsut rinnallesi meidät työhön, toimintaan, luotujasi puoltamaan. Jeesus, synnyit veljeksemme, näytit Isän rakkauden, astuit aivan vierellemme, elit muita palvellen. Kärsimyksen tietä kuljit, armon suojaan heikot suljit. Ylistämme sinua, alun uuden antaja. Pyhä Henki, auttajamme, niin kuin äiti lohdutat, olet arjen voimanamme, avaat toivon maisemat. Kiitos, että särkyneitä saatat yhteen, kutsut meitä omastamme antamaan, toisten kuormaa kantamaan. Kolminaisuus: Luoja suuri, Jeesus, synnin voittaja, Henki, heikon suojamuuri, meitä nosta, vahvista. Silloin palveluksessasi lahjat kaikki antamasi voimme käyttää kiittäen, Luoja kolmiyhteinen. Soi, virteni, kiitosta Herran. Hän on hyvä, armollinen, on kätensä laupias, voimallinen. Ken armoonsa turvasi kerran, on riemuiten muistava sen. Hän, Herramme, kuoleman alta on noussut ja voittanut sen. Työn täytti hän puolesta syntisien. On hänellä voima ja valta ja kirkkaus ihmeellinen. Hän vaikka on näin pyhä, suuri, ja valtias taivaan ja maan, ei hylkää hän lastansa halvintakaan, vaan suojansa antaa kuin muuri. Näin hellintä hoitoa saan. En pelkää siis vaarojen matkaa, hän silloinkin kantaa ja vie, kun polku on synkeä, kaita on tie. Voin kanssansa taivalta jatkaa. Hän vastakin auttava lie. Kun matkalla Jaakobin lailla yön ankaran painia saan ja sielu on uupunut taistelemaan, niin silti se, toivoa vailla, on siunattu voittamanaan. Soi, virteni, kiitosta Herran! Hän aivan on ihmeellinen, kun suurinta syntistä armahtaen hän, laupias, lahjana kerran suo rauhansa taivaallisen. Kohotkoon ilohuuto Herralle korkeuksiin. Hän lahjat ruhtinaiden suo päiviin haihtuviin. Jokainen uusi aamu ihmeenä aukeaa, elämän lahjapöydän Luoja kun tarjoaa. Tuhansin pillein soittaa elämä urkujaan, ja päivää rummutuksin kiittävät äänet maan. Soi luomakunnan kiitos vyörynä laulujen, jokaisen laulun sointi on ainutkertainen. Jo värit villiin tanssiin vie siipi perhosen, heleä juhlavaate on puku niittyjen. Heräävä metsä piirtyy silmien ikkunaan. Luotunsa Luoja kutsuu taas leikkiin huikeaan. Jokaisen liikkeen riemu Luojaansa ylistää, soi askel, käden kaari iloa yltyvää. Ruumiimme savikielet soittavat Luojalleen hilpeän kiitosvirren maan päältä taivaaseen. Riemuita saamme, kun raadantaamme, Jeesus, taivaan aarteet tuot. Vapahtajamme, myös tuskissamme viivyt luona, rauhaa luot. Häpeiltä säästät ja siteet päästät, jäät ikuiseksi perustukseksi rakennukseemme. Halleluja! Sielumme kaipuu vain sinuun taipuu. Näin luottavasti loppuumme asti me matkaa teemme. Halleluja! Voimasi kestää, voi iskut estää kiusaajan ja kuoleman. Sinun on valta, siis hädän alta aina autat kulkijan. Laulaa ja soittaa, näin kunnioittaa turvamme tuojaa, ilomme luojaa tahdomme jälleen. Halleluja! Olemuksemme ja sydämemme virtenä raikuu, kiitosta kaikuu virittäjälleen! Halleluja! In dir ist Freude in allem Leide, o du süßer Jesu Christ! Durch dich wir haben himmlische Gaben, du der wahre Heiland bist; hilfest von Schanden, rettest von Banden. Wer dir vertrauet, hat wohl gebauet, wird ewig bleiben. Halleluja. Zu deiner Güte steht unser G’müte, an dir wir kleben im Tod und Leben; nichts kann uns scheiden. Halleluja. Wenn wir dich haben, kann uns nicht schaden Teufel, Welt, Sünd oder Tod; du hast’s in Händen, kannst alles wenden, wie nur heißen mag die Not. Drum wir dich ehren, dein Lob vermehren mit hellem Schalle, freuen uns alle zu dieser Stunde. Halleluja. Wir jubilieren und triumphieren, lieben und loben dein Macht dort droben mit Herz und Munde. Halleluja. On yksi nimi ylitse muiden, yksi nimi muuttumaton. Yksi nimi ylitse muiden, vain yksi nimi toivomme on. Tuo nimi, josta laulan, on Jeesus, nimi kaunein alla auringon. Siinä vain, siinä vain armo meille lahjoitetaan. Siinä vain on valta ja voima yhä taivaassa ja päällä maan Siinä vain, siinä vain, siinä on mun lauluni syy. Siinä vain on taivas jo auki, siihen kaikki rikkaus kätkeytyy. seisoo ristin muotoinen puu. Siinä vain on Jumala läsnä, kaikki polvet maahan notkistuu. There’s only one name above all names, only one name that remains, only one name above all names. The name of hope eternally reigns. The name above all others is Jesus, and his precious name can heal our pain. In this name, in this name God is pouring down all his grace. In this name there’s power and glory, the earth rejoices full of praise. God gave me a new song to sing. In this name all heaven is open. This name is now my everything. there’s forgiveness for all our sins. In this name God’s face shines upon us, and the everlasting joy begins. Talven valon saamme lumen myötä. Ensihiutaleista sydän syttyy Luojan ihmeellistä luomistyötä riemuiten ylistämään. Hangen alle peittyy multa musta, kaikki roska, jäljet ihmiskätten. Uuden alkua ja armahdusta kuuluttaa lumi puhdas. Kiitos pakkasista paukkuvista, nuoskapäivistä ja pyrysäistä, kiitos puista lumihuurteisista, tähdistä öisen taivaan. Saamme hiihtää, juosta metsäteillä, virkistyä luonnon kauneudessa. Voimanlähde, aarre kallis meillä siinä on Luojaltamme. Jään ja lumen alla lepääviä pikku luotujasi hoivaat, Luoja. Suojele myös meitä ihmisiä, meillekin lepo anna. Lapsen riemua ja ihastusta lahjoistasi sydän tuntee, Herra. Vuodenaikojesi vaihtelusta aihetta iloon riittää! Voidaan laulaa myös virren 51 sävelmällä. Minun sydämeni on levollinen, minun mieleni on tyyni. Minä tahdon laulaa ja soittaa! Herää, harppu, lyyrani, soi! Minä tahdon herättää aamuruskon! Herää, sydämeni! Minä tahdon ylistää Luojaa! Tahdon laulaa kiitostani! Ylös pilviin ulottuu kunniansa, valo ylitse maan! I: Minä olen Herra, Jumalasi. II: Emme tahdo muita jumalia. I: Älä turhaan nimeäni lausu. II: Aina pyhä olkoon nimi Herran. I: Lepopäivä pyhittää myös muista. II: Tarvitsemme hiljaisuutta, rauhaa. I: Kunnioita äitiä ja isää. II: Anna rakkautta heitä kohtaan. I: Älä tapa toista, älä surmaa. II: Vihasta, oi Herra, meidät päästä. I: Älä ota puolisoa toisen. II: Anna koteihimme rakkautta. I: Älä riistä toisen omaisuutta. II: Kiitos siitä, minkä meille annoit. I: Älä anna väärää todistusta. II: Valheelta ja vääryydeltä säästä. I: Älä tavoittele omaa toisen. II: Päästä, Herra, meidät kateudesta. I: Älä kaipaa, mitä muille annoin. II: Herra, anna tyytyväinen mieli. Voidaan laulaa vuorolauluna (I–II). En tiedä, miksi kirkonpenkkiin näin taas hetkiseksi istumaan mä jäin. Kai tahdoin hetken hiljaisuutta kesken kiireiden, rauhaa ravinnoksi sydämen. Kun hiljaisuuden syliin jäädä saa ja antaa mielensä vain vaeltaa, voi lapsi olla jälleen edes pienen tuokion ja antaa kaiken olla niin kuin on, edes yhden pienen tuokion. Jos rukoillut en vuosikymmeniin, nyt tuntuu, että voisin tehdä niin. ”Suo yhteys toiseen ihmiseen ja rauha sydämeen”, kuiskaan tyhjään Herran huoneeseen. Ja vaikkei taivaisiin se nousiskaan, kun hiljaisuuteen kuiskata sen saan, on niin kuin jotain todeksi jo siitä tullut ois ja taakastani puolet viety pois, taakasta jo puolet viety pois. Mä vaikken vielä nousta tahtoiskaan, on lähdettävä matkaa jatkamaan. En Luojastani vieläkään mä tiedä enempää, enkä tiedä, saanko tietääkään. Se riittää, että tuntea sen saa, nyt kuinka näkymätön koskettaa ja lapsenmielen hetkeksi taas henkiin puhaltaa, jos Luojasta en muuta tietää saa: riittää, että jokin koskettaa. Maailman kaikki rukoukset poimit, oi Ääretön, kuin helmaan avaraan. Tiemme ja työmme tunnet, nimet kaikki, sinulle joita täällä annetaan. Oi Laupias, niin lempein silmin seuraat, sinua kohti kun on kaipuumme. Tieteen ja taiteen kielin, haaveissamme tahdomme pyhään yltää syvälle. Teet kaikessa, oi Täydellinen, työtä, ja totuus täysi on vain sinussa. Siis näytä meille, että joku toinen voi sinuun toisin silmin katsoa. Oi Kolminaisuus, kuvanasi täällä suo meidän taivastasi heijastaa ja kasvaa kaltaisuuteen Kristuksemme, näin rakastaa myös toisin uskovaa. Yleinen Rukouksen liekki syttyy loistamaan. Jeesus, sinä annat avun aikanaan. loistaa valoa. Jeesus, sinä autat. Kiitos kaikesta. Kaste syttyy sydämiin. Jeesus, siunaa lasta, joka kastettiin. Avioliitto Rukouksen liekki, liekki rakkauden. Tule, Jeesus, siunaa matka yhteinen. Hautaus ja pyhäinpäivä loistaa taivaisiin. Jeesus, sinä tiedät, ketä kaipaan niin. Rukouksen liekin tänään sytytän murheen, ikävän. tänään sytytän. Jeesus, sinä muistat rakkaan ystävän. Joulu yöhön syttyy nyt. Jeesus, sinä meille olet syntynyt. riemu suunnaton: Ylösnoussut Jeesus keskellämme on! nousee taivaisiin. Saavu, Pyhä Henki, kaikkiin sydämiin. Jeesus, Jeesus, kuule rukoukseni. Anna rauha sydämeeni, Jesus, Jesus, hear my prayer weak and poor, give your silent peace from heaven, Leipä elämän, leipä elämän. Joka luokseni käy, hän ei näe nälkää. Leipä elämän. Lähde elävän veden, lähde elävän veden. Joka uskoo minuun. ei jää janoon. Lähde elävän veden. Jag är livets bröd. Den som kommer till mig skall aldrig hungra. Jag är levande vatten. Den som tror på mig skall aldrig törsta. Voidaan laulaa myös 4-äänisenä kaanonina. Kuuntelen, on aivan hiljaista. Rukoilen, Jumala on lähellä. Silmäni aukaise, Jumalani. Kaikki muu turhaa on rinnallasi. Aamulla noustessa vierelle jää. Liekkisi loistaa, kun yö hämärtää. Viisauden lähde, vie viisauteen. Tietäni ohjaa, kun matkaani teen. Luottaa voin Isäni rakkauteen. Kätkeydyn suojaasi turvalliseen. Yksin en pystyisi taistelemaan. Voiman ja viisauden sinulta saan. Heikkojen auttaja voittamaton, ainoa toivoni sinussa on. Valta ja suosio jää päälle maan. Perinnön taivaassa sinulta saan. Aarteeni kallein nyt luonasi on. Lahjoitat rauhan ja tuot sovinnon. Oi kirkkain aurinko, ihmeellinen! Valaista täällä jo voit sydämen. Silmäni aukaise, osoita tie. Luoksesi taivaaseen perille vie. Var du vår längtan, vår glädje och tröst! Djupt i vårt inre där hör vi din röst. Du är vår kärlek, vår tillit, vårt hopp, du som för alltid skall vara med oss. Var du vår sanning, vår väg och vårt liv! Din blick oss följer, din omsorg förblir. Du är vår fader, som tar oss i famn, älskade, sedda och nämnda vid namn. Allt vi behöver du ger oss av nåd: vänskapen, brödet, förlåtelsens ord. Du oss välsignar, du vill bara väl. Hjärtats förtröstan vår rikedom är. Himlarnas konung, du himmelens sol, evigt ditt ljus och orubbligt ditt ord. Var i vårt hjärta när liv går mot höst, var du vår längtan, vår glädje och tröst! Be thou my vision, O Lord of my heart, naught be all else to me, save that thou art – thou my best thought in day and the night, waking and sleeping, thy presence my light. Be thou my wisdom, and thou my true word, thou ever with me and I with thee, Lord; thou my great Father, thy child let me be, thou in me dwelling, and I one with thee. Be thou my breastplate, my sword for the fight; be thou my dignity, thou my delight, thou my soul’s shelter, and thou my strong tower; raise thou me heav’nward, great power of my power. Riches I heed not, nor earth’s empty praise, thou mine inheritance, now and always; thou and thou only, the first in my heart, high King of heaven, my treasure thou art. High King of heaven, thou heaven’s bright sun, grant me its joys after vict’ry is won; heart of my own heart, whatever befall, still be my vision, O Ruler of all. Piirrä, Jeesus, sydämeeni kasvot kalliit, itsesi, ettei riemuun, murheeseeni peittyisi tuo aarteeni. Jeesus, Nasaretin mies, harteillasi ristin ies, niin toit toivon kuolemaani, Herrani ja Kuninkaani! Kalliin kasteen vesileimaa tahdon kantaa, säilyttää. Viekoituksen virttä veisaa käärme, kiusaa, säikyttää. Ristinmerkin voimin näin kristittynä eteenpäin! Kuljen kaste turvanani, Säädit, Herra, veren merkin Israelin suojaksi. Niinpä nautin tunnoin herkin ruumiin pyhän, veresi. Alttariisi tulla saan armahduksen kuulemaan. Kiitän sakramentistasi, Kirjoitit jo minut muinoin kämmentesi poimuihin. Silti, vaikka sinut saatoin, ristin tuskiin, vaivoihin. Henkikin sen todistaa taivaan lapsi olla saan Hoida aina lapsenasi, Pohjoissaame Čále, Jesus, iežat gova, sihkokeahttá váibmosan, amas illu dahje moraš veadjit eret sihkkut du. Čále badjelčálan dán: Jesus Nasarealaš, guhte russiinávlejuvvui, lea mu eallin ja mu gudni. Nugo čáhcesteampal bissu sihkokeahttá báhpáris. Seammá láhkái suova seailut gástta bassi seailla mis. Ruossamearkka ožžon lean, dieđán mearka lea dat gean! Don mu bassi gástta dihtii leat mu eallin ja mu gudni. Mearridit don varramearkka gáddjojupmin Israelii, Ásahit don lihtu geara bestojupmin midjiidii. Dainna jugan varastat, dainna boran rupmašat. Don dán bassi sakrameanttas Don leat čállán gieđaidasat nama mu, don muittát mu! Eallin girjjis ávdugasat, munge doppe, ama nu! Illumielain duođaštan: Don leat mu, o Jesusan! Eallimis ja jápmimis nai Inarinsaame Čääli, Jeesus, jiejâd kove sihohánnáá váimusân. Amas ilo teikâ muurâš vaje sikkođ meddâl tuu. Čääli paijeel čálám taam: Jeesu Nasarealâš, kote riistân navliittâđâi, lii muu eellim já muu kunnee. Tegu čäcisteempâl piso sihohánnáá pápárist. Siämmáá náálá suovâ siäiluđ kastuu pase seeilâ mist. Ristâmeerhâ uឞum lam, tiäđám meerhâ lii tot kiän! Tun muu pase kastuu keežild lah muu eellim já muu kunnee. Meridih tun vorrâmeerhâ kááijum várás Israelân. Asâttih tun lito kaalhâ piäluštâssân mijjân-uv. Toin mun juuvâm vorâstâd, toin mun puurâm rummâšâd. Tun taan pare sakrameentâst Tun lah čáállám jieijâd kieđáid noomâ muu, tun muštáh muu! Eellim kirjeest avdâgâsah, mun-uv tobbeen ama nuuvt! Ilomieláin tuođâštâm: Tun lah muu, o Jeesusâm! Elimist já jämimist-uv Kuka oon Sinun suunnitelmassas, kuka oon, mikä tarkoitukseni? Miksi synnyin tällaiseksi? Kuka oon? Sinun salaisuutesi? Onko maan päällä pala taivasta? Onko kaikella tarkoituksensa? Onko kaikki Sun vaikutuksessas? Teetkö uuden ihmeen aina kun joku syntyy? Sinä kaunis ja ihmeellinen, Sinä suuri ja täydellinen, Sinä tuot minut valoon ja kirkkauteen, Sinä ravitset, Sinä suojelet. Minut kirkasta Sun valollas ja turvaa rakkaudellas. Minut siunaa aamuin illoin, minut siunaa. Miksi armosi onkaan ääretön, minut siunaa, Sinun edessäsi painamme päämme, tuomme elämämme eteesi sun. Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme, olet armahtanut kadotetun. Sinun ihmeellisen ristisi juureen tuomme sydämemme sirpaleetkin. Saamme turvautua syliisi suureen, siinä levätä saa syntisinkin. Meitä kuljeta tahtosi tiellä, vaikka outo on joskus se tie. Loista armosi valoa siellä, minne täältä se ikinä vie. Kulje kanssamme aamusta iltaan, anna yöuni levollinen. Hehku lämpöä kaipaavan rintaan, sinne rauhasi lahjoittaen. Sinä suuri sekä salattu Herra, emme tunne vielä kasvojasi. Olet johdattanut rakkaudella, tuonut sydämiimme valoasi. Silti paljoakaan ymmärrä emme, vielä etsimme ja epäilemme. Siksi hiljainen on rukouksemme: Tule tueksi ja turvaksemme. Oi ihmeellistä armoa, kun löysit eksyneen. Nyt uusin silmin nähdä saan. Nyt katson Jeesukseen. Vain armo murtaa syntisen ja rauhan lahjoittaa. Voi suurta päivää ihmeiden! Sain armon oivaltaa. Saan jättää kuilut synkkyyden. Jää taakse valheen yö. Nyt kuljen armoon luottaen, ja vielä jatkuu työ. Hän kantaa kaipaustani ja toivoon vastataan. On Herra itse kaikkeni Kun päättyy matka maallinen ja kuihtuu kaikki muu, saan nähdä taivaan kirkkauden ja rauha vahvistuu. Kuin hanki haihtuu kerran maa ja loiste auringon, vaan Herra viipyy luonani, ja armo aina on. Amazing grace! How sweet the sound, that saved a wretch like me! I once was lost, but now am found, was blind, but now I see. ‘Twas grace that taught my heart to fear, and grace, my fears relieved; how precious did that grace appear the hour I first believed! Through many dangers, toils and snares I have already come: ’tis grace has brought me safe thus far and grace will lead me home. The Lord has promised good to me, his word my hope secures; he will my shield and portion be as long as life endures. Yes, when this flesh and heart shall fail, and mortal life shall cease: I shall possess, within the veil, a life of joy and peace. The earth shall soon dissolve like snow, the sun forbear to shine; but God, who called me here below, will be forever mine. 1. Profeetat aikanaan riensivät kertomaan: luoksemme päälle maan syntyy Kuninkaamme. Armahtajan saamme. Kellot, kaikukaa, laulut, raikukaa! Kaivatun Kuninkaan kuka ottaa vastaan? 2. Herramme ajaton, voimassaan rajaton syntyvä tänne on äiti Mariasta, Isä Jumalasta. 3. Siunattu Maria kuunteli kutsua, ihmeiden lapsosta äiti kantoi hiljaa, kypsytellen viljaa. 4. Matka jo taakse jää. Betlehem, määränpää kirkkaana yllättää. Synnyinhetki koittaa, valon valta voittaa. Hetkeksi hiljene, maa, kuuntele Jumalaa, kuuntele viestiä enkelten, seuraa jälkiä paimenten. Kuuntele Jumalaa. katsele Jumalaa, katsele kasvoja lapsosen, seuraa loistetta silmien. Katsele Jumalaa. kumarra Jumalaa, kumarra seimellä Jeesuksen, seuraa tähteä viisasten. Kumarra Jumalaa. ylistä Jumalaa, ylistä Poikaansa ainoaa, laula Herrasi kunniaa. Ylistä Jumalaa. Tulvii riemu sydämeeni, rajaton ilo on niellyt kyyneleeni. Enkellaulut eksyneille raikuvat, kaikuvat: Kristus syntyi teille! Tänne sankarina kulkee Aurinko, kaikki jo surun portit sulkee. Hän on hauras lapsi aivan ottaakseen harteilleen ihmislasten vaivan. Luoja leppyy vihastansa, maailmaan kavalaan antaa kalleimpansa. Istuimelta pyhän taivaan astuu hän elämän ahdinkoon ja vaivaan. Miksi kääntyisi hän tieltään, painaahan maailman hätä hänen mieltään? Miksei tulisi hän tuomaan armoaan, kutsumaan meitä Isän huomaan? Jos hän täällä säikähtäisi kohdata kauhua, taivaaseen hän jäisi. Jos hän halveksisi meitä, karttaisi varmasti tuskan, vihan teitä. Kaiken, kaiken rikkomamme, pahuuden, kurjuuden kantaa Karitsamme, kuolemamme kauhut kohtaa, voittonsa voimalla rauhaan, iloon johtaa. Seimelleen hän kutsuu meitä hymyillen, hoitaen huoliin nääntyneitä: ”Kaikki vaivat tuokaa tänne, kaiken teen uudelleen, alkaa elämänne. ” Eijaa! Joukoin sinne juostaan, kutsuvan, hehkuvan rakkauden huostaan. Tähti syttyy elämäämme, laulamaan, palvomaan rakkautta jäämme. Tulkaa! Täällä kipu suurin kevenee, puhkaisee valo vihan muurin. Lientyy ristin taakka – saahan seimeltä tähyillä täyden ilon maahan. Tulkaa tunnontuskissanne vaivaiset, syntiset syliin Jumalanne. Lohdun, lääkityksen saavat ilkeät iskemät, kuolettavat haavat. Köyhyydestä elämänne saapukaa, kahmikaa uskonkäsillänne: täällä loistaa kirkkain kulta! Lahjoja lapselta saatte siunatulta. Kunpa, lapsi, aina saisin sinua halata – sitä haluaisin! Saavuit meille elämäksi, minulle köyhälle kaikkeen riittäväksi. Syyllisyys ei enää paina. Tahraton vaate on ylläni nyt aina, vaan on sinun syntitaakka, sinä sen vaieten kannat ristiin saakka. Syyni, syntini pois heität, kunniaan ihanaan kelvottoman peität. Lahjan, taivaan tuoksun tuoneen ruusun saan loistamaan loukkoon sydänhuoneen. Sinne, Jeesus, sinut suljen, elämän häipyvän seurassasi kuljen. Niin myös nousen ikuisuuteen, kiittäen, riemuiten elämääni uuteen. Päivää neljäkymmentä, Herra Jeesus, paastosit. Päivää neljäkymmentä kiusattuna taistelit. Kestit helteen, kylmyyden, pedot julmat kohtasit. Jälkeen päivän vaarojen pääsi maahan kallistit. Ohjaa, Jeesus, meitäkin kestävyyteen oikeaan, auta pienin askelin rukoilemaan, valvomaan. Kiusaaja kun ahdistaa syytöksillään hyökäten, Herramme, voit lahjoittaa luottamuksen, rohkeuden. Annat rauhan seesteisen, yöhön riemu puhkeaa. Joukko taivaan enkelten haavojamme koskettaa. Liitä meidät langenneet armahduksen yhteyteen. Kanssamme näin matkaa teet pääsiäiseen ainaiseen. Ristin alla laulamalla ymmärtää nyt yritän suruasi, kipuasi, Jeesus, Vapahtaja. hämmästellen ymmärrän lempeyttäsi, rakkauttasi, syntini nyt tunnustan. Anteeksi niin paljon annat, kiittää voin nyt sinua. Olet minun puolellani, Aurinko tanssii, halleluja! Jeesus on noussut haudastansa! Riemuitse taivas! Riemuitse maa! Poissa on yömme kauhistava. Kuoleman valta jo murrettu on, maksettu velkamme mittaamaton. Jeesus on Herra, halleluja, Jumalan Poika, Pelastaja. Herramme elää, halleluja! Rakkaus kulki kuoleman yöt. Vihan ja synnin voittaja voi anteeksi antaa pimeyden työt. Jeesusta risti ei vangita voi. Hänelle ylistyslaulumme soi: totuus ja tie ja pelastaja. Toistemme luokse, halleluja! Jeesus nyt näyttää tien avoimen. Meitä hän kutsuu palvelemaan antaen voiman ja rakkauden. Tiemme hän tasoittaa vaaralliset, siunaa myös murheet ja pettymykset. elämän leipä, pelastaja. Kaikille kerron: halleluja! Jeesus on noussut jo haudastaan! Syntinen armon häneltä saa. Toivon toi Kristus näin päälle maan. Kuoleman valta jo voitettu on, maksettu velkamme mittaamaton! Vapahtajamme, pelastaja. Kuoleman paasi liikahtaa, yön muuri murenee. Aurinko nousee, aamun maa ristejä valaisee. Halleluja, Herramme on ylösnoussut! Murheiden laakso riemuitsee siemenen kätköissä, kasvattaa toivon kylvömaa silmujen ihmettä. Vierelle Kristus ilmestyy, matkalla lohduttaa. Emmauksen tietään kulkeneet Herransa tunnistaa. Kiittäen leipää murtaa hän, pöydässä riemuitaan. Uskossaan heikot, pettyneet rientävät kertomaan: Alttarin leipä leivotaan rakkauden juuresta. Matkalla murheen murtamat ruokitaan toivolla. Kutsut minut maailmaan, niin kuin kutsuit Marian: ”On haudan kahle särkynyt, iloon riennä nyt. ” Kristus nousi kuolleista! Ennalleen ei maailma milloinkaan voi palata. Murtui voima kahleista. Nyt me armahdettuina käymme Isän lapsina avoimista ovista. Joskus salpaan sydämen, itseäni varjelen. Taas katso puoleen minunkin kuten Pietarin. Miksi aina epäilen? Kaipaan lailla Tuomaksen vain kosketusta haavojen Herran Kristuksen. Kutsut minut maailmaan armostasi kertomaan. Saan tällaisena julistaa: Kristus rakastaa. Niin vähän pieni siemen kaipaa, vain palan multaa, vesitilkan, vain valoa maan syvään tummuuteen. Ja siellä siemen todistaa, kun syntyy luopumisen ihme: tie elämään vie kuolemalla, tie kukkimaan vie juurtumalla, ja kypsä taipuu korjuun aikaan. Niin vähän Luojan kylvö kaipaa, vain sydämeni kylvömaaksi, hän kasteen suo ja valon Hengellään. Niin omakseni kaiken saan, saan Herran luopumisen ihmeen: hän elämän toi kuolemalla, ja Kristukseen nyt juurtumalla näin sydän kypsyy korjuun aikaan. Ett frö behöver inte mycket, en näve jord, en droppe vatten, en strimma ljus på åkerns svarta mull. Se – fröets uppgift finns just där i självförsakelsens mirakel: att livet kommer genom döden, att roten kommer före blomman, att skörden sker då allt är moget. Guds sådd behöver inte mycket, mitt hjärtas mull, Hans friska vatten, och Andens ljus i mina inre rum. Se – livet börjar där, just där i Hans försakelses mirakel: att livet vanns en gång i döden, att Kristus rotat oss i himlen. Så hjälp oss mogna före skörden! Vuodata nyt meihin, Herra, Pyhä Henki taivaasta, yhdessä kun olla saamme jalkojesi juuressa. Sydän siunaa, siunaa kieli, täytä meidät armolla, että syntyy harras mieli sinua vain kuunnella. Taivaan leipää jälleen meille syödäksemme tarjoat, vaikeuksiin uupuneille uuden voiman lahjoitat. Sana siunaa kuulemamme, kätke pohjaan sydämen, että täällä toisiamme palvelemme iloiten. Jatka työtä alkamaasi meissä, suuri Jumala. Kaikukoon nyt kunniaasi pelastettu maailma! Armo anna, hoida haavat, muovaa meidät uudelleen, että kaikki heikot saavat, rakkautta sydämeen. Isä, Poika, Pyhä Henki, siunaa meitä jokaista, anna voimaa, rohkeutta, anna uutta armoa. Uutta luova sana paina mieleen, tahtoon, sydämeen. Anna meidän muistaa aina: kutsut meitä taivaaseen. Kirkko olkoon niin kuin puu, se kodin luona saakoon kasvaa. Olkoon rukous ja riemu aina lehviensä alla. Juuret työntäköön se maahan, oksat korkeuksiin taivaan. Hedelmää se saakoon kantaa, suokoon lohdun, myötätunnon. Puu, istutettu partaalle vetten, Luojamme luota voiman se saa. Kirkko tämä olkoon puu, nyt torin keskelle se nouskoon. Pesän linnuille se suokoon, ohikulkijoille suojan. Niin kuin puu nyt kirkko olkoon, kasvakoon se kulman taakse, ja kun kaukaa kotiin saavun, syliin sulkekoon se hellään. se saakoon kasvaa, missä tahdot. Näyttäköön se meille suuntaa kohti taivasta, oi Herra. Hedelmän ja varjon suokoon, sekä lämpöä ja voimaa. Kirkko nimeäsi kantaa, elämää puu meille tuokoon. Espanja Queˬestaˬiglesia seaˬun árbol en el fondo de tu casa, queˬhaya fiesta yˬalegría yˬoración bajo sus ramas. Con raíces bien profundas, y sus brazos haciaˬel cielo, queˬestaˬiglesia sea fecunda dando frutos de Consuelo. Árbol plantado juntoˬa las aguas de vidaˬeternal de nuestro Dios. Queˬestaˬiglesia también sea comoˬun árbol de la plaza, nido de pájaros libres y refugio del que pasa, y que sea comoˬel árbol de laˬesquina de mi casa, que me ve llegar de lejos eˬimagino que meˬabraza. Queˬestaˬiglesia sea un árbol oh, buen Dios, en donde quieras, pero siempreˬapuntalado por tuˬamor yˬa tu manera. Para dar frutos y sombra oˬentregar nuestra madera queˬestaˬiglesia que te nombra árbol de la vida sea. May this church be like a tree, behind your house, there in your garden, meeting place for joy, and feast, and simple prayer beneath its branches. With its roots in earth so fertile, and its arms raised high to heaven, may this church bear fruit of justice, acts of loving and compassion. Tree ever growing by living water, running eternal, flowing from God. here in the street or in the plaza, for the birds, a nesting-branch, for passers-by, a welcome shelter. May it stand as if it’s watching, near my house, just round the corner, waiting for this weary pilgrim with its arms wide to embrace me. O God, that thrives where you have planted; may it stand to show the way, your way of loving and self-giving, off’ring shade, and fruit for sharing, giving up its wood for burning, may this living church that names you be a tree of life eternal. Laulu kuuluu kirkkotiellä, väkeä on paljon siellä. Tervehtii nyt kaikki kansa toisiansa laulullansa. On niin turvallista olla taivaan Isän asunnolla. Hän on itse läsnä täällä, siunaus on päämme päällä. Kirkonkellot kuminoivat, suuret urkupillit soivat. Ääni holvistossa raikuu, korkealle asti kaikuu. Maailmalla myrsky pauhaa. Meille toivotetaan rauhaa. Alttarille käydä saamme, ehtoollisen juhlan jaamme. Virsi nousee riemuisasti korkealle kuoriin asti. Herran sanaa kuuntelemme. Isä meidän, rukoilemme. Oi Jeesus, muuta minua, vie likemmäksi sinua. Voimalla pyhän uhrisi tee valoksi, tee suolaksi. Vie, Jeesus – siten uskallan vain jakaa tuskan, kuoleman. Vie, jotta kuljen rukoillen vierellä epätoivoisten. Et tullut loistoon, kunniaan, vaan autoit armoon uskomaan, niin että tieni kulkisin rakkautesi askelin. O, Jesus Krist, förvandla mig, så att jag alltmer liknar dig. Du har för min skull offrat allt. Låt mig bli ljus, låt mig bli salt. Sänd mig med rättvisa i nöd. Sänd mig med liv bland sorg och död. Sänd mig till dem som slutat be. Sänd mig till de förtvivlade. Du kom till jorden utan prakt. Hjälp mig att tro på nådens makt. O, Jesus Krist, gör om mig nu, att jag kan älska såsom du. I: Sanasi on meille leipää, sanasi on elävää. II: Sanasi on meille leipää, I: Sanallasi meitä ohjaa, lohduta ja kotiisi vie. II: Sanallasi meitä ohjaa, I: Sanastasi viljaa kasvaa, lainehtii jo peltomaa. II: Sanastasi viljaa kasvaa, I: Sanassasi meidät kohtaa, armahda ja valaise tie. II: Sanassasi meidät kohtaa, Herramme luo käykäämme kaikki! Soi, kiitos, nyt soi! Hän, Isä, Poika ja Henki, hän autuuden toi. 1. Näin kädet puoleesi taas kohotamme, yhteinen riemumme soi laulussamme, päivämme työn kiitosuhriksi annamme – yhtä on kiitos ja työ. 2. Riemuiten, oi Isä, uhrimme tuomme. Kuin sinä työssä me myös uutta luomme, me, sinun lapsesi, me, sinun kansasi – 3. Leivän ja viinin nyt yhdessä jaamme, näin olet kanssamme, oi Kuninkaamme, yhdeksi kokoat näin ihmiskuntasi – 4. Kiitos, kun vahvistit luomisen voimin. Suo meille tultasi, suo tositoimin rauhaa ja armoa lastesi rakentaa – Rauhaa, ystäväni, sinulle toivotan. Rauhaa, Jumalan rauhaa nyt Rauhaa taivaallista Peace, peace, wonderful peace, wonderful peace of God. Peace, peace, wonderful, wonderful, ”Tämä on…”, meille luvataan. Kutsuttuna lahjaa nauttimaan luota leivän, viinin pöydän itsenikin tänään löydän. ”Tämä on…”, leipä annetaan, arjen ruoka pyhään sidotaan: Kristus saapuu pöytään tähän, ymmärrän niin kovin vähän! ”Tämä on…”, viini annetaan, silta rakennetaan kuolemaan. Ristin salaisuutta pohdin, voin vain luottaa tässä kohdin. Vahvempana lähden jatkamaan tietä epävarmaa, uutta. Silti kohti ikuisuutta? Saapua yhteiseen pöytään ja jakaa murrettu leipä, Kristuksen ruumis, leipä ja viini, leipä ja viini – läsnä on Jumalan valtakunta, Kristus meissä. elämän tuska, eilisen pelko, huomisen huoli, huomisen huoli – elämän ilo, valo ja lämpö, rohkeus, toivo, rohkeus, toivo – Lähteä elämään, työhön, ja jakaa toisien kanssa rukiinen leipä, eilisen huoli, huomisen toivo – kasvaa niin Jumalan valtakunta, Kristus meissä. Maksettu on velkani mun, ylistys olkoon Ristiinnaulitun. Henkesi on voimani mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun. Luonasi on kotini mun. I am forgiven. Jesus has died. All praise and glory to the Crucified. Your spirit, Lord, is my strength and guide. I am at home, when you’re by my side. Laulan, koska herätit arkaan aamuhämärään yöstä ankarasta. Laulan, koska tielle toit kadoksissa olleen, tyhjän merta soutaneen autoit rannikolleen. Laulan, miltä tuntuu taas selvää leipää purra eikä enää milloinkaan menneisyyttä surra, millaista on tyynesti tyhjätasku olla, ilmaiseksi iloita Isän kartanolla. Laulan särkymisestä vankiloiden seinän, laulan sisään tulvimaan tuoksut kasteheinän. Laulan, kuinka lämmin on palelleelle paita, laulan, laulan sumeisiin silmiin kukkamaita. Laulan, kuinka havahtuu haavoittunut voimaan, korviin melun pieksämiin metsän laulan soimaan. Laulan, kuinka hylkiö löytää hylkääjänsä, ujoin sormin tunnustaa uudet ystävänsä. Laulan tyyntä mieltä myös kuulla yöstä, tieltä toivottoman askeleet, kuulla tuskan kieltä. Laulan armon laulua loppuun uupuneille. Isän syli aina on auki tuhlareille. Jeesus, metsän heleydessä, rantaniityn rauhassa nousee hätä sydämessä kaiken kauniin puolesta. Miksi lahjat Jumalamme ahneudella tuhoamme. Auta meitä. Anna meille ihmisille muuttumisen tahtoa, väärään rauhaan tyytyville levottomuus lahjoita. Jeesus, mielettömyyttämme muuten tuskin ymmärrämme. Sinä itse, Mestarimme näytit tietä nöyryyteen. Auta, että tyytyisimme vähään, yksinkertaiseen. Valinnoissa, toimissamme lisää vastuuntuntoamme. Kuule, Jeesus, huokausta luomakunnan kärsivän. Estä tuhon tulva musta, ohjaa suuntaa elämän. Parannusta tarvitsemme. Tule sinä voimaksemme. Herra, kutsut työhösi, arjen tielle seuraasi toivon leipää leipomaan, palvelemaan lahjoillaan. Soikoon talkoovasara yhteisen työn kaikua, julistakoon palvellen saarna kätten taitojen. Herra, siunaa silloinkin, kun vain äänin hiljaisin vastaanotan, kuuntelen, Mariana palvelen. Anna into tehtäviin, pieniinkin ja arkisiin, kumppanuuteen kasvata työssä toisten rinnalla. Väsyviä virkistä, yksin jääneet yllätä, ystävillä uusilla kirkkoasi vahvista. Kristus-ruumis rakentuu, uudistuen versoo puu, arjen armolahjoista kasvaa oksiin silmuja. Voidaan laulaa myös 4- tai 5-äänisenä kaanonina. Voidaan laulaa myös virren 332 sävelmällä. Jeesus, ristinpolkuasi kuljit muita palvellen, hiljaisella voimallasi mursit kahleet ihmisten. Murra niitä tänäänkin. Astu teille kaupungin, kadun kulmiin, toreillemme, ruuhkaan kauppakeskustemme. Kiire, kilpailu ja huolet, vaatimukset kodin, työn lyövät selkään niin kuin nuolet, ahdistavat läpi yön. Hoida, Jeesus, Mestari, haavojamme hellästi, että kovuutemme haihtuu, kiitosvirteen ahneus vaihtuu. Huutaa väärä elämämme luomakunnan tuskassa, pienet, heikot keskellämme usein jäävät avutta. Neuvo, Herra, meille se, kuinka suuntaa muutamme, mistä itsekkyyden vaivaan löytyy rakkaus, lääke taivaan. Jeesus, sinä edellämme kuljet tietä kuninkaan, tahdot kulkureittejämme hiljaa viedä oikeaan. Luokse ristin liittymän meille tietä näytäthän. Siellä armo uuteen kantaa, meidät toisillemme antaa. Nyt nouse, kiitä Luojaa. Hän aina meitä suojaa. Hän lahjat parhaat antaa ja murheet kaikki kantaa. Voin ristiin luottaa täällä. Se loistaa tieni päällä. Se vaaran alta päästää ja kuolemalta säästää. Sain yöllä rauhaan jäädä. Myös huolet päivän häädä. Jos vaara meitä kohtaa, suo enkeleiden johtaa. En jaksa ihmisvoimin. Suo että oikein toimin, niin työni täällä täytän ja kaikki lahjat käytän. Näin Kristus-kalliolla saan suojassasi olla. Kun vihdoin silmät suljen, niin taivaan riemuun kuljen. Viro Mu süda, ärka üles, ja kiida Loojat lauldes, kes kõik head meile annab ja muret ikka kannab. Su sõna tõeks läinud, ma olen päeva näinud. Ei häda saand mu ligi, mind varjas sinu vägi. Mu Jumal, nii kui öösel mind hoidis Sinu käsi, nii päeval ka mind kanna, mul inglid varjuks anna. Ka töös mind ise aita, mis õige, mulle näita. Su hoolde kõik ma jätan, mis iial ette võtan. Su heldus jäägu mulle, mu süda templiks Sulle. Su sõna mind siin toitku, teed taeva poole näitku. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy, vaan ihana enkeli vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie, ja usein se käytävä liukaskin lie. Jo lapsikin helposti langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois sun kättäsi enkelin kädestä pois, sun kättäsi enkelin kädestä pois. Isästäni, Jeesus, kiittää tahtoisin. Isääni nyt hoida käsin siunaavin. Anna meidän viettää aikaa yhdessä. Anna meille paljon ilon hetkiä. Isälleni pyydän paljon voimia. Viisautta anna Isästäni tykkään. Tänään muistan sen. Rakas hän on meille, ainutlaatuinen. Sinä, Jeesus, tunnet isät kaikkien. Pyydän, että annat heille siunauksen. Te autuaat, te murheelliset maan, te, joita kiusataan ja vainotaan, te päänne nostaa saatte, te valtakunnan jaatte. Se kaipaaville hiljaa avataan. Se saapunut on luokse heikkojen ja luokse köyhien ja sairaiden. Sen valtakunnan Herran tie ristille vei kerran. Hän pienimmille antaa armoaan. On polku sen maan yksinkertaisten ja lapsenmielisten ja hiljaisten. Se kasvaa sorron alta, ei mahtavinkaan valta sen aarteita voi löytää milloinkaan. Se versoaa kuin ruoho keväinen, se maa on lapsien ja laulujen. Se luottaa toivon voimaan, saa kuolleet kielet soimaan. Se kaikkialle kantaa tuoksuaan. Se kätkettiin näin saviastiaan. Se lannistua ei voi milloinkaan. Sen Herra arvoon nosti ja kuolemallaan osti. Ei meiltä sitä ryöstä vahvinkaan. Syvässä yössä viesti kiirii: Jo aamutähti sarastaa. Ihmisen Poika syntyy meille, nyt sydämenne avatkaa. Jo omin silmin ihmetelkää: Näin Herra meidät pelastaa, kun Sana astuu keskellemme ja pienen lapsen hahmon saa. Vain tämän merkin ymmärrämme, se loistaa synnin syvyyteen: saa ihmiskunta Jumalansa näin keskellensä, veljekseen. Kun Isä antaa Jeesuksessa itsensä, rakkautensa, sen kaikki saavat ottaa vastaan, näin syntyy uusi maailma. Ja niin kuin yljän saapuessa juhlaksi vaihtuu keskiyö, hän saapuu rauhanruhtinaana, kun kerran suuri hetki lyö. Kuin köyhät, rikkaat jouluyönä Jeesusta saivat katsella, niin meidät myös hän yhteen liittää juhlimaan uutta liittoa. Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa. Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. Suo Isä tänne Jeesuksen, se hetki lähenee. Nyt loistaa kolmas kynttilä, niin kirkas, kutsuva. Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa. Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa. hän kaikki pelastaa. Mies tänne saapui, mies meitä pyytämään kanssansa Herraa vastaan, Johannes nimeltään, mies Jumalalta, Johannes nimeltään. Hän kastoi, kulki vain talja vaatteenaan. Profeetta, mitä huusit rannoilla erämaan? Meillekö huusit rannoilta erämaan? On kirjoitettu: Pois laaksot, kukkulat, pois vääryys, väkivalta, tiet tehkää avarat! Tiet tehkää avarat! Pois epäusko, mielenne muuttakaa, palvelkaa yksin Herraa älkääkä mammonaa. Palvelkaa Herraa, mielenne muuttakaa. Nyt keskenänne myös leipä jakakaa, ihminen ihmiseltä Jumalan lahjat saa. Siis keskenänne myös leipä jakakaa. Kuuletko, kansa, saat kutsun elämään, kun saapuu kuninkaasi, Messias nimeltään. Vain hän on Herra, hän kutsuu elämään. Sinua, Kristus, odottaa kirkkosi ristin tiellä. On ahdistusta täynnä maa, vaan viivyt, Herra, vielä. Oi, milloin kuivaat kyyneleet ja vaivastamme lopun teet? Jo joudu, Herra Jeesus! Jo täällä seurakunnassa kanssamme aina kuljet. Suot voimaa armon sanasta ja siunaukseen suljet. Kuitenkin huokaa sielumme, sinua nähdä kaipaa se. Suo meidän aina valvoa ja kestää uskossamme. Rohkaise heikot armolla, kun saavut, auttajamme, kun kohta huudon pauhina soi sydänyössä valtava: Nyt ylkä häihin saapuu! Sinua, Jeesus, kaipaamme ja taivaan ihanuutta. Ah, siellä kuivuu kyynele, veisaamme virttä uutta. Suo kestävyyttä kaikille ja voimaa toivonvirteemme: nyt armon aikana, kun tullut taivaastansa on Jeesus, auttaja. Hän kulkee aasillaan. On hänen voima, valta, vaan valta saatanalta jo kaatuu kokonaan. Ei etsimään hän tullut maan päältä valtikkaa, kun vallassansa ollut on aina taivas, maa. Ei valtasuuruuttaan hän tahtonutkaan näyttää. Hän Isän tahdon täyttää ja suostuu kuolemaan. Te häntä palvelkaatte, maan suuret, mahtavat. Vain hältä armon saatte ja kruunut kirkkaimmat. Vaan valtaa, kunniaa ken etsii ainoastaan ja Kristusta on vastaan, se taivaan kadottaa. Te huolten uuvuttamat, te sairaat, kiusatut, te puutteen ahdistamat, te maahan poljetut, kiitosta laulakaa, kun lohdutuksen tuoja ja uuden toivon luoja jo täällä vaeltaa. Hän kohta ilmestyvä on kunniassansa, ja itku, murhe syvä on riemuun vaihtuva. Siis lamput valmiina jo kiiruhtakoon vastaan nyt kansa kuningastaan. Hän on jo tulossa. Kristus tulee, kuningas! Riemuviesti kertoo siitä. Saapuu rauhanruhtinas, sydämeni nöyrry, kiitä! Annan valtiaalleni elämäni, kaikkeni. Kristus, tule! Olenhan kastettu jo omaksesi. Anna sanan siunaavan kirkastaa sun autuutesi, että portit avaisin, vastaan sinut ottaisin. Kristus, tule perkaamaan synnin saasta sielustani. Itse en voi milloinkaan pestä omaatuntoani. Sen vain veri puhdistaa, armo sielun kaunistaa. Kristus, ehtoollisessa saavu, täytä lahjoillasi. Täällä jo, kuin taivaassa, anna elää seurassasi. Saavu, asu minussa, riemuita suo sinussa. Kristus, tule, lahjoita Henki Pyhä sydämeeni kirkastamaan sinua, johdattamaan askeleeni. Kuule harras pyyntöni: Jeesus, tule luokseni! Nyt tahdon käydä vastaan maailman auttajaa, vaan kuinka voisin tietä hänelle valmistaa? Oi Jeesus Kristus, itse valaise minutkin, niin että tullessasi valmiina olisin. Kuin kansa kerran tielle levitti vaatteita, hajotti palmupuista tuoreita oksia, niin sydämeni tuokoon sinulle kiitostaan, riemusta vihannoikoon elämä kokonaan. On kaikki valmistettu puolesta tuomitun. Vapahdit vihan alta synteihin sidotun. Kun rauha oli poissa ja ilo kaukana, kiiruhdit, rauhantuoja, toit ilon taivaasta. Siis, sielu, näitä muista myös tuskan aikana. Ei epäilysten valtaan tarvitse suostua. On ystäväsi läsnä, hän ovella jo on. Hän rauhansa voi antaa keskelle ahdingon. Näin Herraasi saat luottaa öin päivin kokonaan kyselemättä suotta, tuleeko auttamaan. Hän voi, hän tahtoo tulla, hän tietää vaivasi ja täynnä rakkautta sen muuttaa rauhaksi. Myös syntisi hän tuntee ja aina uudestaan sen tuoman murheen alta vapahtaa armollaan. hän voittaa kiusaajan, hän katkoo valheen verkot ja kahleet kuoleman. Saa tuomionsa kerran, ken Herraa kiroaa, vaan joka häntä etsii, sen Herra armahtaa. Oi saavu, aurinkomme, ja loista, valaise, ilosi valtakuntaan vie meidät perille! Valmistu, Herran kansa, nyt vastaanottamaan, kun saapuu taivaastansa kuningas päälle maan. On hänet maailmaan valkeudeksi suonut, Vapahtajaksi tuonut Jumala armossaan. Suurelle vieraallenne nyt tietä raivatkaa ja portit sydäntenne hänelle aukaiskaa. Tie tehkää suoraksi. Te laaksot, kohotkaatte, te vuoret, vaipukaatte aukeiksi, sileiksi. Nöyryyttä, hiljaisuutta Jumala rakastaa, ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa. Kun sydän haluinen Herraansa odottaapi, se tietä valmistaapi tulolle Jeesuksen. Oi Jeesus, armon tuoja, nyt sydän avaja, ja uuden mielen luoja, tie itse valmista. Voi, jospa minäkin huoneesi olla voisin, niin kiitokseni toisin sinulle, armoisin. Käy, kansa, Herraasi vastaan, nyt kiiruhda riemuiten ja palmuista oksia taita ilosaatossa Kristuksen. Hän saapuu taivaasta maahan, pois suuresta loistostaan, ja köyhien lapsena talliin hänet oljille lasketaan. Hän saapuu, Golgatan puuhun nyt Messias naulitaan. On maailman syntien tähden hänen kuoltava, vanhurskaan. Hän saapuu, haudasta nousee ja voittonsa meille tuo, ja kuoleman varjojen maahan pyhä aurinko loiston luo. Hän saapuu murheellisille näin yllätysvieraana ja köyhät ja syntiset täyttää yhä Henkensä lahjoilla. Hän saapuu kunniassansa, maan Herra ja taivasten, jo taipuvat kaikkien polvet luona Kristuksen istuimen. Te laaksot, notkot, nouskaa, te vuoret, vaipukaa! Jumalan kansan toivo nyt täyttymyksen saa. Hän saapuu, kuninkaamme ja rauhanruhtinaamme. Siunattu olkoon hän, ken meille tuo elämän. Luoksesi, Siion, saapuu vanhurskas auttaja. Tie vaattein, lehvin peitä ja huuda riemusta. Hänelle kiitos anna ja laula: Hoosianna! Tee tietä Kristukselle keskelle kansojen, kun kaipaa ihmiskunta jo päivää autuuden. Siis soikoon riemuisasti maailman ääriin asti: Ei saavu mahtavasti hän joukoin korskehin, vaan vastustajat kaikki hän kaataa kuitenkin. Hän voittaa kärsimällä, on Hengen miekka hällä. Torjutko Messiaasi, oi kansa sokea, kun tästä maailmasta ei ole valtansa? Maailma turhin toimin taistelee omin voimin. Isänsä istuimelta hän kaiken vallan saa. Hän Hengellänsä ohjaa, valollaan valloittaa. Ja valtakunta Herran on vahva, voittaa kerran. Iloitse, morsian, ja riennä vastahan. Hän saapuu, kuninkaasi, sun, Siion, ruhtinaasi. Nyt Herrallesi kanna ylistys, hoosianna! Hän riemusaatossaan käy aasi ratsunaan. Näin hallitsija taivaan alhaalla kulkee aivan. Tie peitä vaatteilla ja palmunoksilla, ja riemulauluillasi tervehdi Kristustasi. Hän, nöyrä, hiljainen, Herramme suloinen, tuo meille lahjojansa ja kruunaa armollansa. Hän voitti saatanan, löi vallat kuoleman ja saarnaa rauhaa meille synteihin langenneille. ylistys, hoosianna. Näin kihlaa itselleen hän sinut omakseen, hän orjuudesta ostaa ja kunniaansa nostaa. Jo portit aukaise rakkaalle vieraalle. Hän tahtoo tänne tulla ja omanasi olla. Siis ilomielellä äänesi ylennä armonsa kiitokseksi, uhriksi mieluiseksi. Ja äänin kirkkahin myös pienet lapsetkin ja kaikki Herran kansa näin tuokoot kiitostansa. Hoosianna! huudetaan, kuningas nyt saapuu tänne. Tulkaa tietä raivaamaan palmun lehvät käsissänne. Tervehtikää saapujaa, valtiaanne valitkaa. Hoosianna! laulaen käymme vastaan Messiasta. Nöyrin mielin, riemuiten kumarramme kuningasta. Terve, tänne tultuas, armon, rauhan ruhtinas! Hoosianna, sankari, terve, rauhanruhtinaamme! Voittosi ja voimasi nyt jo osaksemme saamme. Riittää ristinuhrisi, kestää valtakuntasi. Hoosianna! Herramme, meidät kutsut palvelemaan. Taivuta, niin taivumme tahtoasi tottelemaan. Näytä meille vastuumme, saata meidät liikkeelle. Hoosianna! Annathan vallan käyttöön mallin uuden. Hahmoon orjan halvimman kätket armon salaisuuden: ihmiseksi maailmaan saavuit, Herra taivaan, maan. Hoosianna, kaivattu! kaikuu kaukaa, keskeltämme. Hoosianna, siunattu, ainut toivo elämämme. Vien suuren viestin nyt maailmalle, ja kiitoslaulu näin pulppuaa. Kun viestin kerron, se riemun antaa, se heikon vahvistaa. Sanaasi, Herra, nyt viedä tahdon, se riemuviesti on rakkauden. Sen valtaan, Herra, nyt jäädä tahdon. Tien tunnet parhaiten. Ei kätköön jäädä saa viesti parhain, ei suurta lahjaa voi piilottaa. Sen Jeesus kerran toi keskellemme, sen heikko kuulla saa. Oi, saanhan jäädä nyt Hengen johtoon, niin suunnan löydän, tien huomiseen. Ja meissä liekin suo loistaa, kunnes viet taivaan kirkkauteen. Kikongo Ye nzolele nata malongi maku O Nzambi tata, ye yimbila. Mu kiese beni itela bantu Batoma visa mo. Ye mambu maku mu zingu kiami, o mana vewa bankaka mpe. Ye mambu maku mu zingu kiami. Yatoma mwangisa. Nga voi sweka malongi maku I sweka moyo kwa bantu mpe. Wo nge wavana mu mwana aku Kwa wonso mwisi nza. Ye vana mpeve kwa sielo biaku ye vana ndewnga kwa beto do. Ye tula tiya twa nsalasani Ye tezo Iwakila. Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan. May the road rise to meet you, may the wind be always at your back, may the sun shine upon your face, may the rain fall softly on your fields, until we meet again may God hold you in the palm of his hand. Må din väg gå dig till mötes och må vinden vara din vän och må solen värma din kind och må regnet vattna själens jord och tills vi möts igen må Gud hålla, hålla dig i sin hand. Rauhan Herra, suo rauha. Rauhaa me kaipaamme niin. Kaipaamme rauhaa, Herra, niin. Arabia يا ربَ السلامِ أمطر علينا السلام إملاء قلوبنا سلام Jää rabbaˬssäläämi amtir äläinääˬssälääm. imlä quluubänää sälääm. Heprea אדוני השלום תן לנו את השלום שים בליבנו השלום Adonai hashalom, ten lanu et hashalom sim belibeinu hashalom. Fredens Gud, ge oss kärlek, ge oss din kärlek och frid. Fredens Gud, fyll vårt hjärta, fyll våra hjärtan med din frid. Send peace on our world, God, you, the creator of peace. Our hearts fill with peace, God. You are the source of healing peace. Gott des Friedens, wir bitten: Bring deinen Frieden auch uns. Füll du mit Frieden unser Herz. Ranska Dieu de paix, de lumière, Viens, ô répands ta douceur. Viens, ô emplis nos cœurs de paix. Ниспошли мир нам, Боже, мир спасает Твой лишь мир; им наполни нас тоже, в силах лишь Ты дать миру мир! Nispashli mir nam, Bože, mir spasajet Tvoj lish mir; im napolni nas tože, v silah lish Ty dat’ miru mir! Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Suo kasteen armon uudistaa, oi Herra, elämämme. (Virsi 214:3) [teet liiton kanssamme sinulle elääksemme. ] (Virsi 255:3) (Jumalanpalvelusliitteessä nro 781) Tunnustan edessäsi, pyhä Jumala, että olen syntymästäni saakka ollut syntinen ihminen. Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, En ole rakastanut sinua koko sydämestäni enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni. Tiedän, että syntini tähden olen ansainnut ikuisen kadotuksen, jos tuomitset minut pyhyytesi ja vanhurskautesi mukaan. Mutta sinä, rakas taivaallinen Isä, olet luvannut armahtaa kaikki, jotka tahtovat tehdä parannuksen ja pakenevat uskossa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen turviin. Tähän laupeuteesi minä luotan ja rukoilen: Anna syntini anteeksi nimesi tähden. Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa? Maahan on laskettu vaatteita, lehtiä, oksia. Muurari-rabbi nyt on matkalle lähtenyt, noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin kuningas. Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa. Mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa. Ihmisen Pojan tie nyt kaupunkiin suureen vie. Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen. Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita. Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa, johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen. Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme. Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin. Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna! Saavu jo, kuningas, luoksemme täyttämään toivomme. Me kiitämme sinua, me sinua rukoilemme, me ylistämme ja kunnioitamme sinua. Me sinua kiitämme sinun suuren kunniasi tähden. Oi Herra Jumala, taivaallinen kuningas, Isä, kaikkivaltias Jumala! Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika, Jeesus Kristus! Isän Poika, joka pois otat maailman synnit, armahda meitä! Sinä yksin olet pyhä, sinä yksin olet Herra, sinä yksin olet korkein, Pyhän Hengen kanssa Isän Jumalan kunniassa. Kiitosta nyt uhratkaamme pääsiäislampaallemme. Osti lampaat Karitsa, meidät lunasti Kristus, tuomitut syntiset hän sovitti. Kuolema ja elämä kovan kamppailun kävi. Elämän ruhtinas kuoli, voitti. Kristus ylösnoussut on! Pois siis pelko lohduton! Unhoon jääköön murheemme, Kristus kun on turvamme. Kyrieleis! Mitä näit, Maria, puutarhassa haudalla? Näin Herrani lepopaikan, vaan Jeesusta turhaan sieltä etsin. Näin tyhjän haudan vain ja tyhjät käärinliinat. Vaan Herran enkeli kertoi: Hän elää ja kulkee edellänne. Turhaa usko, unta vaan, jos on Kristus haudassaan. Vaan hän elää, ja niin me hänen kanssaan elämme. Kyrieleis! Pois on kivi vieritetty. On aurinko noussut. On aamu sunnuntain ensimmäisen. Jeesus on nyt voittaja, hänen olkoon kunnia! Kyrieleis! Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, emme kauhistu vastustajaamme. Viha vaikka on vastaamme sammumaton, niin me turvaamme puolustajaamme. Vaikka kaita on tie ja se taisteluun vie, meille Jeesus on turva ja kilpi. Siis me uskossa vaan käymme taistelemaan. Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi. Vihamies kuka voittaisi sankarin sen, kuka voittaisi Golgatan Herran? Taisteluissa hän linna on turvallinen, hän on voittanut saatanan kerran. Jos me joudummekin syvihin vesihin ratki keskelle kuoleman kauhun, emme nääntyä voi, hänen äänensä soi läpi myrskyn ja helvetin pauhun. Ota kuoleman vallan jo taitettu on ja on riistetty helvetin voitto. Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton, jo on valjennut autuuden koitto. Hänen kunniataan, hänen kirkkauttaan me nyt kiittäen veisaelkaamme. Meille voiton hän toi, lunastuksensa soi, hänen kauttaan me autuuden saamme. Vaikka syntimme nousevat kauhistamaan, kadotukseen ne meitä ei saata. Mereen Jeesus jo heitti ne pohjattomaan, hänen armonsa voisiko laata! Meille puhtauden, levon, lohdutuksen, pyhityksen hän suo veressänsä. Kun me armahtajaan tähän luotamme vaan, meitä varjelee hän kädellänsä. Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut, kaikki uskossa vaeltakaatte. Luja toivonne olkoon, te ahdistetut, vaikka kiusoja, vaivoja saatte. Teillä auttaja on, apu ahdinkohon tätä tietänne kulkiessanne. Hän on armollinen, hän on uskollinen. Pysykää yhä Jeesuksessanne. Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan, Pyhä Henkensä auttaa jo meitä. Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan, meitä Herra ei nukkumaan heitä. Kun me uuvumme niin, ettei rukouksiin eikä valvomiseen ole voimaa, hän on puolustaja, esirukoilija eikä heikkoja, huonoja soimaa. Isä Poikansa ihmisten veljeksi toi, Poika saanut on taitavan kielen. Yhä murheemme riemuksi muuttaa hän voi, luoda heikkoihin rohkean mielen. Ja hän uupuville, tiellä vaipuville Pyhän Henkensä lahjaksi suopi. Heitä uudistamaan, heitä vahvistamaan pyhän armonsa, voimansa tuopi. Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan, tule, virvoita voimalla taivaan. Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan, täällä suostumaan ristiin ja vaivaan. Tue uskoamme, tue toivoamme, pidä sielumme tallella aina. Kuule huutoamme, sinä auttajamme, kuvas kirkkaana sieluumme paina. Kun kasteen Jordanvirrassa myös Jeesus otti vastaan, vanhurskautta kaikkea hän täytti ainoastaan. Hän meille kasteen asetti puhtaiksi tullaksemme, verellään meidät pelasti taivaaseen päästäksemme. Silmämme näkee kasteessa vain vettä paljaaltansa, vaan sana Hengen voimassa on siinä veden kanssa. Uskossa meidät kätketään Kristuksen pyhään vereen ja kaikki synti heitetään syvälle armon mereen. Sen joka päivä puhdistaa suo meidät synneistämme. Sen virtaan vanha ihminen upota himoinensa ja nosta uusi ihminen elämään Luojallensa.

Watch Full Length clemenceau. Time tab. Watch full length clemency film. One of the most badass women ever to walk the earth. Hope it does her justice. Finally! Go live your best life girl, you should never have been there in the first place! All love to you x.

Watch full length clemency meaning. Fi Oi Jeesuksen laupeus, mi mua varjoaa, de Erstaunt und bewundernd erkenne ich Jesu Lieb; fi Laupeus on myötätuntoa tai ystävällisyyttä. de Barmherzigkeit bedeutet Mitgefühl oder Güte. fi Jehovan laupeus oli tosiaan hyvin ilmeinen. de Ja, wir verspürten deutlich Jehovas liebende Güte. fi 5 Tämä ”Kristuksen laupeus ja lempeys” oli totisesti Jeesuksen onnellisille seuraajille ja apostoleille jotain, mistä kirjoittaa toisille ja mitä noudattaa ja seurata omassa elämässään. de 5 Bestimmt gaben diese „ Milde und Verständigkeit des Christus“ den glücklichen Nachfolgern und Aposteln Jesu Anlaß, anderen darüber zu schreiben und sie im eigenen Leben nachzuahmen und ihm nachzueifern. fi Sääli ja laupeus tarkoittavat sitä, että tuntee toista henkilöä kohtaan rakkautta ja armeliaisuutta. de Mitgefühl bedeutet, dass man für den anderen Liebe und Barmherzigkeit empfindet. fi Vapahtajan palvelutyötä kuolevaisuudessa todellakin luonnehtivat rakkaus, laupeus ja myötätunto. de Das irdische Wirken des Erretters zeichnete sich wahrhaft durch Liebe, Mitgefühl und Einfühlungsvermögen aus. fi Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja [niin, Um] Jumalan Israelille! ” (Gal. de Und alle, die nach dieser Regel des Benehmens ordentlich wandeln werden, über sie komme Frieden und Barmherzigkeit, ja über das Israel Gottes. “ fi Tämän Johnin ja Jimmyn perheen kertoman tapauksen innoittamana ilmaisen kiitollisuuteni Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksesta ja ylösnousemuksesta ja kiitän niistä tapahtumista Jumalan laatimassa jumalallisessa suunnitelmassa, jotka ovat antaneet aiheen ja merkityksen sanoille ”Oi Jeesuksen laupeus, mi [meitä] varjoaa”2. de Vor dem Hintergrund dieser Begebenheit, die mir die Eltern von John und Jimmy erzählt haben, möchte ich meiner Dankbarkeit für das Sühnopfer und die Auferstehung des Herrn Jesus Christus Ausdruck verleihen, also von jenen Ereignissen im Plan Gottes sprechen, die von „Jesu Lieb “2 künden und ihr erst die wahre Bedeutung verleihen. fi Ne ominaisuudet, joiden perusteella meidät jonakin päivänä tuomitaan, ovat kaikki hengellisiä. 27 Niihin kuuluvat rakkaus, hyveellisyys, nuhteettomuus, laupeus ja muiden palveleminen. 28 Ruumiiseenne yhdistettynä ja siinä asuessaan henkenne kykenee kehittymään ja ilmentämään näitä ominaisuuksia teidän iankaikkisen edistymisenne kannalta keskeisillä tavoilla. 29 Hengellistä edistymistä saavutetaan uskon, parannuksen, kasteen ja Pyhän Hengen lahjan askelin sekä kestämällä loppuun saakka, mikä käsittää endaumentin ja sinetöimistoimitukset pyhässä temppelissä. 30 de Die Eigenschaften, nach denen wir eines Tages gerichtet werden, sind alle geistiger Natur. 27 Dazu zählen Liebe, Tugend, Redlichkeit, Mitgefühl und der Dienst am Nächsten. 28 Ihr Geist, der ja mit dem Körper verhaftet ist und darin wohnt, ist imstande, diese Eigenschaften zu entwickeln und sie auf eine Weise zu zeigen, die für Ihren ewigen Fortschritt ganz entscheidend ist. 29 Geistiger Fortschritt wird durch folgende Schritte erreicht: Glaube, Umkehr, Taufe, die Gabe des Heiligen Geistes und Ausharren bis ans Ende, wozu das Endowment und die siegelnden Verordnungen des heiligen Tempels gehören. 30 fi Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. ” – Psalmi 23. de Fürwahr, Güte und Huld werden mir folgen alle Tage meines Lebens; und ich werde wohnen im Hause Jehovas auf immerdar“ (Psalm 23, Elberfelder Bibel). fi 28 Me, joita kohtaan Jumalan laupeus on ilmennyt yltäkylläisenä kaikessa viisaudessaan ja ymmärryksessään, emme rohkene tehdä niin kuin maailman hallitusmiehet. de 28 Wir, denen Gottes liebende Güte in überströmendem Maße „in aller Weisheit und Vernunft“ zuteil geworden ist, können es uns nicht leisten, uns so wie die Weltherrscher zu verhalten. fi Niinpä Revised Standard Version (Tarkistettu standardikäännös) esittää Salomon sanovan, että Jumala on ”osoittanut suurta ja vakaata rakkautta [eli ”rakkaudellista huomaavaisuutta”] isääni Daavidia kohtaan”. – 2. Aikak. 1:8; vrt. 2. Sam. 9:1–7 (” laupeus ” = hhesed). de Nach der Revised Standard Version sagte daher Salomo zu Gott: „Du hast David, meinem Vater, große unerschütterliche Liebe [oder: „liebende Güte“] erwiesen“ (2. Chron. 1:8; vergleiche auch 2. Samuel 9:1-7). fi Joidenkuiden ihmisten laupeus ”on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste”. de Die liebende Güte einiger ist „wie das Morgengewölk... und wie der Tau, der früh vergeht“ (Hosea 6:4). fi 6 Edellä olevista raamatunkohdista käy ilmi, että Jumalan suvereenisuuden hallitseviin piirteisiin kuuluu rakkaudellinen huomaavaisuus eli laupeus, armo, vanhurskaus ja puolueettomuus oikeuden jakamisessa. de 6 Aus den erwähnten Bibeltexten geht also deutlich hervor, daß sich Gottes Souveränität durch liebende Güte, Barmherzigkeit, Gerechtigkeit und unparteiische Rechtsprechung auszeichnet. fi Sen voi voittaa laupeus. 56 de Unser Herr macht frei das Herz. 56 fi Katso myös Anteeksianto; Armo; Laupeus; Rakkaus. de Siehe auch Barmherzigkeit; Liebe; Nächstenliebe; Vergebung. fi 18 ”Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani. ” de 18 „Sicherlich wird mir lauter Gutes und liebende Güte folgen alle Tage meines Lebens“ (Psalm 23:6). fi Kirje vastaa: ”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um] ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut. Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus. ” (Juud. de Der Brief gibt uns die Antwort: „Judas, ein Sklave Jesu Christi, doch ein Bruder des Jakobus, an die Berufenen, welche in Verbindung mit Gott, dem Vater, geliebt und für Jesus Christus bewahrt werden: Mögen euch Barmherzigkeit und Friede und Liebe gemehrt werden. “ fi Hän on vanhurskauden Jumala, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuten rakkaus, armo, laupeus, totuus, voima, usko, tieto ja harkintakyky. de Er ist ein Gott der Rechtschaffenheit, der Eigenschaften besitzt wie Liebe, Barmherzigkeit, Nächstenliebe, Wahrheit, Macht, Glauben, Erkenntnis und Urteilskraft. fi Jeesuksen Kristuksen armo ja laupeus eivät rajoitu niihin, jotka syyllistyvät syntiin joko tekemällä tai jättämällä tekemättä jotakin, vaan ne sisältävät lupauksen ikuisesta rauhasta kaikille, jotka ottavat vastaan Hänet ja Hänen opetuksensa ja jotka seuraavat Häntä ja noudattavat Hänen opetuksiaan. de Die Gnade und Barmherzigkeit Jesu Christi beschränken sich nicht auf diejenigen, die durch ihr Handeln oder durch Unterlassung eine Sünde begehen, sondern schließen die Verheißung immerwährenden Friedens für alle mit ein, die ihn annehmen und ihm und seinen Lehren Folge leisten. fi Ystävällisyys, laupeus ja rakkaus de Güte, Nächstenliebe und Liebe fi ◆ 63:4 – Miten Jumalan armo eli laupeus on ”parempi kuin elämä”? de ◆ 63:3 — Inwiefern ist Gottes liebende Güte „besser als Leben“? fi Jehovan armo ja laupeus saavat aikaan samankaltaisia palkintoja meille – jos kestämme loppuun saakka. de Jehova wird uns in seiner Barmherzigkeit und liebenden Güte ebenfalls belohnen — wenn wir bis zum Ende ausharren. fi ”Rakkaus, laupeus ja palvelu”, oppiaihe 8, julkaisussa Nainen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, osa A, 1998 (31113 130). de „Liebe, Nächstenliebe und Dienen“, Lektion 8 in Die Heilige der Letzten Tage, Teil A. fi Elämänantajan laupeus ilmenee toisessakin lahjassa, mutta tätä lahjaa ei anneta umpimähkään jokaiselle. de Die Liebe und Güte des Lebengebers tun sich noch durch eine andere große Gabe kund, doch kommt diese Gabe nicht unterschiedslos einem jeden zu.

One drop rule. Watch full length clemency letter. Yhteystiedot Osoite Vilhonvuorenkatu 11 A 3. krs 00500 Helsinki Tietosuoja Sähköposti Tukitili FI40 1112 3000 3427 89 (NDEAFIHH). Yleisviite: 9700. Kaikki viitteet. Tukipuhelin 0600-10177 (11, 93 eur + pvm). Kuuntele viesti, että lahjoitus tapahtuu. Rahankeräyslupa Y-tunnukset Lighthouse Network Ltd Oy: 1833754-1 Ristin Tuki ry: 1911738-0 Contact Address Vilhonvuorenkatu 11 A 3rd floor Telephone: TV7 switch [phone] (Mon–Fri 9 a. m. – 4 p. ) Service Desk E-mail Donation account FI40 1112 3000 3427 89 (NDEAFIHH). Ref. Number: 9700. All mbers. Donation phonenumber 0600-10177 (11, 93 eur + local call charge). Listen the message to complete the donation. Business ID Rahankeräyksen saaja ja käytännön toimeenpanija Ristin Tuki ry Luvan tiedot RA/2016/824 (myönnetty Poliisihallituksessa 1. 12. 2016) Toimeenpanoaika ja -alue Lupa on voimassa 1. 1. 2017-31. 2021 Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varojen käyttö Kerätyt varat käytetään kristillisten tv-ohjelmien tuotannosta ja ohjelma-ajan ostamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen eli ohjelmien tekemiseen, tuottamiseen ja lähettämiseen. Aika, jonka kuluessa varat tulee käyttää: 1. 2017 - 31. 2021 TV7 vikapäivystys - ajankohtaista Videopalvelinta päivitetty Päivityksien tarkoituksena on parantaa netti-tv:n toimivuutta. Mikäli teillä on ollut viime aikoina ongelmia netti-tv:n kanssa (esim. pätkimistä), kokeilettehan onko päivitys auttanut asiaan. Uusi versio iOS-sovelluksesta saatavilla Taivas TV7 iOS sovelluksen päivitetty versio (2. 0) on ladattavissa App Storesta. Uusi versio lisää tuen Chromecastille ja sisältää päivityksiä käyttöliittymään. Chromecast ongelmista Mikäli nettisivujen videosoittimeen ei tule Chromecast-nappia näkyviin on hyvä tarkistaa, että osoiterivillä lukee etuliite sijaan. Voit myös käyttää seuraavia linkkejä netti-tv:hen tai arkistoon: ja. Mikäli asiasi koskee muita häiriöitä tai yllä olevat vinkit eivät auttaneet, voit soittaa vikapäivystykseemme tai käyttää palautelomaketta. Vikapäivystys puh. 09 7562 5230 (klo 8-23) TV7 service desk - current issues New version of TV iOS app available We have released new version (2. 0) of Taivas TV7 iOS application and it is now available in App Store. It adds support for Chromecast and includes updates to user interface. If you still experience issues or have another problem, you can call to our service desk or use feedback form. TV7 Service desk tel. [phone] (at 8-23)
https://cleanuri.com/WgoLRz

Copyright © 2020 detamonto's Ownd. Powered by AmebaOwnd 無料でホームページをつくろう
https://goolnk.com/0LNzXW Watch full length clemency day. For those that heard the music in the background that was Gemstones, hes from Chicago. Watch full length clemency 2015. Watch Full Length clémence. 2020: The Year of Low Budget Movies. Watch Full Length clemency. Watch full length clemency list. 12. 09. 2019 14:30 Istock Voit myös kuunnella tekstin: Ensi sunnuntaina saarnataan kirkoissa laupiaasta samarialaisesta. Mietipä hetkinen tuntemiasi ihmisiä. Kuka heistä on laupias? Oletko itse? Mitä laupeus ylipäätänsä tarkoittaa? Nykysuomen sanakirjassa todetaan, että se on ominaisuus, joka tulee lähelle hyvänsuopaisuutta. Mutta se ei tarkoita vain hyvää tahtoa. Laupeus on enemmän. Hyvää tahtovasta ihmisestä tulee laupias vasta, kun hän alkaa toteuttaa hyväntahtoisuuttaan käytännössä. Laupeus on vahvasti uskonnollinen sana, sillä juuri sillä sanalla kuvataan Jumalaa. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Jumala ei ole passiivisesti hyvää toivova olento, vaan hän on aktiivisesti hyvyyttä luova ja hyvää suova olento. Elämänantaja ja elämää ylläpitävä Luoja. Laupeus-sanan ongelma on sen vanhahtavuudessa. Sanan sisältöä ei enää tunnisteta. Se on kääntynyt vähän kuin pilkkaavaksi sanaksi. Puhutaan laupiaasta ilmeestä, jolla tarkoitetaan tekopyhyyttä tai keinotekoista vastenmielistä pehmoilua. Mutta miksi olen juuttunut pohdiskelemaan tätä laupeutta? Jos Raamatun mukaan ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, laupeus kannattaa nostaa uuteen kukoistukseen. Voisiko laupeudesta tulla suorastaan kansanliike? Kirkon kalenterissa sunnuntain 15. 9. aiheena on Lähimmäinen. Kommentoi.

Watch full length clemency video. How bout men start respecting women, that way stuff like this can be avoided? Women should be able to succeed without having to do anything sexual. Watch full length clemency women. Watch full length clemency youtube. Watch Full Length clémence poésy. Watch full length clemency movies. Watch Full Length clémence g. Great interview have him back someday. We've come before you now. ⬇⬇⬇⬇⬇⬇⬇⬇⬇⬇⬇⬇ STREAM% DOWNLOAD ↟↟↟↟↟↟↟↟↟↟↟↟ 549 Vote average Ratings 6, 8 / 10 release year 2019 Country USA 113 Minute Genres Drama Stay strong Felicia no matter what. Im happy you free. The road gonna be ruff but keep on fighting and whatever you cant handle take it to God in prayer. God bless you, your daughter, and your grandma and all the support you had and still have. It gets greater later🙏🏾. Clemency full movie online free. Welcome to Player FM! Player FM is scanning the web for high-quality podcasts for you to enjoy right now. It's the best podcast app and works on Android, iPhone, and the web. Signup to sync subscriptions across devices. Take it with you Start listening to. FREE_DOWNLOAD. CLEMENCY" 2019 720p~hd Full Movie on your phone right now with Player FM's free mobile app, the best podcasting experience on both iPhone and Android. Your subscriptions will sync with your account on this website too. Podcast smart and easy with the app that refuses to compromise. Guides you to smart, interesting podcasts based on category, channel, or even specific topics Right from the start, I found the experience of using Player FM enjoyable… Im actually rather surprised this app is free. Looking for a high-quality podcasts app on Android? Player FM might just be it. Player FM isnt just about looks: What sets the app apart from other podcasting applications is its emphasis on discovery. User reviews: THE best podcast/netcast app. Brilliantly useful, fantastically intuitive, beautiful UI. Developers constantly update and improve. No other podcast/netcast app comes close. " Excellent app. Easy and intuitive to use. New features frequently added. Just what you need. Not what you don't. Programmer gives this app a lot of love and attention and it shows. " Store house of knowledge" Thank you for giving me a beautiful, podcast streaming app with a great library" Love the offline function" This is the way to handle your podcast subscriptions. It's also a great way to discover new podcasts. " It's perfect. So easy to find shows to follow. Six stars for Chromecast support. Aldis hodge playing two guys in prison that come out in the same year. Full movie clemency 2018. 👍🏽😉😁 i wrote her a few years is awesome💕😁. Clemency Reviews Movie Reviews By Reviewer Type All Critics Top Critics All Audience Verified Audience Page 1 of 6 January 31, 2020 It's a veritable crime against cinema that Tulsa native Alfre Woodard isn't nominated for an Oscar for her masterful portrayal as a troubled prison warden in the acclaimed drama Clemency. January 29, 2020 Unfortunately, the director defaults with dispiriting frequency to stilted melodrama. January 26, 2020 Alfre Woodard gives a powerful performance here, backed by an excellent cast. This is a powerful film that gets is point across, but in its sense of hopelessness, it is also bleak and depressing. January 24, 2020 Clemency establishes its tone quite quickly, one that mirrors the life of Bernadine. It is one of clipped and workmanlike scenes of her life. Clemency is art-movie activism, and it collapses from the lack of emotional grace. January 23, 2020 Though it's occasionally heavy-handed in making its points (a hint of Stanley Kramer periodically intrudes) overall it's a powerful piece of work. Woodard is still at the top of her game... The real question isn't whether this person or that person will be executed, but whether Bernardine will go to pieces, and yet with a performance like Woodard's at the center, that's all a movie needs. January 22, 2020 If Chukwu hits the right notes here, it's Woodard who sings. It's the kind of film that stays with the audience long after the credits roll. Unlike a pretty little gold statuette, that's not something that can fit neatly on (director) Chukwu's mantle but she should cherish it nonetheless. lemency is just director Chinonye Chukwu's second feature, but it portrays a maturity and a willingness to grapple with difficult subjects. January 19, 2020 Woodard is deft at not only humanizing Bernadine but in depicting how the barbaric process she's in charge of is slowly eating at the soul she didn't know she had. January 18, 2020 Clemency has moments of shivering gravity. Almost all of them involve complex emotions registered in Woodard's extraordinary face, her dignified resistance to a turmoil of emotions within her, and her agonized need for forgiveness. January 17, 2020 I hate the amateur quarterbacking I'm about to engage in, but that [Woodard's] performance did not merit an Academy Award nomination is damning. Woodard steps into a thorny, introspective role and commands a standout, Oscar-worthy performance that was not quite recognized by the Academy in a crowded year for actresses. While admittedly spartan in its stylistic approach, Clemency is wrenching in its performances and direction. January 16, 2020 The final moments of Clemency are undoubtedly the finest of Woodard's career. "Clemency" isn't exactly a good time at the movies, but it's definitely an enlightening one. The filmmaker's commitment to utter seriousness is admirable, if ultimately stultifying. What sticks are the day-to-day penitentiary scenes, which show the truly deadening effects of a place where mortality is front and centre at every moment. Page 1 of 6. Full Movie clémence. Full movie clemency video. Full movie clancy. Full movie clemency list. Full movie clemency application. Full Movie clémence poésy. Full Movie clemencee. Full movie clemency online. Full movie clemency movie. Thanks! Share it with your friends! You disliked this video. Thanks for the feedback! ❈720p「ＨＤ」CLEMENCY. Full✦❆~M. O. V. I. E. 【♡ONLINE 2019】 ✹WATCH HERE ⊳⊳⊳. ❈CLEMENCY [2019. Full☽⚜~M. E] ♥ONLINE CLEMENCY "Years of carrying out death row executions have taken a toll on prison warden Bernadine Williams. As she prepares to execute another inmate, Bernadine must confront the psychological and. Release Date: 27 Dec 2019 Actors: Aldis Hodge, Alfre Woodard, Wendell Pierce, Michael O'Neill ☀BOX OFFICE 【CLEMENCY】 2019 ❆720p✧HD Clemency ＦＵＬＬ❅ＭOＶＩＥ OＮＬＩＮＥ. 2019] Post your comment Sorry, only registered users can create playlists. Sign in to repost a Post. 14:19 is that yoda. Full movie clemency day. Full Movie clémence g. Full movie clemency letter. Firstly I cannot believe that alfe is 60! Melanin does wonders man. Full movie clemency free. Full movie clemency meaning. So basically the show The Loudest Voice with Russell Crowe as Roger Ailes. My mom literally was just telling me about this 😂. Full Movie clemency. Watch"CLEMENCY (2019. Movie, Full HD, 1080p @2019_1080p Alfre Woodard was born on November 8, 1952 in Tulsa, Oklahoma, the youngest of three children of Constance, a homemaker, and Marion H. Woodard, an interior designer. She was named by her godmother, who claimed she saw a vision of Alfre's name written out in gold letters. 27/12/2019 20:25:04 WIB Expand pic. Full movie clemency full. Clemency Movie Information Clemency Movie: Years of carrying out death row executions have taken a toll on prison warden Bernadine Williams (Alfre Woodard. As she prepares to execute another inmate, Bernadine must confront the psychological and emotional demons her job creates, ultimately connecting her to the man she is sanctioned to kill. Rating:R (for some disturbing material, and language) Genre:Drama Directed By:Chinonye Chukwu Written By:Chinonye Chukwu Clemency Release Date:Dec 27, 2019  Limited Runtime:112 minutes Studio: NEON Clemency is a 2019 American drama film written and directed by Chinonye Chukwu. It stars Alfre Woodard, Richard Schiff, Danielle Brooks, Michael ONeill, Richard Gunn, Wendell Pierce and Aldis Hodge. It had its world premiere at the Sundance Film Festival on January 27, 2019. It is scheduled to be released on December 27, 2019, by Neon. Clemency Cast Alfre Woodard as Warden Bernadine Williams Wendell Pierce as Jonathan Williams Aldis Hodge as Anthony Woods Richard Schiff as Marty Lumetta Danielle Brooks as Evette LaMonica Garrett as Logan Cartwright Michael ONeill as Chaplain Kendricks Michelle C. Bonilla as Sonia Vernee Watson-Johnson as Mrs. Collins Dennis Haskins as Mr. Collins Richard Gunn as Thomas Morgan Alma Martinez as Ms. Jimenez Little Women Movie Review By Public Clemency Release The film had its world premiere at the Sundance Film Festival on January 27, 2019. It won the U. S. Dramatic Grand Jury Prize there, making Chukwu the first black woman to win the award. Shortly after, Neon acquired distribution rights to the film. It screened at the San Diego International Film Festival on October 18, 2019. It is scheduled to be released on December 27, 2019 Clemency Review The film received positive reviews from critics upon its premiere, with praise going towards Woodards Rotten Tomatoes, the film has an approval rating of 98% based on 45 reviews, with an average rating of 7. 92/10. The sites consensus reads: “Clemency mines serious social issues for gripping drama, brought to life by an outstanding cast led by Alfre Woodard”. On Metacritic, the film has a weighted average score of 75 out of 100, based on 10 critics, indicating “generally favorable reviews” Clemencys end credits arrive with relief, not because were unengaged but because, unlike Bernadine, were finally allowed to breathe. Clemency Trailer. Yess. I'm so happy for her. She can reach her goals and maybe 1 day start a family thank god. Clemency full movie online. Full movie clemency order. Viral Aggregator Switch to the dark mode that's kinder on your eyes at night time. Switch to the light mode that's kinder on your eyes at day time. Viral Aggregator Movie Synopsis: Years of carrying out death row executions have taken a toll on prison warden Bernadine Williams. Clemency in HD 1080p, Watch Clemency in HD, Watch Clemency Online, Clemency Full Movie, Watch Clemency Full Movie Free Online Streaming This post was created with our nice and easy submission form. Create your post! Next post Back to Top Forgot password? Enter your account data and we will send you a link to reset your password. Your password reset link appears to be invalid or expired. Full movie clemency 2016. Just discovered this series and I think its fucking amazing! Just watched this video last night, so had to watch parts 1, 2 and now watching this one again today. Clemency full movie. Full movie clemency 2015. I only have one thing to say. Americans please dont try to remake this. Yall always tryna ruin something (btw Im American😭. Full movie clemency act. She sounds so sincere. YouTube Clemency FULL MOVIE (2019. Full movie clemency 2017. Full movie clemency date. Full Movie clemenceau. Full movie clemency cast. Full movie clemency news. Full movie clemency images. /nemagaresa/ Laupeus Clemency 8. 4 / 10 Votes: 702.

Watch full length clemency 2017. Watch full length clemency vs. So we can look forward to at least 9 nad movies next year lol. Copyright © 2020 ranerurashi's Ownd. Powered by AmebaOwnd 無料でホームページをつくろう. Watch full length clemency full.

 

Ben Skywalker/Kylo Ren & Natasha Romanoff huh? I'm gonna love this. I will watch ANYTHING Viola Davis is in. She made this one of the best scenes in cinematic history. Rarely have I been so moved. Watch full length clemency free. Speech therapy sessions. Watch full length clemency act.

Watch full length clemency 2016

I just saw this movie last night. It was amazing. So intense, thrilling, emotional, triumphing, inspiring, yet sad but beautiful. I knew Harriet was a hero but had no clue what a badass she was! This film will definitely stay with you. Im a white guy and my best friend in the world is black. Hes like a brother to me. We hate racism and we dont let our skin color stop us from being FAMILY! ♥️.

YouTube. Watch full length clemency movie. Oh my god... i am so happy for her. from the first time I saw the documentary on her a few years ago before anyone knew who she was or was talking about her she's always been in my thoughts and I could never get over how unfair the whole situation seemed. I'm so happy for her and I wish her all the best. Wow you get a college degree in prison. 1 ܡܛܠ ܕܤܓܝܐܐ ܨܒܘ ܕܢܟܬܒܘܢ ܬܫܥܝܬܐ ܕܤܘܥܪܢܐ ܐܝܠܝܢ ܕܚܢܢ ܡܦܤܝܢ ܚܢܢ ܒܗܘܢ ܀ 2 ܐܝܟ ܡܕܡ ܕܐܫܠܡܘ ܠܢ ܗܢܘܢ ܕܡܢ ܩܕܝܡ ܗܘܘ ܚܙܝܐ ܘܡܫܡܫܢܐ ܕܝܠܗ ܕܡܠܬܐ ܀ 3 ܐܬܚܙܝ ܐܦ ܠܝ ܡܛܠ ܕܩܪܝܒ ܗܘܝܬ ܝܨܝܦܐܝܬ ܠܟܠܗܘܢ ܕܟܠ ܡܕܡ ܒܛܟܤܗ ܐܟܬܘܒ ܠܟ ܢܨܝܚܐ ܬܐܘܦܝܠܐ ܀ 4 ܕܬܕܥ ܫܪܪܐ ܕܡܠܐ ܕܐܬܬܠܡܕܬ ܠܗܝܢ ܀ 5 ܗܘܐ ܒܝܘܡܬܗ ܕܗܪܘܕܤ ܡܠܟܐ ܕܝܗܘܕܐ ܟܗܢܐ ܚܕ ܕܫܡܗ ܗܘܐ ܙܟܪܝܐ ܡܢ ܬܫܡܫܬܐ ܕܒܝܬ ܐܒܝܐ ܘܐܢܬܬܗ ܡܢ ܒܢܬܗ ܕܐܗܪܘܢ ܫܡܗ ܗܘܐ ܐܠܝܫܒܥ ܀ 6 ܬܪܝܗܘܢ ܕܝܢ ܙܕܝܩܝܢ ܗܘܘ ܩܕܡ ܐܠܗܐ ܘܡܗܠܟܝܢ ܒܟܠܗܘܢ ܦܘܩܕܢܘܗܝ ܘܒܟܐܢܘܬܗ ܕܡܪܝܐ ܕܠܐ ܥܕܠܝ ܀ 7 ܒܪܐ ܕܝܢ ܠܝܬ ܗܘܐ ܠܗܘܢ ܡܛܠ ܕܐܠܝܫܒܥ ܥܩܪܬܐ ܗܘܬ ܘܬܪܝܗܘܢ ܤܓܝܐܝ ܒܝܘܡܬܗܘܢ ܗܘܘ ܀ 8 ܗܘܐ ܗܘܐ ܕܝܢ ܟܕ ܡܟܗܢ ܗܘܐ ܒܛܟܤܐ ܕܬܫܡܫܬܗ ܩܕܡ ܐܠܗܐ ܀ 9 ܒܥܝܕܐ ܕܟܗܢܘܬܐ ܡܛܝܗܝ ܕܢܤܝܡ ܒܤܡܐ ܘܥܠ ܠܗܝܟܠܗ ܕܡܪܝܐ ܀ 10 ܘܟܠܗ ܟܢܫܐ ܕܥܡܐ ܡܨܠܐ ܗܘܐ ܠܒܪ ܒܥܕܢܐ ܕܒܤܡܐ ܀ 11 ܘܐܬܚܙܝ ܠܗ ܠܙܟܪܝܐ ܡܠܐܟܐ ܕܡܪܝܐ ܕܩܐܡ ܡܢ ܝܡܝܢܐ ܕܡܕܒܚܐ ܕܒܤܡܐ ܀ 12 ܘܐܫܬܓܫ ܙܟܪܝܐ ܟܕ ܚܙܝܗܝ ܘܕܚܠܬܐ ܢܦܠܬ ܥܠܘܗܝ ܀ 13 ܘܐܡܪ ܠܗ ܡܠܐܟܐ ܠܐ ܬܕܚܠ ܙܟܪܝܐ ܡܛܠ ܕܐܫܬܡܥܬ ܨܠܘܬܟ ܘܐܢܬܬܟ ܐܠܝܫܒܥ ܬܐܠܕ ܠܟ ܒܪܐ ܘܬܩܪܐ ܫܡܗ ܝܘܚܢܢ ܀ 14 ܘܬܗܘܐ ܠܟ ܚܕܘܬܐ ܘܐܪܘܙܐ ܘܤܓܝܐܐ ܢܚܕܘܢ ܒܡܘܠܕܗ ܀ 15 ܢܗܘܐ ܓܝܪ ܪܒ ܩܕܡ ܡܪܝܐ ܘܚܡܪܐ ܘܫܟܪܐ ܠܐ ܢܫܬܐ ܘܪܘܚܐ ܕܩܘܕܫܐ ܢܬܡܠܐ ܥܕ ܗܘ ܒܟܪܤܐ ܕܐܡܗ ܀ 16 ܘܤܓܝܐܐ ܡܢ ܒܢܝ ܐܝܤܪܝܠ ܢܦܢܐ ܠܘܬ ܡܪܝܐ ܐܠܗܗܘܢ ܀ 17 ܘܗܘ ܢܐܙܠ ܩܕܡܘܗܝ ܒܪܘܚܐ ܘܒܚܝܠܐ ܕܐܠܝܐ ܢܒܝܐ ܕܢܦܢܐ ܠܒܐ ܕܐܒܗܐ ܥܠ ܒܢܝܐ ܘܠܐܝܠܝܢ ܕܠܐ ܡܬܛܦܝܤܝܢ ܠܝܕܥܬܐ ܕܟܐܢܐ ܘܢܛܝܒ ܠܡܪܝܐ ܥܡܐ ܓܡܝܪܐ ܀ 18 ܘܐܡܪ ܙܟܪܝܐ ܠܡܠܐܟܐ ܐܝܟܢܐ ܐܕܥ ܗܕܐ ܐܢܐ ܓܝܪ ܐܝܬܝ ܤܒܐ ܘܐܢܬܬܝ ܤܓܝܐܬ ܒܝܘܡܬܗ ܗܝ ܀ 19 ܘܥܢܐ ܡܠܐܟܐ ܘܐܡܪ ܠܗ ܐܢܐ ܐܢܐ ܓܒܪܝܐܝܠ ܕܩܐܡ ܐܢܐ ܩܕܡ ܐܠܗܐ ܘܐܫܬܠܚܬ ܕܐܡܠܠ ܥܡܟ ܘܐܤܒܪܟ ܗܠܝܢ ܀ 20 ܡܟܝܠ ܬܗܘܐ ܫܬܝܩ ܘܠܐ ܬܫܟܚ ܠܡܡܠܠܘ ܥܕܡܐ ܠܝܘܡܐ ܕܗܠܝܢ ܢܗܘܝܢ ܥܠ ܕܠܐ ܗܝܡܢܬ ܠܡܠܝ ܗܠܝܢ ܕܡܬܡܠܝܢ ܒܙܒܢܗܝܢ ܀ 21 ܥܡܐ ܕܝܢ ܩܐܡ ܗܘܐ ܘܡܤܟܐ ܠܙܟܪܝܐ ܘܬܡܝܗܝܢ ܗܘܘ ܥܠ ܬܘܚܪܬܗ ܕܒܗܝܟܠܐ ܀ 22 ܟܕ ܢܦܩ ܕܝܢ ܙܟܪܝܐ ܠܐ ܡܫܟܚ ܗܘܐ ܕܢܡܠܠ ܥܡܗܘܢ ܘܐܤܬܟܠܘ ܕܚܙܘܐ ܚܙܐ ܒܗܝܟܠܐ ܘܗܘ ܡܪܡܙ ܪܡܙ ܗܘܐ ܠܗܘܢ ܘܩܘܝ ܟܕ ܚܪܫ ܀ 23 ܘܟܕ ܐܬܡܠܝܘ ܝܘܡܬܐ ܕܬܫܡܫܬܗ ܐܙܠ ܠܒܝܬܗ ܀ 24 ܘܗܘܐ ܡܢ ܒܬܪ ܝܘܡܬܐ ܗܢܘܢ ܒܛܢܬ ܐܠܝܫܒܥ ܐܢܬܬܗ ܘܡܛܫܝܐ ܗܘܬ ܢܦܫܗ ܝܪܚܐ ܚܡܫܐ ܘܐܡܪܐ ܗܘܬ ܀ 25 ܕܗܠܝܢ ܥܒܕ ܠܝ ܡܪܝܐ ܒܝܘܡܬܐ ܕܚܪ ܒܝ ܠܡܤܒ ܚܤܕܝ ܕܒܝܬ ܒܢܝ ܐܢܫܐ ܀ 26 ܒܝܪܚܐ ܕܝܢ ܕܫܬܐ ܐܫܬܠܚ ܓܒܪܝܐܝܠ ܡܠܐܟܐ ܡܢ ܠܘܬ ܐܠܗܐ ܠܓܠܝܠܐ ܠܡܕܝܢܬܐ ܕܫܡܗ ܢܨܪܬ ܀ 27 ܠܘܬ ܒܬܘܠܬܐ ܕܡܟܝܪܐ ܠܓܒܪܐ ܕܫܡܗ ܝܘܤܦ ܡܢ ܒܝܬܗ ܕܕܘܝܕ ܘܫܡܗ ܠܒܬܘܠܬܐ ܡܪܝܡ ܀ 28 ܘܥܠ ܠܘܬܗ ܡܠܐܟܐ ܘܐܡܪ ܠܗ ܫܠܡ ܠܟܝ ܡܠܝܬ ܛܝܒܘܬܐ ܡܪܢ ܥܡܟܝ ܒܪܝܟܬ ܒܢܫܐ ܀ 29 ܗܝ ܕܝܢ ܟܕ ܚܙܬ ܐܬܪܗܒܬ ܒܡܠܬܗ ܘܡܬܚܫܒܐ ܗܘܬ ܕܡܢܐ ܗܘ ܫܠܡܐ ܗܢܐ ܀ 30 ܘܐܡܪ ܠܗ ܡܠܐܟܐ ܠܐ ܬܕܚܠܝܢ ܡܪܝܡ ܐܫܟܚܬܝ ܓܝܪ ܛܝܒܘܬܐ ܠܘܬ ܐܠܗܐ ܀ 31 ܗܐ ܓܝܪ ܬܩܒܠܝܢ ܒܛܢܐ ܘܬܐܠܕܝܢ ܒܪܐ ܘܬܩܪܝܢ ܫܡܗ ܝܫܘܥ ܀ 32 ܗܢܐ ܢܗܘܐ ܪܒ ܘܒܪܗ ܕܥܠܝܐ ܢܬܩܪܐ ܘܢܬܠ ܠܗ ܡܪܝܐ ܐܠܗܐ ܟܘܪܤܝܗ ܕܕܘܝܕ ܐܒܘܗܝ ܀ 33 ܘܢܡܠܟ ܥܠ ܒܝܬܗ ܕܝܥܩܘܒ ܠܥܠܡ ܘܠܡܠܟܘܬܗ ܤܘܦ ܠܐ ܢܗܘܐ ܀ 34 ܐܡܪܐ ܡܪܝܡ ܠܡܠܐܟܐ ܐܝܟܢܐ ܬܗܘܐ ܗܕܐ ܕܓܒܪܐ ܠܐ ܚܟܝܡ ܠܝ ܀ 35 ܥܢܐ ܡܠܐܟܐ ܘܐܡܪ ܠܗ ܪܘܚܐ ܕܩܘܕܫܐ ܬܐܬܐ ܘܚܝܠܗ ܕܥܠܝܐ ܢܓܢ ܥܠܝܟܝ ܡܛܠ ܗܢܐ ܗܘ ܕܡܬܝܠܕ ܒܟܝ ܩܕܝܫܐ ܗܘ ܘܒܪܗ ܕܐܠܗܐ ܢܬܩܪܐ ܀ 36 ܘܗܐ ܐܠܝܫܒܥ ܐܚܝܢܬܟܝ ܐܦ ܗܝ ܒܛܢܐ ܒܪܐ ܒܤܝܒܘܬܗ ܘܗܢܐ ܝܪܚܐ ܕܫܬܐ ܠܗ ܠܗܝ ܕܡܬܩܪܝܐ ܥܩܪܬܐ ܀ 37 ܡܛܠ ܕܠܐ ܥܛܠ ܠܐܠܗܐ ܡܕܡ ܀ 38 ܐܡܪܐ ܡܪܝܡ ܗܐ ܐܢܐ ܐܡܬܗ ܕܡܪܝܐ ܢܗܘܐ ܠܝ ܐܝܟ ܡܠܬܟ ܘܐܙܠ ܡܠܐܟܐ ܡܢ ܠܘܬܗ ܀ 39 ܩܡܬ ܕܝܢ ܡܪܝܡ ܒܗܘܢ ܒܝܘܡܬܐ ܗܢܘܢ ܘܐܙܠܬ ܒܛܝܠܐܝܬ ܠܛܘܪܐ ܠܡܕܝܢܬܐ ܕܝܗܘܕ ܀ 40 ܘܥܠܬ ܠܒܝܬܗ ܕܙܟܪܝܐ ܘܫܐܠܬ ܫܠܡܗ ܕܐܠܝܫܒܥ ܀ 41 ܘܗܘܐ ܕܟܕ ܫܡܥܬ ܐܠܝܫܒܥ ܫܠܡܗ ܕܡܪܝܡ ܕܨ ܥܘܠܐ ܒܟܪܤܗ ܘܐܬܡܠܝܬ ܐܠܝܫܒܥ ܪܘܚܐ ܕܩܘܕܫܐ ܀ 42 ܘܩܥܬ ܒܩܠܐ ܪܡܐ ܘܐܡܪܬ ܠܡܪܝܡ ܡܒܪܟܬܐ ܐܢܬܝ ܒܢܫܐ ܘܡܒܪܟ ܗܘ ܦܐܪܐ ܕܒܟܪܤܟܝ ܀ 43 ܐܝܡܟܐ ܠܝ ܗܕܐ ܕܐܡܗ ܕܡܪܝ ܬܐܬܐ ܠܘܬܝ ܀ 44 ܗܐ ܓܝܪ ܟܕ ܢܦܠ ܩܠܐ ܕܫܠܡܟܝ ܒܐܕܢܝ ܒܚܕܘܬܐ ܪܒܬܐ ܕܨ ܥܘܠܐ ܒܟܪܤܝ ܀ 45 ܘܛܘܒܝܗ ܠܐܝܕܐ ܕܗܝܡܢܬ ܕܗܘܐ ܫܘܠܡܐ ܠܐܝܠܝܢ ܕܐܬܡܠܠ ܥܡܗ ܡܢ ܠܘܬ ܡܪܝܐ ܀ 46 ܘܐܡܪܬ ܡܪܝܡ ܡܘܪܒܐ ܢܦܫܝ ܠܡܪܝܐ ܀ 47 ܘܚܕܝܬ ܪܘܚܝ ܒܐܠܗܐ ܡܚܝܢܝ ܀ 48 ܕܚܪ ܒܡܘܟܟܐ ܕܐܡܬܗ ܗܐ ܓܝܪ ܡܢ ܗܫܐ ܛܘܒܐ ܢܬܠܢ ܠܝ ܫܪܒܬܐ ܟܠܗܝܢ ܀ 49 ܕܥܒܕ ܠܘܬܝ ܪܘܪܒܬܐ ܗܘ ܕܚܝܠܬܢ ܘܩܕܝܫ ܫܡܗ ܀ 50 ܘܚܢܢܗ ܠܕܪܐ ܘܫܪܒܬܐ ܥܠ ܐܝܠܝܢ ܕܕܚܠܝܢ ܠܗ ܀ 51 ܥܒܕ ܙܟܘܬܐ ܒܕܪܥܗ ܘܒܕܪ ܚܬܝܪܝ ܒܬܪܥܝܬܐ ܕܠܒܗܘܢ ܀ 52 ܤܚܦ ܬܩܝܦܐ ܡܢ ܟܘܪܤܘܬܐ ܘܐܪܝܡ ܡܟܝܟܐ ܀ 53 ܟܦܢܐ ܤܒܥ ܛܒܬܐ ܘܥܬܝܪܐ ܫܪܐ ܤܦܝܩܐܝܬ ܀ 54 ܥܕܪ ܠܐܝܤܪܝܠ ܥܒܕܗ ܘܐܬܕܟܪ ܚܢܢܗ ܀ 55 ܐܝܟ ܕܡܠܠ ܥܡ ܐܒܗܝܢ ܥܡ ܐܒܪܗܡ ܘܥܡ ܙܪܥܗ ܠܥܠܡ ܀ 56 ܩܘܝܬ ܕܝܢ ܡܪܝܡ ܠܘܬ ܐܠܝܫܒܥ ܐܝܟ ܝܪܚܐ ܬܠܬܐ ܘܗܦܟܬ ܠܒܝܬܗ ܀ 57 ܐܠܝܫܒܥ ܕܝܢ ܗܘܐ ܗܘܐ ܠܗ ܙܒܢܐ ܕܬܐܠܕ ܘܝܠܕܬ ܒܪܐ ܀ 58 ܘܫܡܥܘ ܫܒܒܝܗ ܘܒܢܝ ܛܘܗܡܗ ܕܐܤܓܝ ܐܠܗܐ ܚܢܢܗ ܠܘܬܗ ܘܚܕܝܢ ܗܘܘ ܥܡܗ ܀ 59 ܘܗܘܐ ܠܝܘܡܐ ܕܬܡܢܝܐ ܘܐܬܘ ܠܡܓܙܪܗ ܠܛܠܝܐ ܘܩܪܝܢ ܗܘܘ ܠܗ ܒܫܡܐ ܕܐܒܘܗܝ ܙܟܪܝܐ ܀ 60 ܘܥܢܬ ܐܡܗ ܘܐܡܪܐ ܠܗܘܢ ܠܐ ܗܟܢܐ ܐܠܐ ܢܬܩܪܐ ܝܘܚܢܢ ܀ 61 ܘܐܡܪܘ ܠܗ ܕܠܝܬ ܐܢܫ ܒܫܪܒܬܟܝ ܕܡܬܩܪܐ ܒܫܡܐ ܗܢܐ ܀ 62 ܘܪܡܙܘ ܠܐܒܘܗܝ ܕܐܝܟܢܐ ܨܒܐ ܕܢܫܡܝܘܗܝ ܀ 63 ܘܫܐܠ ܦܢܩܝܬܐ ܘܟܬܒ ܘܐܡܪ ܝܘܚܢܢ ܗܘ ܫܡܗ ܘܐܬܕܡܪܘ ܟܠܢܫ ܀ 64 ܘܡܚܕܐ ܐܬܦܬܚ ܦܘܡܗ ܘܠܫܢܗ ܘܡܠܠ ܘܒܪܟ ܠܐܠܗܐ ܀ 65 ܘܗܘܬ ܕܚܠܬܐ ܥܠ ܟܠܗܘܢ ܫܒܒܝܗܘܢ ܘܒܟܠܗ ܛܘܪܐ ܕܝܗܘܕ ܗܠܝܢ ܡܬܡܠܠܢ ܗܘܝ ܀ 66 ܘܟܠܗܘܢ ܕܫܡܥܘ ܡܬܚܫܒܝܢ ܗܘܘ ܒܠܒܗܘܢ ܘܐܡܪܝܢ ܡܢܐ ܟܝ ܢܗܘܐ ܛܠܝܐ ܗܢܐ ܘܐܝܕܗ ܕܡܪܝܐ ܐܝܬ ܗܘܬ ܥܡܗ ܀ 67 ܘܐܬܡܠܝ ܙܟܪܝܐ ܐܒܘܗܝ ܪܘܚܐ ܕܩܘܕܫܐ ܘܐܬܢܒܝ ܘܐܡܪ ܀ 68 ܡܒܪܟ ܗܘ ܡܪܝܐ ܐܠܗܗ ܕܐܝܤܪܝܠ ܕܤܥܪ ܥܡܗ ܘܥܒܕ ܠܗ ܦܘܪܩܢܐ ܀ 69 ܘܐܩܝܡ ܠܢ ܩܪܢܐ ܕܦܘܪܩܢܐ ܒܒܝܬܗ ܕܕܘܝܕ ܥܒܕܗ ܀ 70 ܐܝܟ ܕܡܠܠ ܒܦܘܡܐ ܕܢܒܝܘܗܝ ܩܕܝܫܐ ܕܡܢ ܥܠܡ ܀ 71 ܕܢܦܪܩܢ ܡܢ ܒܥܠܕܒܒܝܢ ܘܡܢ ܐܝܕܐ ܕܟܠܗܘܢ ܤܢܐܝܢ ܀ 72 ܘܥܒܕ ܚܢܢܗ ܥܡ ܐܒܗܝܢ ܘܥܗܕ ܠܕܝܬܩܘܗܝ ܩܕܝܫܬܐ ܀ 73 ܘܡܘܡܬܐ ܕܝܡܐ ܠܐܒܪܗܡ ܐܒܘܢ ܕܢܬܠ ܠܢ ܀ 74 ܕܢܬܦܪܩ ܡܢ ܐܝܕܐ ܕܒܥܠܕܒܒܝܢ ܘܕܠܐ ܕܚܠܐ ܢܦܠܘܚ ܩܕܡܘܗܝ ܀ 75 ܟܠܗܘܢ ܝܘܡܬܢ ܒܟܐܢܘܬܐ ܘܒܙܕܝܩܘܬܐ ܀ 76 ܘܐܢܬ ܛܠܝܐ ܢܒܝܗ ܕܥܠܝܐ ܬܬܩܪܐ ܬܐܙܠ ܓܝܪ ܩܕܡ ܦܪܨܘܦܗ ܕܡܪܝܐ ܕܬܛܝܒ ܐܘܪܚܗ ܀ 77 ܕܢܬܠ ܡܕܥܐ ܕܚܝܐ ܠܥܡܗ ܒܫܘܒܩܢܐ ܕܚܛܗܝܗܘܢ ܀ 78 ܒܪܚܡܐ ܕܚܢܢܐ ܕܐܠܗܢ ܕܒܗܘܢ ܢܤܥܪܢ ܕܢܚܐ ܡܢ ܪܘܡܐ ܀ 79 ܠܡܢܗܪܘ ܠܐܝܠܝܢ ܕܒܚܫܘܟܐ ܘܒܛܠܠܐ ܕܡܘܬܐ ܝܬܒܝܢ ܕܢܬܪܘܨ ܪܓܠܝܢ ܒܐܘܪܚܐ ܕܫܠܡܐ ܀ 80 ܛܠܝܐ ܕܝܢ ܪܒܐ ܗܘܐ ܘܡܬܚܝܠ ܒܪܘܚܐ ܘܒܚܘܪܒܐ ܐܝܬܘܗܝ ܗܘܐ ܥܕܡܐ ܠܝܘܡܐ ܕܬܚܘܝܬܗ ܕܠܘܬ ܐܝܤܪܝܠ ܀
https://hideuri.com/DYpldo

On Sunday, Feb. 2, Shakira and Jennifer Lopez put together one of the greatest shows in the history of the Super Bowl at Hard Rock Stadium in Miami, FL. With Bad Bunny and J Balvin as special guests, as well as Emme Muñiz (JLo's daughter), the almost 15-minute halftime show at Super Bowl LIV had jaws dropping. The performance also covered important topics such as the border crisis, the art of Colombian dance and the pride that Lopez feels for her Puerto Rican roots. With hits like "Let's Get Loud" and "Waka Waka (This Time for Africa)" in the mix, the two women proved this will be a halftime show to remember. In case you missed the big moment or want to see it again, watch below the Super Bowl LIIV halftime show with Jennifer Lopez and Shakira below. Hollywood: Fair and balanced.

Watch Full Length clemencee.

 

 

• https://mukerueru.shopinfo.jp/posts/7774235
• http://www.uwindsor.ca/alumni/sites/uwindsor.ca.alumni/files/webform/clemency-download-torrent-chinonye-chukwu-putlockers-online-free-909.html
• https://www.goodreads.com/group/show/1073436-clemency-movie-stream-no-sign-up-streaming-1280p-torrents
• https://www.sei.net/sites/default/files/webform/clemency-free-full-solarmovie-chinonye-chukwu-without-membership-574.html